Löysin eilen muuton jälkimainingeissa piileskelleen videokameran ja kuvasin Hiisin hajuntarkennustreenin. Kohdehaju oli ollut piilossa parisen tuntia, ja ideana oli harjoitella tarkentamaan hajua, joka oli ehtinyt levitä mahdollisimman laajalle alueelle.
Toinen treenikohde oli itse treenitilanne, jonka yritin luoda mahdollisimman erilaiseksi kuin yleensä. Erilaista oli ensinnäkin se, että kun kutsuin koiran luokseni, se ei tiennyt, mitä oli tulossa tekemään. Hajun piilottamisesta oli kulunut jo pari tuntia, ja koira lähti hommiin suoraan päiväunilta. Monesti hajutreenien valmistelut menevät meillä niin, että koira näkee, kun otan esiin hajutreenivälineet eli purkit/hajulaput/pinsetit/palkat jne. Erilaista oli sekin, että tällä kertaa ei etsitty ihmisen hajua, vaan kamomillateetä. Lähtöhajuakaan en antanut purkista tai pussista, vaan teepaketista. Olin tallannut pihan täyteen harhajälkiä ja piilottanut ihmiseltä tuoksuvia hämäyshajuja sekä kosketellut käsillä niitä piilopaikkoja, joissa on joskus aiemmin ollut kohde.
Tämä treeni onnistui mielestäni oikein hyvin, enkä pystynyt (taaskaan) hämäämään koiraa. Kyllä se taitaa tietää, mitä se tekee =). Alussa oli toki pientä orientoitumissählinkiä, kun koira hetkisen ihmetteli, mitä nyt tapahtuu ja nappasi teepaketinkin suuhunsa. Nopeasti Hiisi kuitenkin meni itse hyvään työskentelymoodiin ja aloitti etsinnän. Vanhoja piiloja se ei tutkinut lainkaan eikä reagoinut millään tavalla hämäyshajuihin. Piha on melko suojaisa, ja luulen, että seinän vierustalle oli jäänyt jonkinlainen hajutasku, koska se oli selvästi koiran mielestä ”kuumaa” aluetta. Mielestäni koira kävi tutkimassa hajun rajat, eli tarkasti, mihin saakka haju on liikkunut. Hajun tarkan paikan määrittäminen oli koiralle aika haastava tehtävä, kuten olin toivonutkin. Hienosti Hiisi siitä selvisi, keskittyi, piti pään kylmänä ja toimi oikein hyvin.
Se mikä tässä ei ollut niin kovin hienoa, oli ilmaisu tai oikeastaan sen puuttuminen. Hiisille luontevin ja mieluisin ilmaisutapa olisi esineen ottaminen suuhun, kuten se metsäjäljellä keppien kanssa tekee. Nämä tapaukset, joissa haju on piilossa, ovat hankalia ilmaisun kannalta, koska koira ei haluaisi ilmaista, ennen kuin kohde on näkyvissä (ja hampaissa). Tavoitteena on kuitenkin ilmaisu, jossa koira ei koske ilmaistavaan hajuun tai esineeseen. Oma-aloitteisen ilmaisun vahvistaminen olisi siis selvästikin jälleen kerran yksi tärkeä treenikohde.
Hiisin ja Yolan blogi 