Olen syytön.
Koirani on hämmentävän älykäs ja oppii matkimalla. Taas se on todistettu! Osaa Hiisi ainakin avata keittiön alakaappien ovet, jos palkkio vain on tarpeeksi hyvä.
Heräsin neljältä aamuyöllä johonkin omituiseen ääneen, ja kovin kauan ei kestänyt tajuta, että välkky vesikoirahan siellä keittiössä lopetteli juuri herkkuhetkeään. Yön pimeinä tunteina Hiisi oli väkertänyt keittiön roskiskaapin oven auki ja nautiskellut 13 kanansiiven chiliset jämät sekä marinadin viimeistä pisaraa myöten.
Hain saman tien pullon parafiiniöljyä ja yritin muistella, missä on ruisku, jolla saan litkun ruutattua koiran kurkusta alas. Onneksi yön ahmatti oli jättänyt tilaa vielä jälkkärille, joten mitään pakkokeinoja ei tarvittu. Hiisi latki tyytyväisenä puoli desiä öljyä kitusiinsa ja röyhtäisi perään. Minua alkoi häiritsevästi kaihertaa ajatus kypsistä, terävistä kananluista tökkimässä koirani suolia, joten nappasin elukan tarkkailtavaksi takakonttiin ja ajelin ABC:lle vähän shoppailemaan.
Kolme purkillista säilykeparsaa. Kiitos ja näkemiin. Aamuöiset ostokseni eivät saaneet kassan ilmettä värähtämäänkään :). Sitten kotiin, ja Hiisille uudet syömingit. Onneksi typerä koirani sattuu pitämään kovasti myös parsasta.
Hyvin on Hiisi jaksellut tänään. Joka paikka tosin on täyttä kuvottavalta ulosteelta haisevia öljylänttejä, joilla herra on somistanut asumustamme. Tervetuloa kylään! Hehe. Nyt sitten tarkkaillaan tilannetta noin viikon ajan, sillä nuo luut saattavat viipyä suolistossa pitkäänkin. Toistaiseksi Hiisin maha on toiminut normaalisti. Ruokahalu on suunnaton, ja kakkaa lentää onneksi myös pihalle.
Internetin ihmeellisessä maailmassa törmäsin tällaiseen Katiskassa julkaistuun juttuun. Viimeöisen episodin kannalta mielenkiintoisin asiasisältö löytyy viimeisestä kappaleesta. Kirjoittaja on sitä mieltä, että kypsien kananluiden pelko on Suomessa aivan turhaa, sillä meidän broilerit luineen ovat vallan erilaista ja koiran suolistolle vaaratonta kamaa toisin kuin monissa muissa maissa myytävät oikeat kanat. Ainakin oikean kanan liha ja broilerin liha ovat rakenteeltaan hyvin erilaisia, miksei sitten luutkin (nimimerkillä kananlihaa joskus kuusi tuntia keittänyt).
Hiisin ja Yolan blogi 
11.1.2012 11.36
Ahaa , Hiisi on näköjään kyllästynyt raakaruokaan 😉 Neppa on syönyt (varastanut) useamman kerran kypsiä broilerinjämiä luineen ja jos meillä on ollut purkkiparsaa niin ollaan anettu ja kerran Heidi (Nepan omistaja) on vaatinut minua menemään kauppaan ostamaan parsaa kun olin syyllinen siihen että Neppa sai syötyä roskiksesta myös niitä pahanapidettyjä luita aikamoisen määrän . Mitään pahoja ongelmia ei ole kertaakaan tullut kypsän broilerinluun syömisestä vaikka Neppa on herkkävatsainen.
11.1.2012 16.08
Veikkaanpa, että luihin tottuneen masun entsyymit sulattaa nuo alta aikayksikön..
12.1.2012 8.49
Siipisissi on ainakin toistaiseksi voinut vallan mainiosti ja ollut oma energinen itsensä. Kaiki ulos tullut tavarakin on ollut normaalia. Roskiksen oven eteen pitäisi ilmeisesti kehitellä nyt jonkinlainen lukko.
Soile: tuota minäkin mietin, että jos koiran maha on tottunut luihin, niin kai se sulattaa kypsätkin. Eläinlääkäristä ei osattu ottaa asiaan kantaa, vaan käskettiin syöttämään ”vaikka nappuloita”… No en sitten syöttänyt.
Maarit: Kaipa se tosiaankin halusi vaihteeksi kokeilla, miltä kypsät siivet maistuvat. Raakoja iltapalaksi, kypsiä aamuyöpalaksi :).
12.1.2012 15.33
Ei kai niiden sulamisajassa isoja eroja ole, lähinnä noista kypsistä varoitellaan sen vuoksi, että luut ovat haurastuneet kypsyessään ja niistä saattaa irrota teräviä särmiä, jotka rikkoo jotain sisällä. Öljy taisi olla suht turha juttu, parsa taas sikäli hyvä, että jos se kietoutuu luun ympärille ”pehmentäen” ne mahdolliset terävyydet.
En muutenkaan usko, että luihin tottuneelle nuo ovat nyt sit niin kovin vaarallisia, eiköhän muistakin eläimistä löydy luun syöjiä, jotka vetävät varmasti huiviinsa myös nämä kypsät aina niitä jostain onnistuen saamaan. Nam mikä tuoksu..
Öljy taas olisi varmasti hyvä liukaste, jos jotain pitäisi saada ulos, niin ettei se sula lainkaan (sukkaa, tumppua…)
16.1.2012 23.33
Rupesin miettimään, että ehkä se parafiiniöljy jopa hidasti siipien sulamista. Ihme juttu kyllä, että eläinlääkäristä ei osattu oikein neuvoa mitään järkevää, vaikka kerroin, että koira syö raakoja luita normaalisti.
15.1.2012 22.51
Meilläkin on jonkun kerran syötetty purkkiparsaa ja väännelty epätoivoisena käsiä pitkin yötä, kun koirat on varastaneet broileriruoan jämiä. Ainakin kaksi kertaa on näin päässyt käymään, eikä kummallakaan kerralla tullut mitään ongelmaa. Broilerin luut olivat seuraavana päivänä sulaneet ihan hyvin, jos oli mennyt iso kasa reisiluita, se näkyi normaalina, kuivempana ”luujauhokakkana”, jos oli varastettu pienempi määrä luita, niin ei näkynyt mitenkään ulosteissa. Kumpikaan koirista ei ole raakaruokinnalla.
Myöhemmin luin minäkin tuon Jagsterin jutun, ja sen jälkeen (sekä noiden omien vahinkojen tulosten perusteella) olen jopa syöttänyt kypsiä broilerin luita näille herkkuna, eikä edelleenkään mitään ongelmaa. Toivottavasti teilläkin ollaan edelleen täysissä sielun ja ruumiin voimissa, ja öljykoristeetkin saatu siivottua pois :).
Ps. Tämä taisi olla ehkä eka kommenttini teidän blogiin, mutta olen joskus aiemminkin lueskellut :).
16.1.2012 23.41
Hiisi voi mainiosti, sohva vähän heikommin :). Eihän niitä öljyläikkiä millään pois saa…
Kiva kun löysit tänne! Joskus olen tainnut teidänkin blogia käydä lukemassa, kun etsiskelin muita perrobloggaajia.