Hiisin ja Yolan blogi

espanjanvesikoira Hiisin & stabyhoun Yolan treenejä ja touhuja

Rakennusradalla Hissukan pääkoppaa testailemassa

2 kommenttia

Jokunen viikko sitten sain tilaisuuden tutustua Hiisin ominaisuuksiin tehtäväradalla, joka oli rakenneltu käytöstä poistettuun koulurakennukseen. Ideana oli testailla koiran koira- ja ihmissosiaalisuutta, toimintakykyä erilaisilla alustoilla, kulkuesteiden kanssa, pimeissä tiloissa sekä ylipäätään reaktioita uusiin tilanteisiin uudessa ympäristössä. Pointtina tässä kaikessa oli havainnoida koiran vahvuuksia ja heikkouksia pelastuskoiraharrastusta silmällä pitäen. Tarkkailtiin siis kaikkea toimintaa siltä kantilta, miten koira pystyi toimimaan sellaisessa ympäristössä, jossa pelastuskoiran pitäisi pystyä työskentelemään. Radan päätteeksi testattiin myös sitä, miten koira reagoi (vai reagoiko), kun ohjaaja ei tiedä, että samassa huoneessa on piilossa ihminen.

Testiradalla ei ilmennyt ihmeempiä yllätyksiä. Hiisi oli Hiisi. Wannabe-panomies Hiisiläinen reagoi ahtaissa sisätiloissa todella vahvasti sekä tärppiseen että tärppinsä ohittaneeseen juoksunarttuun. Ulkona ei ollut ongelmia, mutta sisällä sen oli aika vaikea keskittyä muuhun, varsinkin kun osuttiin sattumalta vahingossa hengailemaan valtaosa ajasta juoksunartun peesissä. Erilaiset pinnat, esteet, pimeys, lämpötilanvaihtelut, kummalliset äänet tai ahtaissa paikoissa oleskelu vieraiden urosten kanssa ei tuottanut ongelmia. Ei murinoita, pörinöitä tai aggressiivista käytöstä muita koiria kohtaan, joista suurin osa oli huomattavan kiihtyneitä ja hermostuneita (kuka mistäkin syystä). Myös ihmissosiaalisuus oli kunnossa, eli Hiisiä sai lähestyä ja nostella kuka tahansa. Surkeeta kitinää ja läähätystä kuitenkin piti herkkupersenaaraan perään suunnata, ja sehän todella paljon minua korpesi & ketutti.

Ilon kautta mennään nyt tämä postaus vaikka sitten väkisin, prkl. Iloinen sain siis ainakin olla koiran toimintakyvystä ja (öööh) sitkeydestä sekä siitä, mitä tapahtui, kun tunnin kestäneen seksivaukitinän päätteeksi pääsimme viimeiseen tehtävähuoneeseen. Vapautin koiran, kävelin huoneen toiselle puolelle ja istahdin tuoliin ”haasteltavaksi”. Yhtäkkiä Hissukka unohti naarasajatukset, alkoi toimia  ja etsi huoneesta piilotetun maalimiehen, jonka olemassaolosta en itse edes tiennyt. Tosin karvaurpo oli seksuaalisesta turhautumisestaan niin paineessa ja pinna kireällä, että haukahti ja tanssahteli hetken perse pystyssä löydöllä sen sijaan, että olisi toiminut samoin kuin ns. normaaleissa treeniolosuhteissa. Mutta jos nyt jotain hyvää kaiken vonkauskitinän keskeltä haluaa kaivaa, niin reaktio maalimieheen oli paineesta huolimatta vahva ja kertoi ilmeisen hyvästä maalimiesmotivaatiosta.

Näillä siis mennään, naarasjuttuja reenataan edelleen ja pallien poistoa jossain vaiheessa vakavasti harkitaan.

2 thoughts on “Rakennusradalla Hissukan pääkoppaa testailemassa

  1. Kiinnostavaa! Oliko tää ihan teidän oman treeniryhmän juttu, vai oikein joku ”virallinen” testi?

    • Oli kyllä oikein kiinnostavaa (vaikkakin juoksunarttusattumien takia melkoisen hermoja raastavaa). Tämä ei ollut mikään virallinen testi, vaan osa erään pelastuskoiraseuran toimintaan tutustumista. Ryhmä heidän kouluttajiaan oli järkännyt parin tunnin mittaisen ”testin”, johon osallistui ehkä kolmisenkymmentä koiraa. Innoissani menin tietysti mukaan, kun tilaisuus tuli.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s