PiVesin reeniviikonloppu

Oltiin reenailemassa ja viettämässä viikonloppua vesikoirakamujen kanssa Teiskossa. Tässä parit kuvat reissulta. Kivaa oli!

Perropennut Ruffe, Manu, Peppi ja Nero.

Manu

Aapo lähdössä hakumetsään.

Patukka-Late

Sepen leikit

Taco lähtee esineitä etsimään.

Sepe tuo esinettä.

Hiisi ei päässyt kuviin, mutta pääsi kuitenkin hakuilemaan ja esineruutuun. Haussa tavoitellaan nyt uutta buustia motivaatioon ja toiseksi etenemistä tarpeeksi syvälle eli 50-60 metriin. Otettiin kaksi maalimiestä, jotka hetsasivat Hiisiä leluilla ja juoksivat sitten kiertäen etukulmiin piiloon niin, että Hiisi näki ukkojen etenevän lelut käsissään.

Lähetin ensimmäisen piston sille puolelle, joka kiinnosti koiraa enemmän. Innokkaasti se lähti, löi jarrut päälle parissakympissä ja tarkasti siinä jonkin hajun. Jatkoi siitä etenemistä syvälle ja meni hyvin maalimiehelle. Oli saanut ryöstettyä Samilta patukan, ja kirmaili polleana poikana se suussaan minun luokseni. Taisi tykätä =).

Lähetin toiselle maalimiehelle, jolle eteni myös reippaasti ja ilmavainuisesti. Heikillä odotti Hiisin rakas jalkapallo. Heikki palkkasi heittämällä pallon, jonka Hiisi taas pölli ja lähti se suussa kohti minua. Pallo putosi suusta, joten lähetin Hiisin yliheittona Kristinan perään, joka juoksi pakoon avattu kissanruoka kädessään ja palkkasi, kun Hiisi sai kiinni.

Lopuksi Heikki vielä leikitti teddypatukalla keskilinjalla. Hiisi sinkoili tosi innokkaasti patukan perään, mutta murraili ja korjaili aika paljon otettaan. En tiedä, että onko tasainen ote pelkästään opetuskysymys vai liittyykö tuo irrottelu ja korjailu siihen, että koira kokee liikaa painetta. Tuntuu myös siltä, että Hiisin kynnys syttyä taisteluun oikein kunnolla on aika korkea. Välillä se taistelee apinan raivolla ja roikkuu patukassa tasaisella otteella, välillä irrottelee ja korjailee otetta. Tahtoisin saada tähän leikkiasiaan hyviä neuvoja.

Pari seuraavaa etsintäreeniä aion työstää muistikuva-teemaa eteenpäin. Hiisi saa nähdä, kun maalimiehet lähtevät lelujen kanssa metsään, ja pikku hiljaa pidennän aikaa lähetykseen. Ideana on nyt luoda odotusarvoa leluille, kun tähän saakka palkka on ollut ruoka.

Esineitä tehtiin samaan tapaan kuin viimeksi: Vieraat esineet viedään yhdellä kertaa hihkuen ja ilakoiden ruudun takakulmiin. Kunnon kehut ja futispalkka heti, kun koira lähtee tulemaan esine suussa. Innokkaasti Hiisi lähti ja teki töitä. Hanska löytyi heti, mutta kova kenkä vaati pari lähetystä. Ilmeisesti ei haissut kovin paljon tai sitten vieras esine epäilytti. Maasto oli nyt sellainen, että en nähnyt, mitä koira ruudun takaosassa touhuili. Halukkaasti Hiisi kuitenkin lähti ja innokkaasti toi.

Treenipäivityksiä

Ja sitten taas kuiva treenipäivitys, ettei unohdu mitä ollaan viikon kuluessa askarreltu.

Haku: rullailmaisua ja etsintää metsässä

Etsinnässä ihan ok treenit, mutta maalimiesmotivaatio on laskenut. Etsinnässä motivaation heikkenemisen lisäksi ongelmana on se, että eteneminen tahtoo pysähtyä noin 30 metriin. Jotenkin on tainnut jäädä lihasmuistiin, kun alussa treenattiin huonon mm-motivaation takia liian kauan liian lyhyillä matkoilla.

Korjausliikkeeksi ajattelin lyhyempiä treenejä ja mahdollisesti pientä taukoa etsintäharjoituksista. Ajattelin myös kokeilla sellaista, että maalimiehet sijoitetaan n. 20-30 metriin ja pakenevat sieltä 50 metriin ja ylikin. Koira saa juosta puolipakona tai jopa karata jokaisen perään. Toinen kokeilemisen arvoinen juttu voisi olla se, että pistän ukot piiloihin 50 metriin, kävelen Hiisin kanssa kaartaen hajulle ja kun Hiisi saa hajun, palaan keskilinjalle ja lähetän sen sieltä.

Rullailussa Hiisi piti viimeksi rullaa huonolla otteella ja pudotti rullan liian aikaisin ensimmäisellä yrityksellä. Toisella yrityksellä onnistui hienosti. Treenikaverin mukaan pidin kättä jotenkin oudosti, ja se ehkä sai koiran pudottamaan rullan liian varhain. Voi olla. Iltalenkillä testasin käsiapua, kun rullaa ei ollut mukana, ja hienosti tuli juuri oikeaan asentoon. Lisää toistoja vaan.

Janoja

Ei olla tehty muita jälkiharkkoja kuin janoja. Aika vaikeeta on. Täytynee opettaa janan takamerkkiä kohti eteneminen  kokonaan irti jäljestä, koska Hiisi ei käytä lainkaan silmää, jos nenään tulee jäljen haju. Säntäilee sattumanvaraisesti eikä ehkä kunnolla tiedä edes, mitä siltä odotetaan. Pahimmillaan paineistuu tai ylivirittyy niin, että nostaa takajäljen tai painelee jopa kepistä yli. Tämä aloitetaan nyt alusta ja vähän eri tavalla kuin aiemmin.

TOKO/tottis

Käännöksiä, takapään käyttöä, paikallamakuuta, seuruuta, liikkeestä seisomista. Siinäpä ohjelmaa kerrakseen. Hiisi porsasteli pahasti toissapäivänä NPKH:n kentällä ja karkasi liikkeiden välissä leikittämään tuttua nuorta narttua, kun ei ollut juuri silloin käskyn alla ja minun keskittyminen herpaantui. No, aika hankala tilanne oli kyllä, kun nartulle heiteltiin palloa melkein vieressä, ja oma keskittyminenkin vähän hajosi. Eikä tullut edes heti kutsusta luo. Ärsyttää, kun en päässyt puuttumaan oikein kunnolla. Pitänee lavastaa joku karkaaminen ja huolehtia siitä, että palaute on sopivan räväkkä. Tällaista käytöstä ei vaan saa tapahtua kentällä ja kisoissa.

Paikkamakuussa on vähän levoton, vilkuilee ja satunnaisesti piippailee, jos häiriötä on sopivasti. Vähän hassusti reagoi myös, jos olen kasvot koiraan päin. Alkaa nimittäin jonkin ajan kuluttua tarjota jotain hauskaa käytöstä, koska ei ilmeisesti ymmärrä, että tässä nyt suoritetaan liikettä. Varmaan jotenkin väärin olen tätä opettanut. On rauhallisempi silloin, kun seison selin koiraan. Tänään NPKH:n kentällä nousi ja alkoi urahdella ja pullistella päin tyhjää metsää, kun parkkipaikalla haukkuvan koiran louskutus tuli kaikuna kentän takaa. Hölmö koira =). Asettui sitten kuitenkin käskystä maahan, ja rauhoittui nätisti makuuseen.

Liikkeestä seisomisessa ei olla vielä siinä vaiheessa, että lähtisin tekemään kokonaista liikettä. Sieltä täältä seisomisia ja napakasta suorituksesta nakkipalkka.

Seuruita tehdään eri mittaisia suoria ja palkka lelulla. Välillä myös pelkästä perusasennosta.

Alman ensimmäinen hakutreeni

Treeni-innoissani kävin hakemassa Hiisin kasvattajalta vesikkotreeneihin Hiisin äidin Alman. Alma on avoin, iloinen ja ahne nelivuotias. Sen kanssa on joskus kai kokeiltu agilityä, mutta ei muuten treenailtu mitään. Opeteltiin ennen omaa hakuvuoroa vähän perusasentoa ja kontaktia. Ne sujuivat oikein hienosti, ja Alma jo melkein tarjosikin itse perusasentoa. Ehkä jo ensi viikolla =).

Haussa haluan opetella Alman kanssa partioivaa hakua. Se on kovin erilaista kuin pistotus, ja siinä pääsee hyvin näkemään, miten koira työstää hajua ja paikantaa maalimiestä. Ekalla kerralla ei tietenkään vielä paikannettu, vaan maalimiehet menivät yksi kerrallaan noin 5-10 metrin päähän ja kyykistyivät metsään. Sinne sitten osoitin vähän kädellä ja sanoin, että mennään etsimään.

Maalimiehet kyllä kiinnostivat kovasti, kun olivat ensin näyttäneet herkkukippoakin, mutta aika paljon Almaa jännitti mennä metsässä kyyristelevän ihmisen luo. Jännitys ilmeni hauskasti tismalleen samalla tavalla kuin Hiisilläkin. Täysillä piti juosta hepulirinkiä ja miettiä samalla, että uskallanko vai en. Näin kävi kahdella ensimmäisellä maalimiehellä,  ja se oli kyllä erittäin viihdyttävää katsottavaa. Hienosti Alma kuitenkin voitti pelkonsa, kun menin itse maalimiehen luo ja kutsuin Almaa. Kolmannella maalimiehellä ei enää juostu jännärinkiä, vaan mentiin suoraan maalimiehelle iloisesti häntä vispaten =).

Mainiosti Alma jaksoi keskittyä ja otti rohkeasti kontaktia minuun sekä vieraisiin ihmisiin. Se vaikutti myös erittäin ahneelta, mikä on tietysti harrastuksen kannalta oikein hienoa. Leikkimisestä se ei ainakaan nyt ensimmäisellä kerralla oikein perustanut, mutta katsotaan, jos vaikka pikku hiljaa innostuisi. Aikamoista kitinää Alma piti autossa, ja se olikin tosi outoa, kun olen Hiisin kanssa tottunut hiljaisuuteen. Innolla odotan jo seuraavia treenejä Almuskan kanssa!

Reippaasti reeniä

Touhuja on piisannut. Tiiviit selostukset alla:

Janaharjoituksia

Parin metrin päästä lähetys kohti merkkiä, merkiltä jäljennosto ja n. 20 metrin jäljestys kepille. Kepiltä palkka. Toimii hienosti, kun olosuhteet ovat kohdallaan. Myötätuuleen pitää koiruus lähettää, muuten oikaisee jäljelle kulkusuuntaan. Näitä lisää pikku hiljaa kauempaa ja kauempaa. Tähän saakka janat ovat olleet tuoreita, mutta jatkossa otetaan myös vanhempia janoja.

Esineruutua

Koira käskyllä maahan ja itse tallaamaan suikaletta. 50 metrin päähän esine, paluu koiran luo ja lähetys. Hienosti etenee suoraan, etsii nenällä esineen ja tuo lujaa. Tuonnista kehut ja palkka. En vaadi luovutusasentoa, vaa saa pudottaa. Tärkeintä näissä treeneissä tällä hetkellä on motivaatio etsiä, nostaa esine ja lähteä sen kanssa epäröimättä minua kohti.

Ollaan myös tehty muutaman kerran niin, että menen koiran kanssa valmiiseen ruutuun kävelemään ilman mitään käskyä. Tarkkailen ja odottelen, mitä tapahtuu. Jos Hiisi nostaa oma-aloitteisesti esineen, kehun ja palkkaan superpaljon.

Hakua + rullailua

Pari maalimiestä hyvin avoimessa maastossa, matkaa 50 metriä. Ensimmäinen ääniavulla, ja hienosti löytyy. Toiselle ei meinaa lähteä ilman ääni- tai hajuapua. Hiisille on tosi vaikeaa edelleen lähteä hajuttomaan maastoon ilman ääniapua. Näitä siis lisää.

Rullailuissa vire on nyt tosi korkealla, ja päätin nyt ottaa tähän hallintaa mukaan. Välimatka maalimieheen n. 10-20 metriä, ja Hiisi tajuaa jo hyvin ottaa rullan maalimieheltä. Ensimmäisellä kerralla jäi ihmettelemään, mitä rullalle pitikään tehdä, mutta toi sitten minulle ja osasi käsiavulla tulla oikeaan asentoon. Rulla pysyi hyvin suussa, kunnes sanoin kiitos. Näytölle lähti lujaa katselematta taakseen. Keskilinjalla otin hallintaan. Toinen rullailu meni ensimmäistä sujuvammin, ja jäi tosi hyvä fiilis koko rullatouhusta.

Haussa olen nyt pyytänyt treenin jälkeen jotakuta maalimiehistä leikittämään koiraa. Hyvin leikkii.

Tokoilua

Vaihteeksi jotain tästäkin. Liikkeestä pysähtyminen on hyvässä vauhdissa, vaikkakin aika alkutekijöissään. Mennään vasta siinä, että innostan Hiisiä juoksemaan sinne sun tänne ja pysäytän sekä äänellä että vartaloavulla  + naksautan & palkkaan terävästä stopista. Huonoista stopeista oho ja uusi yritys.

Seuraamisen käännöksiä harjoitellaan lelun kanssa pyörimällä. Mua huimaa, ja Hiisi kuumenee ihme sfääreihin. Maanantaina Krista selitti, miten tämä pitää tehdä, ja tajusin vihdoin. Kyllä koiralle vielä sähäkät ja tiukat käännökset saadaaan =).

Paikkamakuussa olen vähentänyt välipalkkoja. Hiisi alkaa tarjota jossain vaihessa oikein sähäkkää istumista tai peruuttamista. Ei sillä mitään ongelmia ole olla makuulla, mutta jossain vaiheessa se vain keksii tarjota jotain muuta. Nyt pitäisi opetella näkemään, miltä se näyttää, kun nousemisen ajatus syntyy, ja siitä kielto.

Jäljet 9, 10, 11 ja 12 + muuta reenisälää

Super-Hissu tuumailevaisena

Viikon sisään meille tuli vähän puolivahingossa aikamoinen jälkiputki. Lauantaina reenailtiin kulmia kahden lyhyen jäljen verran ensin ruohovoittoisella pohjalla ja sitten tosi kuivalla hakkuuaukealla. Toista jälkeä tehdessä jäljen päältä kipitti hirvi pienen vasan kanssa, joten tallasin tietty Hiisille jäljen hirvien jäljen päälle. Hyvin menivät molemmat, ja hyvää työskentelyä alusta loppuun. Kuivalla hakkuupohjalla haju levisi selvästi enemmän, joten koiran työskentelykin oli laajempaa.

Sunnuntaina jäljestettiin kakkosluokan kilometrin mittainen kisajälki hankalassa maastossa. Olin nimittäin talkoilemassa PKY:n jälkikisoissa, joissa meidän jälkikoutsi Heikki ratamestaroi. Hienosti Hiisi jäljen selvitti, vaikka kävikin niin, että armoton kakkahätä yllätti Hiisin kesken kaiken, ja siinä touhussa jälki hetkeksi katosi. Odottelin koiran ratkaisua, mutta Hiisi ei vielä itse tajunnut lähteä takaisin päin, vaan kääntyi kyselemään minulta, että mitä nyt tehdään. Palattiin sitten hieman takaisin, ja Hiisi nosti jäljen oma-aloitteisesti. Tämän pikku hässäkän seurauksena viitoskeppi jäi nostamatta.

Eilen vuorossa olikin sitten ykkösluokan kisajälki. Yksi kilpailijoista keskeytti kisan tottiksen jälkeen, joten päästiin Hiisin kanssa hommiin ja saatiin janalle jopa tuomari Virve arvostelemaan meidän lähetys- ja janatyöskentely. Noh, odotukset eivät olleet korkealla, koska janaa on harjoiteltu viimeksi viime kesänä muutaman lähetyksen verran. Ilmeisesti hakua treenataessa Hiisille on kuitenkin tullut jonkinmoinen visio siitä, että olisi suotavaa edetä sinne, mihin ohjaaja näyttää.

Hiisi naulasi katseensa janan takamerkkiin melkein heti lähetyspaikalla ja sai samalla hajun itse jäljestä. Odotti kuitenkin hienosti ja keskittyi hyvin lähetystilanteeseen. Lähetyksestä Hiisi eteni hienosti kohti takamerkkiä janan puoleen väliin saakka, mutta sitten jäljen haju voitti ja imaisi Hiisin mukaansa vasemmalle. Jälki nousi nopeasti, ja Hiisi lähti erittäin vauhdikkaasti jäljestämään. Ensimmäiset kolme keppiä nousivat vaivattomasti, mutta kova vauhti ja kiihkeä mielentila kostautuivat sen verran, että neloskeppi jäi metsään. Vire oli jäljelle liian korkea, mutta harjoitus oli silti erittäin hyvä! Nyt ehkä tiedän, mitä odottaa kisatilanteessa. Tämä oli myös kullan arvoista kisatreeniä minulle! Tuomari antoi meille janatyöskentelystä pisteitä 38/40. Kaksi pistettä sakotti siis siitä, ettei Hiisi edennyt janaa jäljelle saakka.

Esineruudussa käytiin ennen jälkeä. Sieltä nousi hienosti kaksi esinettä erittäin hyvällä motivaatiolla. Tässä ei vielä olla kisatasolla, mutta hyvin Hiisi on jo oppinut uppoamaan syvälle ruutuun. Etsintä on myös erittäin motivoitunutta ja nenä on hyvin auki. Ei sähläystä eikä juoksentelua, vaan vauhdikasta ja motivoitunutta työskentelyä. Palautusvauhti on hyvä, iloista ja oikein innokasta laukkaa. Motivaatio koko esineruutusuoritukseen on nyt oikein hyvällä mallilla, kunhan en vaan itse pilaa tätä!

Tottista otettiin sunnuntaina ihan vähäsen. Paikka oli Hiisille vaikea ja samaan aikaan kentällä oli toinenkin koira hommissa. Pari seuraamispätkää, muutama käännös oikeaan, liikkeestä seisomista ja liikkeestä maahanmenoa. Keskittyminen oli ihan jees, mutta paljon jää vielä puuttumaan siitä, mitä se parhaimmillaan on. Ehkä tästä vielä joskus hyvä tulee…

Hajuerottelua treenaillaan pikku hiljaa. Tällä tähtäämme siihen, että Hiisi jossain vaiheessa jäljestää sen ihmisen hajua, joka sille annetaan. Tunnistusjäljen tavoitteena on kaiken kaikkiaan suunnata Hiisin jäljestämistä nimenomaan ihmisen hajuun, eikä esimerkiksi rikkoutuneen maan tuoksuun. Olemme vasta ihan alkuvaiheessa, eli harjoittelemme hyvin rauhalliseen tahtiin pikku hiljaa pieniä sarjoja yksinkertaisella purkkiradalla. Jospa tästä jaksaisin vielä joskus oman postauksen tehdä =).

Rauhallista mielentilaa koiralauman mukana harjoittelemme myös säännöllisesti. Muutaman kerran viikossa olemme tätä treenailleet, ja aina tilaisuuden tullen käymme pikku kimppakävelyillä hihnassa. Pienessä porukassa kaikki sujuu hienosti, mutta kierrokset nousevat nopeasti liikaa, jos joukossa on nuoria narttuja tai monta koiraa. Tässä kehitystä todennäköisesti tapahtuu hyvin hitaasti, joten kunhan katsellaan.

Huomenna treenataan vähäsen hakua, mutta viikonloppu chillaillaan Visuveden mökkimaisemissa.

Reenejä ja terveyttä

Hyvin jännää on kipittää kohti, kun yks tuijottaa kameralla.

Jos viime viikko otettiin rennosti, niin tällä viikolla onkin ollut tapahtumia. Jos vaikka terveysjutuista aloitetaan.

Maanantaina käytiin Kirsi-fyssarilla, joka taas hieroi ja käsitteli rankaa. Alaselässä edelleen kipeää, mutta Hiisi vastaa hoitoon hyvin. Torstaina ajeltiin Nurmijärvelle osteopaatti Maaria Kaiperlalle, joka sanoi heti, että selässä on pulmia. Hiisin lantio on vinossa, ja takapään lihakset ovat epäsymmetrisesti kehittyneet. Etupäälle tulee liikaa painoa, takapää ei mene liikkeessä kunnolla vatsan alle. Siitä kuulemma johtuu selän notko eli dippi. Kaiperla hoiti lantion seutua puolisen tuntia ja sanoi sitten, että eiköhän se siitä nyt ala suoristua. Aika jännää oli. Elokuulle varaillaan sitten seuraavaa aikaa.

Vaikka vaivoja selvästi on, niin Kaiperla oli tosi optimistinen ja sanoi, että näin nuorena ja keskeneräisenä nuo pulmat on helppo ratkaista. Funtsaili myös, että usein viriilien urosten selkävaivoihin liittyy eturauhasen ongelmaa, ja määräsi kolmen viikon kuurin jotain homeopaattisia troppeja, joita voidaan tilata Hakaniemen apteekista. Osa saattaisi myös vaikuttaa Hiisin kiihkeyteen tietyissä tilanteissa. En mitenkään erityisesti usko homeopatiaan, mutta en toisaalta myöskään usko, että se voi kauheasti haitata, joten taidan tilailla vähän pulsatillaa ja nux vomicaa.

Kovasti Kaiperla tykkäsi Hiisistä ja kehuikin sitä vuolaasti. Pää on kuulemma hyvin kaunis, ja silmistä näkee, että se on tosi vahva, itsevarma ja tervepäinen koira. Itsekin olen kyllä sitä mieltä, että Hiisillä on ollut jo pikkupennusta  saakka tosi kaunis, urosmainen pää. Ja onhan se toki muutenkin maailman paras ja hienoin koira, jos multa kysytään =).

Parit hakutreenit ollaan käyty. Maalimiesmotivaatio on hirmuinen, kuten myös vauhti. Yliheitolla mennään hienosti jo vaikka koko rata! Nenäkin on mainiosti auki koko ajan. Koira on siis super, mutta ohjaaja se vaan välillä kämmäilee. Aina pitäisi tietää, mistä lähettää ja tarkkailla koiraa ja huutaa se luo oikeaan aikaan ja vaikka mitä! Tosi haastavaa on tämänkin lajin opettelu, ja ainakin radiopuhelimet tarttisin! Tällä viikolla hoksasin myös, että Hiisin on vaikea lähteä tallatulta alueelta tallaamattomalle maalimiestä etsimään. Vesikoiratreeneissä aluetta ei tallata, ja Hiisin treeni kaipaa niin syviä pistoja, että joudutaan väkisinkin ulos muiden treeneissä tallaantuneelta alueelta. Se on vaikeaa. Pk-porukan treeneissä se irtoaa ongelmitta juuri niin syvälle, kuin aluetta on tallattu.

Esineruudussa käytiin kerran. Sielläkin kannattais nyt treenata syvälle uppoamista. Iloisesti ja kovalla sykkeellä Hiisi tekee töitä! Vireeseen ja työmotivaatioon olen todella tyytyväinen!

Jälkitreeni #8 tehtiin jokun iltalenkin yhteydessä. Voi miten Hiisi rakastaakaan jäljestystä! Tehtävänä oli jäljestää reilu 100-metrinen hakupiston muotoinen jälki, jossa oli kaksi suoraa kulmaa. Paikkana oli ruohopeitteinen aukea, ja ikää jäljellä reilu tunti. Kohtuullinen tuulikin kävi. Tyylikästä jäljestystä taas. Kulmat otettiin tarkasti: ensimmäinen askeltarkasti, toisessa mentiin hieman yli mutta koira korjasi nopesti.  Loppukeppikin nousi erittäin riemukkaasti!

Esineitä ruudussa ja suikaleissa

Torstai-iltana talkoilin IPO-klubin jälkikokeen esineruudussa. Kisailijoiden joukossa oli ihana multitalentti-Enni, joka muuten teki ykköstuloksen ja sai nyt koularin myös jäljeltä!

Talkoilun ja Palveluskoira-lehden esineruutuartikkelin innoittamana otin Hiisin kisaruutuun ennen kilpailijoita. Se sai nähdä, kun Sami vei esineet hihkuen ja ilakoiden ruutuun. Lähetin ensin kolmoselle ja sitten muistikuvana ykköselle. Kolmosen toi hienosti ja vauhdikkaasti. Ykkönen ei ensimmäisellä lähetyksellä noussut, mutta Hiisi kesti toisen lähetyksen lähelle samaa paikkaa, nosti hyvin ja toi kivasti.

Kisatottisten jälkeen menin vielä iltamyöhällä Hiisin kanssa metsään ja kokeilin Palveluskoira-lehden treenivinkkiä, jonka ideana on opettaa koiraa tekemään suoria pistoja. Jätin Hiisin maahan ja tallasin pari metriä leveän suikaleen, jolla oli syvyyttä parikymmentä metriä. Perälle jätin hanskan ja palasin koiran luo. Käskyn alla odottelu oli tehnyt hyvää Hiisin vireelle, ja se lähti todella innoissaan etsimään esinettä. Toi innokkaasti, ja sitten ohjaajan oli pakko tyriä. Ollaan harjoiteltu paljon hyviä luovutusasentoja, ja päätin idioottina kokeilla sitä tässäkin… Tyhmää oli nostattaa koiran pudottama esine, koska motivaatiotahan se selvästi söi. Miten sitä voikin olla niin typerä, että pakko on kokeilla, vaikka periaatteessa hyvin tietää, että vielä ei kannata. Liian hätäinen olen.

Eipä se onneksi mikään korjaamaton virhe ollut. Tein toiseen paikkaan uuden suikaleen, näytin Hiisille palkan ja lähetin etsimään. Nyt esine oli kiven takana, joten ensimmäisellä lähetyksellä ei osunut haju nenään, vaikka lähellä kävi. Koira selvästi hämmentyi, ravisteli ja nosti jalkaa. Kutsuin siis iloisesti Hiisin takaisin, kehaisin tulosta, ja käytiin sitten yhdessä katsomassa esineen paikka. Uusi yritys, ja tällä kertaa esine nousi hyvin. Siitä iloinen ja antelias palkka.

Huh. Pitäisi vaan uskoa, että Hiisille ei voi tehdä montaa toistoa. Muuten se nukahtaa tai alkaa muuten vain laamailla. Note to self: jos eka on hyvä, pitää osata jättää siihen. Maksimissaan yhden toiston voi tehdä. Ei jauheta eikä hinkata. Itse olen niin hidasjärkinen, että haluaisin aina tehdä enemmän =(.

Viikonlopun reenailut

Lauantaina käytiin Hannan ja bortsujen kanssa Kyötikkälän kentällä. Hiisin kanssa tehtiin istumaan jättöjä tavoitteena saada se odottelemaan rauhallisena.

Aiemmin viikolla tokossa huomattiin, että istumaan jättäessä Hiisi lipoo huulia ja haukottelee, kun jätän sen. Tätä on ollut jo monta kuukautta, mutta luoksetuloissa en tietenkään itse ole nähnyt koiran ilmeitä siinä vaiheessa, kun kävelen pois. Testattiin jättöjä sekä istuma- että makuuasennosta. Istumaan jättäessä lipoo ja/tai haukottelee, makuuasennossa odottaa ihan skarppina. En tajua miksi näiden kahden välillä on tällainen ero. Jostain syystä kuitenkin on epävarma istumaan jätettäessä. Olisiko siksi, että ei tiedä mitä on tulossa? Ehkä se on ymmällään, että aletaanko nyt seurata vai tuleeko luoksetulo?

Toinenkin hassunhauska koulutusvirhe liittyy istuma-asentoon. Kun sanon istuvalle koiralle istu, se pomppaa nopeasti ylös ja tekee samalla uuden istumisen. Tätäkään en ole yksin treenatessa nähnyt. Olen luullut, että se vaan kohentaa ryhtiä… Jesh. No, onneksi huomattiin edes nyt.

Seuraaminen on edelleen murheenkryyninä. Lelupalkalla menee kivemmin ja vietikkäämmin. Nyt lelu ei ole käytössä, joten yritetään opetella namiseuraamista ja saada kestävyyttä. Surkeeta on. Joka palkasta koira jää kyydistä mutustamaan makupalaansa siitä huolimatta, että annan uuden seuraamiskäskyn aina heti palkan jälkeen. Plääh. Näistä reeneistä jäi todella tympeä fiilis.

Kentältä ajeltiin sitten esineruutuun. Siellä tulikin iloinen yllätys, vaikka omat odotukseni olivat nollassa. Ollaan niin älyttömän vähän tätä harjoiteltu. Hiisi sai alkuun katsoa Ennin suorituksen ja sai siitä ihan mukavaa viritystä. Annoin Hiisin katsoa, kun Hanna vei esineen noin puoleen väliin ruutua. Hyvin oli Hiisi ajan tasalla, etsi esineen ja toi vauhdikkaasti. Meni niin kivasti, että lopetettiin siihen.

Tänään pähkittiin rullailmaisua ryhmässä, ja keskustelusta olikin iso apu. Nyt tiedän tarkalleen, minkälaisen tuonnin haluan ja hyväksyn. Rullan tuonnille tehdään nyt oma rulla-käsky, jolla Hiisi tuo rullan siten, että se pysähtyy vasemmalle puolelleni seisomaan kuono kohti näyttösuuntaa. Rullan irrotukseen otan saman kiitos-käskyn kuin noudossa. Tämän takaperinketjutan nyt kotona kuntoon ja panostan erityisesti siihen, että rullaa ei sylkäistä suusta liian aikaisin.

Lisäksi otettiin kaksi ukkoa etsintänä namipalkalla. Ensimmäinen maalimies oli valmiina, toinen haamu. Hyvin menivät molemmat. Ei Hiisi parhaimmillaan ollut, mutta ihan ok kuitenkin.

24. jälki

Tänään otettiin jäljelle vähän haastetta. Pituutta 300 metriä, ikää tunti, keppejä kuusi, polun ylitys ja yksi ysikympin kulma. Sitä ennen hömpöttelyä Heimon ja Ennin kanssa sekä pari esinettä esineruudusta. Esineruutu otettiin varman päälle kahdella omalla lelulla. Hanna hetsasi, vei lelun ruutuun ja jätti piiloon, niin että Hiisi joutui käyttämään nenää. Ihan innokasta toimintaa ja patukkapalkkaus. Ei parasta, mitä on nähty, mutta tarpeeksi hyvää. Kahden jälkeen lopetettiin.

Keli oli aika kuuma ja hiostava. Hiisin jälki meni aika läheltä suopursualuetta, mutta pursut eivät tainneet nyt ihan kauheasti tuoksahtaa nenään. Ainakaan itse en haistanut (vaikka viimeksi haistoin). Hiisi oli tällä kertaa rauhallinen valjaita pukiessa. Kerran piippasi ihan hiljaa. Taisi vielä painaa koivissa esineruutu ja höntsäys… Iisiä menoa itse jäljellä myös. Hiisi teki töitä tarkasti ja varmasti, mutta tällä kertaa jäljestyksestä puuttui sellainen kiihkeys, jota olen tottunut näkemään. Alusta loppuun työskentely oli kuitenkin ihan samanlaista. Ei siis väsähtänyt loppua kohti. Kepeillä käyttäytyi vähän kummallisesti. Se kyllä ilmaisi selkeästi kaikki kepit, mutta tällä kertaa ei nostanut yhtäkään. Vähän ihmetytti että miksi, kun aiemmin on nostellut niitä innoissaan. Kulma meni ihan askeltarkasti. Nou problemos.

Ensi kerralla sitten ihan lyhyttä jälkeä, keppejä ja bileitä!

Vesikoiraviikonloppu

Viikonloppu oli täynnä koirajuttuja. Pirkanmaan vesikoirajengin voimin retkeiltiin Teiskossa Kortesjärven rannalla perjantaista sunnuntaihin. Ohjelmaan sisältyi treenejä ja ihan vaan oleskelua. Pientä dramatiikkaakin toki riitti, mutta pääosin kaikki koirat tulivat hienosti toimeen keskenään. Hiisi päristeli Tacolle ja Chicolle, joita se ei ollut ennen tavannut. Pärinät kuitenkin lakkasivat, jos itse lähdin kävelemään pois tilanteesta. On se vaan uskomaton juttu, miten koirat jotenkin ottavat noissa jutuissa tukea ihmisistä :O.

Treenasin Hiisin kanssa esineruutua ja jälkeä. Hiisi kokeili taas rajojaan ja koetteli minun hermojani ja käsityskykyäni. Heti kun esineitä lähdettiin viemään ruutuun, näin Hiisistä, että tämä on taas nyt näitä päiviä. Ruudussa se olisi mieluiten haistellut ja tehnyt omia juttujaan, vaikka tiesi tasan tarkkaan, mikä on homman nimi. Lääkkeksi kokeiltiin jäähyä ja lelun hakemista ruudusta. Lelujaan se halusi niin kovasti, että sille ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin hakea lelu ja tulla leikkimään. Ihan lopuksi vielä näytin koiralle, että sen lelu jäi ruutuun ja vein koiran pois.

Jälki oli noin 150 metriä pitkä. Alku oli suoraa ja kaartoi sitten oikealle. Jäljellä oli kaksi keppiä, joista ensimmäinen vajaassa sadassa metrissä ja toinen lopussa. Hyvää jäljellä oli se, että Hiisi ilmaisi kepit ihan täydellisesti! Taannoinen pieni keppitreeni oli tehosi niin hyvin, että Hiisi halusi kovasti löytää kepit. Näin hienoja ilmaisuja en kuitenkaan osannut odottaa. Plussaa oli myös se, että silloin kun Hiisi jäljesti, se jäljesti todella hienosti, tarkasti ja keskittyneesti ihan jäljen päällä.

Sitten ne huonot puolet… Alun mainion jäljennoston jälkeen Hiisi vain päätti lähteä haistelemaan muita hajuja. Tällaista olen huomannut aiemminkin, mutta olen luullut, että jälki on jostain syystä hukkunut. Nyt tilanne oli selvästi kuitenkin se, että Hiisi ei viitsinyt keskittyä vaan lähti haahuilemaan ihan muita juttuja. Ilmeisesti Hiisi on oppinut, että jäljeltä on ihan ok lähteä tarkistamaan muita hajuja, koska se luottaa löytävänsä sen jäljen uudelleen. Loppupalkkaahan tuo ei metsään jätä… Ollaan ilmeisesti tehty myös liikaa helppoja jälkiä. Tästä lähtien lisätään jäljelle useampia keppejä, ja niitä voisi olla myös ihan alussa. Lisäksi aletaan opetella kulmia. Haastetta pitäisi olla sen verran, että koiran mielenkiinto pysyy yllä. Jäljestys on kuitenkin selvästi homma, jonka Hiisi tasan tarkkaan osaa. Murkkuilut ja kokeilut vaan näyttävät valitettavasti heijastuvan tähänKIN lajiin.

Täytyypä vaan todeta, että kaikesta koira- ja harrastusjuttujen itseopiskelusta huolimatta olisin varmasti ihan pulassa tuon elukan kanssa, jos ympärillä ei olisi osaavia ja kokeneita vesikoiraihmisiä, joilta saa aina neuvoja, kun niitä tarvitsee :). On tuo Hiisi vaan aikamoinen hiisi!

Hiisi ja Nette-kamu tanssin pyörteissä.

Nette riemuitsee.

Pakko huilata välillä.

Tyytyväinen riekkupelle.

Elmo & kieli.

Oiva & keppi.

Reeniä, reeniä, reeniä

Taas on kertynyt rutkasti päivitettävää reenirintamalta: jäljet 10, 11 ja 12, pientä hakuilua ja jokunen esineruutu.

Jäljet menivät kivasti. 10 ja 11 piti olla helppoja suoria, koska 9 oli vähän haastava. Pientä sohlausta tuli kuitenkin, koska 10-jäljellä niskaan ropisi kamala kaatosade, joka teki jäljestyksestä aika haastavaa. Koira kuitenkin ratkoi ongelmat ja purkki löytyi. Jälki 11 oli muuten vaan vähän outo, kun Hiisi harhaantui kymmenien metrien päähän suoralta(!) jäljeltä nuuskimaan jonkun pikkupuun oksistoa. Etsi kuitenkin jäljen käskystä uudelleen ja jäljesti loppuun. Jälki 12 oli parisataametrinen, vasemmalle alamäkeen kaartuva, ja siihen kuului (vahingossa) tosi märän ojan ylitys. Ojalle saakka Hiisi veti reippaasti ja varmasti, mutta sen jälkeen tuli tenkkapoo. Ojalta se jäljesti noin 15 metrin päässä jäljestä ja tajusi hetken päästä hukanneensa jäljen. Hiisin reaktio oli aika hauska: se ravisteli kerran oikein kunnolla, palasi takaisin ojalle ja jäljesti huolellisemmin loppumatkan purkille.

Haussa ei olla oikein saatu kunnolla jutun juonesta kiinni. Nyt tehtiin niin, että maalimies lähti keskilinjalta piiloon ja koira katsoi. Kun MM oli piilossa lähetin koiran perään. Varmuuden vuoksi MM käveli piilolle reitin viistossa niin, ettei Hiisi lähde jäljelle. Hoo lähti kovalla innolla, mutta MM-Heikki kertoi, että oli hilkulla, ettei palannut saman tien keskilinjalle. Palkan ja kehujen piti tulla maalimieheltä tosi nopeasti. Pientä mamoilua ja mörköilyä on ollut muutenkin havaittavissa, mutta eiköhän niistä päästä, kun saadaan säännöllisiä toistoja ja maalimiehet ovat valppaina.

Esineruutuja ollaan tehty ehkä yhteensä kymmenisen kertaa. Ekojen innostuneiden kertojen jälkeen Hiisi heitti hanskat tiskiin ja päätti rallatella ruudussa omiaan. Nuuskutteli menemään ja nosteli koipeaan kuin mikäkin metsänomistaja. Nooh. Sarilla oli siihen mainio lääke. Laitoin koiran hihnaan ja vein sen mitään sanomatta autoon. Viikon päästä kokeiltiin ruutua uudestaan, ja tuumaustauko oli tehnyt ihmeitä. Hiisi juoksi salamana esineelle ja toi nopeasti takaisin.

Erityisen hyvä fiilis jäi perjantain ruutuilusta. Päästiin nimittäin NPKH:n hakuryhmään, ja perjantaina treffattiin esineruutuilun merkeissä. Tehtiin entiseen malliin, eli treenikaveri näytti koiralle esinettä ja vei sen ruutuun. Tällä kertaa esine oli jopa 30 metrissä. Kun Taina palasi ruudusta tyhjin käsin, lähetin Hiisin matkaan. Se suorastaan sinkosi itsensä matkaan, etsi erittäin motivoituneesti esineen nenällään ja palautti samalla innolla kuin oli lähtenytkin. Palkkasin lötköpatukoilla. Tähän tapaan se haki aika syvältä ruudusta kolme vierasta esinettä. Oli ehdottomasti meidän paras esineruutu ikinä!

Kivalta vaikutti myös meidän pk-hakuryhmä. Kaikkia en vielä tavannut, mutta ensimmäisen tapaamisen perusteella luvassa on kivoja treenejä kivojen ihmisten ja koirien kanssa. Reenit vesikoirien kanssa jatkuvat tietenkin myös, mutta on hauska päästä reenaamaan pk-harrastajien kanssa. Pk-lajeissahan meidän tavoitteet ovat. Nuo perinteiset palveluskoirat ovat muuten ihan eri kaliiperia kuin tutut vesiapinat. Ekalla kokoontumiskerralla treenasivat malinoisnarttu Ipa, saksanpaimenkoirauros Falco ja beauceronuros Topi. Ja hännänhuippuna espanjanvesikääpiö Hiisi :D.