Hyvin jännää on kipittää kohti, kun yks tuijottaa kameralla.
Jos viime viikko otettiin rennosti, niin tällä viikolla onkin ollut tapahtumia. Jos vaikka terveysjutuista aloitetaan.
Maanantaina käytiin Kirsi-fyssarilla, joka taas hieroi ja käsitteli rankaa. Alaselässä edelleen kipeää, mutta Hiisi vastaa hoitoon hyvin. Torstaina ajeltiin Nurmijärvelle osteopaatti Maaria Kaiperlalle, joka sanoi heti, että selässä on pulmia. Hiisin lantio on vinossa, ja takapään lihakset ovat epäsymmetrisesti kehittyneet. Etupäälle tulee liikaa painoa, takapää ei mene liikkeessä kunnolla vatsan alle. Siitä kuulemma johtuu selän notko eli dippi. Kaiperla hoiti lantion seutua puolisen tuntia ja sanoi sitten, että eiköhän se siitä nyt ala suoristua. Aika jännää oli. Elokuulle varaillaan sitten seuraavaa aikaa.
Vaikka vaivoja selvästi on, niin Kaiperla oli tosi optimistinen ja sanoi, että näin nuorena ja keskeneräisenä nuo pulmat on helppo ratkaista. Funtsaili myös, että usein viriilien urosten selkävaivoihin liittyy eturauhasen ongelmaa, ja määräsi kolmen viikon kuurin jotain homeopaattisia troppeja, joita voidaan tilata Hakaniemen apteekista. Osa saattaisi myös vaikuttaa Hiisin kiihkeyteen tietyissä tilanteissa. En mitenkään erityisesti usko homeopatiaan, mutta en toisaalta myöskään usko, että se voi kauheasti haitata, joten taidan tilailla vähän pulsatillaa ja nux vomicaa.
Kovasti Kaiperla tykkäsi Hiisistä ja kehuikin sitä vuolaasti. Pää on kuulemma hyvin kaunis, ja silmistä näkee, että se on tosi vahva, itsevarma ja tervepäinen koira. Itsekin olen kyllä sitä mieltä, että Hiisillä on ollut jo pikkupennusta saakka tosi kaunis, urosmainen pää. Ja onhan se toki muutenkin maailman paras ja hienoin koira, jos multa kysytään =).
Parit hakutreenit ollaan käyty. Maalimiesmotivaatio on hirmuinen, kuten myös vauhti. Yliheitolla mennään hienosti jo vaikka koko rata! Nenäkin on mainiosti auki koko ajan. Koira on siis super, mutta ohjaaja se vaan välillä kämmäilee. Aina pitäisi tietää, mistä lähettää ja tarkkailla koiraa ja huutaa se luo oikeaan aikaan ja vaikka mitä! Tosi haastavaa on tämänkin lajin opettelu, ja ainakin radiopuhelimet tarttisin! Tällä viikolla hoksasin myös, että Hiisin on vaikea lähteä tallatulta alueelta tallaamattomalle maalimiestä etsimään. Vesikoiratreeneissä aluetta ei tallata, ja Hiisin treeni kaipaa niin syviä pistoja, että joudutaan väkisinkin ulos muiden treeneissä tallaantuneelta alueelta. Se on vaikeaa. Pk-porukan treeneissä se irtoaa ongelmitta juuri niin syvälle, kuin aluetta on tallattu.
Esineruudussa käytiin kerran. Sielläkin kannattais nyt treenata syvälle uppoamista. Iloisesti ja kovalla sykkeellä Hiisi tekee töitä! Vireeseen ja työmotivaatioon olen todella tyytyväinen!
Jälkitreeni #8 tehtiin jokun iltalenkin yhteydessä. Voi miten Hiisi rakastaakaan jäljestystä! Tehtävänä oli jäljestää reilu 100-metrinen hakupiston muotoinen jälki, jossa oli kaksi suoraa kulmaa. Paikkana oli ruohopeitteinen aukea, ja ikää jäljellä reilu tunti. Kohtuullinen tuulikin kävi. Tyylikästä jäljestystä taas. Kulmat otettiin tarkasti: ensimmäinen askeltarkasti, toisessa mentiin hieman yli mutta koira korjasi nopesti. Loppukeppikin nousi erittäin riemukkaasti!
Hiisin ja Yolan blogi 