Eilen illalla olin yhdelle koirakolle kartturina, ja kivastihan se meni. Alue oli aika helppo, ja minun hommaani helpotti myös se, että treenien järjestäjä oli jättänyt meille suunnistuskartan. Mikäs sen avulla suunnistellessa, kun yksityiskohtia riitti, ja aluekin oli mietitty helposti hahmotettavaksi. Hyvä alku meikäläisen kartturointitreeneille! Suunnistusmotivaatiokin nousi onnistumisen myötä kohisten
Hiisi sai lopuksi vielä etsiä yhden maalimiehen samalta alueelta, jolla oltiin ensin koirakon kanssa etsitty. Halusin vähän katsoa, miten paljon sitä kiinnostaa vieraan koiran tuoreet jäljet. Kiinnostivathan ne. Leveää polkua pitkin kävellessä Hiisi keskittyi lähinnä nuuskutteluun ja omiin bisneksiinsä. Kun mentiin metsän puolelle, se selvästi keskittyi etsimiseen. Oltiin sovittu suurinpiirtein, mihin mm menee, joten mulla oli siitä aika vahva ajatus. Koko ajan vain odotin, että tarkastaisipa Hiisi nyt ne meidän vanhat jäljet, niin kaarretaan sitten kohti maalimiestä. Hetkeen ei koiraa näkynyt, mutta kello kuului ja pian ilmestyikin rulla suussa vierelle. Kytkin koiran, mentiin näytölle ja siellähän se mm olikin.
Hyvä oppitunti minulle siitä, että ei välttämättä kannata fiksoitua ajatukseen mm:n sijainnista, vaikka sen kuvittelisi tietävänsä. Ja eipä siinä mitään, kyllähän minä koiraan luotin. Hieno homma oli nähdä taas kerran, että Hiisi irtoaa ja ilmaisee, vaikka en yhtään anna tukea ja jopa omalla liikkumisella painostaisin muualle. Olihan se toki ennenkin nähty, että hyvin toimii, mutta oikein kiva huomata taas!
Hiisin ja Yolan blogi 