Jälki 52 ja tokoilua

28.11.2011 by Sanna 2 kommenttia

Viime viikolla oli yllättävän rauhallista treenirintamalla. Ei keritty viime viikolla arkena reenailemaan muuta kuin tokoiluhommia. Lauantaina kuitenkin suunnattiin Riikan ja Aapon kanssa Varsamäkeen lenkkeilemään ja jäljestämään. Hienosti sujuivat molempien poikien jäljet.

Hiisin kanssa tehtiin vähän keppihimotusta. Riikka tallasi suoran, noin 70-metrisen jäljen ojan pohjalle ja tiputteli matkalle seitsemän keppiä. Jälki vanheni vain noin vartin. Tällä kertaa oli niin mainio ja tasainen tuuli, että tajusin hyödyntää sitä. Jälki tehtiin myötätuuleen, eli Hiisi ei saanut tuulelta etukäteen apuja tulevista kepeistä. Alussa liika into näkyi vähän huonona keskittymisenä. Ekan kepin yli Hiisi meni reippaasti mutta nappasi sitten takatuulesta hajun ja palasi innokkaasti nostamaan kepin. Toisella kepillä kävi pikku tapaturma, koska siitä mentiin suoraan yli. Sitten alkoikin tapahtua. Hiisi oli ottanut opikseen, skarppasi ja työskenteli siitä lähtien niin tarkasti, että takatuulesta huolimatta nosti kaikki kepit kulkematta niiden yli. Todella innokkaasti ja iloisesti toi myös kaikki nostamansa kepit käteen saakka. Oli mahtava nähdä, miten Hiisi oppi siinä kesken jäljen työskentelemään siten, että löysi kepit nopeammin. Mainio treeni!

Sitten näitä meidän tokoiluhommia… Tänään oli kolmas kurssikerta. Nyt otin kangashäkin mukaan, ja aina kun ei tehty aktiivisesti jotain, laitoin koiran tauolle. Hienosti Hiisi muisti, miten häkissä ollaan. Loikoili vaan rauhallisena ja otti rennosti. Tuntihan on niin järkyttävän pitkä aika, että se käy rankaksi, jos ei saa huilata välillä. Joka kerralla ollaan edistytty aivan huikeasti. Ekat kaksi kertaa hävetti aivan tolkuttomasti Hiisin pöllöily ja sinkoilu, mutta tänään ei hävettänyt yhtään! Päinvastoin — Hiisi oli mallioppilas. Keskittyi hienosti ja piti kontaktia, kun tehtiin hommia. Jonkin verran oli vielä maton haistelua, mutta kielsin tosi napakasti ja nostin pään pois matosta.

Viime maanantaina harjoiteltiin takapään käyttöä käännöksissä, tänään seisomisia ja pysähtymisiä. Ihan siis liikkeiden alkeita, mutta yllättävän hyvin Hiisi jaksoi keskittyä ja oppi koko ajan uutta. Hiisistä on myös tullut meidän ryhmän vetäjän mallikoira, koska kukaan muu koirista ei suostu tekemään mitään vieraan kanssa. Hiisi tekee Kristan kanssa yhtä innokkaasti kuin minunkin kanssani ja oppii parista toistosta kaiken. Tänään tuli taas kerran sellainen olo, että Hiisistä on vaikka mihin. Valitettavasti vain toinen meistä on luonnonlahjakkuus… Mutta ei kai tässä auta inistä, vaan opetella!