Treenipäiväkirja

Jokapäiväisistä kuulumisista kirjoittaminen tuntuu turhalta, kun arki on niin samanlaista päivästä toiseen. Lenkkeillään, touhuillaan kaikenlaista ja treenataan. Niistä pikkujutuista tulee sitten kertoiltua Facebookissa. Oma mielenkiintoni on eniten suuntautunut pelastuskoirajuttuihin, joten jatkossa pyrin kirjoittamaan joka treenistä ainakin jotain. Blogin ideana on siis vastedes palvella lähinnä minua itseäni treenipäiväkirjan muodossa. Monesti treeniblogit taitavat olla sellaisia, joita pääsee lukemaan vain kutsuttuna, mutta ehkäpä sellainen ei ole tarpeen.

Juuri päättyneen kauden Hiisi treenasi raunioilla. Kaikki treenit tehtiin suorapalkalla, koska halusin keskittyä hajun loppuun saakka työstämiseen ja siihen, että koira tekisi kaikkensa päästäkseen maalin luo. Hiisi toimikin mukavan itsenäisesti ja työsti hajut loppuun. Lieveilmiönä saatiin kuitenkin ongelmia  rako- ja umpipiilojen ilmaisuissa. Koiran päähän syntyi ehkä liiankin vahvaksi ajatus suorapalkasta. Kun palkkaa ei tullutkaan, tuli suuri hämmennys. Hiisi kokeili kaikenlaista, mutta ei vain putkiaivoissa syttynyt ajatusta, että ilmaisuakin voisi kokeilla. Metsässä ilmaisut ovat onneksi kuitenkin edelleen toimineet vanhaan malliin, kun niitä on siellä esimerkiksi pressuilla peitettyjen maalien kanssa testailtu.

Hiisi etsimässä Korson raunioradalla viime kesänä. (c) Leena V

Tämän hetken treenisuunnitelma Hiisin kanssa on siis treenata niin, että ilmaisutreenien pääpaino on joko itsenäisyydessä tai rako- ja umpipiiloissa. Itsenäisyystreeneissä pointtina voi olla vaikkapa erityisen pitkä ilmaisuetäisyys, näköyhteyden puute tai esimerkiksi minun liike koirasta poispäin ilmaisun aikana. Jos treenipaikasta löytyy umppareita, rakopiiloja tai sopivan helppoja korkeita piiloja, ilmaisua on tarkoitus palautella mieleen niin, että olen aluksi itse melko lähellä koiraa, kun se tekee päätöksen aloittaa ilmaisun. Siinäkin etäisyyttä aletaan pidentää nopeasti, kun homma alkaa sujua minun läsnäollessani.

Yolan kanssa meillä on irtorulla-tekniikalla kasattu ilmaisuketju lyhyen matkan päästä aika kivasti paketissa, mutta jostain syystä ilmaisun siirtäminen metsään on tuottanut suuria vaikeuksia. En ole keksinyt, mikä siellä mättää. Prakaako ilmaisuketjuun keskittyminen, kun mieli ja nenä haluavat niin kovasti etsimään? Ajatus etsimisestä on niin valtavan motivoivaa ja jopa ylivireeseen kohottavaa, että ilmaisuketjun vahvuus ei vain vielä riitä? Erityisen hankalaksi on havaittu tilanne, jossa löytöä edeltää pienikin määrä etsimistä ja nenänkäyttöä. Hyviä treenejä on toistaiseksi saatu siten, että ensin on tehty ketju maali näkösällä. Sitten maalia on toisto toistolta siirretty enemmän piiloon. Lopulta koira on tehnyt virheettömästi ilmaisun, jossa se lähetetään jopa metsän puolelle. Ehkäpä erityisen hidas ja huolellinen eteneminen on tässä kohtaa avain onnistumiseen.

Hiisi & Yola lokakuussa 2015

Ihmetellään siis sitä, pakitetaan pari askelta ja edetään varovasti askel askeleelta. Jos hyvin käy, Yola jää piakkoin äitiyslomalle. (Ja ei. Isä ei suinkaan ole tuo kuvassa herkistelevä kotoinen kikkarapäämme.) Jos pikku stabynaattoreita on tuloillaan, niin niiden isäpappa on sitten tämä. Ultrakuvaa ihmetellään (toivottavasti blogissakin) viikon päästä!

Hiisin luonnetesti & Yolan pennut

Kaikenlaista on taas touhuttu, mutta bloggailu on jäänyt vähemmälle. Jolpposen kanssa käytiin näyttelyreissulla Lappeenrannassa/Imatralla. Sieltä saatiin mukaan EH. Juoksut alkoivat reilusti etuajassa, ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Yolalle syntyy Coastal Stars -pentue parin kuukauden kuluttua. Kirjoittelen pentuhommista lisää sitten, kun tiedetään, onko pieniä mustapäitä tulossa.

Hissukka pääsi vihdoin ja viimein luonnetestiin, jossa tuomareina Auli Kiminki & Pirjo Ojala-Laine. Ihan tuttu epeli siellä temmelsi, eli ei tullut yllätyksiä. Kiva ylläri minun mielestäni oli kuitenkin se, että uudessa luonnetestiarvostelussa on tarkennettu pisteytystä toimintakyvyn, terävyyden, taisteluhalun ja hermorakenteen osalta. Esim. hermorakenteen ykköseen mahtuu niin monenlaista viheltäjää, että on kiva tietää, onko koira ns. vahva vai heikko ykkönen. Herra Hipperström suoriutui ihan mukavasti ja sai yhteenvetokommentin: ”Kiva, reipas koira, jonka kanssa on varmasti ilo harrastaa.”

(c) Outi Toni

Pisteitä saatiin yhteensä 172 +++. Osa-alueet jakautuvat seuraavasti:

toimintakyky: kohtuullinen +1a
terävyys: ei osoita lainkaan terävyyttä +1b
puolustushalu: kohtuullinen, hillitty +3
taisteluhalu: kohtuullinen +2a
hermorakenne: hieman rauhaton +1a
temperamentti: vilkas +3
kovuus: hieman pehmeä +1
luoksepäästävyys: hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +3
laukauspelottomuus: +++ laukausvarma

Luonnetestivideot voi katsoa tuolta: https://www.youtube.com/playlist?list=PLssDtLlazghUVOLcU81BUper2xze-Ovd_.

Tässä linkki luonnetestin arvosteluohjeeseen, jossa selitellään noita toimintakyvyn, terävyyden, taisteluhalun ja hermorakenteen a- ja b-kohtia: http://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/media/luonnetestin_arvosteluohje_01012015.pdf

Etsintätreenissä kartturina & Hiisin minitreeni

Eilen illalla olin yhdelle koirakolle kartturina, ja kivastihan se meni. Alue oli aika helppo, ja minun hommaani helpotti myös se, että treenien järjestäjä oli jättänyt meille suunnistuskartan. Mikäs sen avulla suunnistellessa, kun yksityiskohtia riitti, ja aluekin oli mietitty helposti hahmotettavaksi. Hyvä alku meikäläisen kartturointitreeneille! Suunnistusmotivaatiokin nousi onnistumisen myötä kohisten

Hiisi sai lopuksi vielä etsiä yhden maalimiehen samalta alueelta, jolla oltiin ensin koirakon kanssa etsitty. Halusin vähän katsoa, miten paljon sitä kiinnostaa vieraan koiran tuoreet jäljet. Kiinnostivathan ne. Leveää polkua pitkin kävellessä Hiisi keskittyi lähinnä nuuskutteluun ja omiin bisneksiinsä. Kun mentiin metsän puolelle, se selvästi keskittyi etsimiseen. Oltiin sovittu suurinpiirtein, mihin mm menee, joten mulla oli siitä aika vahva ajatus. Koko ajan vain odotin, että tarkastaisipa Hiisi nyt ne meidän vanhat jäljet, niin kaarretaan sitten kohti maalimiestä. Hetkeen ei koiraa näkynyt, mutta kello kuului ja pian ilmestyikin rulla suussa vierelle. Kytkin koiran, mentiin näytölle ja siellähän se mm olikin.

Hyvä oppitunti minulle siitä, että ei välttämättä kannata fiksoitua ajatukseen mm:n sijainnista, vaikka sen kuvittelisi tietävänsä. Ja eipä siinä mitään, kyllähän minä koiraan luotin. Hieno homma oli nähdä taas kerran, että Hiisi irtoaa ja ilmaisee, vaikka en yhtään anna tukea ja jopa omalla liikkumisella painostaisin muualle. Olihan se toki ennenkin nähty, että hyvin toimii, mutta oikein kiva huomata taas!

Hiisi & Yola hakumetsässä

Pienet treenit otettiin molemmille koirille tänään päivällä Nuuksiossa. Yola teki kolmella eri maalimiehellä ihan vaan kohteelle maahanmenotreeniä. Eli lähetin koiran maalimiehelle, jolta sai palkkaa kun kävi maahan kohteelle. Itse menin perässä, palkkasin lopuksi kohteen päälle ja otin sitten hallintaan. Toistoja en enää muista, mutta tosi hyvin meni kaikki. Hienosti keskittyi. Välimatkat vaihtelivat nyt parista metristä pariinkymmeneen.

Hiisi teki sille uudella umpipiilolla yhden maalimiehen, koska halusin nähdä ja testata, miten se pärjää umpparin & kiintorullan kanssa. Kiinnosti nähdä, miten se ratkaisee rullan noston, jotta voin tehdä jatkosuunnitelmaa umpparien suhteen. Treeni oli seuraavanlainen:

Ensin mentiin koiran kanssa kytkettynä alueelle. Merkkasi monta kertaa mm:n hajua, mutta mentiin minun valitsemaa reittiä. Sitkeästi aina merkkasi tosi hyvin uudestaan ja uudestaan. Kun oltiin näköetäisyydellä piilosta, kiinnitin rullan ja vapautin koiran. Hiisi lähtikin heti innokkaasti työstämään piiloa. Kiersi, kaarsi ja etsi, pääseekö jostain sisään. Piilon ovessa oli reikä, josta sai kuononsa pujautettua sisään, joten yritti siitä oikein pontevasti tunkeutua. Turhautuikin sen verran, että puraisi vähän maalimiehen makuualustaa… Totesi, ettei onnistu, veti päänsä ulos reiästä ja ilmaisi. Mulla oli Kerttu repussa, joten en kumartunut ottamaan rullaa, annoin vain luvan irrottaa, kun tuli sivulle. Hiisi oli kuitenkin niin keskittynyt, että pudotti rullan vasta tokalla käskyllä. Kun irrotti, niin annoin näyttöluvan.

Tosi kivasti meni, mutta vaikea Hiisin on näköjään aloittaa ilmaisua, ellei saa kuonokosketusta maalimieheen. Olen monta kertaa aiemminkin saanut raporttia, että koira koskettaa molaria ihan kevyesti kuonolla niin kuin kokeilisi, että oletko oikeesti siinä. Loppupalkaksi tehtiin Hiisille pieni makkararinki, josta se olikin aivan hillittömän täpinöissään :D. Oli vissiin niin kutkuttavan ihanan jännittävää, kun ei voinut tietää, kuka kutsuu seuraavaksi. Pitää muistaa toistekin, että se on koiran mielestä niin hirmu kiva homma.

Hiisin kanssa hakua Rudus-turvapuistossa

Tänään aamupäivällä Hiisin hakutreenit Ruduksen turvapuistossa. Pyysin ainakin yhden maalimiehen korkealle, yksi sai olla helppo ja yhdessä sai olla koiralle pohdittavaa. Irtorullien kanssa pelattiin, kun oli uudet kuviot. Hiisi on pääasiassa työskennellyt metsässä, joitakin kertoja myös rakennuksissa ja kerran tai pari raunioilla. Tämän tyyppiset piilot eivät ole ennestään tuttuja, joten en halunnut, että koira joutuisi nyt kauheasti miettimään, missä kohtaa rullan voi ottaa suuhun. Ohjeistin siis maalimiehiä pudottamaan irtorullan koiralle, kun koira selkeästi nousee piiloa kohti tai muuten osoittaa, että tietää mm:n sijainnin. Etsittiin ilman mitään varusteita.

Eka mm oli korkealla säiliöautossa niin, että piilon pohjassa oli iso reikä, jonka kautta koira sai hajun. Ei tuottanut minkäänlaista päänvaivaa Hiisille, ilmaisussakaan ei moitteita. Näytölle ei jostain syystä osannut mennä täsmälleen samaan kohtaan, jossa oli rullan ottanut. Palkkasin kuitenkin siinä mahdollisimman lähellä maalimiestä.

Toisestakin nappasi nopeasti hajun ja meni harmaan kontin/rakennuksen oviaukosta sisään. Palasi rullan kanssa, hetken etsi minua ja teki hyvän ilmaisun. Mm istuskeli lattialla ja kertoi, että käytös oli ollut oikein hyvää. Heti rulla suuhun, katsahdus mm:een ja sitten ilmaisuun.

Kolmas mm oli työkoneen kauhassa niin korkealla, ettei sinne nähnyt. Mm ei itse hoksannut (eikä kyllä lainkaan älytty ohjeistaakaan, kun oletettiin, että onnistuu tarvittaessa huutamalla), että olisi pitänyt kurottaa kauhasta katsomaan koiraa, jotta rullan olisi voinut antaa oikealla hetkellä oikeaan suuntaan. Treenikaveri yritti huudella oikeaa hetkeä rullan heittoon, mutta homma ei oikein onnistunut, kun ei koira yhtään tajunnut, että rulla lentää kauhasta. Siinä sitten pari kertaa vähän säädettiin, ja yritin miettiä, mitä kannattaisi tehdä. Koira pyrki itse nousemaan koneeseen kohti kauhaa, joten hetken ihmettelyn jälkeen nostin koiran sinne, mihin se halusikin, ja mm antoi sitten kauhasta rullan. Ehkä lopulta ihan hyvä ratkaisu? Ei ole tästä osaamista eikä kokemusta, niin en oikein tiedä, miten oikeasti olisi kuulunut toimia. Tästä säädöstä saatiinkin sitten harvinaista herkkua eli liikkuvaa kuvaa. Kiitos siitä Mellulle!

Häirittyjä jälkiä

Häiriöt jäljellä, miten älyttömän hauskaa! Kaikkein hauskinta on ehkä yrittää niitä keksiä :D. Plussaa myös, ettei jälkien tarvitse olla kovin vanhoja eikä pitkiäkään, kun häiriöt on se juttu. Invakoirakin voi niitä vallan hyvin tehdä. Kuluneella viikolla ollaan tehty taajamajälkeä (lähtöhajun kanssa) kehä kolmosen tuntumassa, jäljestetty sirkuksen kyljessä Haukilahdessa ja sitten vielä Oittaalla kuntopolun ja frisbeegolfradan kupeessa.

1) Vantaalla Kruunukalusteen kupeessa. Piiitkästä aikaa lähtöhajun kanssa. Hajun sniffaus oli vähän huolimaton, joten pyysin haistamaan toiste. Kun annoin luvan lähteä jäljelle, Hiisi oikein tosissaan hyökkäsi (ihan oikeesti hyökkäsi :D) jäljen kimppuun ja lähti ajamaan. Ensimmäisen kulman jälkeen treilasi vähän huolimattomasti, ja huomasin, että ei olla jäljen päällä, kun kuseskeli niin aktiivisesti. Palattiin sitten vähän takaisin, ja Hiisi korjasi oma-aloitteisesti ydinjäljelle. Joku esine taisi jäädä matkan varrelle, mutta yleisilme touhussa mainio. Ydinjälkitreeneihin tarttis palata.

2) Sirkustreeni Haukilahdessa koulun kentän vieressä. Sirkusta pystytettiin samaan aikaan, linnut kirkuivat, sirkuslaisten lounas tuoksui ihanasti, kentän viereisessä puskassa olivat parkissa seurueen kameli ja ponit. Samaan puskaan niiden kanssa luonnollisestikin survouduttiin jälkeä tekemään :D. Hiisiltä taas erittäin vahva reaktio jäljen alkuun. Into jäljenajoon on nyt sellainen, että hanskat tarttisin, kun grippiliinan kanssa ajelen. Kipeetä tekee, ja kämmenet melkein palaa, jos jälki on tuore. Hissukka ei nähnyt eikä kuullut mitään, vaan blokkasi ympäristön ihan täysin pois, kun keskittyi niin kiihkolla jälkeen. Yksi esine taisi jäädä matkalle, kun jossain kohtaa oltiin pari metriä jäljen sivussa. Ei valittamista.

3) Oittaalla jälkitreeni nurtsilla, jonka vieressä kuntopolku ja -laitteet. Ympärillä ulkoilijoita ja koiranulkoiluttajia. Superhäiriönä suomenruotsalaisittain suomea jutteleva heppu, jolla oli erinomaisesti istuva sininen (!) puku. Äijä hortoili siinä jäljestävän koiran ympärillä, poimi myrkyllisiä sieniä ja kyseli, että sienikoirako mulla siinä :D. Hissukka ei nähnyt koko äijää, vaan ihan himoissaan jälkeä ajeli ja nosti kaikki esineet. Kovin tuore oli taas jälki, ja hetken oltiin jäljeltä sivussakin, kun jäljentekijän haju ilmeisesti oli vahvin nurtsia reunustavan pusikon kyljessä.

Näitten lisänä Hiisi sai myös tehdä pienen esinetarkennustreenin metsässä. Olin aiemmin tehnyt kaverin koiralle jäljen, jonka varrelle jäi muutama jälkimerkki. Otin sitten Hissukan mukaan, kun menin hakemaan merkkejä pois. Reppana ei millään ymmärtänyt, että esine voi olla ylhäällä. Tarkensi kyllä kovasti jälkimerkkien alla ja ilmaisi lopulta käymällä makuulle merkin alle. Kehuin ja näytin sitten, että katsos hei tänne ylös. Eihän se pöljä tajunnut, vaan seuraavalla merkillä sama peli. Ei ole meidän Hissukka mikään supernopea oppija. Ihana ja innokas pölvästi kuitenkin <3.

Hakutreeni 1.7.

Päästiin vieraaseen hakuryhmään visiitille, joten maalimiehet ja Veikkolan maasto olivat koiralle vieraita. Ilma oli erittäin kostea, tuulta ei juurikaan, lämpöä vajaat 15 astetta. Saatiin tehdä alueella muiden ryhmäläisten treenien jälkeen partiointitreeni. Muut ottivat alle pistotustreeniä, ja alueella oli pistoja varten ripustetut merkit.

Kolme maalihenkilöä etsittiin, joista kaksi taisi olla peitettyjä. Etsintäsuunnitelmani oli käydä reilun hehtaarin kokoinen alue läpi niin, että aloitimme keskilinjaa pitkin ja tarkoitus oli kääntyä alueen päästä ensin itään, jotta saataisiin aavistuksenomaisesta tuulesta apua. Hiisi liikkui hyvin ja irtosi alueen takarajalle reilusti länteen. Palasikin sieltä pian rulla suussa, teki tyylikkään ilmaisukuviot ja mentiin näytölle. Maalimies oli pressun alla.

Palasin suunnitelmaan, eli jatkettiin matkaa takarajaa pitkin itäiselle rajalle. Hiisi liikkui taas hyvin. Aika pian se palasi taas lenkiltään rulla suussa, ja taas mentiin näytölle. Jälleen virheetön ilmaisu.

Jatkettiin suunnitelman mukaan alueen länsipuoli loppuun, ja Hiisi teki hyvin töitä. Ei kuitenkaan löydetty mitään. Sitten meille kerrottiin, että laajennetaan nyt aluetta. Katsotaan mitä koira tekee tallaamattomalla alueella. Siirryttiin ohjeiden mukaan uudelle alueelle, ja Hiisi jatkoi edelleen hyvin liikkumista. Pian se saikin hajun ja lähestyi ison kuusen alla seisovaa maalihenkilöä, jolla oli haalariin puettu vauva kantorepussa. Tämä olikin Hiisille ihan uusi juttu. Hämyisä, seisova hahmo kuusen oksien varjossa ja ehkä outo kahden ihmisen hajukombo aiheutti sen, että ilmaisua ei tullut. Sen sijaan Hiisi teki sen, mitä se aina tekee, jos joku asia menee yli ymmärryksen. Kun sen toimintakyky eli rohkeus ei riitä, niin se taistelee. Perse pystyyn ja ”anna tulla vaan”-louskutus alkoi. Eli jotakuinkin sama show kuin esim. mh-luonnekuvauksessa aaveilla.

Odottelin, että Hiisi keräisi itsensä ja uskaltaisi tarpeeksi lähelle. Kun uskalsi, niin sai suoran palkan. Hiisi sai sitten vielä tsekata vauvan. Ensin se tuli vähän pitkänä tutkimaan kantorepun sisältöä, mutta kun sille selvisi, että haalarin uumenissa oli ihminen, niin jännitys poistui ja Hiisi nuolaisi vauvan päätä. Se oli sillä selvä, eikä jäänyt kaivelemaan. Vähän outoa kyllä, että Hiisi nyt yllättäen pööpöili tähän tapaan. Toisaalta oli huippuhyvä juttu, että sille ei tullut mieleenkään jättää löytöä, vaikka itse olin parinkymmenen metrin päässä ja selin koiraan. Nyt tiedän, että jos vastaan tulee jotain koiran mielestä outoa tai pelottavaa, se ei väistä sitä tai teeskentele, ettei huomaisi, vaan paukuttaa takamus pystyssä ja tanssii siinä ympärillä niin että varmasti huomaan. Eli tässä selvisi tavallaan ihan hyvä juttu, vaikka toki olikin tylsää, että koira ei kyennyt ilmaisemaan. Maalimies vauvan kera ja kahden maalimiehen kombo menevät nyt ehdottomasti meidän ilmaisutreenilistalle!

Palautetta saatiin, että tosi kivasti meni ja kokeeseen mars. Koira osasi, ja minäkin osasin kuulemma liikkua hyvin. Oltaisiin siis ihan kykeneviä suorittamaan haun peruskoe :). Oma fiilis oli treenin jälkeen ihan huippu. Luotto koiraan kasvoi ihan huimasti taas. Sää oli kosteuden takia kohtalaisen hankala, eivätkä hajut juuri liikkuneet, mutta Hiisi selvisi hienosti. Ei turhautunut tai yrittänyt mitään valeilmaisuja, vaikka saatiin kulkea vähän pidempi matka ennen löytöä. Sitkeästi se työsti loppuun kaikki maalihenkilöt. Tällä kertaa ei reagoinut keskilinjan merkkeihinkään.

Hakutreeni 29.6.

Sunnuntaina treenattiin partiointia kuvan mukaisella alueella, joka oli suurin piirtein 1,5 hehtaaria eli sopivasti Pelastuskoiraliiton peruskoealueen kokoinen. Vettä tuli koko ajan, lämpöä reilut 10 astetta. Mukavan monipuolinen alue, johon kuului kallion lakea, jyrkännettä, tiheää kuusiryteikköä ja oja. Alueella kaksi maalimiestä.

Etsintäalue 29.6.2014. Maalihenkilöt paikoissa x.

Aloituspaikka oli alueen eteläkulma, ja suunnitelmana oli kiertää ensin rajat ja tehdä sitten tilanteen mukaan muita ratkaisuja. Lähdettiin alueen eteläkärjestä ojan viertä kohti pohjoista, ja Hiisi sai melko nopeasti hajun ensimmäisestä maalimiehestä, joka oli muistaakseni ison kiven takana ennen alueen sisällä olevaa jyrkännettä. Tarkennus hyvä ja ilmaisu moitteeton.

Sitten jatkettiin ojan vartta kulmaan. Kulmassa oli aluetta merkitseviä muovimerkkejä, joihin Hiisi reagoi selvästi. Kehaisin reaktiosta, ja koirapa innostuikin napsimaan suuhunsa pari merkkiä matkan varrelta, kun sattuivat olemaan pompun ulottuvissa. Rajaa pitkin kulkiessa Hiisi sai hajun toisestakin maalimiehestä, joka oli sijoitettu rajalle kiven taakse parinkymmenen metrin päähän kartalla näkyvästä polusta. Tällä kertaa Hiisi pysähtyi jostain syystä rulla suussa muutaman metrin päähän minusta minun ja maalimiehen välille. Tuijotti minua ja sitten ravisteli itseään (läpimärkä turkki? joku hämmennys?). Ravistellessa rulla putosi suusta. Kun huomasi rullan pudonneen, nappasi sen nopeasti suuhun ja tuli vierelle. Normaalisti en KOSKAAN hyväksy näitä, vaan rulla pitää AINA hakea maalimieheltä. Tällä kertaa tein kuitenkin poikkeuksen, koska etsintää (kiintorulla kaulassa) oli ensimmäistä kertaa takana vähän pidempi pätkä ja olin itse ajatellut treenin kokeenomaisena. Jälkeenpäin kyllä mietitytti, että olisi ehkä sittenkin pitänyt haetuttaa rulla maalimieheltä uudestaan. Noh. Ensi kerralla toisin.

Iso plussa tässä treenissä oli, että Hiisi ei ollut koskettanut kumpaakaan maalimiestä! Kiva tunne jäi myös siitä, että koira teki koko ajan keskittyneesti ja aktiivisesti töitä. Itsekin olin mielestäni ihan mukavasti kärryillä sen touhuista. Esim. ojan vartta kulkiessa Hiisi työskenteli välillä noin 20 metrin päässä alueen ulkopuolella, mutta selvästikin teki töitä ja tarkasti hajua, joten en tuntenut mitään tarvetta kutsua koiraa takaisin alueelle.

 

 

Ke ja su hakutreenit

Teskiviikkona treenattiin kuumalla kelillä, ja alueena oli melko jyrkkä metsärinne. Treenin teemana oli minun liikkuminen, kun koira tulee ilmaisemaan. Ensin kolme maalimiestä partioimalla metsässä ja sitten kolme ”tekniikkatreeniä” niin, että koira näkee maalimiehet.

Aika hottista oli espanjoolin makuun.

Metsässä Hiisi ampaisi heti luvan saatuaan tsekkaamaan aluetta ja tarkasti vanhat piilot sekä alueella kulkevat jäljet. Kovalla vauhdilla liikkui ja tulikin jonkin ajan kuluttua rulla suussa ekalta mm:lta. Joku oikosulku tuli sitten minulle, kun yritin etsiä ryteiköstä kivaa paikkaa, johon koiran olisi helppo tulla vierelle rulla suussa. Käänsinkin huonolla hetkellä selän ilmaisemaan tulevalle koiralle ja rintamasuunnan pois maalimiehen suunnasta -> Hiisi tuli vierelle mutta ravisteli ja pudotti rullan. Noh, eipä muuta kuin uusi lähetys ja uusi rullan nouto maalimieheltä. Olinpas tyly ämmä. Toinen mm meni paremmin, muistin kävellä eteenpäin, kun koira tuli rulla suussa ja ilmaisu sujui hyvin. Kolmas mm oli kuusen alaoksien suojassa, ja koira sai hajun vasta ihan läheltä. Sillä kertaa Hiisi oli jo hetken juossut jyrkkää metsärinnettä vauhdilla ylös ja alas, joten läähätti ja pudotti rullan ennen käskyä. Taas tiukka linja ja uusi rullan haku mm:lta. Uudella yrityksellä vieläpä astuin vahingossa ryteikössä koiran varpaille :(. Hiisi piti kuitenkin tiukasti rullan suussa ja pääsi näytölle.

Otettiin sitten vielä kolme tekniikkailmaisua samalla teemalla, eli pääsin paikkaamaan omia mokiani. Kivasti jaksoi Hiisi painaa, vaikka oli jo aika kuumissaan rinnekirmailun jälkeen eikä sen juoksukuntokaan liene parhain mun äitiyslomani jäljiltä. Bonuksena vielä huono helteenkestävyys, eli kuuma keli vie Hiisistä käytännössä aina parhaan terän. Hyvin meni kaikki kolme, vaikka jatkoin ilmaisuissa kävelyä enkä ollut huomaavinani koiraa. Silti jäi vähän paha mieli omista töppäilyistä. Tässä Nooran kuvaama video yhdestä tekniikkailmaisusta.

Onneksi Hiisi ei muistele pahalla, ja se nähtiin taas vakiryhmän eilisissä treeneissä. Sää oli tällä kertaa miellyttävä: aurinkoinen ja lämpöä vajaat 20. Aika tuuletonta. Otettiin neljä maalia, joiden piiloja en tiennyt, ja teemana oli minun kouliminen. Tarkoitti siis etsintäsuunnitelman miettimistä ja toteuttamista alueen ja olosuhteiden perusteella. Muutenkin harjoittelin kokeenomaista toimintaa, otin alkuun paikkamakuun ja seuruutin koiran parinkymmenen metrin matkan etsinnän aloituskohtaan.

Etsintäsuunnitelmani ei kuulemma ollut hassumpi, mutta huomasin, että käytännössä se oli aika vaikea toteuttaa, koska herkästi ajauduin alueella väärään paikkaan. Sain silti koiraa ohjailtua sinne mihin halusinkin, kaikki ilmaisut toimivat hienosti (ja muistin jatkaa kävelyä), ja Hiisi teki hyvin töitä. Ryhmän juoksunarttu oli treenannut alueella aiemmin, eikä Hiisi jäänyt lainkaan nartun hajuihin kiinni. (Halusi tosin vähän rakastaa nartun omistajaa, kun treeni oli ohi…) Ei törmäillyt tässä treenissä keneenkään, mutta tunki väkisin oksienkin välistä pussaamaan maalimiehet.

Vähän olin itse taas alussa jäykkänä ja unohdin kytkeä koiran ekan maalimiehen näytölle. Hiisi puolestaan oli pätevä piski:  innokas, motivoitunut, rento, skarppi ja kaikin puolin supermainio <3. Sitä ei voi moittia mistään. Lisää partiointitreeniä ohjaajalle siis.

Jälki 4 ja sunnuntain hakutreeni

Jälki 4 oli sellainen ”katotaan nyt miten käy” -jälki, jonka tein lauantaina suurimmaksi osaksi hiekkapohjaiselle lähikentälle ja osaksi kenttää ympäröiviin heinikoihin. Bonuksena oli, että samaisella kentällä oli edellisen päivän ollut sirkus, jossa esiintyi mm. koiria, poni ja vuohia. Pituutta jäljellä oli puolisen kilometriä ja ikää neljä tuntia. Sää oli tuulinen ja aurinkoinen. Tein jäljen kuumaan paahteeseen neljän maissa iltapäivällä, ja ajettiin se kahdeksan maissa. Esineitä oli yhteensä 15.

Ja vaikeeta oli! Aurinko oli polttanut kenttäosuuden aika pahasti, joten haastetta riitti. Pidin liinan lyhyellä, enkä päästänyt haahuilemaan. Kovasti kentän reunat ja koirankusetushajut vetivät puoleensa, mutta en päästänyt, vaan pakotin pysymään ydinjäljellä. Aikamoista taistelua se olikin, ja lisäksi paikallinen nuoriso oli noukkinut kaikki vähänkään kiinnostavat esineet talteen. Loput esineet kuitenkin nousivat ja kulmat menivät superhyvin ja tarkasti, mutta suorat olivat jostain syystä vaikeita. Hiekka vaikeaa ja ruohoalueet selkeästi helppoja. Ensimmäisellä heinäpätkällä Hiisi pyrki välittömästi toisten koirien hajuille ja merkkailemaan, kun annoin vähän liinaa. Toisesta kulmasta paineli yli aika haipakkaa kilpailijoitten hajuja nuuskimaan ja koipea nostamaan. Siitä huomautin napakasti, ja mitä tekee Hiisi… Katsoo minua, kipaisee takaisin hommiin, nostaa esineen keskeltä kulmaa ja jatkaa sitten palkan jälkeen muina miehinä askeltarkkaa jäljestystä.

Jäljen jälkeen tein vielä kentälle pienen esineruudun, josta Hiisi selvisi ihan hienosti. Tästä treenistä tuli opittua, että jälki oli osin liian hankala ja häiriöitä oli varmaankin liikaa suhteessa jäljen vaativuuteen. Seuraavat pari jälkeä lienee fiksua tehdä metsään ja hölläillä vähän.

Hakutreenissä sunnuntaina ajatuksena oli tehdä kokeenomainen suoritus niiltä osin, kun se oli järkevää. Eli käytännössä minä treenasin itse treenimuodollisuuksien lisäksi 1) alueen hahmottamista kartalta (kartan ja kompassin kanssa alueen rajat läpi ennen suoritusta), 2) meille sopivan etsintäsuunnitelman tekoa ja 3) koiran kanssa liikkumista ilman ohjeistusta. Pari videotakin saatiin. Kiitos kuvaamisesta Minnalle!

Ekassa videossa koepaikalle tulo, koiran jättö paikkamakuun, etsintäsuunnitelman teko ja alueen reunalle aloituspaikkaan kulkeminen. Paikalla oli aiemmin ollut ryhmän tärppipäiväinen lagottonarttu, joten halusin ottaa varman päälle ja palkkasin tiheästi. Pakko antaa Hissukalle pisteet siitä, miten kivasti se pärjäsi, vaikka hyvät tuoksut oli varmasti. Itseni sain helposti lietsottua johonkin ihme jännitystiloihin, joten kokeeseen sopiva jäykkkä tärinäfiilis oli taattu :).

Toisessa videossa näkyy hyvin oman jännitykseni aiheuttama sähläys. Video alkaa siitä kun koira on löytänyt maalimiehen ja on tullut minun luokseni tuomaan rullan. Alan kytkeä koiraa näytölle, mutta kas vain, kun en osaakaan! Normaalisti näytölle lähtö menee meillä niin, että koira istuu sivulle, kytken näyttöliinan valjaiden lenkkiin, pyydän luovuttamaan rullan ja annan näytä-käskyn. Jostain tuntemattomasta syystä koira ei nyt istu (mun jännitys, koiran malttamatomuus päästä ekalle näytölle?), pyydän koiralta rullan ennen kytkemistä enkä edes lopulta meinaa osata kytkeä liinaa valjaisiin… Mutta mun typeryyksistä huolimatta Hissukka hoitaa homman ja lähtee näytölle erittäin vauhdikkaasti.

Kolmas video alkaa siitä, kun koira on etsimässä ja irronnut työstämään hajua. Se tarkentaa, ampaisee maalimiehelle ja lähtee ilmaisemaan. Sen jälkeen osaankin jo tehdä näytöllelähtörutiinit ja koira toimii niin kuin se on koulutettu toimimaan. Näytöllä maalimies palkkaa ensin ja sitten palkkaan vielä itse. (Videon jälkeen palkkaan koiran vielä pallolla ja viimeinen mm leikkii myös pallolla. Siinäkään koira ei yritä rähmiä maalimiestä.)

Treeni meni muuten kivasti, mutta ensimmäisellä maalimiehellä Hiisi oli tehnyt taas hiisit eli ajanut täysillä päin maalimiestä, vieläpä päin kasvoja :(. Tätä ei ollut sattunut pitkään aikaan, joten iso pettymys minulle. Jos näin kävisi kokeessa, meidät erittäin todennäköisesti hylättäisiin siihen paikkaan. Toisella maalimiehellä Hiisi oli ollut erittäin kohtelias: Saapui lähelle nuuskaisemaan, nuolaisi kasvoja, otti rullan. Näytöllä oli erittäin korrekti, kuten videoltakin näkyy. Alussa tehtiin myös luoksepäästävyys koemaisesti, ja siinä Hiisi käyttäytyi myös erittäin fiksusti. Piti kaikki neljä tassua maassa, vaikka ei ollut edes käskyn alla.

Seuraaviin treeneihin pitäisi nyt ihan vakavasti miettiä, miten törmäilyt ennen rullan nostoa saataisiin lopullisesti koiran käytöksestä pois ilman että vaikutetaan haitallisesti ilmaisun ja muun työskentelyn mielentilaan. Parin kolmen kuukauden tehotreenillä törmäilystä ei selvästikään päästy, vaikka siltä jo hyvän aikaa näytti. Heti kun on etsintätilanne ja sopiva paikka, niin Hiisihän törmää. Jos treenataan näitä erikseen, niin ei törmää. Äh. Prkl!