Aurinkoisena sunnuntaina huristelimme Hiisin kanssa Pirkanmaan vesikoiraporukan jälkitreeneihin Pinsiöön. Hiisi oli jo aiemmin käyttänyt nenäänsä namien etsiskelyyn metsästä, mutta jälkeä en ollut sille vielä tallonut. Sunnuntaina niitä tehtiin kaksi.
Ensimmäinen jälki oli kymmenisen metriä pitkä ja suora. Mari laittoi nakinpalat noin joka viidennelle tai kuudennelle askeleelle, ja jäljen lopussa pientä uurastajaa odotti nakkipurkki. Hiisi seurasi vierestä jäljen tallomista ja hakeutui nopeasti ensimmäiselle nakille. Siitä se lähti. Kävelin perässä ja pidin taluttimen löysänä. Hiisi piti nenän aika lähellä maata ja vaikutti olevan ihan kartalla siitä, missä jälki meni. Jonkin verran menossa oli mukana pientä pyörimistä, mutta Sari kertoi sen johtuvan nakeista. Hiisi jätti matkalla muutaman nakinpalan väliin mutta löysi hienosti tien purkille.
Toisen jäljen tallasi melkein heti perään Sari. Jälki numero kaksi oli vähän ensimmäistä pidempi ja kaarsi loppupäästä vasemmalle. Hiisi kulki ensin kaarteen ohi suoraan mutta huomasi tosi nopeasti, mitä oli tapahtunut. Se palasi reipasta vauhtia jäljelle ja jatkoi loppuun saakka purkille. Pätevä pikkujäbä <3.
Lopuksi kehuin ja leikitin innokasta touhuilijaa. Nenänkäyttöharjoitukset väsyttivät sankaria sen verran mukavasti, että se veteli kotona tosi pitkät päiväunet.
Aurinkoinen metsä oli muuten huikean kaunis! Kamerakin oli mukana, mutta valo oli todella haastava. Sitä oli joko liikaa tai liian vähän. Oli aika turha yrittää ikuistaa mitään vauhdikasta. Tässä kuitenkin pari räpsäystä.
Niisku lähdössä jäljelle.
Rosy jäljestää.
Niisku nuuskuttelee muuten vaan.
Hiisin ja Yolan blogi 
6.10.2010 7.04
Tosi hienoa!!