Pienet treenit otettiin molemmille koirille tänään päivällä Nuuksiossa. Yola teki kolmella eri maalimiehellä ihan vaan kohteelle maahanmenotreeniä. Eli lähetin koiran maalimiehelle, jolta sai palkkaa kun kävi maahan kohteelle. Itse menin perässä, palkkasin lopuksi kohteen päälle ja otin sitten hallintaan. Toistoja en enää muista, mutta tosi hyvin meni kaikki. Hienosti keskittyi. Välimatkat vaihtelivat nyt parista metristä pariinkymmeneen.
Hiisi teki sille uudella umpipiilolla yhden maalimiehen, koska halusin nähdä ja testata, miten se pärjää umpparin & kiintorullan kanssa. Kiinnosti nähdä, miten se ratkaisee rullan noston, jotta voin tehdä jatkosuunnitelmaa umpparien suhteen. Treeni oli seuraavanlainen:
Ensin mentiin koiran kanssa kytkettynä alueelle. Merkkasi monta kertaa mm:n hajua, mutta mentiin minun valitsemaa reittiä. Sitkeästi aina merkkasi tosi hyvin uudestaan ja uudestaan. Kun oltiin näköetäisyydellä piilosta, kiinnitin rullan ja vapautin koiran. Hiisi lähtikin heti innokkaasti työstämään piiloa. Kiersi, kaarsi ja etsi, pääseekö jostain sisään. Piilon ovessa oli reikä, josta sai kuononsa pujautettua sisään, joten yritti siitä oikein pontevasti tunkeutua. Turhautuikin sen verran, että puraisi vähän maalimiehen makuualustaa… Totesi, ettei onnistu, veti päänsä ulos reiästä ja ilmaisi. Mulla oli Kerttu repussa, joten en kumartunut ottamaan rullaa, annoin vain luvan irrottaa, kun tuli sivulle. Hiisi oli kuitenkin niin keskittynyt, että pudotti rullan vasta tokalla käskyllä. Kun irrotti, niin annoin näyttöluvan.
Tosi kivasti meni, mutta vaikea Hiisin on näköjään aloittaa ilmaisua, ellei saa kuonokosketusta maalimieheen. Olen monta kertaa aiemminkin saanut raporttia, että koira koskettaa molaria ihan kevyesti kuonolla niin kuin kokeilisi, että oletko oikeesti siinä. Loppupalkaksi tehtiin Hiisille pieni makkararinki, josta se olikin aivan hillittömän täpinöissään :D. Oli vissiin niin kutkuttavan ihanan jännittävää, kun ei voinut tietää, kuka kutsuu seuraavaksi. Pitää muistaa toistekin, että se on koiran mielestä niin hirmu kiva homma.
Hiisin ja Yolan blogi 