Jaa niin, mitäs viime numerossa tapahtuikaan… Sunnuntaina alkoi himppasen ahdistaa, kun Hiisi ei hypännytkään autoon normaalisti. Niin, tai siis ei ainakaan takapenkin kuljetustiloihin. Etupenkille turvavyövaljaisiin sen sijaan sujahti vähän myöhemmin hyvinkin näppärästi. Lieköhän sitten kumminkin ollut henkistä laatua tuo ongelma…
Tarkkailuahan siitä vesikoiralle rapsahti, ja katselin, että liikkuu kyllä vähän vinossa. Maanantaina vaikutti ihan normaalilta, mutta pidettiin lepopäivä ja liikutin koiraa vain kevyesti kävellen ja ravaillen ilman hihnaa. Liike näytti hyvältä, joten olisikohan kuitenkin ollut vain spurttailujen aiheuttamia lihaskipuja. Tiistain treenitkin peruin, mutta päätin illalla ottaa kumminkin vähän rullailmaisuharjoituksia lähietäisyydeltä, enkä havainnut liikkumisessa mitään outoa.
Rullatreeni tehtiin yhteensä kahdeksan kertaa niin, että maalimies oli aina noin 10 metrin päässä näkyvillä. Koiran piti ainoastaan suorittaa ilmaisu, tulla sivulle, odottaa näyttöliinan kytkeminen ja luovuttaa rulla käskyllä. Sitten sai mennä näytölle hakemaan palkan. Alku menikin tosi hyvin, mutta sen verran tiheään tahtiin tehtiin hommia, että Hiisi alkoi vähän läähättää viidennen jälkeen.
Viidennellä toistolla sainkin esiin sen virheen, jota odotin. Koira siis tiputti rullan suustaan ennen käskyä. Nyt kun maalimies oli lähellä, niin oli helppo lähettää koira maalimiehelle hakemaan uutta rullaa ilman, että koira joutuu tekemään mitään etsintään viittaavaa. Ideana oli siis kertoa jo osaavalle koiralle, että vaikka on hiki, niin ei voi lintsata. Sama virhe toistui seitsemännellä toistolla, ja taas sama kuvio, eli näytölle ei pääse, vaan joutuu hakemaan uuden rullan. Suorituksista 6/8 meni siis nappiin. Luulenpa, että suorapalkkaiset etsinnät pidetään erillään ja meidän ilmaisutreenit ovat jatkossakin tätä. Tätä tehdään niin kauan, että Hiisi oppii pitämään rullan hampaissaan ja läähättämään samalla.
Esineruudussa haasteena olivat narttukoiran pissat. Niihinhän se Hiisiläinen jämähti. Aivotoiminta katkesi, väpättävät leuat vain loksuivat, lasittunut katse näki pelkkää tyhjää jne. Siitä kielsin tiukasti ja hain koiran pannasta pois ruudusta. Pahimman tärinän loputtua lähetin uudelleen. Seuraavalla lähetyksellä upposikin ja sai hajun, mutta valitettavasti haju tuli toisen takakulman merkistä, eikä siellä ollut esinettä. Huono tuuri, kun Hiisi ei osaa kiivetä puuhun. Otin koiran hihnaan ja lähdettiin kävelemään esinettä kohti. Kun koira sai hajun, annoin sen tarkentaa hetken ja julmasti raahasin ulos ruudusta. Lähetyslinjalta uusi startti esineelle, ja nyt alkoikin meno olla ihan hyvää. Lopuksi annoin vielä Hiisin katsoa, kun toiseen takakulmaan vietiin esine. Sen se hakikin tosi määrätietoisesti. Paljon treeniä pissatuissa ruuduissa siis.
Palautuksena tein Hiisille tänään lenkillä suikalemaisen ruudun, jossa oli esineet molemmissa takakulmissa. Hienosti meni just sinne, mihin lähetin ja tosi innoissaan toi esineet. Onnistunut palauttelutreeni siis!
Kauden eka metsäjälki vähän jännitti etukäteen, kun ID:tä ollaan tehty loppukesästä saakka. Tällainen tehtiin: Märkä, sateinen maasto. Alusta mustikanvarpuja ja sammalta. Ikää kaksi tuntia. Ei janaa. 50 metriä suoraan, 90 asteen kulma oikealle, 50 metriä suoraan, 90 kulma oikealle ja 50 metriä suoraan. Kahden ekan suoran puolivälissä oli esineet, viimeinen esine lopussa.
Turhaan jännitin. Hiisi puksutti menemään kuin veturi ja nosteli esineet aivan huikean hyvällä fiiliksellä. Olin ottanut vahingossa lyhyemmän taajamaliinan mukaan, mutta huomasin tosi pian, että koko liinaa ei edes tarvita. Päästin siis irti ja kävelin perässä kaikessa rauhassa. Hiisi teki hemmetin tarkkaa työtä askel askeleelta ja oli aivan täydellisessä vireessä koko ajan. Minä hymyilin idioottina ja repesin onnesta joka kerta, kun se nosti esineen ja toi minulle. En vaan voi käsittää, miten hyvä jälkikoira se onkaan <3! Hiisi jäljestää äärimmäisen tarkasti, kuin suoraan oppikirjasta, työskentelee itsevarmasti ja nostaa iloisena esineet. Perässä kävellyt treenikaveri totesi, että Hiisi ei tule koskaan hukkaamaan jälkeä, kun se työskentelee noin tarkasti. Mun ihana karvakartturi <3.
Iltaruuan jälkeen ennen nukkumaanmenoa Hiisi vielä muisti, että ei ollakaan tehty hetkeen tottista. Se kaivoi treenikassista kapulan ja tunki ihan väkisin sitä mulle sohvalle. Kun kiitin sitä luovutuksesta, se nosti kapulan aina uudestaan. Lopulta luovutti sen viisi kertaa peräkkäin. Tais jäädä levy päälle :O.
Hiisin ja Yolan blogi 