Toissapäivän tykityksen jälkeen karvainen kapinakenraali on alkanut taas osoittaa nöyrtymisen merkkejä. Eilen soittelin Vilanderilla ja kerroin viime päivien tapahtumista. Hihnariehuntaan Vilander oli oikein tyytyväinen ja sanoi, että mitä enemmän koira toisella viikolla kapinoi, sitä parempi siitä lopulta tulee. Sisällä komentaminen sen sijaan oli Vilanderin mielestä huonompi juttu. Hän sanoi, että viimeistään tänään Hiisin pitäisi jo olla aika nöyrää poikaa kotioloissa.
Onneksi toissapäivän sohvaraivarit ovat nyt poistuneet karvajurrikan repertuaarista. Silti Hiisi tulee vielä silloin tällöin sohvan tuntumaan kokeilemaan, saisiko katsekontaktia. Kun ei saa, niin tepsuttelee suosiolla omaan petiinsä. Ulkona hihnakäytös on tosi hienoa silloin kun toisia koiria ei ole ihan lähellä. Hihna kiristyy oikeastaan enää silloin, kun Hiisi pyrkii ohituksen jälkeen haistelemaan toisen koiran jälkiä. Satunnaisesti joudun huomauttamaan myös silloin, kun jokin muu jännittävä haju imaisee mukaansa.
Koiran huomioimattomuus kotona tuntuu nyt jo ihan helpolta, mutta tauko harrastuksista ottaa tosi koville. Toisaalta odotan innoissani, miten minun ja Hiisin suhteen muutos näkyy treeneissä. Viimeksi Vilander lupaili, että saadaan alkaa treenata taas ensi sunnuntain jälkeen. (Tai sitten ei.)
Kuun puolivälissä meillä ihmisillä on edessä melkein kolmen viikon lomamatka, jonka aikana Hiisi on kahden koirallisen ystävän luona hoidossa. Vilander kehotti varautumaan siihen, että jos Hiisi saa liikaa huomiota hoidossa, loman jälkeen meitä odottaa vanha tuttu röhkivä sikakoira ja uusi viikon jääkausi… Toivotaan siis, että hoitopaikoissa jaksetaan pitää yllä huomioimattomuutta!
Hiisin ja Yolan blogi 
10.3.2012 19.05
Kiitokset Sannalle että veit Hiisin Peetsalla ja jaksat kirjoitella kokemuksia 🙂 Olen poiminut näistä monta hyödyllistä juttua ja tuntuu että vuoden tahkoamisen jälkeen olen vihdoin saamassa Vekustakin rennon lenkitettävän. Olemme nimittäin päässeet ohittamaan jo muutaman räksyttävän pikkurakinkin ilman että Vekun on tarvinnut pistää niitä ruotuun komentamalla. Ennen minua ärsytti nuo pikkukoirien omistajat, jotka eivät puutu siihen käytökseen mitenkään vaan antavat vaania, tuijottaa, äristä jne, mutta nyt suhtaudun niihin rennommin ja sen huomaa Vekustakin.
Soile mainitsi jossain aiemmassa viestissä että pikku jääkaudet voisivat olla tiheämmin pidettynä paikallaan ja nyt kun asiaa ajattelee niin kyllähän meillä on päiviä, jolloin ehdimme tasan tarkkaan käyttämään koiran tarpeillaan.
Vekun blogiakin on tarkoitus päivittää, mutta krooninen aikapula meinaa sen estää. Haluaisin kovasti kuvata sinne tottistreeniä, mutta se tuntuu jotenkin olevan liian suuri haaste.