Hakua, esineitä ja tottista

Sunnuntaina tehtiin Vesilahdella hakutreeni erittäin haastavassa maastossa. Suurin osa alueesta oli hakkuaukeaa, joka kasvoi reilun metrin mittaista vatikkoa, heinää ja muuta mukavaa. Hiisistä ei paljon edes hännänpäätä näkynyt, mutta valitsin helpoimmat kohdat ja käytin vieläpä ääniapuja ennen molempia lähetyksiä. Kaksi maalimiestä otin umpipiiloissa irtorullailmaisulla. Toiselta maalimieheltä palatessa Hiisi pudotti rullan ennen käskyä ja jäi sitä ennen ihmettelemään läheisen talon pihasta kuuluvaa ääntä. Keskittyminen olisi siis saanut olla parempaa, mutta muuten ei mitään huomautettavaa.

Sitten esineruutuun. Tehtiin 50 metriä syvä ja 25 metriä leveä esineruutu alamäkeen avoimessa maastossa. Keli oli hiostava ja koira tosi lötkön oloinen. Teki kuitenkin hölköttelystä huolimatta töitä hyvin, ja nostatin kaksi esinettä, joista toinen oli etukolmanneksessa keskellä ja toinen vasemmassa takanurkassa. Jokohan aloitusrituaalit alkaisivat mennä perille, kun nyt koira tuntui ihan alusta saakka tietävän, mitä oli tekemässä?

Maanantaina jatkui taas seuruuprojekti, joka on nyt kestänyt muutaman viikon. Aluksi tein viikon verran pelkkiä vireennostotreenejä, joissa opetetaan, että tietystä merkistä + merkkisanasta saa pelata futista. Välillä pallo tuli minulta, välillä apparilta, joka saattoi olla sijoittuneena mihin tahansa kentällä.

Sen jälkeen jatkoin niin, että aloitusmerkin jälkeen tuli seuraa-käsky ja siitä palkka. Palkan paikkaa vaihdeltiin niin, että joskus otin askeleen tai pari seuruuta, joskus palkkasin kontaktista. Välillä saatoin palkata seuruussa käännöksestä, juoksusta tai hiipimisestä.

Maanantain teemana oli seuruun pidentäminen. Tein alkuun kolme toistoa, joissa palkka tuli ensin perusasennosta, sitten liikkellelähdöstä ja kolmanneksi parin askeleen jälkeen. Ne menivät ihan mainiosti. Sitten Hiisi autoon ja muiden vuoro välissä.

Tyypillisesti notkahduksia ja/tai laamailua alkaa tulla, kun seuruuta on takana kymmenen askelta, joten appari sai toisella rundilla naksuttaa, kun kontakti oli hyvä ja takana yli 10 askelta seuruuta ensin kävelyvauhdissa, sitten sama juoksussa. Ei mitään huomauttamista tässä. Hyvä seuruun paikka, hyvä kontakti, hyvä keskittyminen. Seuraaviin seuruutreeneihin otankin teemaksi temponvaihdot: aloitus lennosta kävelyvauhdissa ja palkkaukset siirtymisestä juoksuun ja siirtymisestä hitaaseen kävelyyn. Sitä seuraavissa palkka käännöksistä.

Seuruun lisäksi toinen juttu oli paikkamakuu minä selin koiraan. Tämä on ollut jo pitkään oikein hyvä, mutta halusin nyt treenata uudessa paikassa, kun oli sopivasti häiriötä ja muita koiria vähän etäämmällä. Parin minuutin kohdalla appari yllättäen ilmoitti, että koira nousi seisomaan. Kävelin koiran luo, käskytin maahan ja palasin. Nousi kuitenkin heti uudelleen ja oli jotenkin outo. Ressukalla olikin maha aivan sekaisin. Pienen ripulointiepisodin jälkeen otettiin uusi paikkamakuu, joka menikin hienosti. Aika paska mäihä kyllä.

Kotona ollaan lisäksi muisteltu vähän kaukoja (is-maa-is) ja (sei-maa-sei). Eikä sitten muuta. Jotain tavaroiden piilotteluja vähän.

Muuten on pääasiassa chillailtu.

Oli pakko kokeilla, että sukeltaisko se.

Ainakin pää kastuu, jos pohjassa on jotain tarpeeksi kiinnostavaa.

Sukellusherkkujen ongintaa.

Lisää reenii ja tättärää

Heti kun tulee päivityksiin pidempi tauko, niin pulassa ollaan. En muista enkä ehdi tänne kaikkea vuodattaa, mutta ihan hyvissä treenifiiliksissä ollaan taas =).

Ollaan treenattu vähän kaikkea sillain sopivasti, ja testailin siinä sivussa pikkaisen Hissukan hermojakin. Maanantaina nimittäin treffasin pk-kamuja aamutottisten merkeissä. Siinä sitten kahviteltiin, herkuteltiin treenikaverin jälkikoularin kunniaksi ja painuttiin tietty metsään jälkiä polkemaan. Jäljeltä mentiin vielä illaksi rakennusetsintään etsimään pari ukkoa. Olin Hiisiläisen kanssa reissussa siis koko päivän aamukasista puoleenyöhön, ja se osoitti kerrassaan mainioita kisakoiran hermoja. Kaikki treenihommat se hoiti sataprosenttisesti keskittyen ja väliajat otti rennosti lepoa autossa. Ainahan se on autossa tosi rauhallinen ja käytännössä vain nukkuu tai köllöttelee, mutta tulipahan nyt testattua tällainenkin extreme-päivä. Nou worries. Sehän todistetusti vetää lonkkaa, vaikka IPO-äijät treenais ja paukuttelis vieressä.

Tässä muutama kommentti laji lajilta.

Metsäjälkiä ollaan tehty nyt huikeat kolme tai neljä tänä keväänä. Jokainen on mennyt niin nappiin kuin ikinä, ja olen ihan perhanan ylpeä elukastani. Yhdellä jäljellä kävi jopa niin, että jäljelle oli osunut jonkun metsäkanalinnun pesä, johon Suuri Saalistaja sitten nenä edellä törmäsi. Mammalintu lähti tietty loikkimaan karkuun, ja minä karjaisin keuhkojen pohjasta että EI. Ja mitäs tekeekään Suuri Saalistaja?! Noh. Se katsahtaa kanalinnun perään, laskee kuononsa maahan, jatkaa ihmisjäljen jäljestämistä ja nostaa kepin parinkymmenen metrin päästä. Ah, tää on niin hunajaa <3. Ennenkin olen hehkuttanut, mutta luotto Hiisiin jäljestäjänä on tällä hetkellä todella kova.

Hakua treenataan edelleen kerta (joskus jopa kaksi) viikkoon. Maalimiesmotivaatio on tosi hyvällä tolalla, mutta Hiisin mukavuusalue on minusta noin 3o metrin säteellä. Jos hajua ei tule sen nokkaan 30 metrissä, en saa koiraa uppoamaan takarajalle ilman apuja. Hajun saatuaan se irtoaa kyllä kevyesti 100 metriä ja varmaan enemmänkin. Rakennusetsinnässä nähtiin, että sen maalimiesmotivaatio on oikeasti tosi kova. Tarkkuus, huolellisuus ja työmoraali olivat uusissa, haastavissa olosuhteissa tosi korkealla.

Jos jotain saisin valita Hiisiin lisää, niin vähän rohkeampi ja toimintakykyisempi se saisi uusissa, oudoissa tilanteissa olla. Pieni tuumaustauko ja tilannearvio ennen toimintaan ryhtymistä on ollut sille tyypillistä käytöstä pennusta saakka. Rakennusetsinnässä se esimerkiksi hämmentyi isoreikäisissä ritiläportaissa ja palasi parin askelman jälkeen takaisin alas. (Ritilöiden reiät olivat tosin niin valtavat, että tassut upposivat niihin jopa vähän kipeän näköisesti.) Normielämässä meillä ei ole koskaan ollut ongelmia minkäänlaisten alustojen kanssa, mutta ehkäpä outo paikka vaikutti asiaan (Tai sitten tassuihin tosiaan sattui, mistäs näistä tietää.). Samoin kävi pyörällisen alustan kanssa, jolle Hiisi yritti pari kertaa nousta, jotta pääsisi maalimiehen luo. Kun alusta luisti muutaman kerran koiran alta pois, uskallus ei riittänyt enää yrittämään kovemmin, vaan koira päätyi luovasti ilmaisemaan maalimiehen maahanmenolla parin metrin päästä. Toisaalta siinäkään tilanteessa Hiisi ei kadottanut toimintakykyään, vaan keksi itsenäisesti toisen tavan suoriutua tehtävästä. Koska rullaa ei ollut kaulassa, Hiisi valitsi ID-esineistä tutun ilmaisutavan eli maahanmenon. Oli kyllä ihan hauska nähdä, kun se tuumaili ja keksi sitten ratkaisun =).

ID-purkkirata ja esineruutu ovat olleet viime ajat vähän vähemmällä treenillä ja se näkyy. Kun treenattavia lajeja on paljon, Hiisi selvästikin unohtaa ne tuoreimmat opitut asiat nopeasti. Treenitaukojen jälkeen ei tarvitse onneksi aloittaa ihan alusta, mutta jonkinmoinen askel taaksepäin on aina otettava. Tätä samaa tapahtui meille myös tokoliikkeiden kanssa, kun Hiisi ehti parin viikon treenitauon jälkeen unohtaa liikkeet, jotka aktiivisella treenikaudella osasi hyvin. Unohdukset eivät siis varsinaisesti tulleet yllärinä, koska näitä sattuu, kun treenataan yhtä aikaa paljon eri juttuja, jotka kuitenkin ovat keskenään vähän samanlaisia.

Tottis oli vähän aikaa tauolla kokonaan, kun koiran matala vire ketutti ohjaajaa. En halunnut treenata kettuuntuneena, joten pikku tauko oli ihan paikallaan. Juha Korrin sunnuntaisen viettiseminaarin jälkeen innostuin aloittamaan vireennostokuurin, joka onkin alkanut ihan kivasti. Sen jälkeen tarvitaankin sitten varmaan vireen kannattelukuuri… Tänään mietin, että olen ehkä treenannut jo vähän liikaakin pk-kentillä, kun Hiisi poloinen näyttää mun silmissä melkein laamalta. Silmä on vaivihkaa tottunut astetta vietikkäämpään tekemiseen, ja huomaan puolisalaa toivovani koiraan lisää moottoria tai ainakin vara-akun :O. Mikä hurrrja ajatus! Mutta hirveän rakas Hiisi on siitäkin huolimatta <3.

Tänään kokeilin piruuttani tokoilla hieman. Tempaisin ihan hihasta liikkeestä seisomisen, liikkeestä maahanmenon ja ALO-hypyn. Näitä ei olla tehty varmaan pariin kuukauteen. Mutta mitäs ihmettä?! Hiisihän veti hienosti ja oli ihan kärryillä koko ajan. Paikkamakuukin on niin hienolla tolalla, että jotain mölligeimejä voisin uskaltautua tutkailemaan.

Huh! Kamalan pitkä epistola tästä taas tuli.

Elämä jatkuu

Jatkuuhan se elämä, vaikka koiran kipujen paljastuminen tuntuu joka kerta yhtä pahalta. Tiedän jo kokemuksesta, että kivun merkit ovat niin kovin pienet, että jäävät herkästi huomaamatta. Hiisin kipu on ehkä sitä, että se vain on aavistuksen erilainen. En edes osaa sanoa kovin paljon mitään konkreettista. Tuli vain sellainen olo, että kaikki ei ole kunnossa. Ehkä se väsyi vähän herkemmin, ehkä levähti vähän tavallista halukkaammin. Ehkä se hakeutui lähemmäs kuin normaalisti. Kyykyssä katsottuna juoksi vinossa. Väkisinkin mietin, olisinko voinut huomata jo aiemmin. Toisaalta tiedän kyllä, että on turhaa yrittää muistella koiran jokaista liikettä viikkoja taaksepäin ja miettiä, oliko jokin yksittäinen asia merkki kivusta.

Keskustelu hierojan kanssa helpotti vähän mieltäni. Varsinkin tieto siitä, että noin syvät jumit tosiaan tulevat rakenteesta (selästä) enkä ole tietämättäni liikuttanut koiraa väärin/liikaa/liian vähän. Vapaiden metsälenkkien pitäisi kaikkien ammattilaisten mukaan olla koiran kropalle parasta liikuntaa, ja hakuharrastustakin kehotettiin kovasti jatkamaan. Sen lisäksi harrastetaan tietysti jäljestystä, mutta sillä ei takuulla yhtäkään koiraa rikota. En keksi meidän harrastuksista mitään sellaista, jota voisi syyttää. Tottis ja toko ovat Hiisin ainoita ”epäluonnollisia” harrastuksia. Niistäkin ainoa kroppaa kuormittava asia on meidän treeneissä ollut seuraaminen. Sitäkin on tosin tehty hyvin maltillisesti. Pk-esteitä ei ole edes aloitettu.

En voi tehdä enempää, vaikka haluaisinkin. Etsitään nyt vain sellaista huoltoväliä, että koiran kroppa pysyisi mahdollisimman hyvässä kunnossa eikä etupää rasittuisi liikaa. Selkäleikkausta aletaan harkita, jos viitteitä hermokivuista löytyy.

Tiistaina päästiin vähän hakuilemaan ja lämpättiin sekä jäähdyteltiin oikein varman päälle. Tehtiin myös varmuuden vuoksi pelastuskoiratyyppistä partioivaa hakua suorapalkalla, jotta vältettäisiin räjähtävät lähdöt ja täysillä juokseminen. Kivasti menikin. Maalimiesmotivaatio oli hirmuinen, ja irtoaminen oli reipasta. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) koira irtosi yli sataan metriin, kun lähti hajua tarkistamaan. Maalimiehillä Hiisi oli aivan liekeissä. Varmasti sujuisi partiointikin meiltä (tai ainakin koiralta). Hiisi oli myös äärimmäisen helppolukuinen hajun saatuaan. Häntä heittäytyi aivan villiksi, ja koira meni vauhdilla pussailemaan maalimiehiä.

Esineruudussa käytiin tänään. Nyt oli ihan täysikokoinen ruutu, jota olin itsekin tallaamassa. Vaikea maasto oman seuran majalla. Oli kuivaa, korkeuserot ruudussa melkoiset, tuuli pyöri jonkin verran, kävi osassa ruutua, takakolmanneksessa ei juurikaan. Oli kaatuneita puita, korkeaa varvikkoa ja muutama kunnon risukko. Kolme esinettä: yksi keskellä etukolmanneksessa sekä yksi molemmissa takakulmissa. Taktisesti lähetin Hiisin melko keskelle polkua pitkin, jotta uppoaisi hyvin taakse ja saisi hajun vaikkapa toisesta takaesineestä. Hiisi eteni haluttuun suuntaan parikymmentä metriä mutta työskenteli sitten oman mielensä mukaan. Olin tosi luottavainen, ja niinhän siinä kävi, että oikeasta takakulmasta tuli nahkaesine erittäin hyvällä ja varmalla työskentelyllä. Kunnon palkat ja treeni oli siinä. Saatiin taas pk-tuomari katsomaan suoritusta eikä tullut noottia mistään. Totesi vain, että hienosti teki koira töitä koko ajan, ja hyvin toimi homma. Jeejee!

Treenin jälkeen jäähdyteltiin ja kierreltiin katselemassa muiden koirakoiden treenejä. Hyvin käyttäytyi Hiisi. Ei hölmöillyt muille koirille, vaikka naaraita yrittikin kiikaroida. Kerran haukahti, kun treenikaverin lapsi juoksi suoraan kohti käsiään tuulimyllyinä heilutellen. No, onhan se kaikesta avoimuudestaan huolimatta vesikoira, eli epäluuloisuutta löytyy jonkin verran.  Normilenkeillä ei reagoi tuollaiseen mitenkään, mutta nyt istuttiin paikallamme, ja lapsi tuli selvästi meitä kohti. Hiisillä ei onneksi kuitenkaan jää urpoilu päälle. Se oli vain yksi haukahdus, ja kun sanoin, että mä hoidan, niin homma oli ok ja muksu oli taas kiva. Silti mua hitusen ärsyttää, kun piti lasta uhkana. Hauska on kyllä nähdä, mitä luonnetestissä sitten joskus aikanaan saadaan puolustushalusta ja terävyydestä.

Rullailmaisuja, metsäjälkeä ja esineitä

Jaa niin, mitäs viime numerossa tapahtuikaan… Sunnuntaina alkoi himppasen ahdistaa, kun Hiisi ei hypännytkään autoon normaalisti. Niin, tai siis ei ainakaan takapenkin kuljetustiloihin. Etupenkille turvavyövaljaisiin sen sijaan sujahti vähän myöhemmin hyvinkin näppärästi. Lieköhän sitten kumminkin ollut henkistä laatua tuo ongelma…

Tarkkailuahan siitä vesikoiralle rapsahti, ja katselin, että liikkuu kyllä vähän vinossa. Maanantaina vaikutti ihan normaalilta, mutta pidettiin lepopäivä ja liikutin koiraa vain kevyesti kävellen ja ravaillen ilman hihnaa. Liike näytti hyvältä, joten olisikohan kuitenkin ollut vain spurttailujen aiheuttamia lihaskipuja. Tiistain treenitkin peruin, mutta päätin illalla ottaa kumminkin vähän rullailmaisuharjoituksia lähietäisyydeltä, enkä havainnut liikkumisessa mitään outoa.

Rullatreeni tehtiin yhteensä kahdeksan kertaa niin, että maalimies oli aina noin 10 metrin päässä näkyvillä. Koiran piti ainoastaan suorittaa ilmaisu, tulla sivulle, odottaa näyttöliinan kytkeminen ja luovuttaa rulla käskyllä. Sitten sai mennä näytölle hakemaan palkan. Alku menikin tosi hyvin, mutta sen verran tiheään tahtiin tehtiin hommia, että Hiisi alkoi vähän läähättää viidennen jälkeen.

Viidennellä toistolla sainkin esiin sen virheen, jota odotin. Koira siis tiputti rullan suustaan ennen käskyä. Nyt kun maalimies oli lähellä, niin oli helppo lähettää koira maalimiehelle hakemaan uutta rullaa ilman, että koira joutuu tekemään mitään etsintään viittaavaa. Ideana oli siis kertoa jo osaavalle koiralle, että vaikka on hiki, niin ei voi lintsata. Sama virhe toistui seitsemännellä toistolla, ja taas sama kuvio, eli näytölle ei pääse, vaan joutuu hakemaan uuden rullan. Suorituksista 6/8 meni siis nappiin. Luulenpa, että suorapalkkaiset etsinnät pidetään erillään ja meidän ilmaisutreenit ovat jatkossakin tätä. Tätä tehdään niin kauan, että Hiisi oppii pitämään rullan hampaissaan ja läähättämään samalla.

Esineruudussa haasteena olivat narttukoiran pissat. Niihinhän se Hiisiläinen jämähti. Aivotoiminta katkesi, väpättävät leuat vain loksuivat, lasittunut katse näki pelkkää tyhjää jne. Siitä kielsin tiukasti ja hain koiran pannasta pois ruudusta. Pahimman tärinän loputtua lähetin uudelleen. Seuraavalla lähetyksellä upposikin ja sai hajun, mutta valitettavasti haju tuli toisen takakulman merkistä, eikä siellä ollut esinettä. Huono tuuri, kun Hiisi ei osaa kiivetä puuhun. Otin koiran hihnaan ja lähdettiin kävelemään esinettä kohti. Kun koira sai hajun, annoin sen tarkentaa hetken ja julmasti raahasin ulos ruudusta. Lähetyslinjalta uusi startti esineelle, ja nyt alkoikin meno olla ihan hyvää. Lopuksi annoin vielä Hiisin katsoa, kun toiseen takakulmaan vietiin esine. Sen se hakikin tosi määrätietoisesti. Paljon treeniä pissatuissa ruuduissa siis.

Palautuksena tein Hiisille tänään lenkillä suikalemaisen ruudun, jossa oli esineet molemmissa takakulmissa. Hienosti meni just sinne, mihin lähetin ja tosi innoissaan toi esineet. Onnistunut palauttelutreeni siis!

Kauden eka metsäjälki vähän jännitti etukäteen, kun ID:tä ollaan tehty loppukesästä saakka. Tällainen tehtiin: Märkä, sateinen maasto. Alusta mustikanvarpuja ja sammalta. Ikää kaksi tuntia. Ei janaa. 50 metriä suoraan, 90 asteen kulma oikealle, 50 metriä suoraan, 90 kulma oikealle ja 50 metriä suoraan. Kahden ekan suoran puolivälissä oli esineet, viimeinen esine lopussa.

Turhaan jännitin. Hiisi puksutti menemään kuin veturi ja nosteli esineet aivan huikean hyvällä fiiliksellä. Olin ottanut vahingossa lyhyemmän taajamaliinan mukaan, mutta huomasin tosi pian, että koko liinaa ei edes tarvita. Päästin siis irti ja kävelin perässä kaikessa rauhassa. Hiisi teki hemmetin tarkkaa työtä askel askeleelta ja oli aivan täydellisessä vireessä koko ajan. Minä hymyilin idioottina ja repesin onnesta joka kerta, kun se nosti esineen ja toi minulle. En vaan voi käsittää, miten hyvä jälkikoira se onkaan <3! Hiisi jäljestää äärimmäisen tarkasti, kuin suoraan oppikirjasta, työskentelee itsevarmasti ja nostaa iloisena esineet. Perässä kävellyt treenikaveri totesi, että Hiisi ei tule koskaan hukkaamaan jälkeä, kun se työskentelee noin tarkasti. Mun ihana karvakartturi <3.

Iltaruuan jälkeen ennen nukkumaanmenoa Hiisi vielä muisti, että ei ollakaan tehty hetkeen tottista. Se kaivoi treenikassista kapulan ja tunki ihan väkisin sitä mulle sohvalle. Kun kiitin sitä luovutuksesta, se nosti kapulan aina uudestaan. Lopulta luovutti sen viisi kertaa peräkkäin. Tais jäädä levy päälle :O.

Mentiin metsään

Tänään käytiin pitkällä metsälenkillä. Oltiin 3 tuntia ja 12 kilsaa eikä edes väsähdetty. Paljoo.

Ihasteltiin muun muassa kukkasia ja käen kukkumisia.

Hiisi oli ihan että tästä mennään, kun on ennenkin menty.

No ei menty, kun mentiinkin vähän kuivempaa reittiä.

Löydettiin niin kiva esineruutupaikkakin, että tehtiin pikku treeni. Onneksi mulla on aina palkka ja jotain rojua taskussa tämän kaltaisten hätätilanteiden varalta =). Ruutu oli 10 metriä leveä ja noin 80 metriä syvä. Yhdessä tallattiin ruutu ja sitten kävin piilottamassa esineen takarajalle. Sillä aikaa Hiisi odotteli turvallisen välimatkan päässä eikä päässyt kurkkimaan, mihin pudotin esineen.

Hyvä hakuputki jatkuu

Lauantaina käytiin oman ryhmän hakutreeneissä ja hinkutettiin rullan tuonteja kuntoon. Eli maalimiehet lähellä, ja ideana treenata ilmaisua. Hyvinhän Hiisi jo ilmaisukuvion tietää, mutta tilaisuuden tullen mielellään kokeilee, pääsisikö sittenkin vähän helpommalla. Tosi hyvin hillitsi nyt itsensä, tuli rulla suussa sivulle ja piti rullaa, kunnes kytkin näyttöliinan ja annoin luvan irrottaa. Vasta sitten pääsi palkinnoksi näytölle, kun ilmaisu oli hoidettu kunnialla. Kerran Hiisi taisi tiputtaa rullan liian varhain, mutta lähetin uudelleen rullan hakuun, ja siitä eteenpäin onnistuikin hienosti.

Esineruutuakin vähän reenattiin. Alue oli lähellä täysikokoista, eli melkein 50×50 metriä. Kiva kangasmaasto, jossa muutamia puunrunkoja, piilokuoppia ja kevyt ylämäki. Nyt oli tilanne sellainen, että esineet olivat minun. Ruudussa niitä oli kolme, joista nostatin yhden. Toin Hiisin lähetykseen ilman apuja ja lähetin keskeltä toiveenani, että koira menisi suoraan takaruutuun. Ja sinnehän se menikin! Tuuli oli mukavasti kevyt vastainen ja huomasin Hiisin ottavan esineistä hajua jo siinä vaiheessa, kun tultiin kohti ruutua. Erittäin varmasti paineli takaesineelle, otti esineen suuhun ja lähti heti tuomaan minulle. Tuonnista heti iso palkka ja homma oli siinä.

Tänään oli Hissukalla lepopäivä, mutta me ihmiset käytiin Tampereen kv-näyttelyssä perroja katsomassa ja kavereita kannustamassa. Tuomari tykkäsi aika muhkuista ja tanakan oloisista koirista. Minä puolestani en kauheasti niitä osannut arvostaa. Täytyypä sanoa, että eivät ole mitään kovin mieltä ylentäviä tapahtumia nuo näytelmät. Aika paljon näytti olevan vähän ujoja/vaisuja/tottumattomia koiria kehässä. Valitettavasti nähtiin myös yksi tosi pelokas tärisijä, jota pelkästään kehässä oleminen pelotti niin, että ei meinannut reppana omilla jaloillaan pysyä =(.

Hiisi sai näyttelyreissulta tuliaiseksi hihnan, jolla sitä pääsee näppärästi palkkaamaankin. Mainiosti tuo näytti kelpaavan myös omatoimiseen itsensä palkkaukseen.

 

Ai niin! Hiisin saattoi joku tarkkasilmäinen bongata kv-näyttelyssä Koirakoutsin lajiesitteestä. Kuvassa se ilmaisee maahanmenolla ID-esinettä.

Hakua lauantaina

Lauantaina käytiin hakutreeneissä, joissa otettiin ensimmäistä kertaa näyttöliina mukaan näytölle. Tällä kertaa oli mukana myös videokamera, joka osoittautu tässäkin lajissa aivan mainioksi treeniavuksi. Itseäänhän on suorastaan mahdotonta havainnoida (varsinkin jos yrittää samaan aikaan keskittyä tekemään jotain), ja usein treenien jälkeen olen huomannut, että muistikuvat itse treenistä ovat vähän hatarat.

Näyttöliina ei tuntunut aiheuttavan koiralle harmia, mutta kehuin kuitenkin varuiksi etenemisestä liina kireällä. Parantamisen varaa löytyy ainakin rullan pitämisessä loppuun saakka sekä itse asiaan keskittymisessä. Urosmaisia urpoiluja täytyy ruveta karsimaan maastossa ihan kunnolla ja muistaa samalla itse olla selkeä ja mustavalkoinen. Kesken hommien ei ole sallittua merkkailla eikä toisten koirien tuoksuja saa nuuskutella.

Ketjua rullan ottaminen-tuonti ohjaajalle-rullan pito-irrotus voisi mielestäni vahvistaa joka kohdasta. Tässä treenissä viimeisellä maalimiehellä päätin kutsua koiran, kun se jäi miettimään, saisiko ruuan ehkä heti. Jatkossa voisin antaa sen itse miettiä, mitä pitikään tehdä. Lisäksi täytyy muistaa, että jos maalimiehellä on palkkana sekä ruoka että pallo, Hiisi haluaa ensin ruuan. Treenin jälkeen mentiin keskilinjalle vielä leikkimään ja Hiisi tuntui siitä palkkaantuvan oikein hyvin.

Treeni lyhyesti siis: molemmissa etukulmissa valmiit maalimiehet, kolmas hetsauspakona. Tässä onkin muuten hyvä tilaisuus nähdä, miltä Hiisi näyttää, kun sitä hetsataan :D.

Kiitos treenikavereille kuvaamisesta! Videot voipi katsastaa tästä:

Esineruudun korkkaus

Vesilahdella oltiin tänään hakutreeneissä, ja otin Hiisille haun sijasta muutaman esineen. Syksyllähän me jäätiin tosi kivaan tilanteeseen. Silloin oli hyvä esinemotivaatio ja rutkasti intoa upota ruudun perukoille.

Nyt tehtiin 20×50-metrinen ruutukaistale sulaneelle metsäpläntille. Sinne vietiin kerralla kuusi esinettä, joista kaksi Hiisi haki tosi kivasti, vaikkakin jäljesteli aika reippaasti. Sen verran täpinöissään tuntui koira kahden esineen jälkeen olevan, että luulin sen syttyneen esineisiin ja tuumasin, että ei kahta ilman kolmatta. Hah! Pieleen meni. Kolmatta esinettä ei kiinnostanutkaan enää hakea, vaan piti käyttää treenikaveri ensin ruudussa vähän esinettä nostelemassa. Sen jälkeen toi kolmannenkin hyvin. Tästä vaan sitten uutta ruutuvirettä rakentelemaan.

Selkäjännityksiä

Käytiin fyssari-Kirsin luona torstaiaamuna, ja todettiin yhdessä, että jotain outoa tässä hommassa on. Hiisiä on nyt fyssaroitu säännöllisesti keväästä alkaen, ja vaikka käsittelystä on ollut hetkellistä apua, koira on jatkuvasti mennyt kivualiampaan suuntaan. Joka hoitokerralla selkä on entistä arempi ja jumissa monesta kohtaa.

Fyssarin jälkeen varasinkin heti ajan Aistiin magneettikuviin ja samalla kyselin myös muiden tarpeellisten tutkimusten mahdollisuudesta. Sain ajan tiistaille, joten pian saattaa selvitä jotain sellaista, mitä röntgenkuvat eivät näytä.

Olen jo varmuuden vuoksi yrittänyt sopeutua ajatukseen siitä, että selästä saattaa löytyä jotain outoa ja joudun unohtamaan haaveet pk-lajien harrastamisesta Hiisin kanssa. Vaikka mitään outoa ei löytyisikään, niin kuitenkin tuntuu siltä, että metrinen pk-este ja jyrkkä A-este ovat turhan iso riski näin pahasti jumittavan pikkukoiran kanssa. Tärkeintä olisi kuitenkin, että Hiisi pysyy mahdollisimman hyvässä kunnossa mahdollisimman pitkään.

Tänään kuitenkin käytiin kivalla metsälenkillä ja samalla esineruutuilemassa. Ruutu meni tosi kivasti. Tallasin täysikokoisen 50 x 50 -kokoisen ruudun, johon jätin yhteensä 6 esinettä. Otin ensimmäistä kertaa hallitun treenin seuraamisineen kaikkineen (vaikkakin omilla esineillä itsekseni), ja oikein hienosti meni. Ruudussa oli nyt yhteensä 6 esinettä, joista 3 oli takarajalla ja 3 etukolmanneksen sisällä. Hiisi oli mukana tallaamassa ruutua, mutta esineiden piilotuksen ajan se odotti autossa. Hiisi pysyi koko ajan hyvin hallinnassa, lähti innokkaasti, etsi motivoituneesti alueen sisältä, toi molemmista takakulmista esineet riemukkaasti ja vieläpä luovutti erittäin tyylikkäästi ja irrotti käskystä. Ihan mahtavaa! Ainakin periaatteessa se osaa koko homman =).

BH-kurssia ollaan nyt käyty pari kertaa, ja siitäkin on ihan hyvä fiilis. Päästään harjoittelemaan kontrolloidusti häiriöitä, ja kevään ekoihin BH-kokeisiin tähdätään. Vielä kun Hiisin selkä olisi kunnossa, niin oltaisiin alkukesästä kisavalmiita. Kunpa vain selkäongelmat selviäisivät parhain päin…

Reenejä ja luustokuvia

Kääk! Ehti jo kertyä niin paljon raportoimattomia treenejä varastoon, että iski kirjoittajan ahdistus. Sanotaan nyt sitten vaikka, että reenirintamalla menee ihan kivasti.

Esineruudusta on tullut meidän uusi valopilkku. Motivaatio on mainio ja intoa piisaa, mutta ei me silti vielä kisakunnossa olla. Haku on tuttua tahkoamista. En jaksa selostaa.  Jäljen janoissa tulee onnistumisia ja epäonnistumisia. Ehkä kokonaisuutena kuitenkin parempaan suuntaan ollaan menossa. Tokossa/tottiksessa Hiisi unohti parien seisomistreenien jälkeen liikkeestä maahanmenon kokonaan… Seuraamiseen sen sijaan ollaan saatu vähän lisää kestävyyttä ja aktiivisuutta. Jälkeä aion tehdä koko syksyn ja ensi talven asfaltilla, eli kallistutaan treeneissä ID-jäljen puolelle ja rakennetaan ajatusta yhdellä hajulla pysymisen suuntaan.

Hiisi luustokuvausreissulla rauhoituksesta heräämisen jälkeen.

Tänään käytiin Kankaanpäässä Ventelällä otattamassa Hissun viralliset lonkka- ja kyynärpotretit.

Jatkuvan ristiselkäongelman takia pyysin kuvaamaan selänkin. Ruodossa ei ollut mitään huomauttamista, joten jatketaan edelleen pähkäilyä pehmytkudospuolella, ja seuraavana kokeilussa on akupunktio.

Ventelä arvioi, että lonkista toinen on A ja toinen B tai sitten molemmat ovat B. Kyynäristä toinen oli nollan ja ykkösen rajatapaus, toinen selkeä ykkönen. Tässä parit aika ronskisti rajatut fotot.

Muistaakseni se parempi kyynärä.

Huonompi kyynärä.

Hieman vinossa asennossa otettu lonkkakuva.

Suorempi lonkkakuva.

Älyttömän vaikea on noista luustokuvista sanoa yhtään mitään. Sen nyt periaatteessa tiedän, että kuvissa kiinnitetään huomiota lonkkamaljan syvyyteen, lonkkanivelen löysyyteen, maljan ja reisiluun pään muotoon sekä mahdolliseen nivelrikkoon.

A-lonkassa ei saa olla muutoksia, ja nivelpinnat ovat yhtenevät. B-lonkka saa poiketa A:sta niin, että  B on joko 1) todella tiivis, mutta vähän matala tai 2) syvä, mutta hieman löysä. Jos se poikkeaa enemmän, tulos putoaa C. C on tulos myös silloin, jos nivelessä esiintyy rikkoa.

Ai niin, ja sitten vielä ihan mittaamalla mitataan se lonkkamaljan syvyyttä kuvaava Norbergin kulma, joka ihanteellisessa A-lonkassa on 105 astetta, B:ssä lähes ja C:ssä enää 100. Enää tarttis selvittää, miten se mitataan… Ainakaan nopeasti googlettamalla en löytänyt.

Arviointi onkin sitten helpommin sanottu kuin tehty =). Mielestäni tuo Hiisin oikea lonkka on ainakin selvästi vasenta huonompi. Siltikin Ventelä puhui vain A:sta ja B:stä. C-kirjainta ei mainittu. Saapa nähdä, mitä Kennelliitto aikanaan lausuu.