Alma hakumetsässä

Hiisin äidin Alman kanssa ollaan käyty yhteensä neljä kertaa hakuilemassa. Viime viikolla Alma pääsi Hiisin korvatulehduksen takia tuuraajaksi pk-hakuryhmän treeneihin. Alman mielestä ihmisten etsiminen metsästä on tosi ihanaa, ja kun yhden löytää, niin se haluaisi äkkiä etsimään lisää. Uutta pk-porukkaa se ei ihmetellyt lainkaan, vaan oli oma hurmaavan iloinen itsensä ja nautiskeli lässytyksistä, kehuista ja huomion keskipisteenä olemisesta.

Eilen kokeiltiin ensimmäistä kertaa, mitä Alma tuumaa, kun ihmiset ovatkin jo valmiiksi piilossa alueella. Alma olikin aika ihmeissään tästä uudesta käänteestä. Partioitava hakualue oli melko iso ja tuulet vähän vaikeat. Alma ei ollut ihan kärryillä siitä, mitä pitäisi tehdä, joten se päätti pienen onnenhepulihöntsyilyn jälkeen kävellä vain minun perässäni. Lopulta nenään osui kuitenkin piiloutuneen ihmisen haju, ja siitä alkoi vimmattu hajun tarkentaminen. Videonpätkän treenin viimeisestä löydöstä voi katsoa täällä.

Suuri riemuhan siitä sitten ratkesi, kun ihminen vihdoin löytyi =). Alma on takuulla yksi iloisimmista koirista, jonka olen tavannut. Almasta myös näkee, että haku on sen juttu. Sen riemukkaat ilonpurkaukset hakumetsässä alkavat väkisinkin naurattaa.

Hakuilun lomassa olen alkanut rakentaa Almalle ajatusta siitä, että ihmisenkin kanssa voi leikkiä. Eilen Alma innostuikin jo pieneen vetoleikkiin metsästä löytyneellä lapasella. Alma ei toki (vielä) taistele samalla intensiteetillä kuin Hiisi, mutta nopeasti se tajusi idean. Leikistä se ainakin nauttii kovasti, sillä pienikin leikkisä liike saa Alman saman tien innostumaan. Vieras leikkiesinekään ei yhtään häirinnyt. Alman leikkivideo löytyy täältä.

Sen lisäksi, että Alman kanssa treenaaminen on huisin hauskaa, sen seura tekee selvästi hyvää Hiisin käytökselle. Treenien jälkeen käyn niiden kanssa lenkillä, ja siinä on hyvä tilaisuus harjoitella Hiisin hallintaa toisen koiran läsnäollessa. Yleensä komennan Hiisin paikkamakuuseen siksi aikaa, kun otan Alman ulos autosta ja naksuttelen tai leikin Alman kanssa.

Lenkillä koirat eivät saa leikkiä ilman lupaa, ja Hiisin on tultava käskystä luokse vaikka kesken leikin. Kun annan luvan leikkiä, niin Alma ja Hiisi vilkaisevat nopeasti toisiinsa, ja sitten leikitään hippaa niin, että tanner tömisee =). On tosi mukava huomata, että Hiisi osaa laskea kierroksensa käskystä ja kykenee leikkimään nätisti narttukoiran kanssa. Ei siis yritä hyppiä Alman selkään eikä survoa kuonoaan sen hanuriin. Toki hyvän käytöksen edellytys on se, että puutun heti, jos Hiisin ”ilme” näyttää siltä.

Treenipäivityksiä

Ja sitten taas kuiva treenipäivitys, ettei unohdu mitä ollaan viikon kuluessa askarreltu.

Haku: rullailmaisua ja etsintää metsässä

Etsinnässä ihan ok treenit, mutta maalimiesmotivaatio on laskenut. Etsinnässä motivaation heikkenemisen lisäksi ongelmana on se, että eteneminen tahtoo pysähtyä noin 30 metriin. Jotenkin on tainnut jäädä lihasmuistiin, kun alussa treenattiin huonon mm-motivaation takia liian kauan liian lyhyillä matkoilla.

Korjausliikkeeksi ajattelin lyhyempiä treenejä ja mahdollisesti pientä taukoa etsintäharjoituksista. Ajattelin myös kokeilla sellaista, että maalimiehet sijoitetaan n. 20-30 metriin ja pakenevat sieltä 50 metriin ja ylikin. Koira saa juosta puolipakona tai jopa karata jokaisen perään. Toinen kokeilemisen arvoinen juttu voisi olla se, että pistän ukot piiloihin 50 metriin, kävelen Hiisin kanssa kaartaen hajulle ja kun Hiisi saa hajun, palaan keskilinjalle ja lähetän sen sieltä.

Rullailussa Hiisi piti viimeksi rullaa huonolla otteella ja pudotti rullan liian aikaisin ensimmäisellä yrityksellä. Toisella yrityksellä onnistui hienosti. Treenikaverin mukaan pidin kättä jotenkin oudosti, ja se ehkä sai koiran pudottamaan rullan liian varhain. Voi olla. Iltalenkillä testasin käsiapua, kun rullaa ei ollut mukana, ja hienosti tuli juuri oikeaan asentoon. Lisää toistoja vaan.

Janoja

Ei olla tehty muita jälkiharkkoja kuin janoja. Aika vaikeeta on. Täytynee opettaa janan takamerkkiä kohti eteneminen  kokonaan irti jäljestä, koska Hiisi ei käytä lainkaan silmää, jos nenään tulee jäljen haju. Säntäilee sattumanvaraisesti eikä ehkä kunnolla tiedä edes, mitä siltä odotetaan. Pahimmillaan paineistuu tai ylivirittyy niin, että nostaa takajäljen tai painelee jopa kepistä yli. Tämä aloitetaan nyt alusta ja vähän eri tavalla kuin aiemmin.

TOKO/tottis

Käännöksiä, takapään käyttöä, paikallamakuuta, seuruuta, liikkeestä seisomista. Siinäpä ohjelmaa kerrakseen. Hiisi porsasteli pahasti toissapäivänä NPKH:n kentällä ja karkasi liikkeiden välissä leikittämään tuttua nuorta narttua, kun ei ollut juuri silloin käskyn alla ja minun keskittyminen herpaantui. No, aika hankala tilanne oli kyllä, kun nartulle heiteltiin palloa melkein vieressä, ja oma keskittyminenkin vähän hajosi. Eikä tullut edes heti kutsusta luo. Ärsyttää, kun en päässyt puuttumaan oikein kunnolla. Pitänee lavastaa joku karkaaminen ja huolehtia siitä, että palaute on sopivan räväkkä. Tällaista käytöstä ei vaan saa tapahtua kentällä ja kisoissa.

Paikkamakuussa on vähän levoton, vilkuilee ja satunnaisesti piippailee, jos häiriötä on sopivasti. Vähän hassusti reagoi myös, jos olen kasvot koiraan päin. Alkaa nimittäin jonkin ajan kuluttua tarjota jotain hauskaa käytöstä, koska ei ilmeisesti ymmärrä, että tässä nyt suoritetaan liikettä. Varmaan jotenkin väärin olen tätä opettanut. On rauhallisempi silloin, kun seison selin koiraan. Tänään NPKH:n kentällä nousi ja alkoi urahdella ja pullistella päin tyhjää metsää, kun parkkipaikalla haukkuvan koiran louskutus tuli kaikuna kentän takaa. Hölmö koira =). Asettui sitten kuitenkin käskystä maahan, ja rauhoittui nätisti makuuseen.

Liikkeestä seisomisessa ei olla vielä siinä vaiheessa, että lähtisin tekemään kokonaista liikettä. Sieltä täältä seisomisia ja napakasta suorituksesta nakkipalkka.

Seuruita tehdään eri mittaisia suoria ja palkka lelulla. Välillä myös pelkästä perusasennosta.

Alman ensimmäinen hakutreeni

Treeni-innoissani kävin hakemassa Hiisin kasvattajalta vesikkotreeneihin Hiisin äidin Alman. Alma on avoin, iloinen ja ahne nelivuotias. Sen kanssa on joskus kai kokeiltu agilityä, mutta ei muuten treenailtu mitään. Opeteltiin ennen omaa hakuvuoroa vähän perusasentoa ja kontaktia. Ne sujuivat oikein hienosti, ja Alma jo melkein tarjosikin itse perusasentoa. Ehkä jo ensi viikolla =).

Haussa haluan opetella Alman kanssa partioivaa hakua. Se on kovin erilaista kuin pistotus, ja siinä pääsee hyvin näkemään, miten koira työstää hajua ja paikantaa maalimiestä. Ekalla kerralla ei tietenkään vielä paikannettu, vaan maalimiehet menivät yksi kerrallaan noin 5-10 metrin päähän ja kyykistyivät metsään. Sinne sitten osoitin vähän kädellä ja sanoin, että mennään etsimään.

Maalimiehet kyllä kiinnostivat kovasti, kun olivat ensin näyttäneet herkkukippoakin, mutta aika paljon Almaa jännitti mennä metsässä kyyristelevän ihmisen luo. Jännitys ilmeni hauskasti tismalleen samalla tavalla kuin Hiisilläkin. Täysillä piti juosta hepulirinkiä ja miettiä samalla, että uskallanko vai en. Näin kävi kahdella ensimmäisellä maalimiehellä,  ja se oli kyllä erittäin viihdyttävää katsottavaa. Hienosti Alma kuitenkin voitti pelkonsa, kun menin itse maalimiehen luo ja kutsuin Almaa. Kolmannella maalimiehellä ei enää juostu jännärinkiä, vaan mentiin suoraan maalimiehelle iloisesti häntä vispaten =).

Mainiosti Alma jaksoi keskittyä ja otti rohkeasti kontaktia minuun sekä vieraisiin ihmisiin. Se vaikutti myös erittäin ahneelta, mikä on tietysti harrastuksen kannalta oikein hienoa. Leikkimisestä se ei ainakaan nyt ensimmäisellä kerralla oikein perustanut, mutta katsotaan, jos vaikka pikku hiljaa innostuisi. Aikamoista kitinää Alma piti autossa, ja se olikin tosi outoa, kun olen Hiisin kanssa tottunut hiljaisuuteen. Innolla odotan jo seuraavia treenejä Almuskan kanssa!