Sunnuntain treenattiin molempien kanssa hakua pikku pakkasella Histan metsässä. Hiisi sai tehdä isohkon alueen, jolla kaksi maalimiestä. Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut Jari Miettinen.
Lupa pyydetty. Lupa myönnetty.
Ensimmäisen Hiisi nosti aika nopsaan. Nappasi jäljen parikymmentä metriä aloituskohdasta (tallattu alue), upposi noin 50 metriä metsän puolelle ja tuli takaisin rulla suussa. Rullan tipautti sekunnin ennen käskyä, mutta tajusin vähän jälkijunassa enkä korjannut. Kytkin koiran, ja mentiin näytölle.
Näytä!
Mm ryömii kuusesta palkkaamaan pelastajan.
Sitten lähdettiin jatkamaan aluetta, ja hetken päästä Hiisi sai hajun alueelle jääneestä makuualustasta. Meni innokkaasti esineelle ja haisteli sitä. Kehuin ehkä 30 metrin päästä, ja Hiisi lähti tulemaan luokse sen näköisenä, että nyt on löytynyt jotain. Kävi nopeasti minun luonani ja lähti saman tien takaisin esineelle. Siitä kehut. Juoksi sitten esineen ja minun väliä, kunnes pääsin itse esineen luo. Siellä kehuin taas ja palkkasin. Hyvä homma! Mulle kelpaisi oikein hyvin tällainen kertova ilmaisu esineille. Tehdään siis jatkossakin näitä!
Palkkausta esineellä.
Jatkettiin partiointia, ja poistuttiin tallatulta alueelta puhtaalle. Hiisi nosti kuonoaan yhden kallion laella ja jatkettiin matkaa, mutta alempana hajua ei enää tuntunut. Olisiko ollut tallatun alueen hajua? Vähän näkyi koirasta hämmennys, että miksi ei löydetä mitään. Nosti kerran tai pari koipea ja olisiko ravistellutkin, mutta teki koko ajan töitä noin 20-30 metrin etäisyydellä, seuraili minun liikkumistani ja liikkui hyvin. Alettiin pikku hiljaa kaartaa kohti sitä paikkaa, jossa toinen mm oli. Hetken kuluttua Hiisin ilme selvästi muuttuikin, se irtosi kokonaan pois näkyvistä ja palasi hetken kuluttua rulla suussa. Nyt piti rullan, kunnes pyysin irrottamaan. Kytkin koiran näytölle, mutta kiinnitin liinan vahingossa valjaiden lenkin vierssä olevan lainakellon lenkkiin, joten mulle jäi liina ja kello käteen, kun koira singahti näytölle. Sepä ei Hiisiä haitannut. Oikein hyvä treeni, jossa saatiin kasvatettua koiran uskoa siihen, että vaikka mitään ei hetkeen löydy, niin lopulta kyllä löytyy. Esineilmaisukin alkaa ehkä ratketa itsekseen.
Lopuksi pallohommia, lällytystä ja isot kehut.
Syliinkin pääsi pallo suussa.
Yolan treenistä tulikin sitten aikamoista hurlumheitä. Se on syttynyt tähän hakutouhuun niin kovasti, että livahti täysin lapasesta. Erikoinen juttu, kun se on arjessa niin hyvin kuulolla, pysyy lähellä, tsekkaa AINA missä minä menen ja on ihan täysin irtipidettävä taajamassa. Ainakin jäniksen perästä, linnuilta ja ketun perästä tulee näkölähdön heti, kun käsketään.
Hakutreeneissä tallatulla alueella oli sen sijaan täysin poissa hallinnasta. Puhtaalla alueella sen sijaan normaalisti kuulolla. Hurja motivaatio sillä on, ja kovasti se haluaisi jatkaa. Etsiminen näyttäisi olevan sille se paras palkka. Karkasi vielä treenin jälkeenkin etsimään koko hemmetin treenialueen uudelleen, kun en tyhmänä tajunnut kytkeä sitä.
Saatiin onneksi vähän onnistumistakin. Ekalle maalimiehelle pääsi lipeämään vähän turhan kaukaa, mutta toinen löytö saatiin tehtyä suunnitelman mukaan, eli niin, että luoksetulon ja minun ohjauksen kautta pääsi tekemään löydön. Maalimiehillä oli käyttäytynyt erittäin kauniisti. Ei edes mitään syliintunkemisia tms. Nyt sitten vain hyvää treenisuunnitelmaa lintukoiralle tekemään.
Hiisin ja Yolan blogi 