Kesäkuulumisia

25.7.2015 by Sanna Jätä kommentti

Yola ei tullut kantavaksi kevään astutuksesta, joten pentuprojekti jatkuu seuraavista juoksuista uudella uroksella. Penneleitä siis ehkä luvassa jouluksi. Kun penikoita ei tullut, niin päätettiin päräyttää Jolpposen kanssa luonnetestiin. Etukäteen vähän emmin, että onko liian aikaista, sillä Yola oli asunut meillä vasta puolisen vuotta. Lisäksi Yolan erittäin tärkeä luottohenkilö Kati-omistaja oli reissussa mukana, joten vähän pohditutti, miten mahtaa testin paineessa käydä. Hakisiko koira vaikeassa tilanteessa tukea Katilta vai haluaisiko olla minun kanssani testiradalla.

Turhaan olin ollut huolissani, sillä ihan omin jaloin Jolpponen testistä selvisi. Välillä toki puntti tutisi kovastikin, ja etukäteen olin arvellut, että esimerkiksi kelkka tulee olemaan koiralle vaikea paikka. Tästä pääset katsomaan Yolan testivideot sekä tuomarin kommentit. Yhteispisteitä saatiin 140 ja kolme plussaa eli laukausvarma. Miinuksia ei tullut mistään osa-alueesta. Tässä erittely ja jokunen oma kommenttini sulkeissa:

Yhteispisteet 140 +++
toimintakyky +1b = kohtuullisen pieni (kelkka oli tosi huono, mutta pimeä huone erinomainen)
terävyys +1a = pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (ihan pienen murinan oli tuomari lopulta saanut aikaan)
puolustushalu +1 = pieni (haukahti sivullani ja väisti sitten taakseni)
taisteluhalu +2b = kohtuullisen pieni (vieras lelu ei kiinnostanut, omassa lelussa roikkui ja vastusti kohtuullisesti)
hermorakenne +1b = hermostunein pyrkimyksin (paineistui selvästi)
temperamentti +1 = erittäin vilkas (keskittyminen hajoaa herkästi)
kovuus +1 = hieman pehmeä
luoksepäästävyys +3 = hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
laukauspelottomuus +++ = laukausvarma (pieni reaktio, mutta tulkittiin erittäin vilkkaan temperamentin piikkiin)

Yolan kanssa on treenailtu hakua noin kerran viikossa. Treenien teemana on ollut pääasiassa ilmaisu, ja rullailmaisun rakentaminen jatkuu verkkaista tahtia. Jolppo on aika erilainen oppija kuin Hiisi, ja erittäin vilkas temperamentti aiheuttaa vaikeuksia nimenomaan ilmaisuketjuun keskittymisessä. Vaikka toistoja alkaa olla takana jo ihan hyvänoloinen määrä, Yolalla herkästi hajoaa pakka, jos se havaitsee jotain kiinnostavaa tai jos itse erehdyn vaikkapa liikauttamaan kättäni väärällä hetkellä. Rullan tuonti sujuu jo ihan hyvällä varmuudella, mutta näytölle lähtiessä koira saattaa saada täydellisen blackoutin. Toistoja ja apuja tarvitaan siis aivan erilainen määrä kuin aikanaan Hiisin kanssa. Mutta ehkä se vielä oppii, ennen kuin molemmat kuollaan vanhuuteen ;). Etsimisessä fokus sen sijaan säilyy hyvin itse asiassa. Hajua työstäessään Yola on mukavan helppolukuinen, ja tähän mennessä se on jaksanut hyvin tarkentaa hajut loppuun asti. Raunioilla se seuraa hyvin minun liikkumistani, eikä mitään hurjia parinsadan metrin irtoamisilmiöitä ole nähty.

Hiisi on treenannut raunioita ja tunnistusjälkeä (tai oikeastaan mantrailingia). Erilaiset alustat ja ympäristöt eivät selvästikään ole ongelma. Juoksunarttujen hajut raunioradalla sen sijaan ovat. Samoin taajamajäljillä toisten koirien merkkailut kiinnostavat ajoittain enemmän kuin ihmisjäljen seuraaminen. Vähän alkaa olla mitta täynnä tuollaisen äijäuroksen kanssa treenaamista. Lienee sanomattakin selvää, että jos uroskoiran elämän suurin kiinnostuksen aihe ja motivaation lähde ovat narttukoirat, niin sen kanssa harrastaminen ei ole hirveän palkitsevaa. Tylsäähän se on miettiä vain ja ainoastaan motivointijuttuja voimakkaasti sukupuoliviettisen uroon kanssa. Metsässä näitä ongelmia ei ole, mutta taajamien kusisilla pientareilla ne oikein erityisesti korostuvat. Pallitonta elämää tulee siis jonkin verran pohdiskeltua. Joku fiksumpi tyyppi olisi varmaan napsaissut häiritsevät killuttimet pois jo aikaa sitten, mutta minä hölmö se vain jaksan vääntää :).

Eipä me sitten paljon muuta olla touhuiltu kuin mökkeilty, ulkoiltu ja vähän opeteltu etsimään geokätköjä. Hiisi onkin jo aika kärppä niitä löytämään ja ilmaisemaan.