Jälki 4 oli sellainen ”katotaan nyt miten käy” -jälki, jonka tein lauantaina suurimmaksi osaksi hiekkapohjaiselle lähikentälle ja osaksi kenttää ympäröiviin heinikoihin. Bonuksena oli, että samaisella kentällä oli edellisen päivän ollut sirkus, jossa esiintyi mm. koiria, poni ja vuohia. Pituutta jäljellä oli puolisen kilometriä ja ikää neljä tuntia. Sää oli tuulinen ja aurinkoinen. Tein jäljen kuumaan paahteeseen neljän maissa iltapäivällä, ja ajettiin se kahdeksan maissa. Esineitä oli yhteensä 15.
Ja vaikeeta oli! Aurinko oli polttanut kenttäosuuden aika pahasti, joten haastetta riitti. Pidin liinan lyhyellä, enkä päästänyt haahuilemaan. Kovasti kentän reunat ja koirankusetushajut vetivät puoleensa, mutta en päästänyt, vaan pakotin pysymään ydinjäljellä. Aikamoista taistelua se olikin, ja lisäksi paikallinen nuoriso oli noukkinut kaikki vähänkään kiinnostavat esineet talteen. Loput esineet kuitenkin nousivat ja kulmat menivät superhyvin ja tarkasti, mutta suorat olivat jostain syystä vaikeita. Hiekka vaikeaa ja ruohoalueet selkeästi helppoja. Ensimmäisellä heinäpätkällä Hiisi pyrki välittömästi toisten koirien hajuille ja merkkailemaan, kun annoin vähän liinaa. Toisesta kulmasta paineli yli aika haipakkaa kilpailijoitten hajuja nuuskimaan ja koipea nostamaan. Siitä huomautin napakasti, ja mitä tekee Hiisi… Katsoo minua, kipaisee takaisin hommiin, nostaa esineen keskeltä kulmaa ja jatkaa sitten palkan jälkeen muina miehinä askeltarkkaa jäljestystä.
Jäljen jälkeen tein vielä kentälle pienen esineruudun, josta Hiisi selvisi ihan hienosti. Tästä treenistä tuli opittua, että jälki oli osin liian hankala ja häiriöitä oli varmaankin liikaa suhteessa jäljen vaativuuteen. Seuraavat pari jälkeä lienee fiksua tehdä metsään ja hölläillä vähän.
Hakutreenissä sunnuntaina ajatuksena oli tehdä kokeenomainen suoritus niiltä osin, kun se oli järkevää. Eli käytännössä minä treenasin itse treenimuodollisuuksien lisäksi 1) alueen hahmottamista kartalta (kartan ja kompassin kanssa alueen rajat läpi ennen suoritusta), 2) meille sopivan etsintäsuunnitelman tekoa ja 3) koiran kanssa liikkumista ilman ohjeistusta. Pari videotakin saatiin. Kiitos kuvaamisesta Minnalle!
Ekassa videossa koepaikalle tulo, koiran jättö paikkamakuun, etsintäsuunnitelman teko ja alueen reunalle aloituspaikkaan kulkeminen. Paikalla oli aiemmin ollut ryhmän tärppipäiväinen lagottonarttu, joten halusin ottaa varman päälle ja palkkasin tiheästi. Pakko antaa Hissukalle pisteet siitä, miten kivasti se pärjäsi, vaikka hyvät tuoksut oli varmasti. Itseni sain helposti lietsottua johonkin ihme jännitystiloihin, joten kokeeseen sopiva jäykkkä tärinäfiilis oli taattu :).
Toisessa videossa näkyy hyvin oman jännitykseni aiheuttama sähläys. Video alkaa siitä kun koira on löytänyt maalimiehen ja on tullut minun luokseni tuomaan rullan. Alan kytkeä koiraa näytölle, mutta kas vain, kun en osaakaan! Normaalisti näytölle lähtö menee meillä niin, että koira istuu sivulle, kytken näyttöliinan valjaiden lenkkiin, pyydän luovuttamaan rullan ja annan näytä-käskyn. Jostain tuntemattomasta syystä koira ei nyt istu (mun jännitys, koiran malttamatomuus päästä ekalle näytölle?), pyydän koiralta rullan ennen kytkemistä enkä edes lopulta meinaa osata kytkeä liinaa valjaisiin… Mutta mun typeryyksistä huolimatta Hissukka hoitaa homman ja lähtee näytölle erittäin vauhdikkaasti.
Kolmas video alkaa siitä, kun koira on etsimässä ja irronnut työstämään hajua. Se tarkentaa, ampaisee maalimiehelle ja lähtee ilmaisemaan. Sen jälkeen osaankin jo tehdä näytöllelähtörutiinit ja koira toimii niin kuin se on koulutettu toimimaan. Näytöllä maalimies palkkaa ensin ja sitten palkkaan vielä itse. (Videon jälkeen palkkaan koiran vielä pallolla ja viimeinen mm leikkii myös pallolla. Siinäkään koira ei yritä rähmiä maalimiestä.)
Treeni meni muuten kivasti, mutta ensimmäisellä maalimiehellä Hiisi oli tehnyt taas hiisit eli ajanut täysillä päin maalimiestä, vieläpä päin kasvoja :(. Tätä ei ollut sattunut pitkään aikaan, joten iso pettymys minulle. Jos näin kävisi kokeessa, meidät erittäin todennäköisesti hylättäisiin siihen paikkaan. Toisella maalimiehellä Hiisi oli ollut erittäin kohtelias: Saapui lähelle nuuskaisemaan, nuolaisi kasvoja, otti rullan. Näytöllä oli erittäin korrekti, kuten videoltakin näkyy. Alussa tehtiin myös luoksepäästävyys koemaisesti, ja siinä Hiisi käyttäytyi myös erittäin fiksusti. Piti kaikki neljä tassua maassa, vaikka ei ollut edes käskyn alla.
Seuraaviin treeneihin pitäisi nyt ihan vakavasti miettiä, miten törmäilyt ennen rullan nostoa saataisiin lopullisesti koiran käytöksestä pois ilman että vaikutetaan haitallisesti ilmaisun ja muun työskentelyn mielentilaan. Parin kolmen kuukauden tehotreenillä törmäilystä ei selvästikään päästy, vaikka siltä jo hyvän aikaa näytti. Heti kun on etsintätilanne ja sopiva paikka, niin Hiisihän törmää. Jos treenataan näitä erikseen, niin ei törmää. Äh. Prkl!
Hiisin ja Yolan blogi 