Häirittyjä jälkiä

7.9.2014 by Sanna 1 kommentti

Häiriöt jäljellä, miten älyttömän hauskaa! Kaikkein hauskinta on ehkä yrittää niitä keksiä :D. Plussaa myös, ettei jälkien tarvitse olla kovin vanhoja eikä pitkiäkään, kun häiriöt on se juttu. Invakoirakin voi niitä vallan hyvin tehdä. Kuluneella viikolla ollaan tehty taajamajälkeä (lähtöhajun kanssa) kehä kolmosen tuntumassa, jäljestetty sirkuksen kyljessä Haukilahdessa ja sitten vielä Oittaalla kuntopolun ja frisbeegolfradan kupeessa.

1) Vantaalla Kruunukalusteen kupeessa. Piiitkästä aikaa lähtöhajun kanssa. Hajun sniffaus oli vähän huolimaton, joten pyysin haistamaan toiste. Kun annoin luvan lähteä jäljelle, Hiisi oikein tosissaan hyökkäsi (ihan oikeesti hyökkäsi :D) jäljen kimppuun ja lähti ajamaan. Ensimmäisen kulman jälkeen treilasi vähän huolimattomasti, ja huomasin, että ei olla jäljen päällä, kun kuseskeli niin aktiivisesti. Palattiin sitten vähän takaisin, ja Hiisi korjasi oma-aloitteisesti ydinjäljelle. Joku esine taisi jäädä matkan varrelle, mutta yleisilme touhussa mainio. Ydinjälkitreeneihin tarttis palata.

2) Sirkustreeni Haukilahdessa koulun kentän vieressä. Sirkusta pystytettiin samaan aikaan, linnut kirkuivat, sirkuslaisten lounas tuoksui ihanasti, kentän viereisessä puskassa olivat parkissa seurueen kameli ja ponit. Samaan puskaan niiden kanssa luonnollisestikin survouduttiin jälkeä tekemään :D. Hiisiltä taas erittäin vahva reaktio jäljen alkuun. Into jäljenajoon on nyt sellainen, että hanskat tarttisin, kun grippiliinan kanssa ajelen. Kipeetä tekee, ja kämmenet melkein palaa, jos jälki on tuore. Hissukka ei nähnyt eikä kuullut mitään, vaan blokkasi ympäristön ihan täysin pois, kun keskittyi niin kiihkolla jälkeen. Yksi esine taisi jäädä matkalle, kun jossain kohtaa oltiin pari metriä jäljen sivussa. Ei valittamista.

3) Oittaalla jälkitreeni nurtsilla, jonka vieressä kuntopolku ja -laitteet. Ympärillä ulkoilijoita ja koiranulkoiluttajia. Superhäiriönä suomenruotsalaisittain suomea jutteleva heppu, jolla oli erinomaisesti istuva sininen (!) puku. Äijä hortoili siinä jäljestävän koiran ympärillä, poimi myrkyllisiä sieniä ja kyseli, että sienikoirako mulla siinä :D. Hissukka ei nähnyt koko äijää, vaan ihan himoissaan jälkeä ajeli ja nosti kaikki esineet. Kovin tuore oli taas jälki, ja hetken oltiin jäljeltä sivussakin, kun jäljentekijän haju ilmeisesti oli vahvin nurtsia reunustavan pusikon kyljessä.

Näitten lisänä Hiisi sai myös tehdä pienen esinetarkennustreenin metsässä. Olin aiemmin tehnyt kaverin koiralle jäljen, jonka varrelle jäi muutama jälkimerkki. Otin sitten Hissukan mukaan, kun menin hakemaan merkkejä pois. Reppana ei millään ymmärtänyt, että esine voi olla ylhäällä. Tarkensi kyllä kovasti jälkimerkkien alla ja ilmaisi lopulta käymällä makuulle merkin alle. Kehuin ja näytin sitten, että katsos hei tänne ylös. Eihän se pöljä tajunnut, vaan seuraavalla merkillä sama peli. Ei ole meidän Hissukka mikään supernopea oppija. Ihana ja innokas pölvästi kuitenkin <3.