Ollaan reippaina reenailtu taas TOKOa, ja nyt tuntuu siltä, että mitä enemmän treenataan, sitä paremmalta meno maistuu ja sitä innokkaampi Hiisi on työskentelemään kanssani. Yksissä treeneissä ei toki treenata kuin lyhyesti kahta tai kolmea asiaa, mutta hyvin edistytään, kun treenataan melkein joka päivä. Hauskaa on ollut, ja mielestäni Hiisinkin asenteessa on tapahtunut parin kuukauden sisään aivan valtava muutos.
Haussa työstämme edelleen koiran työskentelyhalua tosi kusisissa paikoissa. Siellä missä koiranpissoja ei ole, Hiisin työskentelymotivaatio on mainio. Pissapaikkojen sattuessa matkan varrelle, ilmaisurullan tuonti kuitenkin unohtuu… Viime viikolla tosin koimme hienon hetken: Hiisi lähti maalimieheltä tuomaan rullaa, hidasti pissaläikän kohdalla mutta jatkoi sitten oma-aloitteisesti rullan tuontia minulle. Jes! Näinköhän Hiisin leikkihalu olisi sittenkin kovempi kuin vimma lipitellä pissoja?!
Torstaista sunnuntaihin saimme nauttia työkaverini Hilla-tollerin seurasta. Hilla oli meillä hoidossa, kun sen ihmiset tekivät muuttoa. Olin tavannut Hillan vain kerran aikaisemmin enkä oikein tiennyt mitä odottaa, mutta neiti olikin kaiken kaikkiaan aika ihastuttava pakkaus. Se kulki mukana kaikissa meidän treeneissä, ja treenasin sen kanssa siinä missä Hiisinkin. Tässä videonpätkä Hillasta, kun se oli elämänsä toista kertaa etsimässä ihmisiä.
Olin aika myyty Hillan työskentelyinnosta. Se oli kuin luotu hakukoiraksi ja teki muutenkin aivan täysillä kaiken, mitä vain ikinä keksinkin sille ehdottaa tai opettaa <3. Miinuspuolena voimakas taipumus ääntelyyn, mutta sekin väheni päivä päivältä ihan vain hiljaisuutta vahvistamalla. Kovin mukava oli siis tutustua tähän tollo-tyttöseen!
Jopa Hiisi ja Hilla tulivat ihan kivasti toimeen. Hiisihän ei varsinaisesti ole mikään maailman sujuvin seuramies, vaan pikemminkin aika tungetteleva röyhkimys. Yleensä se tulee parhaiten toimeen vahvojen, itseään vanhempien narttujen kanssa. Hillakaan ei ole mikään kovin sosiaalinen koira, joten minulla oli kyläreissun aikana jonkinmoinen rooli siinä, että näiden kahden välit säilyivät kohteliaan viileinä. Hienosti yhteiselo kuitenkin onnistui, ja koirat rentoutuivat erittäin hyvin toistensa seurassa, vaikka niistä ei leikkikavereita tullutkaan.
Tässä Hiisi tekee vähän tunnusteluja, uppoaisiko espanjalainen charmi ihanaiseen noutajanaiseen.
Hiisin ja Yolan blogi 