Taas on kertynyt rutkasti päivitettävää reenirintamalta: jäljet 10, 11 ja 12, pientä hakuilua ja jokunen esineruutu.
Jäljet menivät kivasti. 10 ja 11 piti olla helppoja suoria, koska 9 oli vähän haastava. Pientä sohlausta tuli kuitenkin, koska 10-jäljellä niskaan ropisi kamala kaatosade, joka teki jäljestyksestä aika haastavaa. Koira kuitenkin ratkoi ongelmat ja purkki löytyi. Jälki 11 oli muuten vaan vähän outo, kun Hiisi harhaantui kymmenien metrien päähän suoralta(!) jäljeltä nuuskimaan jonkun pikkupuun oksistoa. Etsi kuitenkin jäljen käskystä uudelleen ja jäljesti loppuun. Jälki 12 oli parisataametrinen, vasemmalle alamäkeen kaartuva, ja siihen kuului (vahingossa) tosi märän ojan ylitys. Ojalle saakka Hiisi veti reippaasti ja varmasti, mutta sen jälkeen tuli tenkkapoo. Ojalta se jäljesti noin 15 metrin päässä jäljestä ja tajusi hetken päästä hukanneensa jäljen. Hiisin reaktio oli aika hauska: se ravisteli kerran oikein kunnolla, palasi takaisin ojalle ja jäljesti huolellisemmin loppumatkan purkille.
Haussa ei olla oikein saatu kunnolla jutun juonesta kiinni. Nyt tehtiin niin, että maalimies lähti keskilinjalta piiloon ja koira katsoi. Kun MM oli piilossa lähetin koiran perään. Varmuuden vuoksi MM käveli piilolle reitin viistossa niin, ettei Hiisi lähde jäljelle. Hoo lähti kovalla innolla, mutta MM-Heikki kertoi, että oli hilkulla, ettei palannut saman tien keskilinjalle. Palkan ja kehujen piti tulla maalimieheltä tosi nopeasti. Pientä mamoilua ja mörköilyä on ollut muutenkin havaittavissa, mutta eiköhän niistä päästä, kun saadaan säännöllisiä toistoja ja maalimiehet ovat valppaina.
Esineruutuja ollaan tehty ehkä yhteensä kymmenisen kertaa. Ekojen innostuneiden kertojen jälkeen Hiisi heitti hanskat tiskiin ja päätti rallatella ruudussa omiaan. Nuuskutteli menemään ja nosteli koipeaan kuin mikäkin metsänomistaja. Nooh. Sarilla oli siihen mainio lääke. Laitoin koiran hihnaan ja vein sen mitään sanomatta autoon. Viikon päästä kokeiltiin ruutua uudestaan, ja tuumaustauko oli tehnyt ihmeitä. Hiisi juoksi salamana esineelle ja toi nopeasti takaisin.
Erityisen hyvä fiilis jäi perjantain ruutuilusta. Päästiin nimittäin NPKH:n hakuryhmään, ja perjantaina treffattiin esineruutuilun merkeissä. Tehtiin entiseen malliin, eli treenikaveri näytti koiralle esinettä ja vei sen ruutuun. Tällä kertaa esine oli jopa 30 metrissä. Kun Taina palasi ruudusta tyhjin käsin, lähetin Hiisin matkaan. Se suorastaan sinkosi itsensä matkaan, etsi erittäin motivoituneesti esineen nenällään ja palautti samalla innolla kuin oli lähtenytkin. Palkkasin lötköpatukoilla. Tähän tapaan se haki aika syvältä ruudusta kolme vierasta esinettä. Oli ehdottomasti meidän paras esineruutu ikinä!
Kivalta vaikutti myös meidän pk-hakuryhmä. Kaikkia en vielä tavannut, mutta ensimmäisen tapaamisen perusteella luvassa on kivoja treenejä kivojen ihmisten ja koirien kanssa. Reenit vesikoirien kanssa jatkuvat tietenkin myös, mutta on hauska päästä reenaamaan pk-harrastajien kanssa. Pk-lajeissahan meidän tavoitteet ovat. Nuo perinteiset palveluskoirat ovat muuten ihan eri kaliiperia kuin tutut vesiapinat. Ekalla kokoontumiskerralla treenasivat malinoisnarttu Ipa, saksanpaimenkoirauros Falco ja beauceronuros Topi. Ja hännänhuippuna espanjanvesikääpiö Hiisi :D.
Hiisin ja Yolan blogi 