Lauantaina käytiin Hannan ja bortsujen kanssa Kyötikkälän kentällä. Hiisin kanssa tehtiin istumaan jättöjä tavoitteena saada se odottelemaan rauhallisena.
Aiemmin viikolla tokossa huomattiin, että istumaan jättäessä Hiisi lipoo huulia ja haukottelee, kun jätän sen. Tätä on ollut jo monta kuukautta, mutta luoksetuloissa en tietenkään itse ole nähnyt koiran ilmeitä siinä vaiheessa, kun kävelen pois. Testattiin jättöjä sekä istuma- että makuuasennosta. Istumaan jättäessä lipoo ja/tai haukottelee, makuuasennossa odottaa ihan skarppina. En tajua miksi näiden kahden välillä on tällainen ero. Jostain syystä kuitenkin on epävarma istumaan jätettäessä. Olisiko siksi, että ei tiedä mitä on tulossa? Ehkä se on ymmällään, että aletaanko nyt seurata vai tuleeko luoksetulo?
Toinenkin hassunhauska koulutusvirhe liittyy istuma-asentoon. Kun sanon istuvalle koiralle istu, se pomppaa nopeasti ylös ja tekee samalla uuden istumisen. Tätäkään en ole yksin treenatessa nähnyt. Olen luullut, että se vaan kohentaa ryhtiä… Jesh. No, onneksi huomattiin edes nyt.
Seuraaminen on edelleen murheenkryyninä. Lelupalkalla menee kivemmin ja vietikkäämmin. Nyt lelu ei ole käytössä, joten yritetään opetella namiseuraamista ja saada kestävyyttä. Surkeeta on. Joka palkasta koira jää kyydistä mutustamaan makupalaansa siitä huolimatta, että annan uuden seuraamiskäskyn aina heti palkan jälkeen. Plääh. Näistä reeneistä jäi todella tympeä fiilis.
Kentältä ajeltiin sitten esineruutuun. Siellä tulikin iloinen yllätys, vaikka omat odotukseni olivat nollassa. Ollaan niin älyttömän vähän tätä harjoiteltu. Hiisi sai alkuun katsoa Ennin suorituksen ja sai siitä ihan mukavaa viritystä. Annoin Hiisin katsoa, kun Hanna vei esineen noin puoleen väliin ruutua. Hyvin oli Hiisi ajan tasalla, etsi esineen ja toi vauhdikkaasti. Meni niin kivasti, että lopetettiin siihen.
Tänään pähkittiin rullailmaisua ryhmässä, ja keskustelusta olikin iso apu. Nyt tiedän tarkalleen, minkälaisen tuonnin haluan ja hyväksyn. Rullan tuonnille tehdään nyt oma rulla-käsky, jolla Hiisi tuo rullan siten, että se pysähtyy vasemmalle puolelleni seisomaan kuono kohti näyttösuuntaa. Rullan irrotukseen otan saman kiitos-käskyn kuin noudossa. Tämän takaperinketjutan nyt kotona kuntoon ja panostan erityisesti siihen, että rullaa ei sylkäistä suusta liian aikaisin.
Lisäksi otettiin kaksi ukkoa etsintänä namipalkalla. Ensimmäinen maalimies oli valmiina, toinen haamu. Hyvin menivät molemmat. Ei Hiisi parhaimmillaan ollut, mutta ihan ok kuitenkin.
Hiisin ja Yolan blogi 