Käytiin fyssari-Kirsin luona torstaiaamuna, ja todettiin yhdessä, että jotain outoa tässä hommassa on. Hiisiä on nyt fyssaroitu säännöllisesti keväästä alkaen, ja vaikka käsittelystä on ollut hetkellistä apua, koira on jatkuvasti mennyt kivualiampaan suuntaan. Joka hoitokerralla selkä on entistä arempi ja jumissa monesta kohtaa.
Fyssarin jälkeen varasinkin heti ajan Aistiin magneettikuviin ja samalla kyselin myös muiden tarpeellisten tutkimusten mahdollisuudesta. Sain ajan tiistaille, joten pian saattaa selvitä jotain sellaista, mitä röntgenkuvat eivät näytä.
Olen jo varmuuden vuoksi yrittänyt sopeutua ajatukseen siitä, että selästä saattaa löytyä jotain outoa ja joudun unohtamaan haaveet pk-lajien harrastamisesta Hiisin kanssa. Vaikka mitään outoa ei löytyisikään, niin kuitenkin tuntuu siltä, että metrinen pk-este ja jyrkkä A-este ovat turhan iso riski näin pahasti jumittavan pikkukoiran kanssa. Tärkeintä olisi kuitenkin, että Hiisi pysyy mahdollisimman hyvässä kunnossa mahdollisimman pitkään.
Tänään kuitenkin käytiin kivalla metsälenkillä ja samalla esineruutuilemassa. Ruutu meni tosi kivasti. Tallasin täysikokoisen 50 x 50 -kokoisen ruudun, johon jätin yhteensä 6 esinettä. Otin ensimmäistä kertaa hallitun treenin seuraamisineen kaikkineen (vaikkakin omilla esineillä itsekseni), ja oikein hienosti meni. Ruudussa oli nyt yhteensä 6 esinettä, joista 3 oli takarajalla ja 3 etukolmanneksen sisällä. Hiisi oli mukana tallaamassa ruutua, mutta esineiden piilotuksen ajan se odotti autossa. Hiisi pysyi koko ajan hyvin hallinnassa, lähti innokkaasti, etsi motivoituneesti alueen sisältä, toi molemmista takakulmista esineet riemukkaasti ja vieläpä luovutti erittäin tyylikkäästi ja irrotti käskystä. Ihan mahtavaa! Ainakin periaatteessa se osaa koko homman =).
BH-kurssia ollaan nyt käyty pari kertaa, ja siitäkin on ihan hyvä fiilis. Päästään harjoittelemaan kontrolloidusti häiriöitä, ja kevään ekoihin BH-kokeisiin tähdätään. Vielä kun Hiisin selkä olisi kunnossa, niin oltaisiin alkukesästä kisavalmiita. Kunpa vain selkäongelmat selviäisivät parhain päin…
Hiisin ja Yolan blogi 
30.9.2012 19.41
On kyllä tosi hanurista noi Hiisiläisen selkäjutut 😦 Toivotaan, että ei ole mitään vakavaa tai on jotain helposti hoidettavaa!
30.9.2012 21.51
Jotenkin ajattelen, että ei kai se ny mitään kamalan vakavaa voi olla, jos oireet kumminkin ovat näinkin lieviä. Tai jos onkin vakavaa, niin ainakin ollaan ajoissa liikkeellä.
Aika matalat fiilikset on kyllä, mutta eipä tarvitse enää kauan jännittää. Toivotaan ny parasta, vaikka en kyllä edes tiedä, mikä se paras on.
2.10.2012 11.01
Kyllähän koiran hyvinvointi menee kaiken muun edelle ja harrastaa voi kun vaan jättää ne vaativammat jutut väliin ja tekee koiran ehdoilla hommia. Mutta toivotaan, että saatte selkään selityksen ja avun, epätietoisuus on rassaavaa. Peukut pystyssä!
3.10.2012 11.58
Moi Sanna ja Hiisi!
Ihan vahingossa osuin blogiinne ja olin tosi iloissani, koska olen usein miettinyt, mitä teille kuuluu 🙂
Me olemme jatkaneet agilitya, tosin enemmän hauskuuden, kuin suurien kisasuunnitelmien merkeissä. Ulpu on edelleen yhtä hullu, kuin silloin yli vuosi sitten, mutta päästään jo useamman esteen rataa etenemään ilman, että Ulpu käy lahkeeseen tai ranteeseen 🙂
Harmi, että Hiisillä on tuollaisia ongelmia selän kanssa, toivottavasti löydätte parantavan ratkaisun.
4.10.2012 6.39
No morjens pitkästä aikaa! Onpa hauskaa, että olette jatkaneet agilityä. Ulpu-tykki kyllä erottui porukasta jo alkeiskurssilla, kun oli niin täysillä mukana =).
Hiisin mielestä agility oli ehkä tylsintä, mitä keksiä saattaa, joten ei sitten yllättäen jatkettu sitä lajia ;). Tai voihan olla, että hyppääminen tuntui epämiellyttävältä, ja sen takia homma ei maistunut. Mutta ehkä vielä joskus jonkun toisen koiran kanssa.
Selkäjuttujen selvittelyssä taitaa nyt mennä vielä tovi, mutta eiköhän tässä johonkin ratkaisuun päästä. Magneettikuvista saatiin jo tulokset, mutta vielä ihmetellään, mistä jumitukset johtuvat (jos siis eivät johdu selän häiriöstä).
Mukavaa syksyä! Täytyypä ottaa teidän blogi seurantaan :).