Joulun toivotukset

Olen luvannut itselleni harjoitella valokuvaamista ja opetella käyttämään Lightroomia & Photaria. Siispä tuunasin joulukortit kahdesta vähän epäonnistuneesta valokuvasta. Vielä riittää reenattavaa tälläkin saralla :).

22.12. Hiisi taajamassa, ilmaisut ulottumattomista

Treenattiin Espoossa Saarnilaakson koulun ympäristössä. Työskentely liinassa. Hiisillä kolme maalia, joista yksi umpipiilo (hiekkalaatikko), toinen puskassa koulun seinustalla ja kolmas puuterassin sisäpuolella, johon koira ei nähnyt eikä päässyt. Hajut tuntuivat liikkuvan hyvin, ja koira napsi maalit vaivattomasti yksi kerrallaan.

Junabongausta treenin jälkeen.

Plussat & miinukset

+ hyvä motivaatio, fokus ja keskittyminen asiaan

+ hyvä työstö, pointtaus ja itsevarma ilmaisu

+ ei vaikeuksia tehdä päätöstä rullan nostosta

– viimeisellä maalilla yritti rullan luovutuksessa jäädä vähän kauas minusta

15.12. Yolan ilmaisutreeni

Jolpposen kanssa käytiin eilen Espoonlahdessa vähän rullailmaisuketjua treenaamassa. Tuleva äitikoira saa nyt jäädä mammalomalle keskittymään mahan kasvatukseen ja rauhalliseen lenkkeilyyn.

Treeni

Tehtiin Yolan kanssa seitsemän ilmaisua irtorullilla, joista kuusi ensimmäistä saatiin tallennettua. Käytössä yksi maali (Päivi). Maalit vaihtelevin välimatkoin. Koira näki joka kerta, kun maali meni piiloon. Minulta apuina kyykistyminen rullan tuonnissa. Videot tässä.

Plussat ja miinukset

+ koira oli innokas ja keskittynyt

+ lähes virheettömät suoritukset

– ensimmäiseltä maalilta sekosi ja lähti rulla suussa tarkastamaan piilon, jossa kaksi viikkoa sitten oli kerran ollut maali

– kun maali oli ensimmäistä kertaa ”metsässä” (viimeinen videonpätkä), koira jäi miettimään pariksi sekunniksi ennen kuin toi rullan

Huomioita

Edelleen pitää olla tarkkana metsäisten ympäristöjen kanssa, koska ilmaisun tekeminen siellä on jostain syystä hirveän vaikeaa. Ilmeisesti Yola yhdistää metsän vahvasti etsimiseen, nostaa siitä kierrokset tappiin eikä kykene suorittamaan yhtä sujuvasti kuin muualla.

Niissä ympäristöissä, joissa ilmaisuketju sujuu, pitää muistaa jatkossa ottaa mukaan oma jatkuva liike koiran ilmaisun aikana. (Yola hakee rullan, ja minä liikun niin, että luovutus tapahtuu eri paikassa kuin lähetys.)

Pitänee myös miettiä, opetanko jonkun tietyn rullanluovutusasennon. Tässä treenissä luovutukset olivat rauhalliset. Minun kyykistyminen ehkä rauhoitti? Pitää myös testata, tuleeko säätöä, jos en kyykkää.

Pieniä mustapäitä muhimassa

Tänään käytiin ultrassa kurkkimassa Yolan kohtua, ja ainakin kuusi pientä mustapään alkua sieltä bongattiin köllöttelemästä. Pentujen todellista määräähän ei tiedä kukaan, mutta se on selvää, että Jolpponen on nyt tiineenä. Peukut pystyyn, että kaikki menee hienosti ja pikkuisia stabynaattoreita alkaa ilmaantua maailmaan tammikuun puolenvälin paikkeilla.

Hiisi: ilmaisu taajamassa, maali ylhäällä

 

Treeneistä ei ole kuvaa, mutta päivällä otin pari. Ei jumankekka, mikä turilas se onkaan :O. Urheasti aion yrittää pitää sen pitkässä karvassa tämän talven. Tässä ruskea karva näyttää huopaiselta, mutta oikeasti sillä on aika hyvät ja helpot narut.

Tiistai-iltana 8.12. oltiin rullakoiraporukan taajamatreenissä Espoonlahdessa. Paikassa oli jonkin verran trafiikkia, lähinnä koiranulkoiluttajia ja liikuntahallin kulkijoita. Treenin teemoja olivat liinassa etsiminen ja korkealla olevan maalihenkilön ilmaisut (kiintorulla).

Treeni

Ensimmäinen maali (Merja) istui pimeän leikkikentän reunalla sijaitsevan kiipeilytelineen päällä. Heti lähdössä keskittyminen oli hyvää, vaikka lähtöpaikka oli koirankusinen piennar. Löydöllä Hiisi nousi telinettä vasten, pointtasi hyvin ylös ja pyrki lähelle. Pienen piippauksen jälkeen nosti rullan.

Toinen maali (Laura) makasi selällään reilun metrin korkeudessa kivimuurin päällä n. 20 metriä koulurakennuksesta. Nopea reaktio, mutta tarkennus vei hetken, kun haju ”katosi” muurin toisella puolella. Hiisi taisi lopulta bongata maalin silmällä, pomppasi muurin päälle nostamaan rullan. Näytölle mennessä ei enää hypännyt muurille vaan nousi muuria vasten.

Kolmas maali (Tanja) istui koulun betonimuurilla. Hiisi nousi muuria vasten, pointtasi taas hyvin ylös ja nosti rullan.

Plussat ja miinukset

+ Kaikissa ilmaisuissa Hiisi pointtasi vahvasti tai pyrki mahdollisimman lähelle maalia ennen rullannostoa. (Loikka muurin päällä maanneen maalimiehen luo!)

+ Rullannostossa ei jäänyt liian pitkäksi aikaa odottamaan suorapalkkaa vaan nosti nopeasti, kun oli pointannut ja tiesi, ettei pääse perille asti.

+ Keskittyi erinomaisesti työskentelyyn, vaikka taajamaetsinnästä ja liinassa etsimisestä on vasta hyvin vähän kokemusta.

+ Palkkaantui erittäin hyvin märkäruuasta maalimiehillä ja loppupalkkana & ekan maalin jälkeen jalkapallosta.

– Keskeytti ensimmäisellä maalimiehellä palloleikin hetkeksi ja jäi katselemaan, kun vierestä kulki koiranulkoiluttajia.

Muuta

Jäljesteli asfaltilla ja nurmella erittäin innokkaasti treeniporukan jälkiä (toisen ja kolmannen maalin välissä). Jäljesti jopa pistot, joita oli tehty, kun oli käyty tsekkaamassa mahdollisia piiloja.

Treenipäiväkirja

Jokapäiväisistä kuulumisista kirjoittaminen tuntuu turhalta, kun arki on niin samanlaista päivästä toiseen. Lenkkeillään, touhuillaan kaikenlaista ja treenataan. Niistä pikkujutuista tulee sitten kertoiltua Facebookissa. Oma mielenkiintoni on eniten suuntautunut pelastuskoirajuttuihin, joten jatkossa pyrin kirjoittamaan joka treenistä ainakin jotain. Blogin ideana on siis vastedes palvella lähinnä minua itseäni treenipäiväkirjan muodossa. Monesti treeniblogit taitavat olla sellaisia, joita pääsee lukemaan vain kutsuttuna, mutta ehkäpä sellainen ei ole tarpeen.

Juuri päättyneen kauden Hiisi treenasi raunioilla. Kaikki treenit tehtiin suorapalkalla, koska halusin keskittyä hajun loppuun saakka työstämiseen ja siihen, että koira tekisi kaikkensa päästäkseen maalin luo. Hiisi toimikin mukavan itsenäisesti ja työsti hajut loppuun. Lieveilmiönä saatiin kuitenkin ongelmia  rako- ja umpipiilojen ilmaisuissa. Koiran päähän syntyi ehkä liiankin vahvaksi ajatus suorapalkasta. Kun palkkaa ei tullutkaan, tuli suuri hämmennys. Hiisi kokeili kaikenlaista, mutta ei vain putkiaivoissa syttynyt ajatusta, että ilmaisuakin voisi kokeilla. Metsässä ilmaisut ovat onneksi kuitenkin edelleen toimineet vanhaan malliin, kun niitä on siellä esimerkiksi pressuilla peitettyjen maalien kanssa testailtu.

Hiisi etsimässä Korson raunioradalla viime kesänä. (c) Leena V

Tämän hetken treenisuunnitelma Hiisin kanssa on siis treenata niin, että ilmaisutreenien pääpaino on joko itsenäisyydessä tai rako- ja umpipiiloissa. Itsenäisyystreeneissä pointtina voi olla vaikkapa erityisen pitkä ilmaisuetäisyys, näköyhteyden puute tai esimerkiksi minun liike koirasta poispäin ilmaisun aikana. Jos treenipaikasta löytyy umppareita, rakopiiloja tai sopivan helppoja korkeita piiloja, ilmaisua on tarkoitus palautella mieleen niin, että olen aluksi itse melko lähellä koiraa, kun se tekee päätöksen aloittaa ilmaisun. Siinäkin etäisyyttä aletaan pidentää nopeasti, kun homma alkaa sujua minun läsnäollessani.

Yolan kanssa meillä on irtorulla-tekniikalla kasattu ilmaisuketju lyhyen matkan päästä aika kivasti paketissa, mutta jostain syystä ilmaisun siirtäminen metsään on tuottanut suuria vaikeuksia. En ole keksinyt, mikä siellä mättää. Prakaako ilmaisuketjuun keskittyminen, kun mieli ja nenä haluavat niin kovasti etsimään? Ajatus etsimisestä on niin valtavan motivoivaa ja jopa ylivireeseen kohottavaa, että ilmaisuketjun vahvuus ei vain vielä riitä? Erityisen hankalaksi on havaittu tilanne, jossa löytöä edeltää pienikin määrä etsimistä ja nenänkäyttöä. Hyviä treenejä on toistaiseksi saatu siten, että ensin on tehty ketju maali näkösällä. Sitten maalia on toisto toistolta siirretty enemmän piiloon. Lopulta koira on tehnyt virheettömästi ilmaisun, jossa se lähetetään jopa metsän puolelle. Ehkäpä erityisen hidas ja huolellinen eteneminen on tässä kohtaa avain onnistumiseen.

Hiisi & Yola lokakuussa 2015

Ihmetellään siis sitä, pakitetaan pari askelta ja edetään varovasti askel askeleelta. Jos hyvin käy, Yola jää piakkoin äitiyslomalle. (Ja ei. Isä ei suinkaan ole tuo kuvassa herkistelevä kotoinen kikkarapäämme.) Jos pikku stabynaattoreita on tuloillaan, niin niiden isäpappa on sitten tämä. Ultrakuvaa ihmetellään (toivottavasti blogissakin) viikon päästä!

Kesäkuulumisia

Yola ei tullut kantavaksi kevään astutuksesta, joten pentuprojekti jatkuu seuraavista juoksuista uudella uroksella. Penneleitä siis ehkä luvassa jouluksi. Kun penikoita ei tullut, niin päätettiin päräyttää Jolpposen kanssa luonnetestiin. Etukäteen vähän emmin, että onko liian aikaista, sillä Yola oli asunut meillä vasta puolisen vuotta. Lisäksi Yolan erittäin tärkeä luottohenkilö Kati-omistaja oli reissussa mukana, joten vähän pohditutti, miten mahtaa testin paineessa käydä. Hakisiko koira vaikeassa tilanteessa tukea Katilta vai haluaisiko olla minun kanssani testiradalla.

Turhaan olin ollut huolissani, sillä ihan omin jaloin Jolpponen testistä selvisi. Välillä toki puntti tutisi kovastikin, ja etukäteen olin arvellut, että esimerkiksi kelkka tulee olemaan koiralle vaikea paikka. Tästä pääset katsomaan Yolan testivideot sekä tuomarin kommentit. Yhteispisteitä saatiin 140 ja kolme plussaa eli laukausvarma. Miinuksia ei tullut mistään osa-alueesta. Tässä erittely ja jokunen oma kommenttini sulkeissa:

Yhteispisteet 140 +++
toimintakyky +1b = kohtuullisen pieni (kelkka oli tosi huono, mutta pimeä huone erinomainen)
terävyys +1a = pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (ihan pienen murinan oli tuomari lopulta saanut aikaan)
puolustushalu +1 = pieni (haukahti sivullani ja väisti sitten taakseni)
taisteluhalu +2b = kohtuullisen pieni (vieras lelu ei kiinnostanut, omassa lelussa roikkui ja vastusti kohtuullisesti)
hermorakenne +1b = hermostunein pyrkimyksin (paineistui selvästi)
temperamentti +1 = erittäin vilkas (keskittyminen hajoaa herkästi)
kovuus +1 = hieman pehmeä
luoksepäästävyys +3 = hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
laukauspelottomuus +++ = laukausvarma (pieni reaktio, mutta tulkittiin erittäin vilkkaan temperamentin piikkiin)

Yolan kanssa on treenailtu hakua noin kerran viikossa. Treenien teemana on ollut pääasiassa ilmaisu, ja rullailmaisun rakentaminen jatkuu verkkaista tahtia. Jolppo on aika erilainen oppija kuin Hiisi, ja erittäin vilkas temperamentti aiheuttaa vaikeuksia nimenomaan ilmaisuketjuun keskittymisessä. Vaikka toistoja alkaa olla takana jo ihan hyvänoloinen määrä, Yolalla herkästi hajoaa pakka, jos se havaitsee jotain kiinnostavaa tai jos itse erehdyn vaikkapa liikauttamaan kättäni väärällä hetkellä. Rullan tuonti sujuu jo ihan hyvällä varmuudella, mutta näytölle lähtiessä koira saattaa saada täydellisen blackoutin. Toistoja ja apuja tarvitaan siis aivan erilainen määrä kuin aikanaan Hiisin kanssa. Mutta ehkä se vielä oppii, ennen kuin molemmat kuollaan vanhuuteen ;). Etsimisessä fokus sen sijaan säilyy hyvin itse asiassa. Hajua työstäessään Yola on mukavan helppolukuinen, ja tähän mennessä se on jaksanut hyvin tarkentaa hajut loppuun asti. Raunioilla se seuraa hyvin minun liikkumistani, eikä mitään hurjia parinsadan metrin irtoamisilmiöitä ole nähty.

Hiisi on treenannut raunioita ja tunnistusjälkeä (tai oikeastaan mantrailingia). Erilaiset alustat ja ympäristöt eivät selvästikään ole ongelma. Juoksunarttujen hajut raunioradalla sen sijaan ovat. Samoin taajamajäljillä toisten koirien merkkailut kiinnostavat ajoittain enemmän kuin ihmisjäljen seuraaminen. Vähän alkaa olla mitta täynnä tuollaisen äijäuroksen kanssa treenaamista. Lienee sanomattakin selvää, että jos uroskoiran elämän suurin kiinnostuksen aihe ja motivaation lähde ovat narttukoirat, niin sen kanssa harrastaminen ei ole hirveän palkitsevaa. Tylsäähän se on miettiä vain ja ainoastaan motivointijuttuja voimakkaasti sukupuoliviettisen uroon kanssa. Metsässä näitä ongelmia ei ole, mutta taajamien kusisilla pientareilla ne oikein erityisesti korostuvat. Pallitonta elämää tulee siis jonkin verran pohdiskeltua. Joku fiksumpi tyyppi olisi varmaan napsaissut häiritsevät killuttimet pois jo aikaa sitten, mutta minä hölmö se vain jaksan vääntää :).

Eipä me sitten paljon muuta olla touhuiltu kuin mökkeilty, ulkoiltu ja vähän opeteltu etsimään geokätköjä. Hiisi onkin jo aika kärppä niitä löytämään ja ilmaisemaan.

Särmä löytäjä & Hömppä assari

Näin lähestyt naarasta saamatta turpaasi. Not.

Hissukka täytti 7.7. viisi vuotta ja Jolperi 11.7. kolme vuotta. Kuten näkyy, kuva on ekoilta synttäreiltä.

Sitten vähän synkassa röhnötystä.

Vesikoiramaista nautiskelua mökkimaisemissa Visuvedellä.

Tiistairyhmän hakutreeni

Tiistai-iltana treenattiin Malminkorven S-marketin parkkiksella ja sen tuntumassa. Ensin luoksepäästävyystreeniä niin, että seuruutan koiraa ihmisen luokse ja käsken istumaan. Sitten juttelut ja kättelyt ja lopuksi ”testaaja” koskettaa koiraa ja nostelee sen etutassut. Tällä kertaa ei muita koiria rivissä. Pariin kertaan tehtiin tämä kahden henkilön kanssa ja sitten vielä pari kertaa sama mutta niin päin, että koira istuu sivulla ja ”testaaja” tulee meidän luokse tekemään samat. Ihan hyvin meni. Kerrankohan Hiisi nousi seisomaan ja nuuhkaisi ”testaajaa”. Mutta ei mitään törkeää, kuten vasten hyppimistä.

Itse hakutreenissä Hiisillä oli neljä maalimiestä, joista kolme parkkiksen laidalla ja yksi kärryparkin takana. Pitkään aikaan ei olla hakua taajamassa treenattu, metsissä vain pyöritty. Ympäristön tapahtumat näkyikin koirassa jonkinlaisena keskittymisvaikeutena ja hajamielisyytenä. Samoin Hiisiä häiritsivät kovasti toisten koirien hajut, joita lumipenkkoihin oli runsaasti ruiskuteltu. Parkkipaikan lamppujen loisteessa saatiin treenit videolle, joten tässäpä Hiisin treeni ukko ukolta (tai akka akalta).

Tarkoituksena tehdä muutama nopea hajuntyöstö + ilmaisu häiriöisessä taajamaympäristössä. Kuvittelin, että treeni olisi helppo, mutta ei sitten ilmeisesti ollutkaan. Jotenkin Hiisi ei ollut oma itsensä ja rullan tuonnissa oli mielestäni normaalia hitaampi (palautti ravilla). Ehkä edeltävän sunnuntain rankka e-treeni painoi vielä jaloissa? Tai ehkä kaupan parkkiksen häiriöt olivat oudokseltaan liikaa, kun takana on ollut pitkä tovi pelkkiä metsätreenejä.

Hyvä reaktio hajuun ja suoraviivainen eteneminen maalimiehelle. Oli koskettanut ihan kevyesti maalimiestä ja nostanut rullan. Oli jo tuomassa rullaa mutta penkan harjalla ajatus katkesi, kun lähelle ajoi auto, jonka takaluukku avattiin ja paiskattiin kiinni. Korjasi itse palaamalla takaisin maalimiehelle ja nostamalla rullan uudelleen. Siitä lähtien ilmaisu ok. Näytöllä hyvä käytös.

Ennen hajun saamista jäi kiinni koirankusiin ja hoiteli omia bisneksiään siinä samalla. Jatkoi kuitenkin (jälkeä pitkin?) ja teki moitteettoman ilmaisun. Näytöllä taas hyvä käytös.

Oltiin häiriöisessä paikassa autojen ja ihmisten keskellä, joten jouduttiin aluksi vähän odottamaan. Maalimies oli kärryparkin takana, mutta ehkäpä koira ei siellä kohtaa osannut tulkita maalimieheksi tai sitten häiriöitä oli liikaa. Hiisi kyllä nuuhkaisi, mutta ei näyttänyt siltä, että olisi edes miettinyt ilmaisua. Häiriöinä oli pari ohikulkijaa, lähellä olevassa autossa haukkuvat koirat ja koiranpissat lumessa. Kun Hiisi ei reagoinut, lähetin sen käskyllä. Käskyn saatuaan koira olikin taas tilanteen tasalla. Ilmaisu ja maalimieskäytös ok.

Viimeinen mm taas puskan puolelle, kun ajateltiin, että se olisi helpompi. Koira näki maalimiehen lähtevän ja kytkin liinankin irti, kun autoliikenne taukosi ja oli rauhallisempi hetki. Jotain outoa tässäkin oli, sillä Hiisi oli jo menossa (jälkeä pitkin) oikeaan paikkaan, mutta käänsi kurssin ja näytti nuuhkivan muita hajuja. Kutsuin siis koiran ja ohjasin sen tarkastamaan metsänreunan. Hyvin totteli, ohjautui ja ilmaisi.

Uuden vuoden (ja vähän vanhankin) treenejä

Hiisin kanssa ollaan oltu joitakin kertoja hajutunnistushommissa teemana jälki & tarkkuus taajamassa. Esineisiin sillä on hyvä motivaatio, paitsi välillä, kun jälki oikein imaisee. Pari jälkitreeniä ollaan tehty kokeiluhengessä ohuella hangella ja pikkuruisilla metalliesineillä. Tiedän, ettei Hiisi jäljestäessään tee silmillään yhtään mitään, joten tuskin haittaa, vaikka jalanjäljet näkyvät. Pääsenpähän nillittämään ja vaatimaan tarkempaa duunia. Hirmu hyvä fiilis on näistä pikkutreeneistä jäänyt. Esinemotivaatiota on toki aina varaa nostaa, koska jäljen imu on niin älyttömän vahva.

Yksi tokokerta jäi joulunvieton takia väliin, mutta eilen käytiin taas. Hiisillä asenneteema jatkuu seuruussa ja kontaktissa. Lisäksi vähän paikkamakuuta yksin ja rivissä. Tällä kertaa hallivuorolla mukana oli kaksi meidän taloyhtiössä asuvaa isoa urosta, jotka huutelivat aina välillä erittäin rumia juttuja Hiisille ja yrittivät kovastikin provosoida, vaikka Hiisi ei niitä millään tavalla noteerannut. Niiden kanssa tarina on sellainen, että karkasivat keväällä kolmeen pekkaan omasta pihastaan ja olivat tulossa suoraan Hiisin päälle, kun Jarkko ulkoilutti sitä viereisellä tiellä. Jarkko sai silloin pidettyä hyökkääjät pois iholta ja ajettua ne pois. (Kepopisteitä ropisi heti ainakin tsiljoona!) Bonuksena urheudestaan sai tosin yhden hampaista haavat omaan jalkaansa… Siitä lähtien nämä urokset ovat rähjänneet ja temponeet aivan raivona, jos bongaavat Hiisin jossain. Pelkkä näkö- tai hajuhavainto ohi ajavasta autostakin käsin riittää. Hiisi on onneksi niitä kohtaan tosi cool. Heti hyökkäyksenkin jälkeen oli vain jatkanut kävelylenkkiä muina miehinä ihan normaalisti.

Häiriönä oli näiden jäpiköiden lisäksi myös vinkuva pikkupentu ja kiva narttu, jonka kanssa Hiisi on päässyt vähän rälläämäänkin. Paremminkin olisi voinut mennä, mutta en valita. Häiriöiden vaikutus näkyy ehkä hitusen, mutta tosi hyvä asenne Hiisillä edelleen, ja olin erittäin tyytyväinen, kun ottaa huomioon kaikki nuo häiriöt, joita tällä kertaa saatiin.

Perusasennossa on nyt selkeästi ongelmia, jos koiran tulokulmat ovat hankalat. Varmaankin raskauden peruja, kun huomasin, että ison mahan kanssa perusasennon paikka pääsi vähän lipsumaan niin, että meinaa jäädä vajaaksi. Koira lipesi vähän eteen ja aukesi takapäästään. Liikkeessä paikka oli mielestäni pääasiassa ok.

Ihmishäiriössä Hiisi ärsyttävän herkästi lipeää nuuskaisemaan lähellä olevaa ihmistä, kun ihmiset vain ovat niin perhanan mielenkiintoisia. Jostain syystä erityisesti naisihmiset eivät voi vastustaa Hiisin vetoavaa katsetta, ja senhän se pirulainen kyllä tietää. Pettämätön tutkakin sillä on, että keneltä saa herkkuja. Aina on porukassa joku heikko lenkki, joka antaa namia tai ainakin puolivahingossa rapsuttaa, kun kikkaragigolo on niiiiiin ihana. Ja jos kaikki ovat, että nyt oikeesti hei, niin ainahan voi vähintään yrittää nuuhkaista jonkun hanuria :/.

Paikkamakuut menivät tosi hyvin. Yksin ollessa olin selin ja juttelin treenikaverin kanssa. Kuvasin siitä videota, ja katsottuani totesin, että ainoa huomautuksen aihe oli, että kääntyi turhan rentona lonkalle. Riviin en viitsinyt sitä jättää yksin, kun vieressä oli yksi mahdollisesti raivoava vihulainen ja kentän toisessa päässä toinen huuteli rumia. Palkkailin lähellä ja olin itse rento ja hyväntuulinen. Hiisi oli koko ajan tosi keskittynyt minuun, enkä nähnyt merkkejä ärsyyntymisestä vihulaisiin.

Pari videonpätkää häiriötreeneistä tuossa:

Yolan kanssa leikittiin, tehtiin ihan pikkuisen kontaktiharjoituksia ja seuruuta. Viime aikojen valvomiset + muu ohjelma tuntui kiristävän omaa pinnaa aavistuksen, joten päätin, että en ota sen kanssa nyt enempää. Alan seuraavaksi kotona selvitellä sille perusasennon paikkaa naksun avustuksella. Kontaktihan sillä on luonnostaan tosi hyvä, eikä se tunnu reagoivan ympäristön tapahtumiin mitenkään. Ihan omassa kuplassamme ollaan kaksin, mikä on ihan huippua! Ihan ihmeellinen koira :).

Tokoa & hakua

Ennen joulua ehdittiin käymään taas perjantaivuorolla tokoilemassa. Teetin molemmilla seuruuta. Yolalle ajattelin lähteä tekemään sitä imuttamalla. Sillä kun ei tunnu olevan mitään ongelmaa tehdä kahta asiaa yhtä aikaa eli syödä ja liikkua. Hiisille imutussysteemi ei koskaan oikein toiminut, joten sille opetin seuruun naksuttelemalla ensin oikean perusasennon. Seuruu oli sitten laajennusta siitä ajatuksesta, eli käytännössä ”pidä perusasennon paikka, vaikka liikutaan”. Hirmu kivasti ne molemmat teki. Seuruiden lisäksi leikittiin molempien kanssa. Yola teki vähän ruutua ja Hiisi häirittyä paikkamakuuta. Hirmu mukavasti meni tämäkin treenikerta.

Yolalla tosi kiva asenne, eikä sitä yhtään häiritse muut kentällä olijat. Vähän perä heittelee ja takaisin tullessa seuruu aukeaa takaa. En näköjään osaa yhtään katsoa, miten sen peräpää seilaa.

Hiisi oli ihan älyttömän lutuinen, kun teki niin kivalla asenteella. Ei herpaantunut, vaikka olis ollut ympärillä koiria ja katseltavaa. Tokoiluhommissa sen keskittyminen ei ole koskaan ollut mitenkään kehuttavaa, mutta nyt alkaa näyttää aika kivalta. Hyvän keskittymisen kylkiäisenä käännöskin näytti minun silmään ihan hyvältä. Olen yrittänyt opetella sitä kääntymistä niin, että olisin koiralle reilu: ensin kääntyy katse, sitten hartiat, sitten kroppa ja jalat.

Kiva hakutreenikin saatiin Hiisin kanssa ennen joulureissua. Pari maalimiestä, joista toisen pyysin jotenkin jäynästi johonkin. Eka mm oli maannut camoverkon alla, ja Hiisi oli kovasti yrittänyt päästä kuonolla koskettamaan kasvoja. Pressun kanssa ei kuulemma yritä, joten verkko on sille eri juttu. Vähän ekan mm:n jälkeen Hiisi sai nenäänsä jotain ja lähti määrätietoisesti irtoamaan alueen ulkopuolella. Muutaman kerran sain sitä huudella, ja aika pitkälle se jotain hajua tarkasti, ennen kuin palasi. Epäilin tietty riistaa, mutta myöhemmin toinen mm kertoi, että siellä oli ihan tuore ihmisen jälki. Kiva tietää, että olikin ihminen! Toisesta mm:stä Hiisi sai hajun melkeinpä heti palattuaan tarkistusretkeltä. Mm oli aika korkealla puussa, jonne tarkentaminen ei ollut koiralle mikään ongelma. Rullan nostoa sen sijaan Hissukka, tuo pieni putkiaivo, pohdiskeli kovasti. Että voiko sitä ollenkaan nostaa, kun ei pääse koskettamaan löytöä. Lähti ensin ilman rullaa minua kohti, palasi sitten nopeasti mm:lle ja tuli sitten rulla suussa ilmaisemaan. Näytölle vei puun juurelle ja katseli ylös ja minua vuoronperään. Tällä kertaa roikuin liinassa molemmat näytöt, eikä roikkuminen vaikuttanut Hiisiin mitenkään.

Maalimiehen näkökulma (c) Jari Miettinen

Lopuksi Hiisi pääsi vielä sosiaalistumaan poroneito Neelan kanssa, ja kiva Jari napsi niidenkin touhuista kuvia.