Menestyksekkäästi taas tylsistytin Hiisiä viikonlopun, kunnes sitten sunnuntaina päätin tehdä yhden ilmaisutreenin. Tallustelin ympäriinsä pihalla ja jätin jäljelleni kolikon kokoisia metalliesineitä. Kutsuin sitten koiran ja annoin sille lähtöhajun. Ihan täydellisen varmasti Hiisi työskenteli ja ilmaisi esineet, vaikka viime ilmaisutreenistä on kulunut jo monta kuukautta. Oli myös selvästi hyvin pettynyt, kun lopetin treenin alkuunsa.
Mutta nyt en keksi, miten lähtisin purkamaan ilmaisuongelmaa, joka esiintyy ainoastaan jäljellä ja piilotettujen kohteiden kanssa. Jos Hiisillä on seurattavanaan ”oikea” jälki, jäljestäminen voittaa mahtavuudessaan kaiken muun, ja esineistä tulee toisarvoisia. Metsäjäljellä se ilmaisee kepit ja esineet aina, koska siellä ne saa ottaa suuhun. Asfalttijäljellä tilanne on kuitenkin toinen. Tähän saakka olen tehnyt niin, että annan koiralle ensin vähän miettimisaikaa, ja sanon sitten maahan-käskyn. Tätäkään en haluaisi jatkaa pitkään, koska siitä voi tulla tapa. En oikein keksi nyt muutakaan kuin sen, että piilotan esineet paikkoihin, joista koira ei saa niitä kaivettua tai otettua hampaisiinsa (helpommin sanottu kuin tehty). Sitten vain odotan, kunnes koira ilmaisee oma-aloitteisesti. Jos ilmaisua ei kuulu, vien koiran pois, ja kokeillaan hetken päästä uudestaan mahdollisesti vähän avustettuna.
Hiisin ja Yolan blogi 