Viime viikonloppuna ratsasimme koiran kanssa appivanhempien mökin lähellä sijaitsevan metsikön. Ensin löytyi kilokaupalla lampaankääpiä, sitten pari kantarellia, jokunen musta torvisieni ja loppuhuipennukseksi melkein ämpärillinen suppilovahveroita. Meikäläisen tyylillä putsausoperaatio kesti kolme tuntia.
Hiisi koikkelehti tyytyväisenä mukana. Aina kun kumarruimme tutkimaan maata tarkemmin, neljä karvaista jalkaa ja yksi utelias kuono olivat salamana paikalla. Sillä aikaa, kun Jarkko poimi sienet talteen, hämäsin Hiisiläistä viskelemällä sille nappuloita sieniesiintymän viereen. Tuskinpa pentu tajusi mitään yhteyttä sienten ja nappuloidensa välillä, mutta kyllä Hiisistä vielä sienikoira tulee :). Otin muovipussiin mukaan yhden kantarellin koskematta siihen käsin. Nyt se odottaa pakkasessa hajuharjoitusten alkua.
Muutenkin on ollut aika metsäinen viikko. Kaupin metsistä etsittiin taas kakkakasoja (onneksi ei löydetty), Toimelassa samoiltiin vesikoiralenkillä ja eilen illalla käytiin Lempäälässä Pirkanmaan Vesikoirien hakutreeneissä.
Vesikoiralenkin parasta antia Hiisille oli mahtava herra Late. Mitä Late edellä, sitä Hiisi perässä. Laten perässä kipitettiin suurella sitkeydellä, ja aina välillä Hiisi yritti lähempää tuttavuutta. Kun Laten jykevä kuono sitten lähestyi haistamaan Hiisiä, pentu kiepsahti aina kunnioituksesta selälleen. Ja sitten taas Laten kantaan kiinni :).
Toinen lähituttavuus oli jälleen kerran pikkuinen Pablo, jota Hiisi höykytti entiseen malliin. Sarilla oli onneksi heti ratkaisu nylkytys- ja puremisongelmaan: heti tiukka älähdys, ja kun Hiisi keskeyttää, niin välittömästi kehut päälle. Sehän toimi! Pitää vain itse olla tarkkana, että osaan reagoida tarpeeksi sähäkästi.
Hakutreeneissä Hiisillä oli ohjelmassa ensin tuttu makkararinki. Sen jälkeen otettin pari juoksulähtöä. Minä pidin Hiisistä kiinni, ja maalimies juoksi läheisen puun taakse piiloon. Kun maalimies ehti paikalleen, päästin Hiisin irti. Ensimmäisellä kerralla pennun keskittyminen herpaantui kesken kaiken. Kiinni pitäessä se pyrki kovasti maalimiehen perään, mutta huomio oli jo muualla, kun päästin sen irti. Itsekin taisin tehdä vähän tyhmästi. Tein ehkä turhan dramaattisen liikkeen irti päästössä, ja Hiisi vilkaisi vähän kummissaan, että mitä se akka meuhkaa. Toisella yrittämällä pentu keskittyi koko ajan maalimieheen ja ponkaisi perään heti irti päästyään. Maalimieheltä Hiisi sai herkkuja, ja sitten leikittiin. Leikkimistä ei olla juuri harjoiteltu, mutta se meni yhtä hienosti kuin viime viikolla palveluskoirakentällä. Tällä kertaa lelun virkaa toimittivat frisbeen sijasta meikäläisen hansikkaat. Ensin niitä retuutettiin ja kiskottiin, sitten heitin hanskaa pienen matkan päähän. Hiisi nouti, ja taas leikittiin! Jee!
Keksiiköhän Hoo vielä jossain vaiheessa, että lelut on kivempi pitää itsellään… Nyt kehun sitä aina kovasti, kun se ottaa suuhunsa tavaroita. Palkitsen vielä herkulla/kehuilla ja silityksillä, jos se tuo niitä oma-aloitteisesti minulle. Toivottavasti tavaroiden tuominen kannattaa pennun mielestä jatkossakin. Loppuun vielä itse starba löytöhanska suussa.
Hiisin ja Yolan blogi 