Oltiin hakumetsässä viime keskiviikkona. Tällä kertaa tehtiin vähän vaikeampi mutta lyhyt treeni kahdella maalimiehellä. Sää oli tuuleton ja tosi lämmin, mutta päätin siitä huolimatta tehdä tavallista vaikeamman treenin.
Eka lähetys vasempaan etukulmaan tyhjälle pistolle. Koira ei uponnut tarpeeksi syvälle, kääntyi liian aikaisin alueella eteenpäin. Olisi edennyt vaikka kuinka, ja kutsuin lopulta keskilinjalle.
Toiselle mm:lle yliheitto, ja hyvin lähtikin Hiisi keskilinjan yli, mutta tyynessä säässä pysähtyi vähäksi aikaa noin 10 metrin päähän kalliolle, kun ei saanutkaan hajua heti nenään. Odottelin koiran ratkaisua, ja se lähtikin jatkamaan pistoa muutaman sekunnin meditoinnin jälkeen. Rullaa ottaessa oli ihmetellyt ja säätänyt, miten päin rullan suuhunsa ottaisi. Oli ottanut ja pudottanut ja ottanut uudestaan.
Kolmannelle maalimiehelle ei taaskaan uponnut tarpeeksi syvälle, vaan pisto oli liian lyhyt ja leveä. Olisi taas edennyt vaikka kuinka pitkään, mutta kutsuin takaisin. Lähetin varmaan kolme kertaa eri kohdista ja joka kerralla ohitti maalimiehen 5-10 metrin päästä. Lopulta löysi maalimiehen ja haistoi, että palkkana on pallon lisäksi ruokaa. Jäi siis maalimiehelle kokeilemaan, saisiko palkan helpommalla. Oli tarjonnut maahanmenoa ja vaikka mitä tenhoavia tuijotuksia. Onneksi mm oli Hiisille tuttu ja osasi toimia oikein. Mm oli siis odotellut pää kylmänä koiran omaa ratkaisua, joka oli lopulta se, että Hiisi otti rullan ja toi sen minulle.
Tiivistetysti voisi sanoa, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää =). Nämä kaikki heikkoudet tiesin tavallaan jo ennalta, mutta ne eivät vain aiemmin helpoissa harjoituksissa olleet tulleet kunnolla esiin. Tässä plussat ja miinukset:
+ Motivaatiota on. Hiisi jaksoi vaikeuksista ja kuumuudesta huolimatta tehdä hyvin töitä.
+ Vaikka Hiisi pysähtyi yliheiton jälkeen, se jatkoi kuitenkin etenemistä oma-aloitteisesti.
+ Toisella maalimiehellä teki lopulta itsenäisesti oikean ratkaisun ja lähti tuomaan rullaa minulle.
– Hiisi ei osaa juosta pistoja tarpeeksi syvälle ilman tuuli- tai hajuapuja. Edelleenkin syvyys on ilman apua se 30-40 metriä, vaikka pitäisi pystyä juoksemaan 60 metriin.
– rullailmaisun kaikki vaiheet prakasivat, kun treeni oli muuten vaikea.
Mitähän tästä nyt sitten sanoisi. Harjoiteltavat asiat eivät ainakaan lopu kesken, mutta onneksi se tärkein, eli motivaatio lajiin näyttäisi olevan kunnossa! Siitä olen äärettömän mielissäni, vaikka nuo miinusjutut vähän kismittävät. Nyt pitäisi varmaankin päättää, mitä asiaa lähdetään työstämään seuraavaksi. Ehkä se on nuo tarpeeksi syvät pistot. Ukot ja akathan jäävät vallan löytymättä, jos sää on tyyni ja pisto loppuu koiran mielestä jo 40 metrissä.
Tottiksessa tehtiin helatorstaina vähän niin kuin kokeenomainen treeni, vaikka palkkasinkin joka liikkeen jälkeen ja tein liikkeitä lyhennettynä.
Ensin saatiin numerolaput, sitten mentiin koirat jonossa sirun tarkistukseen. Hiisi jostain syystä väisti sirunlukulaitetta, josta tuli mieleen, että pitäisikö sitä tilannetta ihan jopa harjoitella. Sirua on kyllä jokusen kerran luettu, mutta tällä kertaa laitteessa oli jotain epäilyttävää.
Meidän koirakkopariksi arvottiin nuori spk-uros, jonka kanssa sitten mentiin rinta rinnan ilmottautumaan tuomarille. Hiisi pysyi hyvin sivulla ilmottautumisen ajan, piti kontaktia, ja minä kykenin latelemaan suustani kaiken tarpeellisen.
Sitten seuruutin suorituksen aloituspaikalle. Teetin lyhyen seuraamisen (ihan jees, mutta käännöksessä olisi voinut olla tiiviimpi), jossa vapautin palkalle vähän täyskäännöksen jälkeen. Sen jälkeen tehtiin henkilöryhmä, jossa hieman keskittyminen rakoili ja istui ryhmän keskellä perusasennon vinoon. Hyvästä seuruusta vapautin palkalle. Henkilöryhmää täytyy ehdottomasti treenata lisää.
Sitten tehtiin jättöliikkeet, joista molemmat menivät kaiken kaikkiaan tosi kivasti. Lopuksi vielä luoksetulo, jota ei olla juurikaan treenattu. Siinä koira hieman törmäsi, mutta liikuin itse taaksepäin ja otin lopun uudestaan. Edestä siirtyi perusasentoon kipittelemällä, eli saisi siirtyä nopeammpin loikalla. Perusasennosta vapautin palkalle.
Paikkamakuu oli tosi kiva. Hiisi makoili ihan sfinksinä ja tuijotti minua melkein koko ajan. Olisikohan kaksi kertaa kääntänyt päätä, kun meidän paria palkattiin välissä ja tekivät luoksetulon. Jossain välissä Hiisi oli ehkä aavistuksen huolestuneen oloinen, mutta siirryin siinä kohtaa vähän lähemmäs. Tämän ajattelin rakentaa ihan huolella kuntoon nyt kesän aikana, niin ei tartte sitten syksyllä kovin pahasti jännittää =).
Lopuksi mentiin vielä tuomarin tuomiota kuuntelemaan ja lopulta lähdettiin hyvässä järjestyksessä kentältä pois. Säästin osan paikkamakuun palkasta ja palkkasin sekä tuomaripuheen että kentältä poistumisen jälkeen.
Tästä treenistä jäi tosi hyvä mieli. Hiisi teki kaikki jutut just niin hyvin kuin osasi.
Hiisin ja Yolan blogi 