Esineitä ruudussa

Esineruudun alkeita ollaan harjoiteltu yhteensä yhdeksän kertaa. Ensimmäiset seitsemän menivät tosi hienosti. Viimeiset kaksi ihan oudosti.

Huippukerrat menivät seuraavasti: Tallasin yhdessä koiran kanssa ruudun, sidoin elikon puuhun ja heiluttelin iloisesti esinettä ruudussa. Heitin esineen maahan, palasin koiran luo ja lähetin suoraan esinettä kohti. Koira juoksi esineelle, otti suuhunsa ja toi minulle. Hieno homma. Kerittiin jo tehdä niinkin, että piilotin esineen ja koira etsi nenällä. Reippaasti haki ja reippaasti toi.

Nooh. Mentiinpä sitten maanantaina Toimelaan ruutuilemaan perroporukalla. Ruutu tallattiin kimpassa, ja koirat odottivat sillä aikaa puihin sidottuina. Saatiin vieras esine, jonka Riikka vei ruutuun. Lähetin taas elukan esineelle, mutta mitä tekee Hiisi. Etsii ja löytää kyllä esineen, mutta juoksee ohi ja lähtee nuuskuttelemaan ympäri ruutua… Toisella kerralla ottaa esineen suuhun (tästä kannustavat kehut), pudottaa ja lähtee taas huitelemaan. Käy välillä hakemassa Aapoa leikkimään. Siis täh?! Lopulta saatiin pari onnistumista, kun aloin hihkua ja heilutella patukkaa heti kun koira otti esineen suuhunsa. Lihapullat se suurin piirtein sylki suustaan, mutta onneksi patukkaleikki maistui.

Tänään aamulla sama juttu Pinsiössä. Hoo lähti ihan innokkaasti esineelle, mutta jatkoi sitä sujuvasti haistelupuuhiin. Päätyi selvästikin siihen tulokseen, että paskat sun hikinauhoistas. Täällä haisee joku elukka. Pitänee kehittää joku huippukiva palkka. Kai olen palkannut huonosti, kun koiraa ei huvita.

Kamerakin sattui olemaan repussa mukana.

Vesikoirametsä.

Niisku.

Puun armoille hyljätty Oiva surkeana.

Aapo on lähdössä esineruutuun.

Viilentävä iltauinti esineruudun jälkeen.

Elmo haaveilee.