Tiistaina törttöilin oikein urakalla, Hiisi toimi hyvin. Oli aukea alue ja navakka tuuli. 1. mm makasi parin metrin korkeudessa telineellä, enkä yhtään ymmärtänyt, mihin olisi pitänyt ohjata koira, jotta se olisi saanut hajun. Hajun se sitten saikin, mutta ohjasin aivan päin persettä jatkamaan kohti toista maalimiestä. Toisen mm:n jäljenhän se nappasi ja siitä sitten ilmaisu. Sitten palattiin ja nyhrättiin se ensimmäinenkin mm. Tällä kertaa ei Hiisi hirveästi jäänyt pohtimaan, voiko ilmaista, vaikka ei pääse iholle. Nosti rullan ihan mm:n alla, otti pari juoksuaskelta minua kohti ja pysähtyi sitten vielä varmuuden vuoksi vilkaisemaan maalimiestä. Jatkoi siitä sitten hyvin. Kolmas oli vajaan sadan metrin päässä golfkentällä, ja taas lähdin viemään koiraa ihan päin veetä. Sillä tuulella olisi pitänyt olla 30-50 metriä eri linjalla. Ihan tosissani ihmettelin, miksi Hiisi näyttää ihan siltä, ettei sillä ole hajua. No ehkäpä juuri siksi… Kökkö fiilis jäi treenistä, vaikka oikein tehokasta kantapääoppia tuli hankittua.
Keskiviikkona aamutreeneissä Hiisi teki yhden umpparin ja yhden kasvot peitettynä mm:n. Umpparia se hetken pohti, että voiko ilmaista. Kasvot peitossa oleva mm ihan ok. Nousi kevyesti vasten maalimiestä ennen rullan nostoa, mutta ei sen kummempaa. Bonuksena minä ja Kerttu mentiin piiloon, ja Hiisiä ohjasikin treenikaveri. Se olikin Hissukalle kovan tuumailun paikka, kun yritti saada maailmaansa järjestykseen. Tunki umppariin meidän kanssa ja saman tien pihalle. Aikansa funtsittuaan sitten päätti, että kai meidät sitten on ilmaistava. Kun oli sen saanut karvapäässään selväksi, niin teki lainaohjaajalle puhtaan ilmaisun.
Yola teki keskiviikon aamutreeneissä kolme toistoa rullan noutamista ulkona. Just ja just pysyi nahoissaan. Hurjat hulabalootsembalot se tanssahteli paikallaan joka kerta rullan otettuaan. (Pitääkin ottaa ens kerralla videota.) Siitä eteenpäin tuonti sujui aina hyvin. Ehkä se siitä sujuvoituu. Aika vähän noita toistoja kaiken kaikkiaan on takana. Ilmaisi mulle myös ihan ex tempore esineen, puussa roikkuvan noutajataluttimen. Oli ilmeisen tuore, joltain jäänyt. Ihan pari kertaa vain olen Jolppia lenkillä esineistä kehunut, ja noin vahva motivaatio. Aika jees!
Ke-iltana käytiin vielä lähi-Ikean parkkiksella inhassa viimassa tunnistusjälkeä tekemässä. Hiisiläinen oli intopiukeena lähdössä hommiin. Sille tehtiin ehkä noin 50 metriä pitkä jälki, jossa 90 asteen kulma keskellä ja noin 10 esinettä. Ikää ajettaessa oli ehkä puolisen tuntia. Hiisillä ajossa varusteina valjaat ja lyhyt hihna. Ikea-bussi parkkeerasi jäljen päälle, mutta se ei ollut mikään ongelma. Hyvällä höngällä Hiisi ajoi ja reagoi esineisiinkin hyvin. Kolme esinettä jäi todnäk matkalle, yksi ehkä bussin alle. Heti bussin jälkeen Hiisi pyrki vähän vasemmalle, mutta odotin, kunnes palasi ydinjäljelle. Kulman se teki rauhallisesti ja tarkasti. Tsekkasi ensin askeleen verran vasempaan, mutta totesi suunnan vääräksi ja kääntyi sitten oikein.
Lopuksi tehtiin vielä kahden ihmisen ”ihmispurkkirata”, jossa kohteena jäljen tekijä. Tyypit seisoivat vierekkäin, annoin Hiisille lähtöhajun uudelleen ja katsoin, mitä tapahtuu. Eipä se ihan tajunnut :D. Yhteensä kolmesti tehtiin, niin, että viimeisellä ihmisten paikat vaihtuivat. Näitä pitäis muistaa tehdä lisää, kun ovat niin hauskoja, lyhyitä harjoituksia! Näin ihmisen näkökulmasta tämä olisi myöskin aika tärkeä palikka lähtöhajun ja kohdehajun yhdistämisessä. Ehkä se Hissukan lamppu vielä syttyy. Hirveän pettynyt se taas oli, kun lyhyt treeni päättyi.
Hiisin ja Yolan blogi 