Hiisin 2. e-treeni 1.2.2015

Viime sunnuntaina päästiin Hiisin kanssa varta vasten meille järkättyyn etsintätreeniin. Etsintäalue Espoon Juvanmalmilla oli kooltaan neljä hehtaaria. Lunta oli aika reippaasti, ja koko ajan satoi lisää. Minä kahlasin lumessa polvia myöten ja koira kainaloita. Lämpötila oli vähäsen plussan puolella, ja tuuli kävi jotakuinkin etelästä. Harjoituksen järkkäri oli Päivi, ja meitä kartturoi Ari.

Suunnitelma oli aloittaa etsintä rajoja pitkin alueen pohjoisrajalta ja edetä ensin kohti itää. Alueen kulmasta kääntyä etelään ja nousta poikittamaan aluetta jyrkänteen jälkeen itä-länsisuunnassa. Sitten edetä länsirajaa noin 50 metriä ja poikittaa alue lännestä itään. Toisin sanoen pilkkoa alue poikittamalla sitä itä-länsisuunnassa noin 50 metrin välein niin, että vienosta etelätuulen häiveestä saataisiin kaikki hyöty irti.

Eteneminen oli aika hidasta, mutta Hiisi irtoili olosuhteisiin nähden tosi hyvin. Jyrkänteen jälkeen ensimmäinen nousu kohti länttä sujui itseltäni vähän epäröivissä tunnelmissa. Ilma ei alueella tuntunut liikkuvan ollenkaan ja mietin, miten tiheällä kammalla tällainen alue olisi tositilanteessa käytävä läpi, ennen kuin voisi todeta alueen tyhjäksi. Lunta oli puiden oksilla paksulti, ja kuusen oksien alla lymyilevän ihmisen haju voisi jäädä koiralta huomaamatta, jos koira ei sattuisi tarpeeksi lähelle ihmistä.

Oltiin edetty noin 2/3 ensimmäistä länteen suuntautuvaa poikitusta, kun katselin pohjoiseen parinkymmenen metrin päässä nousevaa kalliota ja sanoin kartturille, että en usko koiran voineen saada hajua sieltä. Kävelin itse muutaman metrin kohti pohjoista ja Hiisi lähti etenemään minun rintamasuuntaani. Pian se nousikin kallion päälle nappaamaan hajun, laskeutui melkein saman tien takaisin ja pysähtyi puun juurelle. Hiisi oli löytänyt valkoisen t-paidan. Esineilmaisua Hiisillä ei vielä ole, joten kehuin löydöstä ja odotin hetken, alkaisiko koira spontaanisti juosta minun ja esineen väliä, kuten se oli tehnyt aiemmassa treenissä. Eipä se siinä hangessa turhia kirmaillut, vaan nappasi t-paidan suuhunsa ja toi sen minulle.

Jatkettiin suunnitelman mukaan matkaa. Oltiin edetty vajaa 1/3 matkasta alueen itärajaa kohti, kun kartturin piti hoitaa puhelinasiaa. Siinä kohtaa olimma kahlailleen vartin verran lumessa, ja olikin hyvä tauon paikka. Hiisin rinta ja etujalkojen väli olivat täynnä isoja lumipaakkuja, ja putsailin niitä pois, jotta liikkuminen olisi helpompaa. Jatkettiin sitten matkaa, kunnes päädyttiin taas alueen itärajalle. Itärajaa pitkin kulki polku, ja halusin palata polkua pitkin vielä siihen kohtaan, josta olimme nousseet edellisen kerran ylös. Näin Hiisi sai hetken liikkua muutenkin kuin kahlaten.

Sitten lähdettiin etsimään seuraavaa kohtaa, josta nousta ylös kohti länttä. Hiisi nosti jäljen ja annoin sen jäljestää. Jälki olikin pieni silmukka, joka palasi pian takaisin polulle. Hiisi jatkoi jäljen ajamista polkua pitkin, ja parinkymmenen metrin päästä jälki nousi ylös rinteeseen. Sanoin kartturille, että muutetaan suunnitelmaa, ja annetaan koiran ajaa jälki. Annoin Hiisin ajaa jälkeä irti, ja se pysyi pääosin näköpiirissä. Jälki jatkui rinnettä ylös ja kaartoi jonkin matkan päästä kohti pohjoista. Puuskutin ja kiipesin kalliota koiran perässä. Pian näinkin koiran puiden juurella. Jälki olisi vielä jatkunut eteenpäin, mutta Hiisi oli saanut etsittävästä ilmavainun ja mennyt suorinta tietä löydölle. Siellä se hellästi nuolaisi muutaman kerran maalimiehen kasvoja ja jäi sitten katsomaan minua. Minulla ja koiralla oli etäisyyttä muutama metri, ja koira vähän mietti, että ilmaiseeko vai ei. Olisiko vähän jo väsymys painanut, kun ei heti aloittanut ilmaisua? Otin muutaman askeleen eteenpäin, ja sitten koira ilmaisikin. Ilmaisu ok, sitten kun pienen tuumaustauon jälkeen käynnistyi. Tässä vaiheessa etsintäaikaa oli kulunut noin 25 minuuttia.

Maalimies kertoi, että alueella oli toinenkin esine, joten päätettiin katsoa, reagoisiko koira siihenkin. Hetki kuljettiin maalimiehen neuvomaan suuntaan, ja sitten Hiisi alkoi vahvasti pyrkimään kohti etelää. Se yritti nousta kivelle, mutta lunta oli niin paljon, että valui alas. Nappasin siis koiran syliin ja nostin sen kivelle. Siitä Hiisi ponkaisi vauhtia, ja syykin selvisi. Se oli haistanut jäljen, jonka annoin taas nostaa ja lähteä ajamaan. Jäljen varrella olevassa puussa roikkui toinen t-paita, ja paidan lähellä hangessa oli maalimiehen repun tekemä painauma, jota Hiisi innokkaasti nuuskutteli. Jatkoi sitten jäljen ajoa, mutta ei lähtenyt työstämään t-paitaa. Ehkä se tulkitsi, että esineen haju tuli repun painaumasta? Tai ehkä tässä näkyi kokemuksen puute korkealla olevista jälkiesineistä? Ollaankohan koskaan harjoiteltukaan sellaista.

Kaiken kaikkiaan tehtiin hyvä etsintätreeni, jossa näkyi, että Hiisin työskentelymotivaatio kantaa hankalissakin olosuhteissa. Etsintäaikaa kului yhteensä puolisen tuntia, mikä on meidän kokemuksella ja siinä lumihangessa jo melkoisen pitkä aika työskennellä. Koiran fokus etsimiseen säilyi hyvin, mutta lepotauon pitämisessäkään ei ollut vaikeuksia. Hiisi irtosi hyvin, oli hyvin kuulolla ja sain pelkällä rintamasuunnalla ohjattua sen haluamaani paikkaan. Lisäksi Hiisi reagoi vahvasti esineisiin ja jälkeen sekä ajoi jälkeä myös tallatulla polulla. Parantamisen varaa oli ilmaisun käynnistämisessä (ilmaisu pitäisi aloittaa nopeammin). Löytöä ei myöskään tarvitsisi koskettaa. Matkan varrella olevista koirien jäljistä ei myöskään tarvitsisi kovasti kiinnostua.

Partiointia ja jälkinillitystä

Hiisin kanssa tehtiin tiistaina partiointitreeni, jossa meille oli annettu etukäteen reitti, jota kuljetaan. Mukana peesari/kartturi. Alueen koko noin 3 hehtaaria. Tuuli kävi etelästä/lounaasta. Minun kulkureittini kuvassa mustalla.

Seuruutin autolta parinkymmenen metrin matkan alkupisteeseen. Peesarin mielestä meni hyvin, mutta olihan siinä vääntöä, kun koiran nenä kävi koko ajan. Huonosti malttoi, eli siinäpä hyvä aihe jatkotreeniin. Vasta kunnon seuruusta pääsee palkkana maalimiehelle.

Lähtöluvan saatuaan Hiisi lähti pian kiihdyttämään ja nappasi peesarin tuoreen takajäljen, jota ajoikin turbovauhtia noin 100 metriä. Kolmannella kutsulla tuli jäljeltä luokse eikä enää karannut jäljenajoon. Kuljettiin vielä pieni matka, ja nopeasti Hiisi nappasi 1. maalimiehen hajun ilmasta. Vahva reaktio ja kirmasi oitis mm:lle. Siisti rullannosto ja hyvä ilmaisu. Minulla oli lainaliina, jossa hankala lukko, joten näytölle kytkeminen hanskat kädessä kesti tavallista kauemmin. Hyvin malttoi istua ja odottaa. Palkaksi juoksin itsekin aika lujaa näytölle. Peruutuksesta annoin palkkausluvan.

Sitten käännettiin kurssi kohti koillista ja jatkettiin. Hiisi liikkui hyvin ja kuunteli sanallistakin ohjausta. Melko pian irtosi reippaammin oikealle ja työsti sieltä 2. maalimiehen (koiralle vieras hlö). Oli tökännyt kuonolla maalimiestä kasvoihin ja nostanut sitten rullan. Olisikohan muistanut, että tönimisestä homma voi päättyä siihen, koska pysähtyikin kesken rullan tuonnin, katsoi minua hetken ja juoksi äkkiä maalimiehen luo uudestaan. Oli nostanut rullan koskematta ensin molariin ja jatkoi siitä virheettömän ilmaisun.

Jatkettiin hetki matkaa ja kallion laelta käännyttiin länteen/luoteeseen. Siitäkin Hiisi nappasi melko nopeasti hajun ja työsti 3. maalimiehen juurakon takaa. Tällä kertaa ei koskenut, vaan ilmaisi sujuvasti.

Kokonaisuus oli tosi hyvä. Hyvässä työskentelymoodissa mentiin. Maalimieheen kajoamisia pitää jatkossa seurailla ja tarkkailla, ovatko vähenemään tai lisääntymään päin. Mutu-tuntumalla kosketus tulee tällä hetkellä noin yhdellä molarilla kymmenestä, peitetyillä herkemmin.

Yolan kanssa treenattiin tänään pari sessiota rullan pitämistä ja irrottamista vasta käskyllä. Ajatuksena määritellä suoritus ja sen kriteerit tarkasti, jotta sählääminen kenties vähenisi. Hyvin upposi nakkihullulle kaaliin, että vasta käskystä saa irrottaa. Edelleen aika paljon levottomuutta pidossa, varsinkin jos venytän pitoaikaa pitkäksi. Kivasti sain jo käden häiriöliikkeen mukaan (käsi leuan alle ja rullasta kiinni).

Hiisin kanssa tehtiin tänään illalla tuore alle 100-metrinen jälki Espoon tuomiokirkon vieressä pikkuhangessa. Häiriöinä kahden ihmisen ja yhden koiran jäljet. Lähtöhajun saatuaan yritti pokkana valita penkalta koirankuset, joten napakka huomautus ja uusi aloitus. Hyvinhän se oli kusihuuruissaan jäljenkin bongannut ja ihan kilttinä poikana lähti sitten innolla ajamaan, kun sai uuden tilaisuuden. Askeltarkkaan mentiin ja huomautinkohan kerran kevyesti, kun tutkaili puolen metrin päässä samaan suuntaan kulkevaa häiriöjälkeä (meidän jälkeä vanhempi). Hangelta kävelytielle tultaessa oli selvästi hankala alustanvaihto (+ hankalat koiranhajuhäiriöt). Siinä pyörähti kerran, kunnes haistoi, että jälki jatkuu. Samanikäistä häiriöjälkeä (90 asteen kulmassa omaan) noteerasi sen verran, että pää vähän kääntyi ja hyvin nopeasti totesi oman jäljen jatkuvan. Toisella ylityksellä ei mielestäni reagoinut lainkaan. Kiva suoritus, ja hyvin pääsin huomauttamaan!

Loppuun tehtiin vielä pari toistoa ihmisen tunnistamista lähtöhajuna pipo. Ihan jees meni. Penkkojen tuoreet koiranjäljet ja kuset taas alkuun häiritsivät, mutta komentamalla keskittyi taas järkitouhuihin. Sitten vielä luoksepäästävyys ensin niin, että me mennään luokse, kätellään ja jutellaan. Sitten meidän luokse tultiin, käteltiin ja juteltiin. Koiraan ei koskettu. Kuuliaisena istui elukka vieressäni.

Häirittyjä jälkiä

Häiriöt jäljellä, miten älyttömän hauskaa! Kaikkein hauskinta on ehkä yrittää niitä keksiä :D. Plussaa myös, ettei jälkien tarvitse olla kovin vanhoja eikä pitkiäkään, kun häiriöt on se juttu. Invakoirakin voi niitä vallan hyvin tehdä. Kuluneella viikolla ollaan tehty taajamajälkeä (lähtöhajun kanssa) kehä kolmosen tuntumassa, jäljestetty sirkuksen kyljessä Haukilahdessa ja sitten vielä Oittaalla kuntopolun ja frisbeegolfradan kupeessa.

1) Vantaalla Kruunukalusteen kupeessa. Piiitkästä aikaa lähtöhajun kanssa. Hajun sniffaus oli vähän huolimaton, joten pyysin haistamaan toiste. Kun annoin luvan lähteä jäljelle, Hiisi oikein tosissaan hyökkäsi (ihan oikeesti hyökkäsi :D) jäljen kimppuun ja lähti ajamaan. Ensimmäisen kulman jälkeen treilasi vähän huolimattomasti, ja huomasin, että ei olla jäljen päällä, kun kuseskeli niin aktiivisesti. Palattiin sitten vähän takaisin, ja Hiisi korjasi oma-aloitteisesti ydinjäljelle. Joku esine taisi jäädä matkan varrelle, mutta yleisilme touhussa mainio. Ydinjälkitreeneihin tarttis palata.

2) Sirkustreeni Haukilahdessa koulun kentän vieressä. Sirkusta pystytettiin samaan aikaan, linnut kirkuivat, sirkuslaisten lounas tuoksui ihanasti, kentän viereisessä puskassa olivat parkissa seurueen kameli ja ponit. Samaan puskaan niiden kanssa luonnollisestikin survouduttiin jälkeä tekemään :D. Hiisiltä taas erittäin vahva reaktio jäljen alkuun. Into jäljenajoon on nyt sellainen, että hanskat tarttisin, kun grippiliinan kanssa ajelen. Kipeetä tekee, ja kämmenet melkein palaa, jos jälki on tuore. Hissukka ei nähnyt eikä kuullut mitään, vaan blokkasi ympäristön ihan täysin pois, kun keskittyi niin kiihkolla jälkeen. Yksi esine taisi jäädä matkalle, kun jossain kohtaa oltiin pari metriä jäljen sivussa. Ei valittamista.

3) Oittaalla jälkitreeni nurtsilla, jonka vieressä kuntopolku ja -laitteet. Ympärillä ulkoilijoita ja koiranulkoiluttajia. Superhäiriönä suomenruotsalaisittain suomea jutteleva heppu, jolla oli erinomaisesti istuva sininen (!) puku. Äijä hortoili siinä jäljestävän koiran ympärillä, poimi myrkyllisiä sieniä ja kyseli, että sienikoirako mulla siinä :D. Hissukka ei nähnyt koko äijää, vaan ihan himoissaan jälkeä ajeli ja nosti kaikki esineet. Kovin tuore oli taas jälki, ja hetken oltiin jäljeltä sivussakin, kun jäljentekijän haju ilmeisesti oli vahvin nurtsia reunustavan pusikon kyljessä.

Näitten lisänä Hiisi sai myös tehdä pienen esinetarkennustreenin metsässä. Olin aiemmin tehnyt kaverin koiralle jäljen, jonka varrelle jäi muutama jälkimerkki. Otin sitten Hissukan mukaan, kun menin hakemaan merkkejä pois. Reppana ei millään ymmärtänyt, että esine voi olla ylhäällä. Tarkensi kyllä kovasti jälkimerkkien alla ja ilmaisi lopulta käymällä makuulle merkin alle. Kehuin ja näytin sitten, että katsos hei tänne ylös. Eihän se pöljä tajunnut, vaan seuraavalla merkillä sama peli. Ei ole meidän Hissukka mikään supernopea oppija. Ihana ja innokas pölvästi kuitenkin <3.

Light-treenejä ja parantelua

No mitäs tässä. Pari kuukautta on jo saikuteltu ja sama homma jatkuu. Kohtuullisen pienillä hihnalenkeillä mennään edelleen, ja koiran liikunta-alustat pyrin pitämään pehmeinä. Tässä välillä ollaan käyty jo kerran fyssarilla, sitten ortopedillä kuvaamassa luustoa (kaikki ok) ja piikittämässä kortisonia sekä kahdesti osteopaatilla (tällä kertaa Laioksella) säädettävänä. Kipuilevan hauisjänteen lisäksi koko oikea puoli oli niskasta hännäntyveen jäykkä kuin rautakanki ja koira ylhäältä katsottuna kierossa kuin banaani. Nyt alkaa onneksi helpottaa. Pahimmat jännitykset ovat poissa, ja lihakset alkavat pehmetä. Seuraava osteopaattiaika on kuukauden päästä. Sitten katsotaan taas, missä mennään.

Treenattu on mm. aiempaa vanhempia ja häiriöisempiä jälkiä ja muuta pientä temputusta. Jälkiä on jonkin aikaa jo tehty 2-5 viikossa, ja kivasti on päästy eteenpäin. Jälkitreenipaikkoja meillä on ollut mm. taajamien nurtsialueet, tasaiset metsämaastot, hiekkakuoppa, lammaslaidun, hevoslaitumen vierusta, ulkoilualue jne. Eli paljon on ollut jäljellä häiriöitä muista ihmisistä, koirista, lampaista, hevosista, koirien pissoista, lukuisista häiriöjäljistä jne. Tosi mainiosti Hiisi on selvinnyt kaikesta, ja hyvin on päästy taas jälkitreenien makuun. Jäljestys on kyllä ihan huippukivaa touhua tällaisen koiran kanssa!  

Hakupuolella tehtiin eilen illalla jälkitreenin jälkeen ihan pieni reaktiotreeni kohtalaisen vilkkaassa taajamassa: jäljeltä käveltiin takaisin parkkikselle, ja matkan varrella ojapusikossa olikin piilossa yksi yllärimaalimies. Tarkoitus oli katsoa, reagoiko Hiisi ihmisen hajuun kesken tavallisen kävelylenkin. Äijäkoira oli aivan normaalissa lenkkikuseskelu-nuuskuttelumoodissa ja kävelytien päässä se bongasi vieläpä meitä odottavan treeniporukan. Kaikesta huolimatta se reagoi erittäin vahvasti piilossa olevan maalimiehen hajuun. Siitä lupa mennä, superkehut ja suora palkka maalimiehellä. Sitten treeniporukan luo kehuttavaksi ja lällytettäväksi. Hieno jätkä!

Ollaan me sitten vähän hömpöteltykin:

 

Jälki 4 ja sunnuntain hakutreeni

Jälki 4 oli sellainen ”katotaan nyt miten käy” -jälki, jonka tein lauantaina suurimmaksi osaksi hiekkapohjaiselle lähikentälle ja osaksi kenttää ympäröiviin heinikoihin. Bonuksena oli, että samaisella kentällä oli edellisen päivän ollut sirkus, jossa esiintyi mm. koiria, poni ja vuohia. Pituutta jäljellä oli puolisen kilometriä ja ikää neljä tuntia. Sää oli tuulinen ja aurinkoinen. Tein jäljen kuumaan paahteeseen neljän maissa iltapäivällä, ja ajettiin se kahdeksan maissa. Esineitä oli yhteensä 15.

Ja vaikeeta oli! Aurinko oli polttanut kenttäosuuden aika pahasti, joten haastetta riitti. Pidin liinan lyhyellä, enkä päästänyt haahuilemaan. Kovasti kentän reunat ja koirankusetushajut vetivät puoleensa, mutta en päästänyt, vaan pakotin pysymään ydinjäljellä. Aikamoista taistelua se olikin, ja lisäksi paikallinen nuoriso oli noukkinut kaikki vähänkään kiinnostavat esineet talteen. Loput esineet kuitenkin nousivat ja kulmat menivät superhyvin ja tarkasti, mutta suorat olivat jostain syystä vaikeita. Hiekka vaikeaa ja ruohoalueet selkeästi helppoja. Ensimmäisellä heinäpätkällä Hiisi pyrki välittömästi toisten koirien hajuille ja merkkailemaan, kun annoin vähän liinaa. Toisesta kulmasta paineli yli aika haipakkaa kilpailijoitten hajuja nuuskimaan ja koipea nostamaan. Siitä huomautin napakasti, ja mitä tekee Hiisi… Katsoo minua, kipaisee takaisin hommiin, nostaa esineen keskeltä kulmaa ja jatkaa sitten palkan jälkeen muina miehinä askeltarkkaa jäljestystä.

Jäljen jälkeen tein vielä kentälle pienen esineruudun, josta Hiisi selvisi ihan hienosti. Tästä treenistä tuli opittua, että jälki oli osin liian hankala ja häiriöitä oli varmaankin liikaa suhteessa jäljen vaativuuteen. Seuraavat pari jälkeä lienee fiksua tehdä metsään ja hölläillä vähän.

Hakutreenissä sunnuntaina ajatuksena oli tehdä kokeenomainen suoritus niiltä osin, kun se oli järkevää. Eli käytännössä minä treenasin itse treenimuodollisuuksien lisäksi 1) alueen hahmottamista kartalta (kartan ja kompassin kanssa alueen rajat läpi ennen suoritusta), 2) meille sopivan etsintäsuunnitelman tekoa ja 3) koiran kanssa liikkumista ilman ohjeistusta. Pari videotakin saatiin. Kiitos kuvaamisesta Minnalle!

Ekassa videossa koepaikalle tulo, koiran jättö paikkamakuun, etsintäsuunnitelman teko ja alueen reunalle aloituspaikkaan kulkeminen. Paikalla oli aiemmin ollut ryhmän tärppipäiväinen lagottonarttu, joten halusin ottaa varman päälle ja palkkasin tiheästi. Pakko antaa Hissukalle pisteet siitä, miten kivasti se pärjäsi, vaikka hyvät tuoksut oli varmasti. Itseni sain helposti lietsottua johonkin ihme jännitystiloihin, joten kokeeseen sopiva jäykkkä tärinäfiilis oli taattu :).

Toisessa videossa näkyy hyvin oman jännitykseni aiheuttama sähläys. Video alkaa siitä kun koira on löytänyt maalimiehen ja on tullut minun luokseni tuomaan rullan. Alan kytkeä koiraa näytölle, mutta kas vain, kun en osaakaan! Normaalisti näytölle lähtö menee meillä niin, että koira istuu sivulle, kytken näyttöliinan valjaiden lenkkiin, pyydän luovuttamaan rullan ja annan näytä-käskyn. Jostain tuntemattomasta syystä koira ei nyt istu (mun jännitys, koiran malttamatomuus päästä ekalle näytölle?), pyydän koiralta rullan ennen kytkemistä enkä edes lopulta meinaa osata kytkeä liinaa valjaisiin… Mutta mun typeryyksistä huolimatta Hissukka hoitaa homman ja lähtee näytölle erittäin vauhdikkaasti.

Kolmas video alkaa siitä, kun koira on etsimässä ja irronnut työstämään hajua. Se tarkentaa, ampaisee maalimiehelle ja lähtee ilmaisemaan. Sen jälkeen osaankin jo tehdä näytöllelähtörutiinit ja koira toimii niin kuin se on koulutettu toimimaan. Näytöllä maalimies palkkaa ensin ja sitten palkkaan vielä itse. (Videon jälkeen palkkaan koiran vielä pallolla ja viimeinen mm leikkii myös pallolla. Siinäkään koira ei yritä rähmiä maalimiestä.)

Treeni meni muuten kivasti, mutta ensimmäisellä maalimiehellä Hiisi oli tehnyt taas hiisit eli ajanut täysillä päin maalimiestä, vieläpä päin kasvoja :(. Tätä ei ollut sattunut pitkään aikaan, joten iso pettymys minulle. Jos näin kävisi kokeessa, meidät erittäin todennäköisesti hylättäisiin siihen paikkaan. Toisella maalimiehellä Hiisi oli ollut erittäin kohtelias: Saapui lähelle nuuskaisemaan, nuolaisi kasvoja, otti rullan. Näytöllä oli erittäin korrekti, kuten videoltakin näkyy. Alussa tehtiin myös luoksepäästävyys koemaisesti, ja siinä Hiisi käyttäytyi myös erittäin fiksusti. Piti kaikki neljä tassua maassa, vaikka ei ollut edes käskyn alla.

Seuraaviin treeneihin pitäisi nyt ihan vakavasti miettiä, miten törmäilyt ennen rullan nostoa saataisiin lopullisesti koiran käytöksestä pois ilman että vaikutetaan haitallisesti ilmaisun ja muun työskentelyn mielentilaan. Parin kolmen kuukauden tehotreenillä törmäilystä ei selvästikään päästy, vaikka siltä jo hyvän aikaa näytti. Heti kun on etsintätilanne ja sopiva paikka, niin Hiisihän törmää. Jos treenataan näitä erikseen, niin ei törmää. Äh. Prkl!

Hakutreeni + jäljet 1, 2 ja 3

Treenirapsaa pukkaa.

Haku: Kuusi maalimiestä ilmaisutreeninä lyhyeltä matkalta niin, että koira tulee ilmaisemaan, vaikka minä olen selin siihen. Kiintorulla kaulassa. Minä aluksi paikallani, sitten liikkeessä koirasta poispäin. Kehut joka kerta, kun tulee rulla suussa, vaikka olen selin tai kylki koiraa kohti. Tosi kivasti meni! Jotenkin Hiisi oli nyt erityisen kuuliainen. Vähän miinusta siitä, että oli pussannut jokaista maalimiestä. Lopussa tosin hoksasi, että nopein reitti maalimiehille kulkee jälkeä pitkin (tuuli myötäinen), joten seuraavissa treeneissä pitää muistaa poistaa jäljestämisen mahdollisuus. Jatketaan samalla teemalla mutta ensi kerralla etsintä mukaan ja ilmaisut minun selkääni kohti pidemmän matkan päästä.

Näissä maisemissa jäljestettiin viime lauantaina.

Jälki 1: n. 200-300 metriä, ikää reilu tunti, sää aurinkoinen +20, maasto lammaslaitumen ruohoista viertä ja heinäistä sekametsää. Esineitä 6 tai 7. Kulmia jokunen ja muutenkin kiemuraista menoa. Jäljennosto ja ensimmäiset parikymmentä metriä aivan lammaslaitumen viertä pässin ja parin uuhen kriittisten katseiden alla. Alueella myös paljon talon omien koirien jälkiä.

Hiisillä vähän vaikeuksia aloittaa, kun lampaat kiinnostivat. Katseli rauhallisesti lampaita jonkun hetken, jonka jälkeen nosti hyvin jäljen. Nosti hienosti ensimmäisen esineen laitumen vierestä ja jäljesti tarkasti. Ekalla kulmalla teki tarkistuslenkin mutta jatkoi sitten hyvin jälkeä pitkin. Yksi esine jäi pitkään heinikkoon. Jossain vaiheessa kulki jäljen oikealla puolella ja oikaisi pienen pätkän. Oikaisun takia jäi yksi esine.  Jätti huomioimatta ison puoliksi syödyn linnunraadon. Jäljesti loppuun saakka hyvin ja nosteli hyvin esineitä. Koirasta huomasi häiriöiden vaikutuksen ja ehkä pitkän tauonkin. Jäljestystyyli ei ollut normaalia rauhallisen tarkkaa ja keskittynyttä, vaan ennemmin vähän hätäisen oloista hotkimista.

Jälki 2: n. 100 metriä, ikää vajaa tunti, ajo heti ykkösjäljen jälkeen, kaaren muotoinen, lammaslaitumen viertä, laitumelle ja poikki, 2 esinettä. Nosti hyvin ja osoitti varmasti, että jälki menee aidan läpi laitumelle. Nostin koiran aidan yli ja könysin itse perässä. Siinä kohtaa alusta erittäin kuivaa ja täynnä lampaiden ja koirien jälkiä. Hiisi jäljesti ja pudotti jäljen useita kertoja sekä harhaantui haistelemaan lampaiden ja/tai koiran jälkiä. Odottelin pari kaarroksen verran ja sanoin sitten uudestaan ”jälki”. Käskystä Hiisi jätti muut hajut, alkoi työskennellä askeltarkasti ja nosti pian esineen. Melko tarkasti mentiin loppuun saakka laitumen poikki, eivätkä muut hajut enää häirinneet. Toinenkin esine jäljen lopussa nousi varmasti.

Jälki 3: n. 300 metriä taajamassa asfaltilla, sää kostea, ikää n. 3 tuntia, 6 esinettä. Ajoaika n. klo 01 yöllä. Haastava jälki, jonka nosto oli helppo, samoin loppuesine löytyi helposti. Matkalla Hiisi treilasi suurimman osan matkaa, osan jäljesti askeltarkasti. Keli taisi olla aika vaikea ja haju levinnyt kosteuden mukana laajalle. Muutamissa kohdissa tarkensi ehkä esineitä tai ydinjälkeä, mutta ei saanut työstettyä kunnolla loppuun. On myös mahdollista, että joku kulkija oli napannut osan esineistä mukaansa. Hiisi ilmaisi voimakkaasti erästä matkan varrella sijaitsevaa roskista. Ehkä joku oli heittänyt sukan sinne (?). Hienosti kuitenkin kovan duunin jälkeen päädyttiin pysäkille, josta jäljen tekijä oli noussut bussiin. Loppuesinekin löytyi pysäkin penkiltä. Plussaa siitä, että jänis sai rauhassa katsella Hiisin jäljestystä. Ei herättänyt koirassa minkäänlaista reaktiota, vaikka normaalisti ainakin vähän katselee.

Uusia treenikuvioita ja sosiaalistumista

Pikku hiljaa alkavat uuden paikkakunnan treenikuviot selvitä, ja vähäsen ollaan käyty oikein sosiaalistumassakin. Kesän kuluessa päädyin lopulta siihen, että tähtäämme maastolajeissa ensisijaisesti pelastuskoiratoimintaan. Hiisin fyysiset ja henkiset ominaisuudet tuntuvat sopivan sinne paljon paremmin kuin PK-karkeloihin, ja ohjaajallakin on kova motivaatio pelastuspuolen suuntaan. Ilman koiraa olen tähän saakka käynyt treeneissä ja talkoillut kokeessakin. Reilun viikon päästä saan ottaa koirankin mukaan treeneihin. Jee! Pirkanmaan avuliaiden treenikavereiden ansiosta olen myös löytänyt hyvän tuntuista pientreeniseuraa ID-hommiin, jäljelle ja hakuun. Oikein hyvältä siis alkaa näyttää meidän treenitulevaisuus!

Metsäjäljellä ollaan käyty tällä viikolla yhden kerran. Halusin testata, miten jäljennosto sujuu piitkän tauon jälkeen. Hyvinhän se sujui. Löydettyään jäljen Hiisi poloinen oli kuin karkkikauppaan päästetty kakara. Jäljesti vajaan tunnin ikäistä jälkeä aivan horkassa ja TOSI LUJAA. Pienen vesikoiran meno oli niin hellyttävää katseltavaa, että en hennonut edes juuri jarrutella. Nautin vain ja katselin tyytyväisenä, kun koira nautti. Niinhän siinä sitten kävi, että jälkimmäinen esine jäi jäljen kovan imun takia nostamatta. Mutta oli se sen arvoista antaa koiran nauttia täysillä pitkästä aikaa =D.

Muutamia uusia koirakamujakin ollaan tavattu. 8 kuukauden ikäinen kettuterrierineiti tuoksui jo sen verran Aikuiselta Naiselta, että Hissukka olisi mieluiten ryhtynyt riiaushommiin. No ei tietenkään päässyt, ja käyttäytyi lopulta oikein fiksusti. Lisäksi tavattiin kaverin puolivuotias cockeripoika, jolle Hiisi näytti hienosti esimerkkiä, miten järkevät aikuiset koirat käyttäytyvät. Hissu oli myös oikein kiltti ja mukava leikkisetä. Kirmasi iloisesti karkuunkin takaa-ajoleikissä, kun oli kerrankin jotain toista koiraa nopeampi ja ketterämpi.

Tällaistapa tällä kertaa. Ai niin! Tämä on ehdottomasti mainitsemisen arvoinen asia. Naapurin koiranainen kysyi, että harrastanko Hiisin kanssa jotain. Oli ulkoillessa pannut merkille, että mulla on omituisen hyvin käyttäytyvä koira. Kuulemma näkee, että sen kanssa on tehty muutakin kuin kävelty korttelia ympäri.

Lisää reenii ja tättärää

Heti kun tulee päivityksiin pidempi tauko, niin pulassa ollaan. En muista enkä ehdi tänne kaikkea vuodattaa, mutta ihan hyvissä treenifiiliksissä ollaan taas =).

Ollaan treenattu vähän kaikkea sillain sopivasti, ja testailin siinä sivussa pikkaisen Hissukan hermojakin. Maanantaina nimittäin treffasin pk-kamuja aamutottisten merkeissä. Siinä sitten kahviteltiin, herkuteltiin treenikaverin jälkikoularin kunniaksi ja painuttiin tietty metsään jälkiä polkemaan. Jäljeltä mentiin vielä illaksi rakennusetsintään etsimään pari ukkoa. Olin Hiisiläisen kanssa reissussa siis koko päivän aamukasista puoleenyöhön, ja se osoitti kerrassaan mainioita kisakoiran hermoja. Kaikki treenihommat se hoiti sataprosenttisesti keskittyen ja väliajat otti rennosti lepoa autossa. Ainahan se on autossa tosi rauhallinen ja käytännössä vain nukkuu tai köllöttelee, mutta tulipahan nyt testattua tällainenkin extreme-päivä. Nou worries. Sehän todistetusti vetää lonkkaa, vaikka IPO-äijät treenais ja paukuttelis vieressä.

Tässä muutama kommentti laji lajilta.

Metsäjälkiä ollaan tehty nyt huikeat kolme tai neljä tänä keväänä. Jokainen on mennyt niin nappiin kuin ikinä, ja olen ihan perhanan ylpeä elukastani. Yhdellä jäljellä kävi jopa niin, että jäljelle oli osunut jonkun metsäkanalinnun pesä, johon Suuri Saalistaja sitten nenä edellä törmäsi. Mammalintu lähti tietty loikkimaan karkuun, ja minä karjaisin keuhkojen pohjasta että EI. Ja mitäs tekeekään Suuri Saalistaja?! Noh. Se katsahtaa kanalinnun perään, laskee kuononsa maahan, jatkaa ihmisjäljen jäljestämistä ja nostaa kepin parinkymmenen metrin päästä. Ah, tää on niin hunajaa <3. Ennenkin olen hehkuttanut, mutta luotto Hiisiin jäljestäjänä on tällä hetkellä todella kova.

Hakua treenataan edelleen kerta (joskus jopa kaksi) viikkoon. Maalimiesmotivaatio on tosi hyvällä tolalla, mutta Hiisin mukavuusalue on minusta noin 3o metrin säteellä. Jos hajua ei tule sen nokkaan 30 metrissä, en saa koiraa uppoamaan takarajalle ilman apuja. Hajun saatuaan se irtoaa kyllä kevyesti 100 metriä ja varmaan enemmänkin. Rakennusetsinnässä nähtiin, että sen maalimiesmotivaatio on oikeasti tosi kova. Tarkkuus, huolellisuus ja työmoraali olivat uusissa, haastavissa olosuhteissa tosi korkealla.

Jos jotain saisin valita Hiisiin lisää, niin vähän rohkeampi ja toimintakykyisempi se saisi uusissa, oudoissa tilanteissa olla. Pieni tuumaustauko ja tilannearvio ennen toimintaan ryhtymistä on ollut sille tyypillistä käytöstä pennusta saakka. Rakennusetsinnässä se esimerkiksi hämmentyi isoreikäisissä ritiläportaissa ja palasi parin askelman jälkeen takaisin alas. (Ritilöiden reiät olivat tosin niin valtavat, että tassut upposivat niihin jopa vähän kipeän näköisesti.) Normielämässä meillä ei ole koskaan ollut ongelmia minkäänlaisten alustojen kanssa, mutta ehkäpä outo paikka vaikutti asiaan (Tai sitten tassuihin tosiaan sattui, mistäs näistä tietää.). Samoin kävi pyörällisen alustan kanssa, jolle Hiisi yritti pari kertaa nousta, jotta pääsisi maalimiehen luo. Kun alusta luisti muutaman kerran koiran alta pois, uskallus ei riittänyt enää yrittämään kovemmin, vaan koira päätyi luovasti ilmaisemaan maalimiehen maahanmenolla parin metrin päästä. Toisaalta siinäkään tilanteessa Hiisi ei kadottanut toimintakykyään, vaan keksi itsenäisesti toisen tavan suoriutua tehtävästä. Koska rullaa ei ollut kaulassa, Hiisi valitsi ID-esineistä tutun ilmaisutavan eli maahanmenon. Oli kyllä ihan hauska nähdä, kun se tuumaili ja keksi sitten ratkaisun =).

ID-purkkirata ja esineruutu ovat olleet viime ajat vähän vähemmällä treenillä ja se näkyy. Kun treenattavia lajeja on paljon, Hiisi selvästikin unohtaa ne tuoreimmat opitut asiat nopeasti. Treenitaukojen jälkeen ei tarvitse onneksi aloittaa ihan alusta, mutta jonkinmoinen askel taaksepäin on aina otettava. Tätä samaa tapahtui meille myös tokoliikkeiden kanssa, kun Hiisi ehti parin viikon treenitauon jälkeen unohtaa liikkeet, jotka aktiivisella treenikaudella osasi hyvin. Unohdukset eivät siis varsinaisesti tulleet yllärinä, koska näitä sattuu, kun treenataan yhtä aikaa paljon eri juttuja, jotka kuitenkin ovat keskenään vähän samanlaisia.

Tottis oli vähän aikaa tauolla kokonaan, kun koiran matala vire ketutti ohjaajaa. En halunnut treenata kettuuntuneena, joten pikku tauko oli ihan paikallaan. Juha Korrin sunnuntaisen viettiseminaarin jälkeen innostuin aloittamaan vireennostokuurin, joka onkin alkanut ihan kivasti. Sen jälkeen tarvitaankin sitten varmaan vireen kannattelukuuri… Tänään mietin, että olen ehkä treenannut jo vähän liikaakin pk-kentillä, kun Hiisi poloinen näyttää mun silmissä melkein laamalta. Silmä on vaivihkaa tottunut astetta vietikkäämpään tekemiseen, ja huomaan puolisalaa toivovani koiraan lisää moottoria tai ainakin vara-akun :O. Mikä hurrrja ajatus! Mutta hirveän rakas Hiisi on siitäkin huolimatta <3.

Tänään kokeilin piruuttani tokoilla hieman. Tempaisin ihan hihasta liikkeestä seisomisen, liikkeestä maahanmenon ja ALO-hypyn. Näitä ei olla tehty varmaan pariin kuukauteen. Mutta mitäs ihmettä?! Hiisihän veti hienosti ja oli ihan kärryillä koko ajan. Paikkamakuukin on niin hienolla tolalla, että jotain mölligeimejä voisin uskaltautua tutkailemaan.

Huh! Kamalan pitkä epistola tästä taas tuli.

Rullailmaisuja, metsäjälkeä ja esineitä

Jaa niin, mitäs viime numerossa tapahtuikaan… Sunnuntaina alkoi himppasen ahdistaa, kun Hiisi ei hypännytkään autoon normaalisti. Niin, tai siis ei ainakaan takapenkin kuljetustiloihin. Etupenkille turvavyövaljaisiin sen sijaan sujahti vähän myöhemmin hyvinkin näppärästi. Lieköhän sitten kumminkin ollut henkistä laatua tuo ongelma…

Tarkkailuahan siitä vesikoiralle rapsahti, ja katselin, että liikkuu kyllä vähän vinossa. Maanantaina vaikutti ihan normaalilta, mutta pidettiin lepopäivä ja liikutin koiraa vain kevyesti kävellen ja ravaillen ilman hihnaa. Liike näytti hyvältä, joten olisikohan kuitenkin ollut vain spurttailujen aiheuttamia lihaskipuja. Tiistain treenitkin peruin, mutta päätin illalla ottaa kumminkin vähän rullailmaisuharjoituksia lähietäisyydeltä, enkä havainnut liikkumisessa mitään outoa.

Rullatreeni tehtiin yhteensä kahdeksan kertaa niin, että maalimies oli aina noin 10 metrin päässä näkyvillä. Koiran piti ainoastaan suorittaa ilmaisu, tulla sivulle, odottaa näyttöliinan kytkeminen ja luovuttaa rulla käskyllä. Sitten sai mennä näytölle hakemaan palkan. Alku menikin tosi hyvin, mutta sen verran tiheään tahtiin tehtiin hommia, että Hiisi alkoi vähän läähättää viidennen jälkeen.

Viidennellä toistolla sainkin esiin sen virheen, jota odotin. Koira siis tiputti rullan suustaan ennen käskyä. Nyt kun maalimies oli lähellä, niin oli helppo lähettää koira maalimiehelle hakemaan uutta rullaa ilman, että koira joutuu tekemään mitään etsintään viittaavaa. Ideana oli siis kertoa jo osaavalle koiralle, että vaikka on hiki, niin ei voi lintsata. Sama virhe toistui seitsemännellä toistolla, ja taas sama kuvio, eli näytölle ei pääse, vaan joutuu hakemaan uuden rullan. Suorituksista 6/8 meni siis nappiin. Luulenpa, että suorapalkkaiset etsinnät pidetään erillään ja meidän ilmaisutreenit ovat jatkossakin tätä. Tätä tehdään niin kauan, että Hiisi oppii pitämään rullan hampaissaan ja läähättämään samalla.

Esineruudussa haasteena olivat narttukoiran pissat. Niihinhän se Hiisiläinen jämähti. Aivotoiminta katkesi, väpättävät leuat vain loksuivat, lasittunut katse näki pelkkää tyhjää jne. Siitä kielsin tiukasti ja hain koiran pannasta pois ruudusta. Pahimman tärinän loputtua lähetin uudelleen. Seuraavalla lähetyksellä upposikin ja sai hajun, mutta valitettavasti haju tuli toisen takakulman merkistä, eikä siellä ollut esinettä. Huono tuuri, kun Hiisi ei osaa kiivetä puuhun. Otin koiran hihnaan ja lähdettiin kävelemään esinettä kohti. Kun koira sai hajun, annoin sen tarkentaa hetken ja julmasti raahasin ulos ruudusta. Lähetyslinjalta uusi startti esineelle, ja nyt alkoikin meno olla ihan hyvää. Lopuksi annoin vielä Hiisin katsoa, kun toiseen takakulmaan vietiin esine. Sen se hakikin tosi määrätietoisesti. Paljon treeniä pissatuissa ruuduissa siis.

Palautuksena tein Hiisille tänään lenkillä suikalemaisen ruudun, jossa oli esineet molemmissa takakulmissa. Hienosti meni just sinne, mihin lähetin ja tosi innoissaan toi esineet. Onnistunut palauttelutreeni siis!

Kauden eka metsäjälki vähän jännitti etukäteen, kun ID:tä ollaan tehty loppukesästä saakka. Tällainen tehtiin: Märkä, sateinen maasto. Alusta mustikanvarpuja ja sammalta. Ikää kaksi tuntia. Ei janaa. 50 metriä suoraan, 90 asteen kulma oikealle, 50 metriä suoraan, 90 kulma oikealle ja 50 metriä suoraan. Kahden ekan suoran puolivälissä oli esineet, viimeinen esine lopussa.

Turhaan jännitin. Hiisi puksutti menemään kuin veturi ja nosteli esineet aivan huikean hyvällä fiiliksellä. Olin ottanut vahingossa lyhyemmän taajamaliinan mukaan, mutta huomasin tosi pian, että koko liinaa ei edes tarvita. Päästin siis irti ja kävelin perässä kaikessa rauhassa. Hiisi teki hemmetin tarkkaa työtä askel askeleelta ja oli aivan täydellisessä vireessä koko ajan. Minä hymyilin idioottina ja repesin onnesta joka kerta, kun se nosti esineen ja toi minulle. En vaan voi käsittää, miten hyvä jälkikoira se onkaan <3! Hiisi jäljestää äärimmäisen tarkasti, kuin suoraan oppikirjasta, työskentelee itsevarmasti ja nostaa iloisena esineet. Perässä kävellyt treenikaveri totesi, että Hiisi ei tule koskaan hukkaamaan jälkeä, kun se työskentelee noin tarkasti. Mun ihana karvakartturi <3.

Iltaruuan jälkeen ennen nukkumaanmenoa Hiisi vielä muisti, että ei ollakaan tehty hetkeen tottista. Se kaivoi treenikassista kapulan ja tunki ihan väkisin sitä mulle sohvalle. Kun kiitin sitä luovutuksesta, se nosti kapulan aina uudestaan. Lopulta luovutti sen viisi kertaa peräkkäin. Tais jäädä levy päälle :O.

Esinemotivaation romahdus

Joku on ripotellut asfalttijäljelle esineitä ihan vaan Hiisin kiusaksi. Ne ilkeästi katkaisevat maailman mukavimman homman eli jäljestyksen, joten Hiisi päätti eilen treeneissä olla reagoimatta esineisiin ihan kokonaan.

Treenailtiin eilen illalla Elovainion kauppakeskuksen parkkiksella, ja tällä kertaa häiriöt olivat ISOJA. Oli alle metrin päässä auton sisällä rähjääviä koiria, pyöräileviä ihmisiä, juoksevia ihmisiä, autoja ja yleisesti ottaen paljon porukkaa eli myös paljon erilaisia häiriöhajuja. Hiisi ajoi kaksi lyhyttä reilun tunnin ikäistä jälkeä ja teki loppuun vielä pienen asfalttiesineruudun. Jäljestys oli taas todella tyylikästä, mutta ne esineet. Eilen Hiisi ei halunnut ilmaista yhtään esinettä.

Päätin, että lääkkeeksi treenataan nyt hetki pelkästään esinejälkiä huippuhyvillä palkkioilla. Yritän saada vieraita jäljentekijöitä kävelemään useita alle 10 metrin mittaisia jälkiä, joille tulee jokaiselle 3-4 esinettä. Jäljentekijä haetaan jäljen päästä autolla niin, ettei koiralle jää lainkaan poismenojälkeä, jota seurata. Toinen muutettava asia on esineiden ilmaisu. Hiisi on ilmaissut asfaltilla esineitä tökkäämällä niitä kuonolla tai vain pysähtymällä esineelle. Asfaltilla käytettävät esineet ovat niin pieniä, että esineen suuhun ottaminenkaan ei ole hyvä vaihtoehto. Siispä päätin opettaa ilmaisuksi maahanmenon. Saas nähdä, kuinka käy.

Parkkiksella kun kerran oltiin, niin otin samalla myös kolme ilmoittautumistreeniä ja pari lyhyttä seuruupätkää. Hienosti meni kaikki! Kerran vain Hiisi kiinnostui ”tuomarista” ilmoittautumisessa ja ryösti vähän nuuhkimaan, mutta muuten koira seurasi sähäkästi ja piti kontaktia todella hyvin.