Tällä viikolla ollaan purettu jääkautta ja treenailtu koirien ohituksia hihna löysällä. Kotona Hiisin saa pyytää rapsuteltavaksi pari kertaa päivässä ja lällytellä sitä muutaman minuutin ajan. Sitten se käsketään pois. Typeryyksiin reagoidaan kieltämällä. Hiisi keskittyy nautiskelemaan rapsutuksista silmät sikkuralla ja nuolaisee muutaman kerran kasvojani.
Ei-sanaa Hiisi kunnioittaa hyvin, mutta tarpeen mukaan vahvistuksena käytetään kolinapurkkia. Sisällä sitä ei ole toistaiseksi käytetty. Haukkuprotestointi kuitenkin jatkuu sisällä satunnaisesti. Nyt kun typeryyksiin saa reagoida, ei-sana katkaisee hölmöilyn useimmiten silmänräpäyksessä. Kun vaativa haukku alkaa, sanon tiukasti ei, ja tehosteena Hiisi lähtee saman tien käskyllä jäähylle makuuhuoneeseen.
Ulkona Hiisi kulkee hihna löysällä, eikä kiristymisestä tarvitse huomauttaa käytännössä enää lainkaan. Kun muita koiria on näkyvissä, Hiisi hakeutuu itsestään joko taakseni tai toiselle puolelleni niin, että minä olen Hiisin ja toisen koiran välissä. Se vilkaisee minuun lähes aina, kun eteen tulee tilanne, jossa se miettii reagoidako vai ei. Näissä tilanteissa riittää, kun olen rauhallisen välinpitämätön ja kävelen eteenpäin reagoimatta mihinkään. Hiisi ottaa mallia ja keskittyy taas nuuskutteluun. Ohitustilanteita on ollut harmillisen vähän, joten lisää harjoituksia kaivataan ehdottomasti, jotta tilanteesta saataisiin varma!
Tämän viikon tehtävänä on myös ulkoilla vapaana ja tehdä tarvittaessa laumasta häätö. Eilen tein sen ensimmäisen kerran, kun Hiisi jäi järsimään keppiä eikä tullut luokse. Onnistuminen ei ollut ihan täydellinen, mutta sen jälkeen Hiisi oli tosi hyvin kuulolla ja singahti ensimmäisestä käskystä luokse. Luoksetuloissa Hiisi käyttäytyy edelleen röyhkeästi, eli häntä on korkealla ja lähestyminen riehakasta. Saattaa jopa tönäistä minua tullessaan. Vilander sanoi viimeksi, että sitä röyhkeyttä en varmaankaan saa Hiisistä pois, koska käskystä luokse tulevaa koiraa ei koskaan saa kieltää. Tuo röyhkeys on minusta vähän ristiriitainen asia, koska toisaalta pidän siitä, että koira on vähän röyhkeä. Toki on äärimmäisen huono juttu, jos röyhkeyden mukana seuraa se, että koira ei ole hallinnassa.
Kaiken kaikkiaan opettelen olemaan hyvin mustavalkoinen kaikessa toiminnassani koiran kanssa. Siihen kuuluu myös se, että ensimmäistä ei-käskyä on ehdottomasti toteltava. Kehut ovat ylitsevuotavia, mutta epäsuosio on todella välitöntä ja murhaavan kamalaa. Esimerkiksi ulkoillessa Hiisi on jo oppinut, että hihnan on pysyttävä löysällä. Jos se unohtuu, palaute tulee armottoman tiukasti ja välittömästi. Hiisin tekemiset ovat joko ehdottomasti oikein tai ehdottomasti väärin. Ei minkäänlaisia kompromisseja tai rajojen häilyvyyttä tämän koiran kanssa.
Hiisin ja Yolan blogi 