Eilen illalla käytiin NPKH:n majalla BH-ryhmän kanssa tottistelemassa. Koiria oli paljon ja osa kentästä routavaurioiden takia poissa käytöstä. Sopu sijaa antoi, eli mahduttiin kivasti. Jatkettiin Hiisin kanssa samaan malliin kuin viimeksi, eli ensin pieni hetsaus futiksella ja siitä seuraa käskyllä perusasentoon tai seuruuseen kävellen tai juosten. Näitä tehtiin neljä tai viisi, ja treeni oli siinä.
Hiisi muistikin tiistaista hyvin, että tässä hommassa pääsee vääntämään ohjaajan kanssa =). On se kyllä huvittava tapaus, kun se futis ei selvästi itsessään ole Hiisille palkka, vaan pikemminkin se, että futis suussa saa tulla tönimään ja vääntämään ohjaajan kanssa. Erityisen hauskaa on näköjään se, että vapautuksesta Hiisi syöksyy pallolle, ottaa sen suuhun ja tuo sen minulle polvien väliin. Minä yritän pitää polvilla palloa paikallaan ja Hiisi ärisee ja yrittää vääntää sitä hampaat irvessä itselleen. Käskystä kuitenkin irrottaa hyvin, tekee, mitä käsken ja sitten taas väännetään.
Tykkään kovasti tästä tavasta treenata ja palkata, kun koirasta saadaan liikkeisiinkin tulta ja poweria, jota siinä oikeasti on. Lisäksi koira pysyy hyvin lähituntumassa ja suuntautuu minua kohti, joten ei ole sitä riskiä, että se lähtisi saalistamaan jotain kauas heitettyä ja bongaa matkalta jotain vielä kivempaa. Patukan kanssa hankaluus on se, että Hiisi ei nauti ensisijaisesti patukan vetämisestä vaan siitä, että pääsee iskemään kiinni uudestaan ja uudestaan. Jatketaan siis harjoituksia. Kyllä se BH häämöttää jo…
Sen jälkeen Hiisi paikallamakuuseen siksi aikaa, kun seuraava koira treenasi. Ympärillä tapahtui aika paljon, joten päätin, että vähän saa silmät kääntyillä, mutta jos pää kääntyi, niin kielsin. Korjauksesta kehuin. Ilman nuuskuttelusta kielsin myös. Kaiken kaikkiaan hyvin meni, koska näin isossa häriössä ei olla paikkamakuuta vielä tehty. Pääosan ajasta olin noin viiden metrin päässä, mutta kokeilin myös, mitä tapahtuu, jos lisään välimatkaa ja käännän selän. Ei kauheasti tapahtunut, mutta ehkä koiran olemukseen tuli aavistus epävarmuutta, jos loittonin kovin kauas. Eli lisää näitä reenejä. Palkan jätin muutaman metrin päähän koirasta, jotta se muistaisi paremmin, että töissä ollaan.
Lopuksi leikittiin vielä, että mennän sirunlukuun, mikä meni ihan kivasti. Hiisi olisi tosin halunnut kovasti nuoleskella tuomaria, mutta tämän asian harjoitteluun on ehkä Hiisin kanssa turha kovasti panostaa, kun se ei selvästikään ole mikään sellainen asia, josta tarvitsisi olla huolissaan. Viimeiseksi tehtiin vielä tuomarille ilmoittautuminen, jossa ekan ilmoittautumisen aikana Hiisi yritti karata mennä tuomaria lähmimään. Toisella kerralla pysyi hienosti kontaktissa koko ilmoittautumisen.
Terveisiä vaan kasvattajalle, että olis Hiisille voinut vähän lyhyemmänkin nimen antaa =). Tuomarille ilmoittautuminen vaatii jonkinmoista mielen- ja kielenhallintaa: ”SK ja espanjanvesikoirauros Villa Perla’s Trasgo de Cascadas ilmoittautuvat BH-kokeen tottelevaisuusosuuteen”.
Hiisin ja Yolan blogi 