Yolan rullailua ja Hiisin ryhmäpaikkis

Tänään karautettiin kotoisen kaaoksen keskeltä hallille ja oltiin reippaasti myöhässä. Jolpposen kanssa jatkoin targetille maahanmenoa välimatkaa ja suuntaa vaihdellen sekä kestoa lisäten. Hyvät häiriötkin saatiin, kun meidän puolella hallia oli viisi koiraa ja toisella puoliskolla treenattiin innokkaasti agilityä. Keston ja etäisyyden kanssa täytyy tehdä paljon lisää töitä. Herkästi nousee ylös, kun välimatkaa on kolmesta neljään metriä.

Tehtiin myös rullantuontitreeniä. Olisikohan tämä ollut Yolan viides tai kuudes rullantuontitreeni. Tällä kertaa tehtiin vain kolme toistoa, joissa meidän Kerttu maalimiehenä. Treenikaveri oman koiransa kanssa köllötteli Kertun vieressä jutustellen. Ihan hyvä määrä häiriöitä siis. Ensimmäisellä yrittämällä homma meni pieleen, kun mokasin ja unohdin kissan märkäruokaa lähelle rullaa. Köllöttelijäkoira myös ihan pikkuisen murahti. Yola otti kuitenkin rullan ensihämmennyksestä huolimatta ja oli sitä minulle tuomassa heti kun nappasin herkut pois sen ulottuvilta. (Kissan märkäruoka siis selvästikin on sille iso häiriö.) Toisella kerralla meni muuten hyvin, mutta rulla putosi suusta parikymmentä senttiä liian aikaisin. Kolmannella kerralla saatiin ihan täydellinen suoritus, ja siihen lopetettiin.

Hiisi teki neljän koiran rivissä paikkamakuun. Vieressä toinen leikkaamaton uros, ja pojat eivät luonnollisestikaan mitään sydänystävä ole. Eivätpä toisiaan provosoikaan, mutta haluan olla näissä jutuissa mieluummin liian huolellinen kuin huoleton. Hiisi teki taas onnistuneen paikkamakuun. Muutaman kerran vilkaisi sivulle, mutta katse palasi nopeasti minuun. Ei haisteluja, levottomuutta tai lonkalle pudottautumista, pelkkää sfinksiä. Lähellä toki olin ja palkkailin paljon, kun oli taas vähän uusi tilanne. Onnistunut treenikerta Hiisinkin osalta. Se ei päässyt tekemään paikkiksen lisäksi muuta ja oli siitä selvästikin hieman pahoillaan.

Hakua Tampereella & Vantaalla, TOKOa Veikkolassa

Lauantaina käytiin vierailemassa Pirkanmaan vesikoiraporukan treeneissä, jotka oli ihanasti järkätty ihan meitä varten <3. Päätin vähän turhankin rohkeasti tehdä Yolan kanssa pari rullatreeniä irtorullilla. Alla oli vain muutama toisto meillä kotona sisällä, joten epäilin, että mitähän siitäkin tulee. Välimatkaa oli jokunen metri. Kovasti innolla se lähti, mutta kun olisi pitänyt ottaa rulla suuhun, niin alkoi aikamoinen kiemurtelu, tanssi ja säätö :D. Viisi toistoa taidettiin tehdä, mutta onnistumisprosentti ei ollut huima. Olisikohan yksi täydellinen suoritus ollut joukossa, loput enempi tai vähempi sähläämistä. Pääasiassa hankaluuksia tuotti rullan ottaminen ja pitäminen suussa heti noston jälkeen. Lisätreenin tarvetta siis oli, joten jatkettiin harjoituksia maanantain ylimääräisellä tokoiluvuorolla. Hyvin meni siellä, joten ehkä kokeillaan taas ulkonakin.

Hiisi sai tehdä pienen partiointikierroksen. Sille olin pyytänyt kaksi maalimiestä, jotka oli sijoitettu korkealle. Ensimmäinen oli kiven päällä, toinen ison juurakon päällä. Toinen oli maastoutunut niin hyvin, että en millään meinannut otsalampun valossa erottaa ihmistä juurakon päältä. Hyvin meni treeni kaiken kaikkiaan. Alussa Hiisi oli turhan kiinnostunut aiemmin treenanneiden koirien jäljistä, mutta kun ihmisen hajua tuli nokkaan, niin fokusoitui hyvin itse asiaan.

Maanantaina käytiin hallilla tokoilemassa, kun kaveri oli ottanut vuoron itselleen ja kaipasi pientä koirahäiriötä. Yolan kanssa tehtiin perusasentotreeniä, tuo yllä mainittu rullatreeni sekä targetille maahanmenoa sekä maahanmenon kestoa. Kivasti meni.

Hiisin kanssa tein seuraamista. Tällä kertaa siis käännöksiä, peruasentojen oikean paikan hakua, juoksua, vähän paikkamakuuta ja yksi liikkeestä maahanmeno. Loppuun vielä kaksi vauhtiluoksetuloa. Höntsäilymielellä oltiin. Tekemistä on edelleen perusasennon oikeassa paikassa, varsinkin jos käännyn itse vain vähäsen (max 45 astetta). Suoraan edestä ja suorasta kulmasta se löytää hyvin oikean paikan. Tosin suoraan edestä tullessa saisi tulla sivulle nopeammin. Jostain syystä se alkaa helposti perusasennossa tarjoilla maahanmenoa, jos vain seistään. Sitä pitää muistaa työstää. Kuvittelee ehkä tulevaksi paikkamakuuta/kaukoja tms. Seuraamisissa oikeaan kääntymisissä saisi pysyä paremmin mukana.

Tässä pari pätkää Hiisin touhuista. Seuruuta, käännöksiä, maahanmenoa, maassa odottamista ja muuta pientä piperrystä.

Tiistaina Hiisi teki iisin hakutreenin Petikossa. Uusi paikka, kaksi maalimiestä noin 50 metrin välein. Alueelle mennessä nuuskutteli taas antaumuksella pissat tien vierestä, mutta metsän puolelle mentäessä keskittyi hyvin. Ei mitään älytöntä vauhtia pitänyt, kun alla oli rankka lumihankilenkki. Ilmaisut hyvät, irtoaminen hyvä, koira kaiken kaikkiaan hyvin. Maalimiehet olivat ennestään ihan vieraita tyyppejä. Olin ohjeistanut mm:t olemaan passiivisia, kunnes toisin sanon. Näytöllä odotin, että Hiisi peruutti, minkä jälkeen palkat maalimiehille ja saivat palkata. Hyvin toimii siis kokeenomainen maalimieskäytös. Ensi treenissä pitää muistaa antaa palkat jo ennalta.

Sunnuntaihaut

Sunnuntain treenattiin molempien kanssa hakua pikku pakkasella Histan metsässä. Hiisi sai tehdä isohkon alueen, jolla kaksi maalimiestä. Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut Jari Miettinen.

Lupa pyydetty. Lupa myönnetty.

Ensimmäisen Hiisi nosti aika nopsaan. Nappasi jäljen parikymmentä metriä aloituskohdasta (tallattu alue), upposi noin 50 metriä metsän puolelle ja tuli takaisin rulla suussa. Rullan tipautti sekunnin ennen käskyä, mutta tajusin vähän jälkijunassa enkä korjannut. Kytkin koiran, ja mentiin näytölle.

Näytä!

Mm ryömii kuusesta palkkaamaan pelastajan.

Sitten lähdettiin jatkamaan aluetta, ja hetken päästä Hiisi sai hajun alueelle jääneestä makuualustasta. Meni innokkaasti esineelle ja haisteli sitä. Kehuin ehkä 30 metrin päästä, ja Hiisi lähti tulemaan luokse sen näköisenä, että nyt on löytynyt jotain. Kävi nopeasti minun luonani ja lähti saman tien takaisin esineelle. Siitä kehut. Juoksi sitten esineen ja minun väliä, kunnes pääsin itse esineen luo. Siellä kehuin taas ja palkkasin. Hyvä homma! Mulle kelpaisi oikein hyvin tällainen kertova ilmaisu esineille. Tehdään siis jatkossakin näitä!

Palkkausta esineellä.

Jatkettiin partiointia, ja poistuttiin tallatulta alueelta puhtaalle. Hiisi nosti kuonoaan yhden kallion laella ja jatkettiin matkaa, mutta alempana hajua ei enää tuntunut. Olisiko ollut tallatun alueen hajua? Vähän näkyi koirasta hämmennys, että miksi ei löydetä mitään. Nosti kerran tai pari koipea ja olisiko ravistellutkin, mutta teki koko ajan töitä noin 20-30 metrin etäisyydellä, seuraili minun liikkumistani ja liikkui hyvin. Alettiin pikku hiljaa kaartaa kohti sitä paikkaa, jossa toinen mm oli. Hetken kuluttua Hiisin ilme selvästi muuttuikin, se irtosi kokonaan pois näkyvistä ja palasi hetken kuluttua rulla suussa. Nyt piti rullan, kunnes pyysin irrottamaan. Kytkin koiran näytölle, mutta kiinnitin liinan vahingossa valjaiden lenkin vierssä olevan lainakellon lenkkiin, joten mulle jäi liina ja kello käteen, kun koira singahti näytölle. Sepä ei Hiisiä haitannut. Oikein hyvä treeni, jossa saatiin kasvatettua koiran uskoa siihen, että vaikka mitään ei hetkeen löydy, niin lopulta kyllä löytyy. Esineilmaisukin alkaa ehkä ratketa itsekseen.

Lopuksi pallohommia, lällytystä ja isot kehut.

Syliinkin pääsi pallo suussa.

Yolan treenistä tulikin sitten aikamoista hurlumheitä. Se on syttynyt tähän hakutouhuun niin kovasti, että livahti täysin lapasesta. Erikoinen juttu, kun se on arjessa niin hyvin kuulolla, pysyy lähellä, tsekkaa AINA missä minä menen ja on ihan täysin irtipidettävä taajamassa. Ainakin jäniksen perästä, linnuilta ja ketun perästä tulee näkölähdön heti, kun käsketään.

Hakutreeneissä tallatulla alueella oli sen sijaan täysin poissa hallinnasta. Puhtaalla alueella sen sijaan normaalisti kuulolla. Hurja motivaatio sillä on, ja kovasti se haluaisi jatkaa. Etsiminen näyttäisi olevan sille se paras palkka. Karkasi vielä treenin jälkeenkin etsimään koko hemmetin treenialueen uudelleen, kun en tyhmänä tajunnut kytkeä sitä.

Saatiin onneksi vähän onnistumistakin. Ekalle maalimiehelle pääsi lipeämään vähän turhan kaukaa, mutta toinen löytö saatiin tehtyä suunnitelman mukaan, eli niin, että luoksetulon ja minun ohjauksen kautta pääsi tekemään löydön. Maalimiehillä oli käyttäytynyt erittäin kauniisti. Ei edes mitään syliintunkemisia tms. Nyt sitten vain hyvää treenisuunnitelmaa lintukoiralle tekemään.

Etsintätreenissä kartturina & Hiisin minitreeni

Eilen illalla olin yhdelle koirakolle kartturina, ja kivastihan se meni. Alue oli aika helppo, ja minun hommaani helpotti myös se, että treenien järjestäjä oli jättänyt meille suunnistuskartan. Mikäs sen avulla suunnistellessa, kun yksityiskohtia riitti, ja aluekin oli mietitty helposti hahmotettavaksi. Hyvä alku meikäläisen kartturointitreeneille! Suunnistusmotivaatiokin nousi onnistumisen myötä kohisten

Hiisi sai lopuksi vielä etsiä yhden maalimiehen samalta alueelta, jolla oltiin ensin koirakon kanssa etsitty. Halusin vähän katsoa, miten paljon sitä kiinnostaa vieraan koiran tuoreet jäljet. Kiinnostivathan ne. Leveää polkua pitkin kävellessä Hiisi keskittyi lähinnä nuuskutteluun ja omiin bisneksiinsä. Kun mentiin metsän puolelle, se selvästi keskittyi etsimiseen. Oltiin sovittu suurinpiirtein, mihin mm menee, joten mulla oli siitä aika vahva ajatus. Koko ajan vain odotin, että tarkastaisipa Hiisi nyt ne meidän vanhat jäljet, niin kaarretaan sitten kohti maalimiestä. Hetkeen ei koiraa näkynyt, mutta kello kuului ja pian ilmestyikin rulla suussa vierelle. Kytkin koiran, mentiin näytölle ja siellähän se mm olikin.

Hyvä oppitunti minulle siitä, että ei välttämättä kannata fiksoitua ajatukseen mm:n sijainnista, vaikka sen kuvittelisi tietävänsä. Ja eipä siinä mitään, kyllähän minä koiraan luotin. Hieno homma oli nähdä taas kerran, että Hiisi irtoaa ja ilmaisee, vaikka en yhtään anna tukea ja jopa omalla liikkumisella painostaisin muualle. Olihan se toki ennenkin nähty, että hyvin toimii, mutta oikein kiva huomata taas!

Hiisi & Yola hakumetsässä

Pienet treenit otettiin molemmille koirille tänään päivällä Nuuksiossa. Yola teki kolmella eri maalimiehellä ihan vaan kohteelle maahanmenotreeniä. Eli lähetin koiran maalimiehelle, jolta sai palkkaa kun kävi maahan kohteelle. Itse menin perässä, palkkasin lopuksi kohteen päälle ja otin sitten hallintaan. Toistoja en enää muista, mutta tosi hyvin meni kaikki. Hienosti keskittyi. Välimatkat vaihtelivat nyt parista metristä pariinkymmeneen.

Hiisi teki sille uudella umpipiilolla yhden maalimiehen, koska halusin nähdä ja testata, miten se pärjää umpparin & kiintorullan kanssa. Kiinnosti nähdä, miten se ratkaisee rullan noston, jotta voin tehdä jatkosuunnitelmaa umpparien suhteen. Treeni oli seuraavanlainen:

Ensin mentiin koiran kanssa kytkettynä alueelle. Merkkasi monta kertaa mm:n hajua, mutta mentiin minun valitsemaa reittiä. Sitkeästi aina merkkasi tosi hyvin uudestaan ja uudestaan. Kun oltiin näköetäisyydellä piilosta, kiinnitin rullan ja vapautin koiran. Hiisi lähtikin heti innokkaasti työstämään piiloa. Kiersi, kaarsi ja etsi, pääseekö jostain sisään. Piilon ovessa oli reikä, josta sai kuononsa pujautettua sisään, joten yritti siitä oikein pontevasti tunkeutua. Turhautuikin sen verran, että puraisi vähän maalimiehen makuualustaa… Totesi, ettei onnistu, veti päänsä ulos reiästä ja ilmaisi. Mulla oli Kerttu repussa, joten en kumartunut ottamaan rullaa, annoin vain luvan irrottaa, kun tuli sivulle. Hiisi oli kuitenkin niin keskittynyt, että pudotti rullan vasta tokalla käskyllä. Kun irrotti, niin annoin näyttöluvan.

Tosi kivasti meni, mutta vaikea Hiisin on näköjään aloittaa ilmaisua, ellei saa kuonokosketusta maalimieheen. Olen monta kertaa aiemminkin saanut raporttia, että koira koskettaa molaria ihan kevyesti kuonolla niin kuin kokeilisi, että oletko oikeesti siinä. Loppupalkaksi tehtiin Hiisille pieni makkararinki, josta se olikin aivan hillittömän täpinöissään :D. Oli vissiin niin kutkuttavan ihanan jännittävää, kun ei voinut tietää, kuka kutsuu seuraavaksi. Pitää muistaa toistekin, että se on koiran mielestä niin hirmu kiva homma.