Joku on ripotellut asfalttijäljelle esineitä ihan vaan Hiisin kiusaksi. Ne ilkeästi katkaisevat maailman mukavimman homman eli jäljestyksen, joten Hiisi päätti eilen treeneissä olla reagoimatta esineisiin ihan kokonaan.
Treenailtiin eilen illalla Elovainion kauppakeskuksen parkkiksella, ja tällä kertaa häiriöt olivat ISOJA. Oli alle metrin päässä auton sisällä rähjääviä koiria, pyöräileviä ihmisiä, juoksevia ihmisiä, autoja ja yleisesti ottaen paljon porukkaa eli myös paljon erilaisia häiriöhajuja. Hiisi ajoi kaksi lyhyttä reilun tunnin ikäistä jälkeä ja teki loppuun vielä pienen asfalttiesineruudun. Jäljestys oli taas todella tyylikästä, mutta ne esineet. Eilen Hiisi ei halunnut ilmaista yhtään esinettä.
Päätin, että lääkkeeksi treenataan nyt hetki pelkästään esinejälkiä huippuhyvillä palkkioilla. Yritän saada vieraita jäljentekijöitä kävelemään useita alle 10 metrin mittaisia jälkiä, joille tulee jokaiselle 3-4 esinettä. Jäljentekijä haetaan jäljen päästä autolla niin, ettei koiralle jää lainkaan poismenojälkeä, jota seurata. Toinen muutettava asia on esineiden ilmaisu. Hiisi on ilmaissut asfaltilla esineitä tökkäämällä niitä kuonolla tai vain pysähtymällä esineelle. Asfaltilla käytettävät esineet ovat niin pieniä, että esineen suuhun ottaminenkaan ei ole hyvä vaihtoehto. Siispä päätin opettaa ilmaisuksi maahanmenon. Saas nähdä, kuinka käy.
Parkkiksella kun kerran oltiin, niin otin samalla myös kolme ilmoittautumistreeniä ja pari lyhyttä seuruupätkää. Hienosti meni kaikki! Kerran vain Hiisi kiinnostui ”tuomarista” ilmoittautumisessa ja ryösti vähän nuuhkimaan, mutta muuten koira seurasi sähäkästi ja piti kontaktia todella hyvin.
Hiisin ja Yolan blogi 
24.10.2012 12.53
Melkoista tuskaa meinaa Vekunkin kanssa jäljellä olla kaikki muut kuin se jälki. Verijäljellä haistaa kerran makausta ja jatkaa. Sitten kun kerii takaisin niin saattaa just ja just lipaista palkkaa. PAJÄssa nostaa kepin, ottaa palkan ja jatkaa samalla rykien henkeen vedettyä palkkaa.
Esineruudussa ei ole vielä ollut ongelmaa vaan siinä sentään tuo esineet mulle.
24.10.2012 21.42
Esinemotivaatio putoaa niin kovin herkästi näillä jälkihulluilla. Todennäköisesti vaikeat olosuhteet ja massiiviset häiriöt aiheuttivat tässä sen, että jäljestä täytyi pitää kiinni kynsin hampain. Nytpä siis jälki taka-alalle ja tehdään esinemotivaation nostatusta esinejanoilla. Jos mulle toinen vesikoira joskus tulee, niin opetan saletisti esineet ennen kuin päästän jäljelle. Oletko muuten kokeillut palkata Vekkua esineistä lelulla? Toimisikohan se?
16.12.2012 13.46
Meillä loppusyksystä Simon kanssa ilmaantui sama ongelma. Metsäpkjäljellä ennen niin varmat esineet käveli yli. Saatto jopa astua päälle. Meille se tuli jatkumona janaharjotuksista, joissa monta janaa peräkkäin ja esineeltä koira pois jälkejltä ja taas uusi jana jne.. Koki varmaan esineen rangaistuksena kun ei saanut jatkaa jälkeä. Aloin tekemään niin että kun koira kerran kulki jäljen tarkasti, pystyin itse nappaamaan ohi kävellyn kepin. Kutsuin koiran luokse, näytin kepin ja annoin koiran haistaa palkkaa mutta pistinkin heti takaisin taskuun -ajatuksella tästä jäit paitsi kun et ilmaissut. Tämän jälkeen ilmasi seuraavan kepin. Siitä todella nopea palkitseminen herkulla ja samantien jäljelle takaisin. Sai palkaksi jatkaa jäljenajoa. Vieläkään ei ole niin varmaa kuin aikasemmin tuo ilmasu, mutta parempaan päin menossa. Niin ja tein myös muutaman kerran semmosen parin kilsan vaikean jäljen ilman väliesineitä ja vasta jäljenpäähän esine. Jäljen ajoi loistavasti, mutta sen verran pikä oli että kyllääntyi tarpeeksi ilmaistaakseen sen päässä olevan esineen.
-Jenni