Joku tovi sitten kokeilin, miten Yolalta lähtisi nouto sujumaan. Kotona vähän sheippailin, ja kuudella naksautuksella sain sen tuomaan minulle lattialta esineen lyhyen matkan päästä. Sen jälkeen jätin kuitenkin noudon odottamaan inspiraatiota, joka heräsikin, kun tajusin, että Yolan hakumetsähallinnan ja meidän hakuyhteistyön kannalta ilmaisusta (ja noudosta) saattaisi olla suurta hyötyä. Eilen kokeilin sekä kapulalla että ilmaisurullalla, että miten noutoa kannattaisi lähteä rakentamaan. Aluksi Yola tarjosi hyvinkin sitkeästi maahanmenoa ja kuonokosketusta, joten hetkinen siinä meni, että sain sen ottamaan esineen suuhunsa.
Melko mutkattomasti lähtee varmaan noutokin sujumaan. Ainoa harmillinen juttu oli, että Yola mälvää noutokapulaa ihan kamalasti. Jotenkin olin mielessäni kuvitellut, että lintukoiralla rauhallinen pito tulisi ilmaiseksi :). No, joka tapauksessa ote on todella rauhaton, ja koira pyrkii jatkuvasti siirtämään kapulaa suussa väärään paikkaan kohti takahampaita. Pehmeän rullan kanssa ote on onneksi huomattavasti rauhallisempi. Lisäksi mälväys väheni selvästi, kun koira oli liikkeessä esim. rullaa noutaessa.
Treenattiin sitten erikseen kapulan pitämistä, nostamista maasta, minun suuntaani tuomista ja irrottamista. Rullan kanssa otin ensin muutaman noudon lattialta ja sitten annoin rullan Jarkolle käteen. Otettiin pari toistoa niin, että tehtiin koko ketju: lupa lähteä ”etsimään”, rullan ottaminen maalimiehen kädestä, tuominen minulle, irrotus (palkkasin irrotuksesta pienesti) ja näyttö (näytöllä mm:ltä iso palkka). Ilmaisun ajattelin kouluttaa melko lailla samalla tavalla kuin Hiisille aikanaan. Tässä kohtaa tykkään ajatuksesta, että pääsen kouluttamaan toista koiraa samalla systeemillä kuin ensimmäistä. Nyt tiedän jo melko hyvin, millainen matkasta on tulossa ja mitä haasteita voi olla edessä, joten ehkä osaan ennakoida ja ehkäistä potentiaalisia ongelmiakin paremmin.
Hiisin ja Yolan blogi 