Järkkäsin eilen treenikaverin koiralle etsintätreenin Petikossa, ja sen jälkeen tehtiin Jolpposelle pikku ilmaisut (rullan noutoa maalimieheltä) siinä hiihtoparkkiksen valojen loisteessa. Palkkana kissan märkäruokaa, joka toimi oikein hyvin.
Aloitettiin ihan parin metrin etäisyydestä niin, että koira näki, kun mm laittoi rullan eteensä maahan. Maalimiehen asento oli joka toistolla seisova. Intoa ja vauhtia oli koiralla tuhat, mutta onnistui hyvin. Lisättiin vähän matkaa, ja edelleen meni hyvin. Sitten koiran vire nousi niin paljon, että enää ei onnistunutkaan kovin hyvin. Rullaa oli muka hankala ottaa maasta. Maalimies kiinnosti yhtäkkiä kovasti (vaikka oli sama hlö koko ajan). Rullalla piti yrittää vähän leikkiä. Rullaa ei löytynytkään, kun oli niin into ja riemu päällä. Muutenkin koira oli ratketa liitoksistaan, kun oli niin innoissaan tekemisestä. Minä odottelin passiivisena, että koira tekee oikein ja pääsen palkkaamaan. Pitää ehkä miettiä omaa toimintaa tässä, että jos koira alkaa pitää liian hauskaa itsekseen, niin keskeytän homman nätisti siihen, ettei se pääse palkkaamaan itseään säheltämällä.
Aika lailla samanlainen ilmiö tuli siis vastaan kuin Tampereen treeneissä. Koira on motivoitunut ja mielestäni tietää, mitä on tarkoitus tehdä, mutta vireen noustessa toistojen myötä (?) hommasta tuleekin liian vaikea tai tehtävä jopa unohtuu. Jatkossa kokeillaan siis niin, että tehdään pari toistoa, joiden jälkeen kunnon tauko ja koira autoon. Nyt tehtiin yhteensä kuusi, joka oli tällä kertaa liikaa, vaikka pientä variaatiota oli koko ajan. Jatkossa siis lisää lyhyitä, onnistuneita rullannoutotreenejä, joissa tärkein asia on nopea rullannosto ja kääntyminen minua kohti.
Isot plussat Jolpposelle siitä, että hiihtäjiä sivakoi ees taas, joku mies tuli siihen lähelle venyttelemään jne., mutta Yolaa kiinnosti itse tekeminen niin paljon, ettei se kiinnittänyt mitään huomiota häiriöihin. Erinomaisesti fokusoituu itse hommaan siis. Ihan balsamia meikäläisen haavoihin, kun muistan, miten häiriöherkkä Hiisi junnuna olikaan :D!
Hiisin ja Yolan blogi 