Tänään oli yllättävän tehokas päivä. Pääsin tekemään kotiläksyhäädön ja ohituksiakin kertyi neljä.
Häätötilaisuuteni koitti, kun hajut vetivät Hiisin nuuskuttelmaan keskittyneesti jotain. Arvelin, että ei tule käskystä, ja kutsuin. Kahdesta kutsusta koira ei tullut, joten lähdin kävelemään vastakkaiseen suuntaan ja pidin silmällä hetkeä, jolloin Hiisi lähestyy. Kun Hiisi ehti noin viiden metrin päähän aloitin julmetun kiroilun, heitin hihnan sen eteen, kiroilin rumasti karjuen vähän lisää, tein valehyökkäyksen ja viskasin vielä kolinapurkin etujalkojen eteen pysäyttämään.
Hiisi hämmentyi ensin mutta teki sitten leikkikumarruksen ja muutaman leikkisän pompun. Sen jälkeen rähähdin vielä uudelleen ja sain Hiisin pysähtymään. Kun se seistä tönötti tiellä tietämättä mitä tehdä, kutsuin sen iloisesti luokse. Innoissaanhan se tuli, ja kehuin luoksetulosta kovasti. Kun tilanne oli ohi, lähdin hakeman kolinapurkkia, mutta Hiisi ehti ensin. Ei tainnut hirveästi hetkauttaa. Hölmöläinen nimittäin nouti purkin ja palautti sen oikein nätisti minulle käteen =O.
Heti tämän jälkeen tuli toinen tilaisuus olla vakuuttavampi. Hiisi hävisi yhtäkkiä näkyvistä ja kutsuin sitä kaksi kertaa. Ei näkynyt rekkua missään, joten päätin tsempata itseni vielä vihaisempaan tilaan. Onnistuin paremmin tällä kertaa pelkällä rähinällä ja luovalla kirosanojen käytöllä. Hiisi jäi parinkymmenen metrin päähän aiempaa surkeamman näköisenä. Jatkoin kävelyä poispäin, ja Hiisi jäi katsomaan surkeana perääni. Kun olin kävellyt parikymmentä metriä, kutsuin sen luokse ja kehuin luoksetulosta erityisen sydämellisesti. Tämän jälkeen Hiisi jättäytyi reilusti taakseni ja köpötteli peränpitäjänä koko matkan autolle. Toinen häätö taisikin mennä niin kuin piti.
Iltalenkillä päästiin vielä ohittamaan kolme koirakkoa. Ensimmäisen kohdalla ei tarvinnut edes kieltää, toisen kohdalla riitti yksi ei ja kolmannen kohdalla vielä tiukempi ei.
Sisällä Hiisi ottaa iisisti. Lepäilee edelleen tyytyväisenä eikä yritä edes komentaa haukkumalla. Haukkumisen se on viisaasti hylännyt, koska siitä seuraa nyt kielto ”ei” ja passitus makuuhuoneeseen. Tylsäähän siellä yksinään on olla. Haukkumisen sijaan se jupisee. Se menee omaan tuoliinsa mörisemään ja tönii takapuolellaan tuolin selkämystä. Todella huvittava näky :D.
Hiisin ja Yolan blogi 