ID-juttuja

Minulle alkaa pikku hiljaa alkaa hahmottua ajatus siitä, mitkä harrastuslajit ovat meille ne tärkeimmät. Meillä on lähitulevaisuudessa edessä muutto pääkaupunkiseudulle, joten uudet huudit rajoittavat varmasti touhuiluja. Päälajeiksi ovat nousemassa vähän yllättäen ID-jälki ja TOKO. Hajuerottelua ja ID-jälkeä on helppo treenata vaikka keskellä keskustaa, joten metsäjälki saa jäädä taustalle. Lisäksi ID-jäljen harrastajia on etelässä paljon enemmän kuin meidän nykyisillä kotinurkilla. Treeniseuraa ja -paikkoja luulisi siis löytyvän.

Taustalle on jäämässä myös haku, joka kiinnostaisi minua huomattavasti enemmän kuin koiraa… Kyllä sen vaan Hiisistä näkee, että palava into pk-hakuun puuttuu. Pk-puolella koiran tekninen osaaminen on tärkeää, eikä pistotyöskentelyn harjoitteleminen saa Hiisiä syttymään. Hiisi tavallaan suorittaa hakua. Se osaa tehdä asiat teknisesti tarkasti ja hyvin, mutta intohimo asiaan puuttuu. Toki osansa on myös ohjaajan kyvyssä keksiä innostavia harjoituksia. En varmaankaan ole osannut.

Toisaalta taas tosi haastavissa paikoissa Hiisin tekeminen on aivan eri maailmasta. Esimerkiksi pari viikkoa sitten tehdastreeneissä nähtiin jotain aivan muuta kuin metsässä. Hiisi oli suorastaan liekeissä, kun maalimiehiä pääsikin etsimään jännittävistä umpipiiloista ja sokkeloisista halleista kuormalabyrinttien keskeltä. Välillä työskenneltin pimeässäkin, ja koira sai pujotella pimeissä, ahtaissa väleissä. Sopivan suuret haasteet ja mahdollisuus itsenäiseen työskentelyyn ovat siis niitä juttuja, joilla Hiisi sytytetään. Toivottavasti päästäisiin ainakin silloin tällöin treenailemaan myös hakua ja pitämään sitä taitoa yllä. Ehkäpä pk-lajit odottavat meitä vielä jossain tulevaisuudessa.

TOKOssa ja ID-jäljestyksessä nautin erityisesti molempien lajien monipuolisuudesta. On niin paljon pieniä palasia, joita voi treenata ja hioa aina paremmiksi. Lisäksi ID:ssä kiinnostaa lajin haastavuus ja kaikki ne sovellukset, joita perustekniikoita hyödyntämällä voi kehittää.

Tässä pikku videonpätkä Hiisin hajuerottelusta. Annoin ensin koiralle ”lähtöhajun”, eli koira sai haistaa purkkia, jossa oli etsittävän ihmisen haju. Sen jälkeen vapautin koiran etsimään samaa hajua ympäristöstä. Tässä treenissä matolla oli viisi samanlaista hajulappua, joista vain yhdessä oli hajua. Videolta näkee hyvin sen hetken, kun koira tajuaa haistaneensa oikeaa hajua. Keskivertokoiralla hajun matkareitti kirsun päästä aivoihin on 30 cm pitkä. Sen vuoksi koiran reaktiossa on pieni viive. Reaktion nopeuteen vaikuttavat esimerkiksi koiran viretila, keskittyminen ja ympäristön häiriöt.

Herätys talviunesta

Blogi jotenkin vähän nuupahti tammikuun ajaksi, mutta täällä me ollaan ja touhutaan entiseen malliin.

Pupukyttä kyttää.

TOKOssa tajusin, että ei meidän 2-3 treeniä viikossa riitä mihinkään. Jos joku liike on poissa ohjelmistosta viikon tai pari, Hiisi ehtii yksinkertaisesti unohtaa koko tempun. Ihme juttu, mutta totta se vaan on. Nyt pilkotaankin sitten treenit entistä pienempiin paloihin ja tehdään joka päivä jotain. Aamu- ja iltalenkeillä yhdet hankitunnarit, päivälenkillä joku pieni juttu ja välillä vähän kaukojen tekniikkaa. Lisäksi paikallaoloja eri liikkeissä aina tilaisuuden tullen ja häiriöitä lisäillen. Ostin myös pariksi kuukaudeksi halliaikaa, joten käydään sielläkin treenailemassa vauhdikkaampia liikkeitä ja muutakin mukavaa. Ideana on nyt joka tapauksessa panostaa näihin tottelevaisuustemppuihin, jotta päästään edistymään.

Tottiksen puolella pääosin samat häiriöongelmat kuin tokossa. Olen pitänyt treenit tosi positiivisina, mutta kokeilinpa sitten kieltää hairahtumisista ihan napakasti. Ja sehän toimii! Ihan turhaan olen jättänyt vain huomioimatta, jos koiralla alkaa katse harhailla. Hiisi ei selvästikään ole mikään maailman pehmonuppisin kaveri, joten ihan hyvin tuntuu sopivan napakkakin palaute. Nyt ainakin tuntuu, että olen saanut ylipäätään paremman otteen koko koirasta ja alkaa olla hyvä tuntuma siitä, millainen palaute on sopiva.

Isoimpana haasteena meillä on tokossa ja tottiksessa edelleen häiriöherkkyys ja suoritusvarmuus uusissa paikoissa. Ylläri. Aika monta kertaa mieleen ovat palanneet MH-kuvaajan luonnehdinta Hiisistä. Utelias koira, joka näkee, kuulee (ja haistaa) kaiken ja haluaa ottaa heti selvää. Ihanan helppo ominaisuus treenatessa, mutta tällä hetkellä minulla on taas vähän optimistisempi kausi menossa =).

ID-jälkijutuista ollaan tehty purkkitreenejä ja esineiden ilmaisuharjoituksia. Itse jälki ollaan jätetty taustalle muhimaan, koska se on kuitenkin Hiisin vahvoin osa-alue. Purkkitreeneissä välillä sujuu paremmin, välillä huonommin. Ilmaisut ok, ainakin sisätiloissa. Ulkona en viitsi lyhytkarvaista koiraa makuuttaa.

Haussa ollaan treenattu ilmaisuja aika hankalissa olosuhteissa. Nimittäin paikassa, jossa käy paljon koiria lenkkeilemässä. Ja sehän on Hiisille kovin vaikeaa, koska narttujen pissat toki olisivat paaljon kivempia kuin tyhmä ukkojen ja akkojen haku. Mutta ei auta. Jos äijäkoira hairahtuu pissanhajuihin eikä suostu tekemään hommia, kutsuu auto. Ohjaaja laskee kymmeneen(tuhanteen), sitten uusi yritys, ja kun onnistuu, niin superkivat leikit palkaksi. On vaikeeta, hyvin vaikeeta.

Terveyspuolelta iloisia uutisia! Osteopaatilla ollaan nelisen kertaa ja viikko sitten saatiin oikein mukavaa palautetta. Hiisi on alkanut käyttää takapäätään ja tehnyt sinne jopa lihaksia, niin syviä kuin näkyviä. Kaiperla tuumasi, että kovin hitaasti Hiisin kroppa kehittyy, mutta siitä tulee vielä tosi makee koira. Kiva juttu! <3.

Arkikäytös on Hiisillä myös petraantunut entisestään. Olen selvästikin tehnyt jotain oikein, kun vihdoin tuntuu siltä, että minulla on ote koiraan. Ihan täydellistä ei elämä vieläkään ole, mutta todella leppoisaa kumminkin. Hiisin kannalta kuuliaisuuden paras palkinto on tietysti vapaus. Hiisi saa nykyään ulkoilla vapaana melkein kaikki lenkit. Itse kun olen tarkkana, niin jänöjen perään ei spurttailla eikä muutenkaan suunnitella tyhmyyksiä tai näytellä keskareita muille koirille. Käskystä Hissu kulkee nyt tien reunassa tai minun takanani, jos käsken sinne. Se myös pysähtyy ja tulee luokse, vaikka vieraita koiria olisi näköpiirissä. Kokeilee se silti vähän rajojaan ja välillä käyttäytyy röyhkeästi minua kohtaan. Antaa kuitenkin periksi, kun olen tarpeeksi nopea ja napakka.

Ihan mukava vuosi näyttäisi tästä tulevan! Loppuun vielä parit kotivideot. Ekassa Hiisi opettelee ryömimään (Osteopaatin mielestä on tietty täysin urpoa ja epäluonnollista…) ja tokassa etsii meillä kotona esinettä.