Olen huomannut, että Hiisin oppiminen on hyvin voimakkaasti sidoksissa siihen paikkaan, jossa oppiminen tapahtuu. Tämä ilmiö onkin aiheuttanut kohtalaisesti päänvaivaa jälkiesineiden ilmaisussa ID-jäljellä.
Hiisin ilmaisu ID-jälkihommissa on maahanmeno. Se on sen verran karski kaveri, ettei märkä tai kylmä maa vaivaa sitä pätkääkään edes lyhyessä karvassa. Huonoilla keleillä harjoittelin kuitenkin esineilmaisua paljon sisätiloissa, mikä johti siihen, että Hiisi ilmaisi vahvasti sisällä mutta ei lainkaan ulkona. Jos ulkotreeneissä esineet olivat jäljellä, se ei ainakaan ilmaissut, vaan keskittyi pelkästään jälkeen. Mutta tänään saatiin vihdoin otettua asiassa iso edistysaskel!
Parissa viimeisessä treenissä olen teetättänyt Hiisille isoja, noin 20 m x 20 m -kokoisia tunnin ikäisiä esineruutuja esim. parkkipaikoille. Esineruudut on tehty niin, että jäljentekijä on kävellyt ruuduissa ristiin rastiin ja jättänyt esineitä jäljelle.
Tyypillisesti homma on mennyt niin, että Hiisi saa lähtöhajun, säntää etsimään jälkeä, jäljestää vimmaisesti ympäri ruutua (ja ruudusta uloskin, jos jäljentekijä on poistunut ruudusta kävellen). Hiisi on nuuskuttanut kaikki esineet läpi, mutta porhaltanut aina esineeltä eteenpäin ilmaisematta niitä mitenkään minulle.
Tänään tein niin, että näytin ennen esineille menoa palkan, joka oli superhyvää lihaa. Annoin koiran touhuta ensimmäiset pari minuuttia kaikessa rauhassa, ja siitä Hiisi ottikin ilon irti. Se jäljesti, heitteli huvikseen esinehanskaa ilmaan ja syöksyi hurjalla vimmalla esineiden kimppuun. Minä kävelin kaikessa rauhassa Hiisin perässä ja mietin, että koskahan koira alkaa käyttää aivojaan =). Aikamoinen rälläruutu siitä tuli, mutta lopulta Hiisi muisti herkut ja pysähtyi esineelle. Minäkin pysähdyin, ja hetki me siinä koiran kanssa toisiamme katsottiin. Sitten Hiisi tajusi mennä maahan, sai kovat kehut ja superherkut. Näitä tehtiin vielä pari, ja sitten vein koiran autoon.
20 minuutin päästä mentiin tekemään toinen samanlainen harjoitus, ja nyt Hiisi oli todellakin sisäistänyt asian. Se ilmaisi kaikki esineet menemällä oma-aloitteisesti, epäröimättä maahan. Pääsin vieläpä lopettamaan treenin siihen, että Hiisi ilmaisi esinettä, jota en itse ollut lainkaan huomannut. Ilmaisu oli siis todellakin koiran oma-aloitteista käytöstä, enkä edes tietämättäni voinut vaikuttaa ilmaisun käynnistymiseen. Siitä Hiisi saikin palkaksi kokonaisen purkillisen Sheba-kissanruokaa.
Kävipä vielä treenin kuluessa yksi aika hauska episodi. Jäljentekijä istui parinkymmenen metrin päässä autossaan seuraamassa meidän ruututreeniä, ja jossain vaiheessa Hiisi ajautui sellaiseen kohtaan, että tuuli toi jäljentekijän hajun sen nenään. Hiisi reagoi hajuun välittömästi, mikä on tosi hieno juttu. Se nosti nenän ylös maasta ja porhalsi ilmavainulla suoraan jäljentekijän autolle. Hyvä Hiisi! Alan uskoa, että se tosiaan tietää, mistä tässä hommassa on kyse =).
Hiisin ja Yolan blogi 