Hyvin on lähtenyt Hiisin silmähaava paranemaan. Tänään kontrollissa silmää taas värjättiin, ja nyt väri tarttui sarveiskalvolle enää pieneltä alueelta ohuesti. Paraneminen on muutenkin mennyt tosi hyvin, eikä tötteröäkään onneksi tarvinnut pitää kovin kauan. Nyt saikutellaan silmästä vielä tämä viikko.
Osteopaattikäynnillä perjantaina tilanne oli taas aika surkea. Jouduttiin ottamaan uusi aika parin viikon päähän. Juteltiin osteopaatin kanssa siitä, miten hyvä tilanne oli helmikuussa ja mietittiin, mikä voisi olla syynä siihen, että Hiisi tuntui nyt voivan niin huonosti. Ehkä kroppa oli vähän vinksallaan, kun pääsi kuukausi sitten vähän vääntämään itseään isomman kaverin kanssa. Pääsiäisen aikaan Hiisi oli myös saanut ”turhan” Tardakin, jonka jälkeen koko koira muuttui flegmaattiseksi ja surkeaksi. Osteopaatin mielestä Tardakin kaltainen iso hormonitujauskin saattaa jollain koirilla panna elimistön sekaisin pitkäksi aikaa.
Kun aloin miettiä Hiisin vointia vähän pidemmällä aikavälillä, niin Hiisi on muuttunut kevään kuluessa jotenkin kestoväsyneeksi. Se lepäilee ja nukkuu koko ajan ja vaikuttaa täysin tyytyväiseltä, vaikka käytäisiin viikkokin vain pienillä pissalenkeillä. Treeneissä (2-3 viikossa) se on kyllä innokas mutta kunto loppuu aiempaa nopeammin ja palautuminen on minusta todella paljon hitaampaa kuin aiemmin. Lenkilläkin Hiisi tuntuu joskus aika perässävedettävältä.
Nämä ovat pieniä, pitkän ajan kuluessa kehittyneitä juttuja, ja toki on käynyt mielessä sekin, että kuvittelenko näitä juttuja. Ja kyllä selityksiä tavallaan löytyy: se vaan kestää niin huonosti lämmintä keliä ja se nyt vaan on niin rauhallinen ja ehkä sillä nyt vaan huono spurttikunto. On vähän samanlainen inhottava aavistus kuin vuosi sitten sen selkävaivan kanssa. Mitään isoa ja ihmeellistä oiretta ei ole, mutta jotenkin vain pikkujuttujen perusteella aina vain kummittelee mielessä ajatus, että onkohan kaikki ihan kunnossa.
Olen yrittänyt miettiä, mitä selityksiä tähän voisi olla. Ainahan on tietysti sekin vaihtoehto, että Hiisin selkävaiva oireilee kroonisena kipuna, jota koira ei välttämättä näytä muuten kuin nukkumalla ja lepäämällä. Syksyisten magneettikuvien perusteella sen ei Aistin lääkärin mielestä pitäisi olla mahdollista, mutta mistäs noista tietää. Sitten tulee tietysti mieleen rodun yleinen vaiva eli kilpirauhasen vajaatoiminta. Viime elokuussa Hiisistä otettiin TGA-vasta-ainenäyte, joka oli ihan kirkkaasti negatiivinen, eli sen puolesta kaikki piti olla ihan kunnossa. Tänään silmän kontrollikäynnillä otatin varmuuden vuoksi kilppariarvojen tsekkausta varten verinäytteen, joten T4- ja TSH-tuloksia odotellaan loppuviikosta.
Hiisin ja Yolan blogi 
17.7.2013 11.21
Voi kurjuus. 😦 Toi on niin inhottavaa, kun on tunne että kaikki ei ole ok, vaikka mitään selkeää oiretta ei olekaan näkyvissä. Tsemppiä selvittelyyn!
Jos kilppariarvot ovat ok, niin voisiko vika olla esim. sydämessä tai keuhkoissa? MItä Hiisi syö? En itse ole kauhean perehtynyt ruokintajuttuihin, mutta edellinen vesiäiseni meni tosi helposti lihaksistoltaan jumiin ja oli jäykkä ja kankea. Sillä auttoi jo paljon pelkästään ruoan vaihtaminen ”kevyempään” eli kun söi kovin vahvaa proteiinipitoista ruokaa ja oli vielä huono juomaan, niin jotenkin se meni lihaksiin ja aiheutti jumeja.
Toivottavasti syy epämääräisiin oireisiin teillä löytyy ja niihin apukin!
17.7.2013 15.42
Lihasjumituksia Hiisillä on ollut noin 1-vuotiaasta, tai silloin ne ainakin ensimmäisen kerran havaittiin. Jumitusten aikana ruokavalio on vaihdellut raakaruokinnasta 50/50-mallin kautta kuivamuonaan. Yhtä paljon on mielestäni lihaksisto jumittanut ruokinnasta riippumatta.
Taste of the Wild -merkkistä viljatonta muonaa (proteiinia 30, rasvaa 18) on mennyt vajaan vuoden verran, ja se näyttäisi sopivan hyvin ainakin toisesta päästä ulos tulevan tavaran ja korvien puhtauden perusteella. Viimeisten neljän kuukauden ajan olen mitannut Hiisin juoman nesteen määrän, ja nykyisellä kuivamuonaruokinnalla nestettä menee normaalisti vajaasta litrasta vähän reiluun litraan, rasituksessa tai kuumalla kelillä enemmän.
Sydän- ja keuhkojuttuja en ole vielä edes miettinyt, mutta toki nuo nopea hengästyminen ja väsyminen sekä hidas palautuminen rasituksesta sopisivat periaatteessa sydänongelmiin. Yskää tai hengenahdistusta en ole huomannut. En muista, onko kukaan lääkäri kuunnellut sydänääniä pentuajan jälkeen. Pentuna ei ainakaan sivuääniä tms. kuulunut.
Marraskuun puolivälissä otettiin sitkeän ripulitaudin yhteydessä pieni verenkuva, elektrolyytit ja joukko muita testejä. Niissäkin kaikki oli kunnossa.
On tässä tosiaan sekin vaihtoehto, että mulla vain sattuu olemaan kotioloissa huippurauhallinen, monipuolisesta säännöllisestä liikunnasta huolimatta huonokuntoinen elukka, joka ei kärsi juuri muusta kuin pipipäisestä omistajastaan ;).