Päästiin vieraaseen hakuryhmään visiitille, joten maalimiehet ja Veikkolan maasto olivat koiralle vieraita. Ilma oli erittäin kostea, tuulta ei juurikaan, lämpöä vajaat 15 astetta. Saatiin tehdä alueella muiden ryhmäläisten treenien jälkeen partiointitreeni. Muut ottivat alle pistotustreeniä, ja alueella oli pistoja varten ripustetut merkit.
Kolme maalihenkilöä etsittiin, joista kaksi taisi olla peitettyjä. Etsintäsuunnitelmani oli käydä reilun hehtaarin kokoinen alue läpi niin, että aloitimme keskilinjaa pitkin ja tarkoitus oli kääntyä alueen päästä ensin itään, jotta saataisiin aavistuksenomaisesta tuulesta apua. Hiisi liikkui hyvin ja irtosi alueen takarajalle reilusti länteen. Palasikin sieltä pian rulla suussa, teki tyylikkään ilmaisukuviot ja mentiin näytölle. Maalimies oli pressun alla.
Palasin suunnitelmaan, eli jatkettiin matkaa takarajaa pitkin itäiselle rajalle. Hiisi liikkui taas hyvin. Aika pian se palasi taas lenkiltään rulla suussa, ja taas mentiin näytölle. Jälleen virheetön ilmaisu.
Jatkettiin suunnitelman mukaan alueen länsipuoli loppuun, ja Hiisi teki hyvin töitä. Ei kuitenkaan löydetty mitään. Sitten meille kerrottiin, että laajennetaan nyt aluetta. Katsotaan mitä koira tekee tallaamattomalla alueella. Siirryttiin ohjeiden mukaan uudelle alueelle, ja Hiisi jatkoi edelleen hyvin liikkumista. Pian se saikin hajun ja lähestyi ison kuusen alla seisovaa maalihenkilöä, jolla oli haalariin puettu vauva kantorepussa. Tämä olikin Hiisille ihan uusi juttu. Hämyisä, seisova hahmo kuusen oksien varjossa ja ehkä outo kahden ihmisen hajukombo aiheutti sen, että ilmaisua ei tullut. Sen sijaan Hiisi teki sen, mitä se aina tekee, jos joku asia menee yli ymmärryksen. Kun sen toimintakyky eli rohkeus ei riitä, niin se taistelee. Perse pystyyn ja ”anna tulla vaan”-louskutus alkoi. Eli jotakuinkin sama show kuin esim. mh-luonnekuvauksessa aaveilla.
Odottelin, että Hiisi keräisi itsensä ja uskaltaisi tarpeeksi lähelle. Kun uskalsi, niin sai suoran palkan. Hiisi sai sitten vielä tsekata vauvan. Ensin se tuli vähän pitkänä tutkimaan kantorepun sisältöä, mutta kun sille selvisi, että haalarin uumenissa oli ihminen, niin jännitys poistui ja Hiisi nuolaisi vauvan päätä. Se oli sillä selvä, eikä jäänyt kaivelemaan. Vähän outoa kyllä, että Hiisi nyt yllättäen pööpöili tähän tapaan. Toisaalta oli huippuhyvä juttu, että sille ei tullut mieleenkään jättää löytöä, vaikka itse olin parinkymmenen metrin päässä ja selin koiraan. Nyt tiedän, että jos vastaan tulee jotain koiran mielestä outoa tai pelottavaa, se ei väistä sitä tai teeskentele, ettei huomaisi, vaan paukuttaa takamus pystyssä ja tanssii siinä ympärillä niin että varmasti huomaan. Eli tässä selvisi tavallaan ihan hyvä juttu, vaikka toki olikin tylsää, että koira ei kyennyt ilmaisemaan. Maalimies vauvan kera ja kahden maalimiehen kombo menevät nyt ehdottomasti meidän ilmaisutreenilistalle!
Palautetta saatiin, että tosi kivasti meni ja kokeeseen mars. Koira osasi, ja minäkin osasin kuulemma liikkua hyvin. Oltaisiin siis ihan kykeneviä suorittamaan haun peruskoe :). Oma fiilis oli treenin jälkeen ihan huippu. Luotto koiraan kasvoi ihan huimasti taas. Sää oli kosteuden takia kohtalaisen hankala, eivätkä hajut juuri liikkuneet, mutta Hiisi selvisi hienosti. Ei turhautunut tai yrittänyt mitään valeilmaisuja, vaikka saatiin kulkea vähän pidempi matka ennen löytöä. Sitkeästi se työsti loppuun kaikki maalihenkilöt. Tällä kertaa ei reagoinut keskilinjan merkkeihinkään.
Hiisin ja Yolan blogi 