Iloista joulua!

Eilen satoi lumi Espooseen. Siispä koirat takapihalle pönöttämään ja kamera käteen.

Tänään sitten muistin tonttulakit ja olkipukin :D.

Hiisin kanssa hakua Rudus-turvapuistossa

Tänään aamupäivällä Hiisin hakutreenit Ruduksen turvapuistossa. Pyysin ainakin yhden maalimiehen korkealle, yksi sai olla helppo ja yhdessä sai olla koiralle pohdittavaa. Irtorullien kanssa pelattiin, kun oli uudet kuviot. Hiisi on pääasiassa työskennellyt metsässä, joitakin kertoja myös rakennuksissa ja kerran tai pari raunioilla. Tämän tyyppiset piilot eivät ole ennestään tuttuja, joten en halunnut, että koira joutuisi nyt kauheasti miettimään, missä kohtaa rullan voi ottaa suuhun. Ohjeistin siis maalimiehiä pudottamaan irtorullan koiralle, kun koira selkeästi nousee piiloa kohti tai muuten osoittaa, että tietää mm:n sijainnin. Etsittiin ilman mitään varusteita.

Eka mm oli korkealla säiliöautossa niin, että piilon pohjassa oli iso reikä, jonka kautta koira sai hajun. Ei tuottanut minkäänlaista päänvaivaa Hiisille, ilmaisussakaan ei moitteita. Näytölle ei jostain syystä osannut mennä täsmälleen samaan kohtaan, jossa oli rullan ottanut. Palkkasin kuitenkin siinä mahdollisimman lähellä maalimiestä.

Toisestakin nappasi nopeasti hajun ja meni harmaan kontin/rakennuksen oviaukosta sisään. Palasi rullan kanssa, hetken etsi minua ja teki hyvän ilmaisun. Mm istuskeli lattialla ja kertoi, että käytös oli ollut oikein hyvää. Heti rulla suuhun, katsahdus mm:een ja sitten ilmaisuun.

Kolmas mm oli työkoneen kauhassa niin korkealla, ettei sinne nähnyt. Mm ei itse hoksannut (eikä kyllä lainkaan älytty ohjeistaakaan, kun oletettiin, että onnistuu tarvittaessa huutamalla), että olisi pitänyt kurottaa kauhasta katsomaan koiraa, jotta rullan olisi voinut antaa oikealla hetkellä oikeaan suuntaan. Treenikaveri yritti huudella oikeaa hetkeä rullan heittoon, mutta homma ei oikein onnistunut, kun ei koira yhtään tajunnut, että rulla lentää kauhasta. Siinä sitten pari kertaa vähän säädettiin, ja yritin miettiä, mitä kannattaisi tehdä. Koira pyrki itse nousemaan koneeseen kohti kauhaa, joten hetken ihmettelyn jälkeen nostin koiran sinne, mihin se halusikin, ja mm antoi sitten kauhasta rullan. Ehkä lopulta ihan hyvä ratkaisu? Ei ole tästä osaamista eikä kokemusta, niin en oikein tiedä, miten oikeasti olisi kuulunut toimia. Tästä säädöstä saatiinkin sitten harvinaista herkkua eli liikkuvaa kuvaa. Kiitos siitä Mellulle!

Perjantaitokot ja Yolan kohdetreeni

Vuokrasin perjantaille vakkaripäivävuoron Piskipajan hallista Veikkolasta ja sain kolme kaveriakin mukaan. Tosi kiva välillä treenailla sisätiloissa, varsinkin kun mukana keikkuu vauva. Tokon suhteen ei toistaiseksi mitään vakavia tavoitteita ole, mutta lajina se toki kiinnostaa tällaista pilkunviilaaja-hinkuttaja-perfektionistia. Saa omasta luonteestaan kivasti just ne kamalimmat puolet esiin ;).

Hiisin kanssa tehdään hallissa lähinnä asennetreenejä, ja siinä ollaan toistaiseksi onnistuttu. Palkkauksia perusasennoista, eri mittaisista seuruupätkistä, täpäköistä käännöksistä, takapään käytöstä jne. Tekniikasta en ole juurikaan välittänyt, kunhan koiran asenne ja keskittyminen on just sitä mitä haluan. Hiisiähän ei ole aiemmin tokohommat liiemmin kiinnostaneet. Se on koko sydämeltään niin innokas nenätyöläinen. Vaikea on itsekin olla innoissaan jostain touhusta, jos koirasta näkee, että tämä ei oikein ole nyt sen mielestä ykkösjuttu. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tilanne on muuttunut. Mulla on nyt hallivuoroilla ollut mukana oikein hauskalla asenteella varustettu vesikoira, joka keskittyy vain minuun. Mitään muistikuvaa mulla ei nyt taida olla siitä, että Hiisi olisi hallin mattoa edes nuuskaissut. Vieraat koiratkaan eivät ole sitä kiinnostaneet. Hiisin kanssa tärkeimpänä tavoitteena on nyt siis kasvattaa, vahvistaa ja ylläpitää erilaisten häiriöiden keskellä sitä meidän omaa kuplaa, johon ei mahdu mitään muuta kuin me kaksi. Siispä kotona tekniikkaa, hallissa ja häiriöissä asennetta.

Yolan kanssa tehtiin ennen hallitreeniä vähän kohteelle maahanmenoja, tällä kertaa maalimiehen kanssa. Aluksi niin, että maalimies oli kohteen kanssa ihan lähellä. Sitten kasvatettiin matkaa niin, että lopulta mm oli puun takana n. 20 metrin päässä. Yolassa suuresti ihailen sen keskittymiskykyä, kuuliaisuutta, miellyttämisenhalua ja vilpitöntä intoa tehdä ihan mitä vain. Yhdessä hetkessä se vispaa häntää, pyörii ympyrää ja heittää melkein onnesta volttia koko koira. Mutta kun sille antaa minkä tahansa tehtävän, jonka se osaa, se keskittyy ja tekee täydellä sydämellä (ja vauhdilla).

Tokossa Yolallekin tärkein tavoite on tekemisen asenne ja meidän oma kupla. Sen kanssa haluan ehdottomasti vielä joskus päästä kisaamaankin, mutta pohjat haluan rakentaa huolella ja harkiten. Yksi juttu, mihin sen kanssa tarvitsee kiinnittää huomiota ihan eri tavalla kuin Hiisin, on rauhallinen odottaminen. Herkästi kyllä haukahtaisi ja hälyttäisi, kun halliin tulee porukkaa. Satunnaista pikku piipitystäkin olen ollut välillä kuulevinani kentän laidalta, kun treenaan Hiisin kanssa.

Rytmiryhmä hengaamassa.

Treeni- ja terveyspäivityksiä

Osteopaatti Laiokselta saatiin viikko sitten ne hyvät uutiset, joita olin jo vähän aavistellutkin. Eli Hiisillä kroppa on nyt kunnossa. Ranka toimii ja joustaa niin kuin pitääkin. Takapään lihaksistakin näkee selvästi, että nyt ne toimii. Ihan huippua!

Jolperi & Hissukka

Hakutreenejä ollaan päästy jatkamaan siitä, mihin heinäkuun alussa jäätiin. Toki ollaan varovasti pieniä juttuja koko ajan treenailtukin. (Pääasiassa hajutunnistusta.) Mutta nyt siis suunta kokeita kohti. Etsinnät pitenevät, alueet kasvavat ja maalimiehiä piilotellaan yhä oudompiin paikkoihin. Näytölle menoja pitää myös muistaa harjoitella. Uskoisin kyllä, että kestää hyvin liinan kiristymiset ja ohjaajan mahdolliset kaatuilut. Ilmaisut ovat olleet todella pitkään jo varmat. Viime aikoina on tosin tullut kauneusvirheenä jokunen rullan irrotus ennen käskyä ensimmäisellä löydöllä. Maalimiehiä ei ole tönitty eikä ahdisteltu enää aikoihin. Tähän auttoi mielestäni parhaiten yksinkertaisesti se, että nopeista löydöistä ja nopeatempoisista treeneistä siirryttiin pidentämään etsintäaikaa.

Viime viikolla päästiin tutustumaan meille uuteen treenipaikkaan, nimittäin Rudus-turvapuistoon. Turvapuisto on tarkoitettu rakennusalan ihmisten työturvallisuuskoulutuksiin, joten sieltä löytyy jos jonkinlaista konetta ja raksatyömaahenkistä ympäristöä. Bonuksena puistoon on siroteltu eri asentoihin jähmettyneitä nukkeja. Pääsin viime viikonloppuna treenaamaan puistossa molemmat koirat. Ensi viikonloppuna päästään jatkamaan samalla puistoteemalla.

Hiisin treeni:

– tarkasti reippaasti ensimmäisen nukkeryhmän, mutta totesi kylmiksi ja jatkoi hommia

– työskentely vauhdikasta, fokus hieman kärsi edellä treenanneen nartun pissojen kohdalla

– eka mm ensimmäisen alueen reunalla, betonirumpurivistön takana: pudotti rullan ennen käskyä, joten teetin korjauksen. Korjasi hyvin ja kuunteli sen jälkeen käskyt

– toka mm alueen toisella laidalla punaisen työkoneen päällä: hyvä tarkennus, mm pudotti koiralle rullan, kun koira nousi mm:n kohdalla konetta vasten, ilmaisussa malttoi kuunnella hyvin käskyt

Yolan treeni:

– ujosteli vähän ensimmäistä nukkea (meni haistelemaan kroppa pitkänä), mutta oli todella reipas ja ekan ukkelin jälkeen hyppi jo muita nukkeja vasten

– liikkui reippaasti ja itsenäisesti kaikenlaisilla alustoilla (nousi yhdessä hujauksessa ritiläportaat ja rampin viiden metrin korkeuteen), irtosi reippaasti, eteni mm:lle ilman katsekontaktia minuun, hyvä motivaatio, ei olisi halunnut lopettaa työskentelyä lainkaan

– jännitti hieman ensimmäistä maalimiestä (työkoneen aurassa), mutta reipastui heti, kun tajusi, mistä olikaan kyse

– toista maalimiestä tarkensi (toisen koneen alla/takana) pitkään ja laajalti, meni erittäin reippaasti luo

Sunnuntaina Hiisi pääsi vielä Kattilajärventien maastoihin etsimään 4 maalimiestä, jotka oli kaikki sijoitettu kivien päälle. Loppujäähdyttelyt tehtiin hitusen provosoivan valkkariuroksen seurassa (kytkettyinä molemmat tosin), jossa käyttäytyminen erinomaista.

– asenne super, tarkennukset tehokkaat ja erinomaiset

– ohjattavuus mainio, ohjautui pelkällä kropalla ja rintamasuunnalla

– 1. ilmaisussa pudotti rullan aavistuksen ennen käskyä, mutta tällä kertaa en korjannut, koska mm oli niin hankalassa paikassa

– 3. maalimiehen löysi jäljestämällä (alueella oli paljon jälkiä, mutta nappasi silti sen tuoreistakin tuoreimman)

– 4. mm oli isolla, korkealla kivellä, jonne oli hankala päästä. Näytölle mentäessä unohti hetkeksi reitin, mutta sitten muisti ja meni loppuun asti

Maanantaina tehtiin hajutunnistusryhmän kanssa purkkirataa ringissä seisovilla ihmisillä. Koirat pääsivät tekemään kolme kertaa peräkkäin. Kaikille ihan vieras juttu, joten tällä ekalla kerralla ei lamppuja syttynyt. Kivaa touhua tosin!

Yola ei vielä osaa oikeastaan mitään (paitsi etsiä ihmisiä ja tulla käskystä luokse), mutta sen kanssa treenataan kohteelle maahanmenoa. Toistaiseksi vielä sisätiloissa, mutta tarkoitus on viedä homma hakumetsään näytöllemenoasennoksi. Tässä pikku pätkä Jolperin alkeistreeneistä, jossa Hissukka treenailee taustalla oman vuoron odottamista.

Kukkuu!

Suurin bloginpäivitysinto on karissut, kun Hiisiläisen saikku vain jatkuu ja jatkuu. Parempaan päin ollaan kuitenkin menossa, ja ihan hyvillä mielin arkea elellään. Ollaan käyty osteopaatti Markus Laioksen luona jo pari kertaa, ja kolmas kerta on tulossa viikon päästä. Laioksen näkemyksen mukaan koko koiran ranka on ollut jonkinmoisen tällin vuoksi pahasti jumissa. (Muutama pieni kohellusepisodi koettiin talvella.) Sen vuoksi koira on liikkunut hieman vinossa ja sitä kautta kehittänyt ongelman oikeaan etujalkaan. Se, minkä ortopedi diagnosoi hauisjänteen tulehdukseksi, on siis osteopaatin mielestä sekundäärinen ongelma, jonka alkusyy on tällin aiheuttamissa rangan jumeissa. Osteopatia on tähän mennessä ollut ainoa hoitomuoto, josta Hiisille on oikeasti ollut apua, joten satsasin tälläkin kertaa siihen. Viime käynnillä takapään liikkuvuus ja jousto olivat jo ok. Rintaranka ja niska puolestaan olivat vielä kovastikin jumissa.

Viime käynnin jälkeen jätin jäljestyshommat kokonaan hetkeksi tauolle, jotta etupää saisi vähän paremmin huilia. Liikuntaa on jatkuvasti lisätty asteittain, ja nyt Hiisi tuntuu kestävän hienosti aamu- ja iltalenkkien lisäksi vajaan tunnin mittaisen kevyen hölköttelyn pehmeällä, melko tasaisella alustalla. Askellajina pääasiassa kevyt ravi, satunnaisesti ihan pieniä laukkapätkiä.

Treenirintamalla Hiisi on päässyt tekemään hajutunnistustehtäviä, jeesailemaan tuttuja ja puolituttuja rähinäuroksia ohitusharjoitusten merkeissä sekä tokoilemaan vähäsen. Hienosti on Hissukka hoitanut pestinsä.

Lisäksi Hiisiläisen elämään asteli kerrassaan viehättävä mustavalkoinen mullistus.

Mullistuksen nimi on Yola. Se on kaksivuotias stabyhoun-narttu, johon törmäsin treenikaverin Facebook-päivityksessä jokunen kuukausi sitten, kun tämä iloinen ja energinen neitikoira etsi uutta, harrastavaa kotia. Koskaan aiemmin en ole ajatellut kodinvaihtajaa ottavani, mutta jotenkin vain oli pakko mennä katsomaan. Ihastuinkin välittömästi Yolan ystävälliseen, toiminnanhaluiseen ja tasapainoiseen olemukseen. Neitikoirasta on siis luvassa lisää juttua myöhemmin.

Jälkiä, jälkiä, jälkiä

Ja vielä lisää jälkiä. Mainiossa jälki-imussa ollaan, vaikka pari vähän huonompaakin treeniä on tullut tehtyä. Tai no, huonoja ja huonoja. Eihän se mikään huonon treenin merkki ole, jos treenissä paljastuu heikkouksia tai lisätreenin aihetta.

1) Malminmäessä kuntopolun lähellä. Ikää parisen tuntia, pituutta vajaat parisataa metriä, nosto ruohikkoiselta koirankusetusreitiltä, kulma ja polulle, hetken matkaa polkua, sitten kulma metsään ja jonkinmoista kiemurtelua metsässä. Tässä taas nähtiin se isoin häiriö: toisten koirien merkkailut. Oltiin juuri nostamassa jälkeä, kun polkua (jolla jälki meni) käveli meitä vastaan koirakko. Ihan pakko oli Hiisin vähän nuuskutella samalla koirien hajuja ja olis jäänyt siihen pyörimäänkin. Käskin etiäpäin, ja meno oli ihan hyvää. Kaikki esineet nousivat (joista yksi oli jäljentekijän röökiaski), mutta Hiisi tuntui ottavan nyt vähän häiriötä tuoreista hajuista.

2) Pari lyhyttä tarkkuusjälkeä Latokaskessa. Ikää noin tunti. Sää aurinkoinen ja paahteisen lämmin. Jäljet jalkakäytävän vieressä ruohopientareella, jälleen just siinä koirankusetuslinjalla. Hyvin Hiisi keskittyi, kerran taisi koipi nousta. Jalankulkijakin käveli vieressä, eikä koira edes vilkaissut.

3) Malminmäessä n. 300 metrinen, ikää reilut pari tuntia. Jälki tehty auringossa, ajo iltakasteen laskettua. Jälleen teemana nämä ihanat koirankuset. Just ennen nostokäskyä Hiisi sai nokkaansa naaraan kuset ja nuoli niitä hetkisen. Pää ja leuat sillä vielä tärisi, kun käskin istumaan ja nostatin jäljen. Hienosti kokosi itsensä ja teki vahvan jäljennoston. Nyt saatiin heti noston jälkeen häiriö vielä ohi kulkevasta afgaanista, jota Hiisi ei huomannut lainkaan. Jälki kulki roskispisteen takaa, ja sattumoisin paikalle tuli juuri joku tuomaan roskia ja kolistelemaan. Tosi vahvaa työskentelyä Hissukalta. Jäljesti erittäin keskittyneesti, vaikka roskikset paukkuivat ja rämisivät parin metrin päässä jäljestä. Teki kulman ja nosti esineenkin juuri siinä kohtaa. Tarkkaa duunia. Melkein koko ajan oltiin just eikä melkein jäljen päällä. Pari esinettä jäi, kun alustanvaihdossa (nurtsi-asfaltti) oli pientä hakemista ja kerran koira korjasi puolentoista metrin sivuheiton jälkeen takaisin jäljelle. Kokonaisuutena tosi makeeta ja näyttävää työskentelyä, ihan parasta Hissukkaa. Ylpeä saan olla ja toki olenkin ❤ ❤ <3.

Kuvia treenihommista

Vaihteeksi vähän treenikuvia viime aikojen touhuiluista. Kuvista suurkiitos Miettisen Jarille!

Jäljestystouhuja: palkkausta esineellä

Hissukka jäljestää

Palkka-asioissa taas…

Narunpääkin mahtui kuvaan

Kuuliainen Hissukka

Rapsutuksia kuuliaiselle

Hömpöttelyä treenin jälkeen. ”Paljonko tässä pitää vielä pakittaa, että se palkka lentää?!?”

Rapsutuksia loppupalaverissa

Häirittyjä jälkiä

Häiriöt jäljellä, miten älyttömän hauskaa! Kaikkein hauskinta on ehkä yrittää niitä keksiä :D. Plussaa myös, ettei jälkien tarvitse olla kovin vanhoja eikä pitkiäkään, kun häiriöt on se juttu. Invakoirakin voi niitä vallan hyvin tehdä. Kuluneella viikolla ollaan tehty taajamajälkeä (lähtöhajun kanssa) kehä kolmosen tuntumassa, jäljestetty sirkuksen kyljessä Haukilahdessa ja sitten vielä Oittaalla kuntopolun ja frisbeegolfradan kupeessa.

1) Vantaalla Kruunukalusteen kupeessa. Piiitkästä aikaa lähtöhajun kanssa. Hajun sniffaus oli vähän huolimaton, joten pyysin haistamaan toiste. Kun annoin luvan lähteä jäljelle, Hiisi oikein tosissaan hyökkäsi (ihan oikeesti hyökkäsi :D) jäljen kimppuun ja lähti ajamaan. Ensimmäisen kulman jälkeen treilasi vähän huolimattomasti, ja huomasin, että ei olla jäljen päällä, kun kuseskeli niin aktiivisesti. Palattiin sitten vähän takaisin, ja Hiisi korjasi oma-aloitteisesti ydinjäljelle. Joku esine taisi jäädä matkan varrelle, mutta yleisilme touhussa mainio. Ydinjälkitreeneihin tarttis palata.

2) Sirkustreeni Haukilahdessa koulun kentän vieressä. Sirkusta pystytettiin samaan aikaan, linnut kirkuivat, sirkuslaisten lounas tuoksui ihanasti, kentän viereisessä puskassa olivat parkissa seurueen kameli ja ponit. Samaan puskaan niiden kanssa luonnollisestikin survouduttiin jälkeä tekemään :D. Hiisiltä taas erittäin vahva reaktio jäljen alkuun. Into jäljenajoon on nyt sellainen, että hanskat tarttisin, kun grippiliinan kanssa ajelen. Kipeetä tekee, ja kämmenet melkein palaa, jos jälki on tuore. Hissukka ei nähnyt eikä kuullut mitään, vaan blokkasi ympäristön ihan täysin pois, kun keskittyi niin kiihkolla jälkeen. Yksi esine taisi jäädä matkalle, kun jossain kohtaa oltiin pari metriä jäljen sivussa. Ei valittamista.

3) Oittaalla jälkitreeni nurtsilla, jonka vieressä kuntopolku ja -laitteet. Ympärillä ulkoilijoita ja koiranulkoiluttajia. Superhäiriönä suomenruotsalaisittain suomea jutteleva heppu, jolla oli erinomaisesti istuva sininen (!) puku. Äijä hortoili siinä jäljestävän koiran ympärillä, poimi myrkyllisiä sieniä ja kyseli, että sienikoirako mulla siinä :D. Hissukka ei nähnyt koko äijää, vaan ihan himoissaan jälkeä ajeli ja nosti kaikki esineet. Kovin tuore oli taas jälki, ja hetken oltiin jäljeltä sivussakin, kun jäljentekijän haju ilmeisesti oli vahvin nurtsia reunustavan pusikon kyljessä.

Näitten lisänä Hiisi sai myös tehdä pienen esinetarkennustreenin metsässä. Olin aiemmin tehnyt kaverin koiralle jäljen, jonka varrelle jäi muutama jälkimerkki. Otin sitten Hissukan mukaan, kun menin hakemaan merkkejä pois. Reppana ei millään ymmärtänyt, että esine voi olla ylhäällä. Tarkensi kyllä kovasti jälkimerkkien alla ja ilmaisi lopulta käymällä makuulle merkin alle. Kehuin ja näytin sitten, että katsos hei tänne ylös. Eihän se pöljä tajunnut, vaan seuraavalla merkillä sama peli. Ei ole meidän Hissukka mikään supernopea oppija. Ihana ja innokas pölvästi kuitenkin <3.

Hakutreeni 19.6.

Kaksi maalimiestä niin, että en tiedä, missä maalimiehet ovat. Paikkana vanha tuttu Niihama Tampereella. Meitä ennen oli treenannut yksi monenkin uroksen toimesta ihanaksi havaittu nuori espvesnarttu. Sää viileä mutta sateeton. Melko tyyntä.

Eka mm heti alueella tultaessa, ja Hiisi nappasi hyvin hajun. Meni suoraan mm:lle, mutta rullaa tuodessa törmäsi nartun hajuun ja reagoi niin voimakkaasti, että rulla putosi. Hölmistyi siitä itsekin. Jatkoin kävelyä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja Hiisi ponkaisikin uudestaan maalimiehelle, tällä kertaa eri kautta. Siitä hyvä ilmaisu ja näytölle. Olipas hankala yllättäen.

Toisesta mm:sta sai hajun melkein heti perään ja lähti määrätietoisesti maalia kohti. Mm oli kuopassa kasvot lippiksen peitossa. Hiisi oli noussut reittä vasten ja tsekannut kasvot. Vahva ilmaisu ja siitä näyttö. Nopeesti meni, eli ihan parissa minuutissa löytyivät molemmat.

Blogihaasteena kesäkuvat

Pason emäntä Kati muisti blogihaasteella. Jee, kivaa! Tässä siis viime kesältä seitsemän kuvaa, joita saan kuvata yhdellä sanalla per kuva. Suurin osa on harmi kyllä jo julkaistu, mutta valkkasin fiilispohjalta ja päätin, että ei haittaa.

Treenataanko!

Leluhihna.

Kevättulva.

Sukelluskokeilu.

Matkalla.

Keväthuuma.

3-vuotias.

Seitsemän kesäkuvan kuvahaaste lähtee Mairan kenneliin, Hannan hundkaruselleniin, Hiisin Ninja-siskolle, Hiisin isäpapan Miron & siskonpojan Miskan Jennille, Vilkun ja Rommin bloggaajalle Marille, Marin vauhti-Sisulle & perroille sekä Elmon ja Oivan Jennille. Toivottavasti jaksatte jossain vaiheessa kaivella kesäkuvia =).