Tarkennustreeni ihmishajulla

Pitkästä aikaa ollaan tehty muutama takapihatreeni hajulapuilla. Kuten aiemminkin, ideana näissä on hajun tarkennus loppuun asti eli se, että koira malttaisi aina tarkentaa loppuun saakka (myös ”näkymätöntä” hajunlähdettä) eikä kertoisi, että ”jossain tässä aika lähellä se on”. Tässä ollaankin edistytty, kuten videolta näkee. Hiisi on hiffannut, että hajun lähde pitää oikeasti näyttää ja vääntää minulle rautalangasta.

Videolle päätyi nyt treeni, jossa takapihan kiviaidan rakoon on piilotettu kolmen päivän ikäinen hajulappu. Se on muhinut piilossa puolisen tuntia. Hajun antanut ihminen on lisäksi kolme päivää sitten kävellyt takapihan poikki pari kertaa.

Pihaa ympäröi kahdelta puolelta pensasaita ja kahdelta puolelta rakennus. Luulisin siis, että treenipaikkana aika vaikea, koska haju leviää helposti joka puolelle, kimpoilee seinistä ja johtaa koiraa herkästi väärään suuntaan. Joskus olisi kiva saada joku kokenut koira testaamaan meidän takapiha, koska luulen, että Hiisi joskus kiertelee työskentelyn ohessa huvikseen tsekkailemassa jälkiä. Tai sitten se ei tee sitä huvikseen, vaan kiertely johtuu siitä, että hajua on tosiaankin joka puolella pihaa ja koira ihan oikeasti tsekkailee hajun rajoja.

Hakutreeni + jäljet 1, 2 ja 3

Treenirapsaa pukkaa.

Haku: Kuusi maalimiestä ilmaisutreeninä lyhyeltä matkalta niin, että koira tulee ilmaisemaan, vaikka minä olen selin siihen. Kiintorulla kaulassa. Minä aluksi paikallani, sitten liikkeessä koirasta poispäin. Kehut joka kerta, kun tulee rulla suussa, vaikka olen selin tai kylki koiraa kohti. Tosi kivasti meni! Jotenkin Hiisi oli nyt erityisen kuuliainen. Vähän miinusta siitä, että oli pussannut jokaista maalimiestä. Lopussa tosin hoksasi, että nopein reitti maalimiehille kulkee jälkeä pitkin (tuuli myötäinen), joten seuraavissa treeneissä pitää muistaa poistaa jäljestämisen mahdollisuus. Jatketaan samalla teemalla mutta ensi kerralla etsintä mukaan ja ilmaisut minun selkääni kohti pidemmän matkan päästä.

Näissä maisemissa jäljestettiin viime lauantaina.

Jälki 1: n. 200-300 metriä, ikää reilu tunti, sää aurinkoinen +20, maasto lammaslaitumen ruohoista viertä ja heinäistä sekametsää. Esineitä 6 tai 7. Kulmia jokunen ja muutenkin kiemuraista menoa. Jäljennosto ja ensimmäiset parikymmentä metriä aivan lammaslaitumen viertä pässin ja parin uuhen kriittisten katseiden alla. Alueella myös paljon talon omien koirien jälkiä.

Hiisillä vähän vaikeuksia aloittaa, kun lampaat kiinnostivat. Katseli rauhallisesti lampaita jonkun hetken, jonka jälkeen nosti hyvin jäljen. Nosti hienosti ensimmäisen esineen laitumen vierestä ja jäljesti tarkasti. Ekalla kulmalla teki tarkistuslenkin mutta jatkoi sitten hyvin jälkeä pitkin. Yksi esine jäi pitkään heinikkoon. Jossain vaiheessa kulki jäljen oikealla puolella ja oikaisi pienen pätkän. Oikaisun takia jäi yksi esine.  Jätti huomioimatta ison puoliksi syödyn linnunraadon. Jäljesti loppuun saakka hyvin ja nosteli hyvin esineitä. Koirasta huomasi häiriöiden vaikutuksen ja ehkä pitkän tauonkin. Jäljestystyyli ei ollut normaalia rauhallisen tarkkaa ja keskittynyttä, vaan ennemmin vähän hätäisen oloista hotkimista.

Jälki 2: n. 100 metriä, ikää vajaa tunti, ajo heti ykkösjäljen jälkeen, kaaren muotoinen, lammaslaitumen viertä, laitumelle ja poikki, 2 esinettä. Nosti hyvin ja osoitti varmasti, että jälki menee aidan läpi laitumelle. Nostin koiran aidan yli ja könysin itse perässä. Siinä kohtaa alusta erittäin kuivaa ja täynnä lampaiden ja koirien jälkiä. Hiisi jäljesti ja pudotti jäljen useita kertoja sekä harhaantui haistelemaan lampaiden ja/tai koiran jälkiä. Odottelin pari kaarroksen verran ja sanoin sitten uudestaan ”jälki”. Käskystä Hiisi jätti muut hajut, alkoi työskennellä askeltarkasti ja nosti pian esineen. Melko tarkasti mentiin loppuun saakka laitumen poikki, eivätkä muut hajut enää häirinneet. Toinenkin esine jäljen lopussa nousi varmasti.

Jälki 3: n. 300 metriä taajamassa asfaltilla, sää kostea, ikää n. 3 tuntia, 6 esinettä. Ajoaika n. klo 01 yöllä. Haastava jälki, jonka nosto oli helppo, samoin loppuesine löytyi helposti. Matkalla Hiisi treilasi suurimman osan matkaa, osan jäljesti askeltarkasti. Keli taisi olla aika vaikea ja haju levinnyt kosteuden mukana laajalle. Muutamissa kohdissa tarkensi ehkä esineitä tai ydinjälkeä, mutta ei saanut työstettyä kunnolla loppuun. On myös mahdollista, että joku kulkija oli napannut osan esineistä mukaansa. Hiisi ilmaisi voimakkaasti erästä matkan varrella sijaitsevaa roskista. Ehkä joku oli heittänyt sukan sinne (?). Hienosti kuitenkin kovan duunin jälkeen päädyttiin pysäkille, josta jäljen tekijä oli noussut bussiin. Loppuesinekin löytyi pysäkin penkiltä. Plussaa siitä, että jänis sai rauhassa katsella Hiisin jäljestystä. Ei herättänyt koirassa minkäänlaista reaktiota, vaikka normaalisti ainakin vähän katselee.

Uutta treenattavaa hakuun

Eilen hakuiltiin helteessä, ja tarkoitus oli etsiä kaksi maalimiestä vähän laajemmalta alueelta. Treeni sujui jälleen kerran mainiosti, ja Hiisi teki parhaansa mukaan kaiken minkä osasi. Oli myös taas hyvin kuulolla, liikkui hyvin ja seurasi vartalo-ohjausta. Työskentelymotivaatio oli kuumasta kelistä huolimatta mitä mainioin. Tällä kertaa mentiin kiintorulla kaulassa, mutta Hiisi ei siitä huolimatta löytötilanteissa törmäillyt maalimiehiin, vaan hoiti ilmaisut tyylikkäästi.

Toisella maalimiehellä sattui kuitenkin ohjaajan virhe. Ajauduttiin tilanteeseen, jota ei oltu vielä koskaan harjoiteltu, nimittäin siihen, että en itse huomaa koiran tulevan rulla suussa ilmaisemaan. Jatkoin vain kävelyä ja koira tuli hetken perässäni rulla suussa, mutta kun en huomannut sitä, Hiisi hämmentyi ja pudotti rullan takanani. Korjattiin tilanne niin, että liikuttiin uudelleen lähelle maalimiestä, ja Hiisi teki uuden ilmaisun, joka meni nappiin.

Korjauksena otettiin vielä kolmas mm, ja sain onneksi vahvistettua koiraa juuri oikealla hetkellä eli silloin, kun se lähestyi minua vähän sivusta rulla suussa. Kolmannella mm:llä oli kuitenkin nuollut maalimiehen kasvot ennen rullan ottamista. Olisiko sitten johtunut aiemman hämmingin aiheuttamasta epävarmuudesta vai kierrosten noususta löytöjen lisääntyessä?

Kaiken kaikkiaan tosi mainio treeni. Pakko olla taas hurjan tyytyväinen koiraan. Plussaa myös siitä, että saatiin esiin uusi treeniä vaativa asia ennen kokeeseen menoa. Toisena treenikohteena huomasin, että liikun herkästi liian nopeasti. Pitäisi itse kulkea hitaammin ja antaa siten parempi työskentelyrauha koiralle.

Täällä ollaan taas

Kirjoitustauko vähän venähti, mutta touhuttu on kaikenlaista. Koirajutut olivat jokusen viikon tauolla, kun Hiisin laumaan syntyi uusi jäsen. Kuten ennalta arvasinkin, uusi tulokas ei tuottanut Hiisille minkäänlaista päänvaivaa. Uteliaana nuuskutteli, mutta muutama huomautus sai sen tajuamaan, ettei vauvan lähellä saa innostua liikaa. Pikkukääpiön karjunnat eivät Hiisiä haittaa, eikä kyllä mikään muukaan. Ihan tolkun koirahan se on.

Hissu & kety aamupalaa odottelemassa.

Treenihommat sujuvat kivasti. Treenataan hakua edelleen pari kertaa viikossa,  ja tavoitteet ovat ketyn aiheuttamasta lisähäslingistä huolimatta edelleen Pelastuskoiraliiton jälki- ja hakukokeissa syksyllä. Jälkiä pitäisi alkaa kohta ajelemaan, jotta nähdään, mikä tilanne on sillä puolella. Niitä olisi tarkoitus tehdä kesän mittaan yksi tai kaksi viikossa. Hakutreenit ovat olleet vaihtelevia ja sujuneet kaiken kaikkiaan mainiosti. Huonoja päiviä sillä ei oikein tunnu olevan, ja koira toimii, vaikka itse jännittäisin, olisin epävarma ja törttöilisin. Jopa tärppinartun pissanhaisteluista viime viikolla se oli suoraan valmis hakemaan ukkoja. Rullailmaisu on vahva, maalimiesten härkkiminen näyttäisi jääneen (kop kop), motivaatio on hurja, ja koira liikkuu alueella ihan hyvin. Oma liikkuminen partioidessa, ilman liikeiden havainnointi, etsintästrategia ja suunnistaminen on vielä toistaiseksi minulle tosi haastavaa (kun koiraakin pitäisi samalla tarkkailla), joten pääasiassa tulevan kesän aikana treenataan ehkä enempi minua kuin koiraa.

Himben uusi frisyyri.

Hallintaa saisi vielä vain työstää paremmaksi. Ärsyttää vietävästi, kun en voi täysillä luottaa koiraan. Yllättäen puskista pompsahtavat peurat ja yllättävät irtokoirakohtaamiset arveluttavat edelleen. Nykyään Hiisillä on useimmiten tolkku päässä ja se antaa minulle aavistuksen aikaa toimia ennen kuin ottaa itse ohjat ja lähtee itse selvittämään tilannetta. Joskus käy kuitenkin niin, että jos ärsyke on tarpeeksi vahva ja äkillinen, niin koirakin reagoi vahvasti selkäytimestä. Niissä tilanteissa ei tahdo hallinta riittää. Luonnetestipaikkakin olisi nyt kesäksi hakusessa. Jos vaikka sieltäkin tulisi jotain lisäosviittaa. Aika peruskoiraksi Hissukkaa ennakolta arvelisin, mutta joistain jutuista olisi kiva kuulla testaajien mielipide. Toki kutkuttaa myös nähdä, tuleeko ylläreitä, vai olenko tulkinnut koiran luonnetta oikein.

Hakutreenikoostetta

Maaliskuinen koira & kivikasa

Ilmaisutreenipäiväkirjan täyttely omana osionaan tuntui kovin epäkätevältä, joten kasailen tähän postaukseen viime aikojen treenikohteet. Rullailmaisujen tekniikka on joka tapauksessa niin hyvässä kunnossa, että erityiselle tekniikkatreenille ei tällä hetkellä ole tarvetta. Tärkeää on nyt työskentelymotivaation ja -varmuuden vahvistaminen ja yleistäminen mitä erilaisimpiin tilanteisiin ja häiriöihin.

Etsintäajan kasvattaminen ennen löytöä jää nyt olosuhteiden pakosta odottamaan kesää. Saapa nähdä, saadaanko se osa-alue syksyyn mennessä sellaiseen kuosiin, että kokeeseen menosta tulee ajankohtaista. Sen ohella jännitysmomenttina ovat edelleen satunnaisesti jatkuvat maalihenkilöiden tönimiset.

Jos maalihenkilö on avomaastossa hyvin esillä ja Hiisillä on tilaa kiihdyttää, se ottaa kaiken ilon irti ja selvästi nauttii täysin rinnoin. Törmääminen on Hiisin mielestä niin älyttömän mukavaa, että se todellakin vahvistaa itse itseään. Ei auta muu kuin pähkäillä piilot niin, ettei niille voi kiihdyttää ja ohjeistaa maalimiehet aina siihen, että homma katkeaa välittömästi, jos koira törmää. Ideana siis: Törmäys -> mm nousee heti pois ja tulee suorinta tietä minun luokseni. / Ei törmäystä -> koira ottaa rullan ja saa ilmaista -> pääsee näytölle -> saa palkan.

Käytännössä tämän toteuttaminen on hankalaa, varsinkin jos maalimiehet ovat vieraita ja vaihtuvat usein. Ihmiset eivät aina jaksa kuunnella ohjeita, unohtavat, ymmärtävät väärin tai muuten vain vahinkoja sattuu. Kaikkea kun ei aina voi ennakoida. Välillä on ollut treenejä, ettei koira törmää kertaakaan. Sitten se taas yhtäkkiä muistaa, miten kivaa töniminen ja syliin tunkeminen olikaan.

Homman keskeyttämisellä ei tunnu olevan mitään vaikutusta, jos koira pääsee tekemään uuden, korjaavan ilmaisun heti perään. Törmäämisestä kieltäminen puolestaan pitäisi ajaa sisään oikeasti vakuuttavien maalimiesten kanssa tai sitten pitäisi itse olla aina ihan vieressä näkemässä ja kieltämässä (mahdotonta). Vaikeaksi tilanteen tekee se, ettei näitä törmäilyjä esiinny silloin, kun niitä yritetään lähietäisyydeltä provosoida ja voisin itse puuttua niihin. (Lähietäisyydeltä virheiden korjaus onnistui häkellyttävän helposti. Pari sarjaa, ja se oli siinä.) Töniminen kuitenkin yhdistyy ilmeisesti jotenkin siihen hetkeen, kun koira saa vahvan hajun, innostuu suunnattomasti ja lähtee paahtamaan täysiä kohti hajunlähdettä. Siinä se sivistys sitten unohtuu :/.

Harmi vain, että kokeessa törmäys saattaa johtaa heti hylkäämiseen, puhumattakaan niistä potentiaalisista vahingoista, joita etsittävälle saattaisi koitua, jos koira oikeassa etsinnässä losauttaisi päin löydöstään. Lisäksi minulle itselleni ohjaajana on tärkeää, että voin luottaa koiran käyttäytyvän korrektisti maalihenkilön luona.

Viime aikojen treeniaiheita

• korrekti käytös maalimiehellä (ennen rullan nostoa & näytölle tullessa peruuttaminen/automaattinen palkasta luopuminen)
• treenit häiriökoirien läsnäollessa (muut koirat maastossa paikkamakuussa)
• toisten koirien treenien katseleminen maastossa (kytkettynä, rauhallisesti)
• ilmaisut erilaisten esteiden yli (ojat, puunrungot, muut luonnonesteet)
• ilmaisut niin, että ohjaaja liikkuu koko ajan ja koira joutuu rulla suussa paikantamaan ohjaajan
• koiran itsenäinen ongelmanratkaisu (Mitä tekee, jos pudottaa vahingossa rullan ennen käskyä? -> Hiisin ratkaisu: nostaa rullan ja käy noutamassa sen uudestaan maalimieheltä / ei nosta rullaa, mutta käy noutamassa uuden maalimieheltä)
• hallintapätkät ennen treeniä ja kesken etsinnän/treenin (seuruu, paikkamakuu)
• juottaminen kesken treenin
• koiran ottaminen hallintaan, kun se on jo saanut hajun ja seuruuttaminen poispäin maalimiehestä -> tsekkaus, miten reagoi, kun saa luvan etsiä (muista kehua paljon hajusta!!!)
• koiran kierrosten laskeminen kesken treenin
• ilmaisut niin, että maalimiehen takana koirahäiriötä
• etsintä ja ilmaisu liina kiinni valjaissa (liinan takertuminen kasvillisuuteen, koiran reaktiot liinan kiristymiseen /takertumiseen)
• erilaiset ympäristöt (kodin tutut lenkkimaastot, metsät, parkkipaikat, taajamat jne)
• vaihtelevat treenimäärät ja treenipäivät (hakua 1-4 kertaa viikossa vaihtelevilla toistomäärillä (1-8 / treeni), esinereagointeja 1-3 viikossa, hallintaa joka päivä jossain muodossa, palkkaamiskäytäntöihin liittyvää treeniä: pitää kuunnella ja jos käskyn alla, niin palloon kiinni vain luvalla, reagointitreeniä toisiin koiriin, jäniksiin, oraviin jne.)

Maaliskuinen pönötys virkistävän kuraojauinnin jälkeen

Rakennusradalla Hissukan pääkoppaa testailemassa

Jokunen viikko sitten sain tilaisuuden tutustua Hiisin ominaisuuksiin tehtäväradalla, joka oli rakenneltu käytöstä poistettuun koulurakennukseen. Ideana oli testailla koiran koira- ja ihmissosiaalisuutta, toimintakykyä erilaisilla alustoilla, kulkuesteiden kanssa, pimeissä tiloissa sekä ylipäätään reaktioita uusiin tilanteisiin uudessa ympäristössä. Pointtina tässä kaikessa oli havainnoida koiran vahvuuksia ja heikkouksia pelastuskoiraharrastusta silmällä pitäen. Tarkkailtiin siis kaikkea toimintaa siltä kantilta, miten koira pystyi toimimaan sellaisessa ympäristössä, jossa pelastuskoiran pitäisi pystyä työskentelemään. Radan päätteeksi testattiin myös sitä, miten koira reagoi (vai reagoiko), kun ohjaaja ei tiedä, että samassa huoneessa on piilossa ihminen.

Testiradalla ei ilmennyt ihmeempiä yllätyksiä. Hiisi oli Hiisi. Wannabe-panomies Hiisiläinen reagoi ahtaissa sisätiloissa todella vahvasti sekä tärppiseen että tärppinsä ohittaneeseen juoksunarttuun. Ulkona ei ollut ongelmia, mutta sisällä sen oli aika vaikea keskittyä muuhun, varsinkin kun osuttiin sattumalta vahingossa hengailemaan valtaosa ajasta juoksunartun peesissä. Erilaiset pinnat, esteet, pimeys, lämpötilanvaihtelut, kummalliset äänet tai ahtaissa paikoissa oleskelu vieraiden urosten kanssa ei tuottanut ongelmia. Ei murinoita, pörinöitä tai aggressiivista käytöstä muita koiria kohtaan, joista suurin osa oli huomattavan kiihtyneitä ja hermostuneita (kuka mistäkin syystä). Myös ihmissosiaalisuus oli kunnossa, eli Hiisiä sai lähestyä ja nostella kuka tahansa. Surkeeta kitinää ja läähätystä kuitenkin piti herkkupersenaaraan perään suunnata, ja sehän todella paljon minua korpesi & ketutti.

Ilon kautta mennään nyt tämä postaus vaikka sitten väkisin, prkl. Iloinen sain siis ainakin olla koiran toimintakyvystä ja (öööh) sitkeydestä sekä siitä, mitä tapahtui, kun tunnin kestäneen seksivaukitinän päätteeksi pääsimme viimeiseen tehtävähuoneeseen. Vapautin koiran, kävelin huoneen toiselle puolelle ja istahdin tuoliin ”haasteltavaksi”. Yhtäkkiä Hissukka unohti naarasajatukset, alkoi toimia  ja etsi huoneesta piilotetun maalimiehen, jonka olemassaolosta en itse edes tiennyt. Tosin karvaurpo oli seksuaalisesta turhautumisestaan niin paineessa ja pinna kireällä, että haukahti ja tanssahteli hetken perse pystyssä löydöllä sen sijaan, että olisi toiminut samoin kuin ns. normaaleissa treeniolosuhteissa. Mutta jos nyt jotain hyvää kaiken vonkauskitinän keskeltä haluaa kaivaa, niin reaktio maalimieheen oli paineesta huolimatta vahva ja kertoi ilmeisen hyvästä maalimiesmotivaatiosta.

Näillä siis mennään, naarasjuttuja reenataan edelleen ja pallien poistoa jossain vaiheessa vakavasti harkitaan.

Tarkentelutreenejä

Haku- ja jälkitreenien lisäksi meillä tehdään pikkupuuhasteluna treenejä, joiden tarkoituksena on toisaalta vaivata koirapoloisen päätä ja toisaalta harjaannuttaa niitä taitoja, joita myös lajitreeneissä tarvitaan. Yksi esimerkki on hajun tarkentaminen. Kun koira saa nenäänsä ihmisen tai esineen hajun, hajua leviää ilmavirtojen mukana moneen paikkaan, ja koira joutuu tekemään enemmän tai vähemmän töitä löytääkseen varsinaisen hajunlähteen. Teetän Hiisillä paljon tarkennustreenejä erilaisissa olosuhteissa, koska toivon, että varsinkin rullakoiralla se lisäisi sitkeyttä tarkentaa loppuun saakka ja ehkäpä myös ehkäisisi valeilmaisuja eli sitä, että koira ilmaisee maalimiehen sijasta pelkkää hajua.

Hiisin kanssa tarkentelen usein meillä kotona sisällä. Tarkennustreeneissä hyödynnän hajutunnistuksen yhteydessä opetettua taitoja, eli käytännössä sitä, että voin antaa koiralle haistettavaksi jonkin esineen (tai ihmishajun). Käyn piilottamassa sen johonkin, minkä jälkeen palaan koiran luo ja annan luvan lähteä etsimään. Joskus esine on minulla kädessä mutta useimmiten käsittelen sitä ainoastaan pihdeillä.

Kun pointtina on tarkennus, en kotitreeneissä odota koiralta ilmaisua, vaan ainoastaan sen, että se tekee tarkennustyön loppuun asti. Ei siis riitä, että koira ilmaisee hajua puolen metrin päästä, vaan vien jatkuvasti treenejä siihen suuntaan, että nenän on osoitettava juuri siihen kohtaan, josta haju tulee. Varsinkin sisätiloissa hajujen tarkentaminen on koiralle tosi vaativa tehtävä.

Saatan joskus tarkoituksella (toki vahingossakin) painostaa koiraa seisomalla itse ihan lähellä tai kehottamalla etsimään, vaikka koira omasta mielestään on jo löytänyt tarpeeksi hyvin. Jos koira merkkaa useita paikkoja tai vanhoja piiloja ja osuu siinä hötäkässä oikeaankin, saatan leikkiä tyhmää ja seuraan, mitä koira tekee, kun jään odottamaan, että se ilmaisee uudelleen ja sitkeämmin oikeaa paikkaa.

Nämä kotoiset etsintätreenit ovat Hiisin mielestä superhauskoja, vaikka toisaalta ne ovat myös haastavia. Toisaalta olen tullut siihen tulokseen, että haastavuus on koiran mielestä osa hauskuutta. Ohjaajan kannalta vaikeusastetta nostaa se, että en oikeasti voi tietää, miten hajut asunnossa liikkuvat. Jotain toki opin joka kerta itsekin, mutta aina tulee uusia yllätyksiä, jotka paljastuvat koiran työskentelyä seuraamalla. Välillä on vaikea ymmärtää, miksi joku piilo on koiralle vaikea, vaikka olen itse kuvitellut sen olevan melko helppo.

Tässä pari videota, jos jotakuta kiinnostaa, miltä nämä meidän pikku iltapuhteet näyttävät. Treeniolosuhteet ovat antoisimmat luonnollisesti silloin, kun kämppä on sekaisin kuin atomipommin jäljiltä ja osa rojuista odottaa varastointia, osa kuskausta kaatopaikalle. Molemmissa videoissa näkyy hyvin, miten koira ilmoittaa määrätietoisesti monta kertaa, että jossain tässä se etsittävä esine on, mutta viimeinen silaus eli huolellinen tarkennus jää tekemättä. Kaikesta kamaluudestaan huolimatta videointi on tosi opettavaista. Videoista näkee sellaista, mitä ei treenin aikana ole pystynyt huomioimaan.

Jälkimmäinen video on tosi pitkä ja menee vähän jo kidutuksen puolelle, kun koira saa vahingossa pyykkitelineen niskaansa ja hämmentyy siitä. Onneksi ei kuitenkaan mene lukkoon, vaan pystyy pikku raivauksen jälkeen jatkamaan. Ongelmalliseksi osoittautuu myös hajun liikkuminen seinänvierustaa pitkin. Koira ilmaisee kerta toisensa jälkeen seinää, sitten vanhoja piilopaikkoja. Siinä vaiheessa kun itse ymmärrän hajun liikkuvan seinää pitkin, suljen oven, jotta hajua olisi helpompi työstää. Itsepäisesti koira on melkein loppuun asti sitä mieltä, että esineen on pakko olla seinässä. Pyykkiteline-episodin jälkeen olisin mieluusti suonut koiralle nopean löydön, mutta nyt ei valitettavasti käynyt niin.

Pelastuskoirahommia taas

Pidettiin parin kuukauden treenitauko lajitreeneistä, mutta treenattiin toki paljon muita juttuja. Pääasiassa keskityin hallintaan ja erilaisten vieraiden koirien seurassa hengailuun. Koirahengailuissa taas tärkeimpänä sopiva mielentila ja ajatus siitä, että Hiisi jopa hyötyy siitä, kun muut käyttäytyvät huonosti. Toimiikin ihan kivasti jo joissain tilanteissa, eli kun lähellä on piippailevia, haukkuvia, rynniviä, hermoilevia tai yli-innokkaita koiria, niin Hissu on zen.

Edelleen eniten ketuttaa elukan kiinnostus vastaantulija-koiriin. Sama keskustelu karvaurpon kanssa joka kerta. Hiisi katsoo vierasta koiraa uteliaana ja meinaa jäädä tuijottamaan -> minä sanon rauhallisesti ei ja totean, että mennään -> Hiisi muka luopuu mutta ei ihan aidosti sittenkään luovu, koska aloittaa pian uudelleen, jos vastaantulija on erityisen kiinnostava. Harvoin luopuu kerrasta tai oma-aloitteisesti ns. tositilanteessa. On superärsyttävää joutua sanomaan asiasta joka kerta, ja siinä onkin oman päänupin kanssa työstettävää, että en turhaudu, vaan pysyn itse oikeassa mielentilassa. Treenitilanteissa luopuu sentään usein ihan oma-aloitteisesti eli näkee jossain koiran, vilkaisee ja kipittää minun luokseni.

Lauantaina lähitienoo näytti jo tältä! Kevättä pukkaa :).

Haussa hinkattiin syyskausi erilaisia ilmaisuja, mikä johti harmillisesti maalimiesten niittailuun (täysillä päin ennen ilmaisua) ja turhautumiseen (maassa kieriskely, ravistelu, haukottelu, ohjaajan mulkoilu) niissä tilanteissa, joissa maalimies ei löytynytkään totutun nopeasti. Treenitauolta paluun jälkeen (nyt takana 6 treeniä) olen pyrkinyt rakentamaan treeneistä seuraavanlaisia:

– järjestän löydöt niin, että mm löytyy vasta pienen kuljeskelun jälkeen, kun koira alkaa ilmaista turhautumisen merkkejä tai selvästi rentoutuu ja rauhoittuu kuulolle

– jos mahdollista, koira joutuu tekemään kunnolla tarkennustyötä ennen löytöä, jotta ei pysty täräyttämään täysillä suoraan mm:lle, toinen vaihtoehto sijoittaa löydöt niin, että koira joutuu kääntymään mm:lle

– irtorullat käyttöön: tavoitteena turhautumisen aiheuttamien valeiden ehkäisy sekä maalimiehille ohjeistus heittää irtorulla koiran etujalkojen väliin, jotta koiralle syntyisi löydön yhteydessä painon siirrosta taakse ja pään laittamisesta etujalkojen väliin = rullan koukkaaminen (kun palautan kiintorullan kaulaan, ajatuksena on, että mm tekee edelleen kädellä rullan heittoliikkeen, ja apu häivytetään pikku hiljaa)

– treeneistä suunnitellaan sopivan vaihtelevia ja lyhyitä, jotta koira ei tylsisty ja joutuu käyttämään päätään ja vastaamaan haasteisiin (esim. yksi tai kaksi maalimiestä + mahd. esine, uudet paikat, jännät piilot, pidemmät ja lyhyemmät etsintäajat, erilaiset häiriöt jne)

– pikku hiljaa myös esineilmaisut mukaan treeneihin vaihtelun vuoksi (nyt tehty muutamia reagointitreenejä, ja tosi hyvin reagoikin myös ilman työvaatteita

 

Viime treenien plussat & miinukset

+ Hiisin asenne on puolen vuoden aikana kehittynyt huomattavasti hajuhäiriöistä huolimatta (pystyy keskittymään ihmisen etsintään treenatessaan juoksunartun jälkeen, reagoi toki hajuihin ja jää hieman kiinni, mutta ihmisen haju voittaa ja ilmaisu toimii)

+ hallinta on toiminut hyvin (ei tarvitse puhua, rintamasuunta riittää, tulee heti kutsuttaessa, riistalla ja irtokoirilla ei ole tosin kokeiltu, hallinta ennen etsintään lähtöä myös hyvällä tolalla)

+ rullailmaisu on koiralla mukavasti selkäytimessä, pitoja (irrotus vasta sanallisesta käskystä) voisi silti edelleen säännöllisesti harjoitella

+ käytös vieraiden ihmisten ja treenikavereiden seurassa on kohteliaampaa (ainakin jos ihmiset käyttäytyvät hillitysti)

+ treenimotivaatio on korkealla, mutta koira ei silti käyttäydy hermostuneesti, piippaile tai esim. tönimällä ”vaadi” päästä hommiin

+ reagoi mm:n hajuun selkeästi ja äärettömän innokkaasti (on ehkä maailman helppolukuisin koira hajun saadessaan, joten sopii hyvin tumpelo-ohjaajalle ;))

– satunnaista maalimiesten niittailua esiintyy edelleen, jos olosuhteet ovat suotuisat (koira onnistuu kiihdyttämään liian helpolle piilolle liian kaukaa, jos hajua ei tarvitse sen kummemmin työstää, kiihtyy hetkessä nollasta sataan)

– saisi keskittyä paremminkin pelkästään itse tehtävään esim. taajamissa ja vilkasliikenteisissä paikoissa (toisten koirien hajut, merkkailu, narttupissat jne)

Pelastushakua

Tässäpä superhieno kuva viikko sitten lauantaina tehdystä etsintätreenistä. Ideana oli saada koiralle aikaan pikku etsintätehtävä, koska koko syksy ollaan tehty melkeinpä pelkästään ilmaisutreenejä erilaisilla kiemuroilla ja maalihenkilöt ovat aina löytyneet hyvin nopeasti.

Kuvassa näkyy oranssilla merkittynä noin puolen hehtaarin kokoinen alue, joka käytiin läpi. Sininen nuoli merkkaa tuulen suuntaa alueen pohjoisrajalla. Sininen tähti on maalimies. Sininen soikio on paikka, jossa koira selvästi reagoi ja punaiset soikiot ovat paikkoja, joissa koira teki ilmaisun. Vihreä laatikko on auto, josta lähdettiin kaartaen kentälle. Kentän ja metsän rajalla on erittäin jyrkkä nousu, eli kenttä jää kuoppaan.

 

No eipä tietty mennyt ihan suunnitellusti tämä treeni. Oli sovittu, että maalimies on kentän pohjoispäässä sijaitsevan jyrkän rinteen puolivälissä. Koira sai ensimmäisen kerran hajun maalimiehestä jo pienen vihreän ympyrän kohdalla. Saman tien kun puin etsintävermeet, Hiisin nenä alkoi käydä ja se katseli nuuskutellen kohti kentän pohjoispäätä. Seuruut ja paikkamakuut olivat ok, seuruutin siis alueen etelärajalle ja annoin luvan etsiä.

Koira lähti länteen ja minä perässä. Lähdettiin sitten nousemaan rinnettä loivasti ylös kohti itää, koska siinä kohtaa tuuli tuntui käyvän idästä. Noustiin rinteen päälle ja kaarrettiin lopulla itään. Olin aika ihmeissäni, kun löytöä ei tullut, joten ajattelin, että ehkä maalimies olikin ehkä ehtinyt kauemmas. Tässä kohtaa koira oli jopa käynyt kymmenen metrin päästä maalimiehestä, mutta tuuli oli myötäinen, joten ei hajua eikä löytöä.

Tehtiin sitten laaja kierros pohjoisen kautta länteen, ja sinisen soikion kohdalla koira reagoi vähän. Lähdettiin laskeutumaan kohti alueen eteläistä kulmaa, ja koira teki ison kaarroksen länteen. Kaarrokselta palattuaan lähti määrätietoisesti kohti punaista soikiota alueen etelärajalla ja teki elämänsä ensimmäisen valeilmaisun. Harmillisesti en vain tiennyt sitä valeeksi ja hyväksyin :/. Näytölle mentiin juurikin tuohon punaiseen ympyrään, josta koira ei osannut jatkaa. Rullan otin siinä kohtaa pois kaulasta, koska tiesin, että maalimiehellä oli irtorulla varmistimena.

Jatkettiin matkaa muistaakseni kentän reunaa pitkin itään. Yhtäkkiä koira spurttasi lujaa kentän eteläreunaa kohti, jossa oli asuintalo ja ihmisiä ulkona pihatöissä. Annoin koiran juosta melkein talolle asti, koska ajattelin, että jospa se saa pohjoistuulen mukana hajusta kiinni matkalla. Kutsuin sitten takaisin, kun huomasin, että olikin selvästi menossa ilmaisemaan kaukana olevaa pihaporukkaa. Käännyttiin kohti aluetta, ja vasta siinä vaiheessa huomasin itse maalimiehen. Koirakin sai vihdoin hajun, reagoi heti vahvasti ja teki ilmaisun.

Olihan kyllä vaikea paikka minulle ja opettavaiset olosuhteet. Kaikista vaikeinta oli ehkä ohjaajan kannalta se, että maalimiehen oli tarkoitus olla muualla kuin siellä missä oli. Samoin huomasin vältteleväni alueen lähellä olevaa rivitaloa, kun en halunnut ajaa koiraa ihmisten takapihoille. Tuulen suuntien havainnointi ”lennosta” koiran tarkkailun ja partioinnin lomassa oli myös hankalaa, kun metsän puolella tuuli pohjoisesta, kentällä metsän rajassa kävi itätuuli, kauempana kentällä taas tuuli pohjoisesta. Itätuuli painoi ilmeisesti maalimiehen hajua aika pitkälle länteen, koska koira sinne mieluusti hakeutui. Lännessä oli lisäksi iso kosteikko, joka saattoi vetää hajua aika kaukaakin.

Minulla maaston lukeminen on vielä aika heikkoa, kun kokemusta on lähinnä pistottamisesta. Paljon on siis opittavaa sillä saralla. Koira puolestaan tarvitsee selvästikin treenejä, joissa maalimies ei löydy heti. Nyt turhautuu ja ottaa välillä piehtarointitaukoja, kun on tottunut kolme kuukautta ilmaisutreeneissä löytämään aina heti. Koskaan aiemmin en ole samanlaista turhautumispiehtarointia siltä nähnyt, vaan on tullut selvästi uutena juttuna reipastempoisten ilmaisutreenien kylkiäisenä.

Positiivista oli, että heti hajun saadessaan koira reagoi ja toimii. Valeilmaisua hajun perusteella kokeilee varmaan toisenkin kerran, jos siihen tulee mahdollisuus. Radiopuhelimet on siis otettava käyttöön tai pelattava irtorullilla silloin, kun tiedossa on, että luvassa on jonkin verran kuljeskelua ja turhautumista ennen löytöä.

Loppuun vielä maalimiehen kuvaama videonpätkä yhdestä ilmaisun tekniikkatreenistä. Tältä se siis suurin piirtein etsittävän näkökulmasta näyttää, kun Hiisi löytää ja ilmaisee:

 

 

Syysenergiaa

Syksy on sujunut ulkoilun, lenkkeilyn, suunnistuksen ja treenailun merkeissä. Ollaan saatu tekemiseen ihan uudenlaista virtaa, ja tuntuu suorastaan häkellyttävän helpolta treenata järjestelmällisesti nyt, kun tavoite (pelastuskoiratoiminta) on kirkastunut, eikä enää ajelehdita kokeilemassa. Kivaa ja antoisaa oli toki kokeilukin, mutta nyt tässä meidän hommassa on ihan uudenlaista ryhtiä ja selkeyttä. Treenikavereitakin on siunaantunut jo niin mukavasti, että meidän on mahdollista käydä tekemässä pikkutreenejä monta kertaa viikossa ja vieläpä hyvinkin erilaisissa paikoissa (esim. rauniot, taajamat, metsät, liikekeskukset, koulujen pihat). Ollaan myös löydetty fiksuja pelastuskoiraihmisiä, joilla on hyviä ajatuksia koulutuksen etenemiseen ja mahdollisiin ongelmiin.

Välitirsat Råtan kanssa.

Parhaillaan työn alla on haun rullailmaisun yleistäminen esimerkiksi erilaisiin maalimiehiin, ympäristöihin ja välimatkoihin. Treenit ovat sujuneet mukavasti, ja kehitystä tapahtuu koko ajan. Parasta on tietysti se, että koira nauttii täysillä, ja se on ilman muuta se paras palkka minulle.

Hienointa on ollut huomata, että toisten koirien pissanhajut häiritsevät Hiisiä yhä vähemmän. Eilen koettiin sekin ihme, että suositulla koiranulkoilutuspaikalla tehdyn treenin aikana Hiisin fokus oli täysillä treenissä, mutta loppuleikkien ja varusteiden riisumisen jälkeen alkoi innokas haistelu ja nuuskustus juurikin siinä samassa paikassa, jossa olimme treenanneet. Saattaa kuulostaa aika mitättömältä asialta, mutta minulle se oli todellinen huippuhetki. Koiran käytös kertoi siitä, että pitkäjänteinen työnteko on kannattanut: motivaatio tekemiseen on menossa kohti tavoitetta =). Kiinnostuneet voivat seurata ilmaisun yleistämisprojektia treeni treeniltä Sivut-otsikon alla linkistä Rullailmaisun treenipäiväkirja. Pyrin päivittämään sinne kerran viikossa viikon treenisaldon.