Huomenna Hiisille tulee täyteen kaksi viikkoa jääkautta. Edelleenkään tuo jurrikka ei luovuta, vaan tulee joka ilta vähintään kerran rähisemään tylsyyttään sohvalle ja komentaa sen jälkeen haukkumalla niin paljon, että naapurin pikkutytön puolesta meinaa tulla jo paha mieli. Onneksi seinänaapurit ovat ystäviämme jo useamman vuoden takaa. Ollaan kerrottu heille tästä jääkausiprojektista, ja tosi ymmärtäväisesti ovat suhtautuneet. Haukkuminenkin kuuluu ilmeisesti vain aikuisten makuuhuoneeseen.
Aluksi hajulenkkeily uuvutti Hiisiä niin paljon, että se ei juurikaan tehnyt sisällä pahojaan. Olohuoneen matto tosin rullattiin turvaan jo alussa. Tänään alkoi sitten tapahtua… Ilmeisesti Hiisillä on nyt tosi tylsää, ja tekemättömyys aiheuttaa sille stressiä. Olen pari kertaa huomannut sen nuoleskelevan lattiaa, eteisen mattoa tai tassujaan. Tänään se myös pureskeli matkalaukussa kiinni olleen kovaa muovia olevan osoitelappupidikkeen. Jäljelle jäi purukumiksi jauhettuja muovipaloja, joista osa näytti teräviltä. En usko, että mahaan päätyi yhtäkään, mutta varmuuden vuoksi annoin kuitenkin tankoparsaa. Sitähän oli kätevästi kaapissa taannoisen yöpalaseikkailun jäljiltä. Kun muoviläpyskä oli jauhettu atomeiksi, Hiisi hyökkäsi raivolla oman kirpparinojatuolinsa kimppuun ja söi istuimen pohjaan reiän. Sitten se alkoi höristellä korviaan ja rupesi rähisemään kaikille ulkoa kantautuville äänille. Mukavan rentouttavaa lauantai-iltaa siis viettelen tällä hetkellä.
Odotan kovasti huomista Kokemäen-reissua. Vähän jännittää, että mitä ohjeita saadaan seuraavaksi. Juttelin Vilanderin kanssa puhelimessa keskiviikkona, ja silloin hän mainitsi, että sisällä ihmisille rähjääminen on jääkauden tässä vaiheessa huonompi juttu. Selvästikin olin liian toiveikas, kun viime postauksessa intoilin Hiisin nöyrtymisestä.
Kuvassa Hiisin jääkausiterveiset.
Hiisin ja Yolan blogi 
10.3.2012 21.22
Mielenkiintoista kuulla Vilanderin kommentit… ja selvästi huomaa, että tosiaan stressin noustessa alkaa tuo muu ”pikku puuhastelu”. Itsensä nuoleminen on ainakin selkeä merkki stressaantumisesta. Mahtaako pitkälle viety jääkausi kääntyä itseään vastaan?
Saako sillä alistuvamman (tottelevaisemman) koiran, mutta menettää suhteesta luottamusta?
Odotellaan huomista vierailua erittäin suurella mielenkiinnolla!
11.3.2012 0.40
Olen pohtinyt tuon touhuilun ja stressin syy-seuraussuhdetta. Onko koiralla ihan vaan tylsää vai reagoiko se erityisesti huomioimattomuuteen? Vai närästääkö sitä? (Ruokintaan tuli hiljattain muutos.)
Sellainen tarkennus vielä, että jääkauden tarkoitus ei siis ole itsessään tehdä koirasta alistuvampaa tai tottelevaisempaa. Olen ymmärtänyt, että sen tarkoitus on horjuttaa hetkeksi koiran käsitystä omasta parhaudestaan ja samalla ikään kuin avata keskusteluyhteys.
Eli varsinainen duuni alkaa vasta, kun täyshuomioimattomuutta aletaan ”purkamaan” ja siirrytään etsimään niitä loppuelämän sääntöjä, joilla arki sujuu koiran kanssa ilman turhia vääntöjä.
Mutta joo, paljon on taas kyseltävää Peetsalta huomenna.