Lonkanvetoviikko

Tällä viikolla ei treenattu yhtikäs mitään. On ihan kiva pitää välillä taukoviikkoja ja katsoa, näkyykö löysäilu Hiisissä jotenkin. No eihän se ole näkynyt. Ihan tavallisen rennosti se on loikoillut kotona, enkä ole huomannut mitään turhautumisen merkkejä.

Yhtenä päivänä lenkillä innostuin kokeilemaan, muistaako Hiisi vielä noutotempun, jonka sille jokunen kuukausi sitten opetin. Muistihan se =). Ideana on siis, että koira osaa käskystä palata kulkemaamme reittiä takaisin ja tuoda matkan varrelle pudonneen esineen. Tätä on päästy testaamaan pari kertaa tositilanteessakin. Ensimmäisellä kerralla oli pimeää enkä oikeasti tiennyt, missä vaiheessa matkaa rukkanen oli pudonnut. Silloin yön pimeydessä odotusaika tuntui tosi pitkältä, mutta kaipa se rukkanen korkeintaan puolen kilsan päässä oli. Hienosti toimi tositilanteessa Hiisi! Tässä tällä viikolla päivänvalossa kuvattu ”harjoitus”.

Lisää vidoematskua pukkaa, koska löysin eilen puhelimesta videon niiltä ajoilta, kun Hiisi oli vielä pikkuinen pentu. Hiisiläisen elämänasenne oli kyllä nähtävissä jo 14 viikon iässä. Tuossa iässä se oli jo pari viikkoa ehtinyt miehekkäästi nostaa koipeakin pissatessaan. Melkoinen äijä ja päällepäsmäri se on ollut kakarasta asti.

ID-juttuja

Minulle alkaa pikku hiljaa alkaa hahmottua ajatus siitä, mitkä harrastuslajit ovat meille ne tärkeimmät. Meillä on lähitulevaisuudessa edessä muutto pääkaupunkiseudulle, joten uudet huudit rajoittavat varmasti touhuiluja. Päälajeiksi ovat nousemassa vähän yllättäen ID-jälki ja TOKO. Hajuerottelua ja ID-jälkeä on helppo treenata vaikka keskellä keskustaa, joten metsäjälki saa jäädä taustalle. Lisäksi ID-jäljen harrastajia on etelässä paljon enemmän kuin meidän nykyisillä kotinurkilla. Treeniseuraa ja -paikkoja luulisi siis löytyvän.

Taustalle on jäämässä myös haku, joka kiinnostaisi minua huomattavasti enemmän kuin koiraa… Kyllä sen vaan Hiisistä näkee, että palava into pk-hakuun puuttuu. Pk-puolella koiran tekninen osaaminen on tärkeää, eikä pistotyöskentelyn harjoitteleminen saa Hiisiä syttymään. Hiisi tavallaan suorittaa hakua. Se osaa tehdä asiat teknisesti tarkasti ja hyvin, mutta intohimo asiaan puuttuu. Toki osansa on myös ohjaajan kyvyssä keksiä innostavia harjoituksia. En varmaankaan ole osannut.

Toisaalta taas tosi haastavissa paikoissa Hiisin tekeminen on aivan eri maailmasta. Esimerkiksi pari viikkoa sitten tehdastreeneissä nähtiin jotain aivan muuta kuin metsässä. Hiisi oli suorastaan liekeissä, kun maalimiehiä pääsikin etsimään jännittävistä umpipiiloista ja sokkeloisista halleista kuormalabyrinttien keskeltä. Välillä työskenneltin pimeässäkin, ja koira sai pujotella pimeissä, ahtaissa väleissä. Sopivan suuret haasteet ja mahdollisuus itsenäiseen työskentelyyn ovat siis niitä juttuja, joilla Hiisi sytytetään. Toivottavasti päästäisiin ainakin silloin tällöin treenailemaan myös hakua ja pitämään sitä taitoa yllä. Ehkäpä pk-lajit odottavat meitä vielä jossain tulevaisuudessa.

TOKOssa ja ID-jäljestyksessä nautin erityisesti molempien lajien monipuolisuudesta. On niin paljon pieniä palasia, joita voi treenata ja hioa aina paremmiksi. Lisäksi ID:ssä kiinnostaa lajin haastavuus ja kaikki ne sovellukset, joita perustekniikoita hyödyntämällä voi kehittää.

Tässä pikku videonpätkä Hiisin hajuerottelusta. Annoin ensin koiralle ”lähtöhajun”, eli koira sai haistaa purkkia, jossa oli etsittävän ihmisen haju. Sen jälkeen vapautin koiran etsimään samaa hajua ympäristöstä. Tässä treenissä matolla oli viisi samanlaista hajulappua, joista vain yhdessä oli hajua. Videolta näkee hyvin sen hetken, kun koira tajuaa haistaneensa oikeaa hajua. Keskivertokoiralla hajun matkareitti kirsun päästä aivoihin on 30 cm pitkä. Sen vuoksi koiran reaktiossa on pieni viive. Reaktion nopeuteen vaikuttavat esimerkiksi koiran viretila, keskittyminen ja ympäristön häiriöt.

Ahaa-elämyksiä ja oivalluksia

Viime viikkoina olen kokenut koiraharrastusten parissa hienoja oivalluksen hetkiä. Varsinkin tokossa Hiisin työskentelymotivaatio ja sen ohella myös häriöiden sietokyky ovat nousseet aivan uudelle tasolle ja saaneet pohtimaan, mitä häiriöherkkyys Hiisin tapauksessa oikeastaan tarkoittaa.

Hiisi on pennusta saakka ollut aika itsenäinen, ja sillä on ollut erinomainen paineensietokyky. Kovin pehmeä koira se ei ole, koska kurjat kokemukset eivät selvästikään jää painamaan sen mieltä. Myöskään minun jännittämiseni tai kiukustumiseni ei näy Hiisin toiminnassa mitenkään.

Ohjaajan epäsuosioon joutuminen ei siis ole aiemmin ollut koiran mielestä mikään kurja juttu. Hiisi ei myöskään ole mitenkään erityisen ahne, joten makupalat eivät ole olleet avain onneen. Leikistä se kyllä nauttii, mutta nenään tulviva haju tai joku muu kiinnostava asia voi helposti keskeyttää vaikkapa saalistusleikin. Lisäksi Hiisi on vilkas ja erittäin utelias koira, jolla on tarpeeksi rohkeutta ja itsenäisyyttä lähteä tutkimaan kaikenlaisten ärsykkeiden alkulähteitä. Monet näistä asioista näkyivät hyvin Hiisin MH-luonnekuvauksessa.

Hiisi on fiksu ja nopea oppimaan, mutta (ehkä juuri siksi) saman asian toistaminen ei kiinnosta sitä. En varmaankaan koskaan ole teettänyt sillä mitään harjoitusta kolmea toistoa enempää. Liikkeiden oppiminen ei varsinaisesti ole koskaan tuottanut ongelmia, vaan meidän pulmat ovat pentuajoista saakka olleet muualla.

Suurin haaste on ollut saada Hiisin energia valjastettua ohjaajan haluamaan käyttöön. Tokossa motivointiongelmat ovat ilmenneet siten, että koiran mielenkiinto on suuntautunut muihin koiriin ja kaikkiin mahdollisiin häriöihin, mitä vain ympäristö on meille tarjonnut. Häiriöitä olemme paljon treenanneetkin, mutta minusta on tuntunut siltä, että pelkän positiivisen vahvistamisen avulla edistystä ei tapahdu. Tokossa häiriöherkkyys jatkui siitä huolimatta, että treenasimme vuoden ajan vaihtuvissa treeniporukoissa. Samaan aikaan jälkiharjoitukset sujuivat aivan mainiosti, eikä mikään häiriö keskeyttänyt koiran työskentelyä. Lopulta päädyin siihen, että häiriöherkkyys tokossa on Hiisin kohdalla läheistä sukua asenneongelman kanssa.

Arkihallinnan parantuminen on selvästi johtanut isoihin edistysaskeliin tokossa. Nyt Hiisiä on alkanut aidosti kiinnostaa yhdessä tekeminen ja jopa ohjaajan miellyttäminen. Jipii! Se tuntuu palkkautuvankin paremmin kuin aiemmin. Ratkaisu on löytynyt yksinkertaisesti siitä, että olen oppinut käyttämään sosiaalista palkkausta eli kehuja ja epäsuosiota treenitilanteissa. Kuulostaa tosi simppeliltä, mutta yllättävän vaikeaa on ollut löytää keino kertoa tehokkaasti Hiisille, että nyt olit tuhma, kun yritit karata toisen koiran luo. Älä OIKEASTI tee enää noin. Rauhallinen, vakavasävyinen ”puhuttelu” onneksi toimii Hiisille todella hyvin. (Tarkennuksena vielä, että epäsuosioon Hiisi joutuu vain tuhmuuksista. Ei siis silloin, jos koira tekee virheen tai on epävarma.)

Meillä on jonkin aikaa jo ollut käytössä törttöilyn nollatoleranssi treeneissä: Ei kentän haistelua, ei toisten koirien katsomista väärällä ilmeellä. Ei haahuilua metriäkään, vaan odotusajat vietetään käskyn alla makoillen tai kevythäkissä. Tokohommien aloitukseen on lisäksi aloitusmerkki, josta koira tietää, että nyt mennään tekemään hommia, vaikka mitään käskyä ei olisi annettu. Näin pystyn tekemään myös sellaisia treenejä, joissa koira itse aktiivisesti tarjoaa asioita.

Oikeista suorituksista ja hyvästä asenteesta Hiisi saa tietenkin hunajaiset kehut ja superpalkat. Ja simsalabim! Aiemmin niin vaikeat häiriöt (lattian hajut, ympärillä treenaavat koirat, ihanat ihmiset) eivät yhtäkkiä enää olekaan ongelma, vaan Hiisi keskittyy täysillä minuun ja yhdessä tekemiseen. Se jopa aktiivisesti pyrkii olemaan katsomatta muita koiria, jos houkutus alkaa käydä suureksi tai muut koirat ovat kovin lähellä. Jokohan me nyt vihdoin ollaan sopivan mustavalkoisella polulla =).

Kohti parempaa hallintaa

Viimeisen kuukauden aikana hurtta haltuun -projekti on ponnistanut kivasti eteenpäin. Meillä on pitkään ollut hallintaongelmia ison koiraporukan kanssa lenkkeiltäessä, kun tuo äijäelukka kiihtyy naminarttuja tuoksutellessa nollasta sataan ja korvat jäävät kyydistä saman tien. Nyt näyttää uhkaavasti siltä, että sitkeä treeni, lenkit pikkuporukoissa, liina, säännöllinen tokoilu, naksuttelut ja muutenkin korkean vireen hallinnan treeni ovat tuottaneet tulosta. Tai sitten syy ei ole mikään näistä, mutta olen vain sattumalta onnistunut tekemään jotain oikein. Hiisistä on selvästi tullut kuuliaisempi ja sen itsehillintä on parantunut. Samaan aikaan luoksetulo on iskostunut paremmin selkäytimeen. Viimeksi ison porukan lenkillä tuntui siltä, että koira oli hallinnassa koko rundin. Mutta eipä hätää. Hommaa on vielä aivan järkyttävästi jäljellä.

Samaan aikaan tokokentällä Hiisi parantaa suorituksiaan edelleen kuin porsas raviaan. Viime viikolla tokoiltiin sisähallissa poikkeuksellisesti kolme kertaa (ja tietty kotona + lenkeillä jotain pientä). Meille uusi reenipaikka Meirän Halli taannutti Hiisin jähmeäksi ja teki liikkeistä epävarmoja ja hitaita. Seuraavana päivänä tutussa hallissa kaikki hommat sujuivat taas hienosti, jopa pitkän matkan luoksetulo uuden hurmaavan shelttipimatsun ihaillessa kentän laidalla. Asenteen, motivaation ja häiriöherkkyyden kanssa on painiskeltu ihan alkumetreiltä saakka, joten Hiisin innokas ja keskittynyt asennoituminen yhdessä tekemiseen on minulle joka treenin ykköstavoite. Tekniikka sitten hyvänä kakkosena.

Tällä hetkellä meidän tokotreeniohjelmassa on luoksepäästävyys, paikallamakuu, liikkeestä maahanmeno, seisominen, kaukojen tekniikka, seuraaminen, edessä istumisen paikan löytäminen eri kulmista sekä noutokapulan pito-ote häiriön kera. Tunnaria tekisi mieli myös kokeilla. Kuvittelisin, että se ei kauheasti eroa pk-metsäjäljen kepeistä. Ties vaikka sillä saataisiin lisäpotkua myös keppimotivaation nostatukseen jäljellä. Onkohan jollain lukijalla kokemusta siitä, miten nuo kaksi mahdollisesti vaikuttavat toisiinsa? Olis kiva kuulla.

Hakumetsässä keskitytään maalimiesmotivaatioon, itse etsintään ja vaihteleviin piilopaikkoihin. Rullailmaisuja kerittiin jo vähän aloitella, mutta toistaiseksi ilmaisuharjoitukset ovat tauolla. Niitä varten värkkään operanttia, kokeiluhenkistä suunnitelmaa, jonka ideana on opettaa ilmaisu vaihe kerrallaan takaperin ketjuttamalla. Mutta siitä projektista lisää tuonnempana.

Hiisi 1,5 vee

Tässä sitä nyt sitten ollaan. Hiisi on puolitoistavuotias pölhökustaa. Torstaina tokohallilla koirakaveri kommentoi, että Hiisi taitaa olla aika terävä koira (ei siis merkityksessä fiksu vaan ennemminkin tässä merkityksessä). Minä siihen, että eeei… Aloin sitten miettiä, että Hiisin temperamentti on muuttunut tosi paljon pentuajoista.

Jos minulta kysytään, kerron aina vanhasta muistista Hiisin olevan todella rauhallinen. Ja pöh! Siitähän on kasvanut oikein sähäkkä pirulainen :). Ja onhan se loppujen lopuksi aika terävä, ainakin toisia koiria kohtaan.

Muutos vaikkapa viime kesäiseen on niin suuri, että mietin, onko tällainen yleistä? Olen ainakin kuvitellut, että temperamentti on melko pysyvä ominaisuus. Joka tapauksessa nykyään meillä asuu kiihkeä kumipallo, joka tekee kovalla sykkeellä kaiken, mitä tekee. Rauhallinen Hiisikin oli kyllä kiva, mutta harrastusmielessä tykkään enemmän tästä nykyisestä säpinä-äijästä.

Summailen tähän vähän päivitystä siitä, millainen vesikko meillä tällä hetkellä asustaa. Eli perinteisellä tyylillä plussia ja miinuksia.

Plussat

Avoin suhtautuminen vieraisiin ihmisiin. Eihän tuo mikään labradori tai spanieli ole mutta tykkää kyllä tutustua kaiken ikäisiin ja näköisiin ihmisiin. Ongelmia aiheuttavat ainoastaan voimakkaasti koiria pelkäävät lapset. Pelko/jähmettynyt tuijotus/kiljunta/muu koiran mielestä kummallinen käyttäytyminen häiritsee selvästi Hiisiä. Normaalisti käyttäytyvät lapset ovat ok.

Terveys. Hiisi on viime keväästä syönyt raakaruokapainotteisesti.  Ei ole sairasteltu, eikä edes korviin ole kertynyt töhnää. Hiisi on syönyt vaihtelevasti kaikkia Murren mixejä, kananmunia kuorineen, lohiöljyä, kalaa ja raakoja kanasiipiä tai kalkkunankauloja. Lisäksi naapurin metsämieheltä saatiin peuran ja hirven luita. Treenipalkkoina olen syöttänyt porsaan ja naudan maksaa, munuaista, kieltä ja ihan vaan nakkeja. (Meidän treenimäärillä ja tämänhetkisellä palkkaustahdilla näitä onkin mennyt jonkin verran…)   Lisäravinteena olen antanut merilevää ja välillä b-vitamiinikuurin, satunnaisesti myös C-vitamiinia.

Kyky rentoutua silloin kun mitään ei tehdä. Tästä hienoja esimerkkejä ovat kangashäkki tokotreeneissä ja rentoutuminen autoon maastotreeneissä.

Hiljaisuus. Tästä olen iloinen joka kerta missä tahansa treeneissä. Ei turhaa louskutusta tai hermostunutta piippausta. Piipitystä aiheuttavat vain ihanat nartut, ja satunnainen vinkaisu saattaa päästä muutenkin turhautumisen seurauksena.

Palkkautuvuus. Nakit, lumipaakut, taistelu- tai saalistusleikki… Nykyään kaikki käy. Sisua ja taistelutahtoa tuntuu riittävän.

Miinukset

Murkkukoiran epävarmuus. Tämä näkyy hyvin varsinkin vieraiden koirien seurassa. Hihnassa ohitukset sujuvat hienosti hiljaa,  vaikka vastaantulija rähisisi. Hiisi on kuitenkin jännittynyt ja pyrkii tuijottamaan ja haastamaan joitakin vastaantulijoita. Tätä treenaillaan nakkipalkan kanssa, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että vaikka itse ohitus sujuu, Hiisi ei pysty keskittymään täysillä minuun ohituksen aikana. Lisäksi epävarmuutta haukkumisen ja pakenemisen muodossa on havaittu tilanteissa, joissa jopa kohtalaisen tuttu ihminen on yrittänyt leikittää Hiisiä ääntelemällä matalasti ja tekemällä koiraa kohti suuntautuvia äkkinäisiä liikkeitä.

Epäsosiaalisuus toisia koiria kohtaan. Meillä on tuttuja koiria, joiden kanssa Hiisi tietää paikkansa ja kaikki menee aina hienosti. Vieraat koirat sitten… Hiisi pyrkii alistamaan ja kiusaamaan nuorempia tai heikompia, vokottelemaan liian röyhkeästi narttuja ja haastamaan ja dominoimaan uroksia.  Jos toinen koira ei halua alistua, seuraa tappelu. (Toki pyrin siihen, että koirani ei pääse näitä halujaan toteuttamaan.) Luulisin, että dominointielkeet ja varsinkin nuorisokoirien simputtaminen liittyvät jotenkin Hiisin epävarmuuteen. Hiisi on selvästi hermostunut ja käyttää paljon rauhoittavia eleitä, vaikka toisaalta sikailee itse. Onkohan tämäkin pysyvä toimintatapa vai liittyykö murrosiän epävarmuuteen?

Häiriintyminen vieraista koirista harrastuksissa ja voimakkaat reaktiot. Tokohallilla muut koirat ovat todella kova häiriö. Liittyy ilmeisesti yleiseen epävarmuuteen vieraiden koirien seurassa. Hiisi pyrkii hallillakin haastamaan katseellaan vieraita uroksia ja saatttaa reagoida toisen koiran katsekontaktiin haukkumalla ja murisemalla, vaikka toinen olisi vain uteliaan kiinnostunut. Menisi tappelemaan, jos pääsisi.

Voimakas haju- ja riistakiinnostus. Jos Hiisi saa valita, puolentoista tunnin hihnalenkillä se nostaa nenänsä maasta noin viisi kertaa. Ja entäs sitten treenikentän  ja -hallin hajut… Lisäksi jänikset, metsäkanalinnut, peurat ja hirvet ovat Hiisin mielestä erittäin kiinnostavia. Tässä ollaan edistytty tosi paljon. Jäljeltä Hiisi tulee yleensä hienosti kutsuttaessa, ja jäniksiäkin ollaan jo ohitettu hihna löysällä. Vaikeita tilanteita ovat ajoon pääsy ja supertuoreet jäljet.

Työsarkaa siis riittää, mutta siitäkin huolimatta Hiisi on arjessa oikein kiva koira, joka nauttii rapsutuksista ja tekee tottelevaisuudellaan vieraisiin vaikutuksen. Se oppii puolivahingossa kaikenlaisia temppuja ja menee esimerkiksi käskystä eri huoneisiin ja omaan häkkiinsä. Kauko-ohjattava koira on aika kätevä :). Lisäksi pulmatilanteissa se on osoittanut suorastaan hämmentävän nerokasta päättelykykyä. Ilmeisesti se oppii jopa matkimalla.

Esimerkiksi kerran, kun tyhjensin lautasia astianpesukoneesta, Hiisi katseli keskittyneenä vieressä. Sitten se tassutteli koneen luo, otti lautasten vierestä pakasterasian muovikannen ja antoi sen minulle käteen. Ei ole toistunut, joten ehkä se oli vahinko :D.

Toinen hämmästyttävä tapaus liittyy naruun, joka sattui kulkemaan olohuoneen ja makuuhuoneen välisen oven alta niin, että sen toinen pää oli olohuoneessa ja toinen makuuhuoneessa. Hiisi otti olohuoneen puolella narupätkän suuhunsa ja alkoi hitaasti vetää sitä. Samalla ovi lähti liikkumaan hitaasti kohti koiraa, joten koira katsoi hetken ovea, irrotti narusta ja meni makuuhuoneen puolelle. Siellä se otti narun toisen pään suuhunsa ja kantoi narun tyytyväisenä olohuoneeseen. Miten se sen tajusi?

Jälki 52 ja tokoilua

Viime viikolla oli yllättävän rauhallista treenirintamalla. Ei keritty viime viikolla arkena reenailemaan muuta kuin tokoiluhommia. Lauantaina kuitenkin suunnattiin Riikan ja Aapon kanssa Varsamäkeen lenkkeilemään ja jäljestämään. Hienosti sujuivat molempien poikien jäljet.

Hiisin kanssa tehtiin vähän keppihimotusta. Riikka tallasi suoran, noin 70-metrisen jäljen ojan pohjalle ja tiputteli matkalle seitsemän keppiä. Jälki vanheni vain noin vartin. Tällä kertaa oli niin mainio ja tasainen tuuli, että tajusin hyödyntää sitä. Jälki tehtiin myötätuuleen, eli Hiisi ei saanut tuulelta etukäteen apuja tulevista kepeistä. Alussa liika into näkyi vähän huonona keskittymisenä. Ekan kepin yli Hiisi meni reippaasti mutta nappasi sitten takatuulesta hajun ja palasi innokkaasti nostamaan kepin. Toisella kepillä kävi pikku tapaturma, koska siitä mentiin suoraan yli. Sitten alkoikin tapahtua. Hiisi oli ottanut opikseen, skarppasi ja työskenteli siitä lähtien niin tarkasti, että takatuulesta huolimatta nosti kaikki kepit kulkematta niiden yli. Todella innokkaasti ja iloisesti toi myös kaikki nostamansa kepit käteen saakka. Oli mahtava nähdä, miten Hiisi oppi siinä kesken jäljen työskentelemään siten, että löysi kepit nopeammin. Mainio treeni!

Sitten näitä meidän tokoiluhommia… Tänään oli kolmas kurssikerta. Nyt otin kangashäkin mukaan, ja aina kun ei tehty aktiivisesti jotain, laitoin koiran tauolle. Hienosti Hiisi muisti, miten häkissä ollaan. Loikoili vaan rauhallisena ja otti rennosti. Tuntihan on niin järkyttävän pitkä aika, että se käy rankaksi, jos ei saa huilata välillä. Joka kerralla ollaan edistytty aivan huikeasti. Ekat kaksi kertaa hävetti aivan tolkuttomasti Hiisin pöllöily ja sinkoilu, mutta tänään ei hävettänyt yhtään! Päinvastoin — Hiisi oli mallioppilas. Keskittyi hienosti ja piti kontaktia, kun tehtiin hommia. Jonkin verran oli vielä maton haistelua, mutta kielsin tosi napakasti ja nostin pään pois matosta.

Viime maanantaina harjoiteltiin takapään käyttöä käännöksissä, tänään seisomisia ja pysähtymisiä. Ihan siis liikkeiden alkeita, mutta yllättävän hyvin Hiisi jaksoi keskittyä ja oppi koko ajan uutta. Hiisistä on myös tullut meidän ryhmän vetäjän mallikoira, koska kukaan muu koirista ei suostu tekemään mitään vieraan kanssa. Hiisi tekee Kristan kanssa yhtä innokkaasti kuin minunkin kanssani ja oppii parista toistosta kaiken. Tänään tuli taas kerran sellainen olo, että Hiisistä on vaikka mihin. Valitettavasti vain toinen meistä on luonnonlahjakkuus… Mutta ei kai tässä auta inistä, vaan opetella!

Kaikenlaisia treenihommia

Heti kun tulee päivitykseen viikon tauko, niin nousee kynnys kirjoittaa treeneistä. Raportoitavaa on niin kauheasti. Ollaan touhuiltu parit hakutreenit, muutama jälki ja sitten tottista ja tokoa kotona ja kurssilla.

Hakutreeneissä Hiisi on harjoitellut nenän käyttöä ja hajun tarkentamista. Intoa on, mutta hankalaa meinaa olla erityisesti silloin, kun ilma ei juuri liiku ja maalimies on muuta maastoa matalammalla piilossa. Ollaan treenattu illalla ja päivällä, ja Hiisi lähtee yhtä reippaasti lähtee pilkkopimeään kuin valoisaankin metsään. Eilen rullailtiin ensimmäistä kertaa metsässä. Hiisin piti käydä hakemassa ”rulla” pimeässä kyykkivän maalimiehen kädestä ja tuoda se minulle. Pienen vesikoiran päässä oli hämmennys suuri, kun rullaa pitelikin joku muu kuin Jarkko. Jonkin aikaa karvapää mietti, mutta sitten sillä välähti, ja rulla tuotiin vauhdilla oikeaan osoitteeseen.

Jälkiä ollaan tehty taas kodin lähelle kaksi kappaletta eli jäljet 48 ja 49. Alustana on ollut asfalttia, hoidettu nurmikkoa, hoitamatonta niittyä ja hiekkapohjaista kävelytietä. Kaikki lähellä kotia ja tuttujen pissareittien varrella. Kulmia ja kiemuroita ei olla säästelty. Esineet olen yrittänyt pitää hyvinkin pieninä, jotta niistä ei olisi niin kovin helppo saada hajua jo kauempaa. Jälkimotivaatio on mainio. Silloin kun ollaan jäljellä, ei nuuskita pupuja eikä narttuja. Ohi kulkevista ihmisistä Hiisi ei välitä lainkaan, mutta parin metrin päähän jumittuneelle tuijottajakoiralle oli pakko vähän ärähtää. Hyvää oli kuitenkin se, että Hiisi jatkoi jäljestystä oma-aloitteisesti heti kun taluttaja havahtui raahaamaan koiransa loitommalle.

Tottistelujuttuja ja/tai tokoa olen nyt jaksanut treenata vähän aktiivisemmin.  Aloitettiin maanantaina tokokurssi Koirakoutsilla. Koirakkoja on vain viisi, joten kurssin vetäjä Krista ehtii hyvin opastaa jokaista kunkin oman osaamistason mukaan. Ihan kivalta vaikutti. Tosin olosuhteet ovat meille aika haastavat, kun hallin lattia oli punaisenaan juoksuisten narttujen jättämiä veripilkkuja… Me saatiin ensimmäiseksi kotiläksyksi kontaktin pitämistä katkeamatta. No ylläri. Ollaan opeteltu sitä pennusta saakka, mutta olen opettanut koko hommaa ihan väärin :). Tai no, puoliksi väärin.

Perusasennot meillä ovat ihan ok. Hiisi käyttää takapäätäänkin melko aktiivisesti. Satunnaisesti käy kuitenkin niin, että koira jää aavistuksen vinoon.

Katkeamattoman kontaktin ylläpitoon saatiin hyviä vinkkejä. Tähän mennessä en ole oikein osannut kertoa koiralle, että pään kääntäminen pois kesken kaiken ei ole ok. Mutta ihanan helppoa se on, kun joku katsoo vierestä ja kertoo, mitä teen väärin :). Eli pään pois kääntämisestä kielletään (yritän siis päästä kiinni jo siihen hetkeen, kun aikoo vilkaista muualle) ja välipalkkauksen yhteydessä vahvistetaan katso-käskyllä.

Liikkeestä maahanmeno sujuu jo aika mukavasti niin, että voin jatkaa kävelyä eteenpäin katsomatta koiraan ja Hiisi nousee vasta sitten kun vapautan sen. Ulkona ja tokokentälläkin onnistuu (ainakin jos matka on lyhyt).

Istuminen ja maahanmeno ovat mukavan nopeita ja sähäköitä.

Seuraaminen on edelleen vaikeata, ja jotenkin tuntuu, että tulee ikuisesti olemaankin. Olen ehkä palkannut aavistuksen liian löysästä ja edistävästä asennosta. Äh!

Noutoa ollaan tehty sisällä. Hiisi tajuaa tämän muuten hyvin, mutta haluaa sylkeä kapulan liian aikaisin. Äh. Pitää varmaan opettaa sen kapulan pitäminenkin joskus.

Suuri Saalistaja vaarojen mailla

Taisin jo aiemmin kirjoitella, että Hiisin riistavietti on tässä ensimmäisen vuoden tienoilla alkanut nostaa päätään. Sama juttu saalisvietin kanssa. Saaliin vahvistuminen on mainio juttu harrastuksissa, mutta nyt on valitettavasti koettu myös ensimmäinen (toivottavasti myös viimeinen) vakava vaaratilanne.

Muuttopäivän aamuna Hiisi nuuskutteli kaikessa rauhassa aitoa armonkalliolaista puskaa, kun puskasta yllättäen pomppasi pakoon jänis. Tilanne kehittyi niin nopeasti, että siinä vaiheessa kun viesti jäniksestä kulkeutui minun aivoihini, koira oli jo riuhtaissut hihnan kädestäni ja painoi tuhatta ja sataa pupun perässä. Vedin keuhkot täyteen ilmaa ja karjaisin, mutta Hiisi oli jo ajossa eikä huomannut muuta kuin jäniksen. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä juoksemaan jäniksen ja koiran perään. Vieressä kulki vilkasliikenteinen tie, ja valmistauduin jo juoksemaan keskelle tietä pysäyttelemään autoja. Onneksi ei tarvinnut. Karjaisin uudelleen, kun huomasin, että koira oli kadottanut näköyhteyden jänikseen. Hiisi etsi jo jälkeä, mutta havahtui ja tuli sitten kutsusta luokse. Tässä vaiheessa olimme kolmen metrin päässä tien reunasta.

Nyt olisikin sitten tavoitteena, että toista ajotilannetta ei pääse syntymään, jotta käytösmalli ei pääsisi enää entisestään vahvistumaan. Olen miettinyt, kannattaisiko vaikka opettaa Hiisi ilmaisemaan jäniksiä ja muuta riistaa sen sijaan, että säntäisi heti perään. Toisaalta pakeneva jänis on niin voimakas näköärsyke, että vähän epäilyttää projektin onnistuminen. Vaikuttaisi siltä, että koira tulee kutsusta pois jäljeltä, mutta ajo ja näköyhteys jänikseen on Suurelle Saalistajalle liian kova juttu. Ideana on nyt kuitenkin kantaa mukana superherkkua, jolla pääsen palkkaamaan eläimen ilmaisemisesta ja luoksetulosta. Riistaisilla alueilla ei tietenkään ulkoilla vapaana. Kyllä nyt harmittaa, että en ole osannut kouluttaa Hiisille 100-prosenttista luoksetuloa!

Tässä saalistushommassa on vielä sellainenkin erikoisuus, että Hiisi reagoi eri tavalla erilaisiin eläimiin. Esimerkiksi metsäkanalintuja se on viime aikoina alkanut seisoa. Komeasti siis jähmettyy paikalleen ja nostaa toisen etukäpälän ylös. Seisonnasta tulee luokse. Tavalliset harakat ja varikset ovat yhdentekeviä. Jänikset ja oravat taas sytyttävät todella voimakkaan jahtaamisreaktion.

Uuden pihan ihmeitä. Onks nää oikeita kirsikoita?

Tottistäräytys

Keräilenpäs tähän viime aikojen tottistreenailuita. Olen jaotellut harjoiteltavia liikkeitä suorituspaikan mukaan. Vaikeimmat ja uusimmat otetaan kotona, tilaa vaativat ja tutummat ulkokentillä. Sitten on vielä eri ulkoliikkeet suojaisalle, privaattihenkiselle ”kotikentälle” ja häiriössä tehtävät leikit ja kontaktit erikseen porukalla puuhasteluun.

Hiisi on todella herkkä häiriölle. Jos kentällä on sen lisäksi enemmän kuin yksi koira, nenä putoaa maahan ja koira liikkuu melkein hidastetusti. Siispä porukkareeneissä panostetaan edelleen superlyhyisiin sessioihin, kontaktin ylläpitoharjoituksiin ja leikkeihin. Ei yritetäkään sen kummempia. Näitä noin kerran viikossa.

Meiltä noin sadan metrin päässä on pieni hiekkakenttä, joka on kivasti isojen puskien suojaama ja muutenkin syrjässä. Siellä ollaan saatu puuhailla ihan kahdestaan. Joskus joku ihminen kulkee ohi, mutta muuten häiriöt ovat aika minimissä. Hiisi on keskittynyt siellä tosi hyvin. Kotikenttäharjoituksina ollaan otettu näitä. Kolmisen liikettä per treenikerta. Alkuun ja loppuun hyvät leikit.

• ensimmäisiä eteenmenoja: jätän koiran maahan tai istumaan ja vien lelun lähelle kentän päätyä. Palaan koiran luo ja vapautan sen lelulle. Vauhti on ollut hyvä, mutta kyllä se minun mielestäni kovempaakin pääsee. Tätä pitäisi varmaan tehdä avustajan kanssa niin, että avustaja voisi oikein kunnolla hetsata lelulla?
• pitkän matkan luoksetuloja samalla tyylillä kuin eteenmenoja. Jätän koiran istumaan, juoksen 50 metriä ja kutsun. Tässä Hoo juoksee päin ja lujaa. Voisi siirtyä lyhyempään välimatkaan ja panostaa eteenistumisasentoon.
• perusasentoja yhden askeleen siirtymisillä. Tässä tarvitsee vielä apuja. Edestä tullessa löytää oikean paikan, mutta tarvitsee apuja, jos kulma on outo.
• seuraamiseen lähtöjä ja yhden tai kahden askeleen seuraamisia. Tämä on mulle supervaikeata. Haluaisin jonkun avuksi naksuttamaan.
• kontaktiharjoituksia sopivan häiriön sattuessa paikalle
• eri pituisia paikallamakuita niin, että palkka on edessä. Lönähtää usein lonkalle, joskus nopestikin. Mitähän pitäisi tehdä? Keskeyttää? Käydä nostamassa koira takaisin oikeaan asentoon? Tänään kokeilin niin, että superherkku oli melkein etujalkojen välissä. Silti lönähti.
• peruutuksia. Tämä on kätevä liike, jos Hiisi kuumenee liikaa leikissä.
• narupalloilua, patukan saalistusta ja vetoleikkejä. Virittelysanan liittäminen leikkiin ja kentällemenoon.

Kotona sisällä:

• ruokailujen yhteydessä vaihtelevasti paikallamakuuta, sivulletuloa, eteentuloa tai eteentuloa+sivulle siirtymistä. Eteentuloissa on hankaluuksia löytää kerrasta tarpeeksi tiivistä ja suoraa asentoa. Välillä tämä oli jo tosi hyvä, mutta on taantunut. Nyt meinaa tulla vähän vinoon tai sitten jäädä inasen liian kauas. Ennakoi varmaan sivulle siirtymistä, joten panostan tiiviistä ja suorasta asennosta palkkaamiseen. Sivulletulossa haluaisin, että koira käyttäisi paremmin takapäätä. Pitänee etsiä siihen jotain vinkkejä. Kupissa odottava ruoka aiheuttaa myös joskus erikoisia pomppuliikkeitä sivulletulossa.
• peruutuksia + joku muu käsky tilanteissa, joissa koira alkaa säheltää.
• seisomaan jääminen liikkeestä. Tätä olen tehnyt aloittanut niin, että pyydän koiraa luo ja pysäytän sen nostamalla kädet ylös ja nojaamalla vähän eteen. Vielä käytetään käsiapuja.
• perusasentopaikan etsintäharjoituksia käsiavuilla ja ilman. Plussaa on, että tässä ei ole lönähtänyt lonkalle aikoihin!
• liikkeestä maahanmeno käsiavulla ja polven koukistusavulla. Tässä pitäisi itse muistaa, että palkan pitää olla superhyvä herkku, koska muuten koira ei ”putoa” alas. Tässä ollaan minusta junnattu vähän liian kauan. En ole osannut viedä tätä eteenpäin.

Mistähän löytäisin hyvän tottiskurssin, joka sopisi häiriöherkälle aloittelijalle? Olisi niin hyvä, jos näitä käytäisiin jossain systemaattisesti ja ohjatusti läpi. Onneksi saan edes välillä treeneihin mukaan jonkun kaverin, joka naksuttelee apuna ja yrittää estää ja kitkeä mun pahimmat tunaroinnit.

Lisäksi minulla on kamalat vieroitusoireet autosta! Kääk! Focus on ollut kaksi viikkoa huollossa, ja polttelee jo pahasti päästä kruisailemaan koirajuttuihin.

Ja sitten lepo. Sarjassa "poikien yhteisiä juttuja".

Hakukoiraa leipomassa

Eilen ja tänään oli mahtava keli. Ja mikä parasta, sain viettää koko päivän metsässä kivassa koiraporukassa. Olin Hiisin kanssa Nokian Palveluskoiraharrastajien porukassa treenailemassa hakua. Nämä olivat meidän ensimmäiset hakuilut pk-harrastajien kanssa, ja kivaa oli! Kannatti liittyä jäseneksi :).

Lauantaina Hiisiä vähän jännitti uusi paikka ja uudet ihmiset. Se oli Ennin ja Heimon kanssa samassa autossa, ja pk-kentän kiihkeä tunnelma taisi vähän tarttua pieneen vesikoiraan. Päästiin ensimmäisen kerran kuuntelemaan pyssyn paukettakin. Sitä koira vähän ihmetteli, mutta ei hermostunut. Jes! Poroa vaan suuhun aina kun pamahti.

Hakumetsässäkin Hiisiä jännitti hitusen, mutta hyvin meni. Lauantaina otettiin pakenevia ja näyttäytyviä maalimiehiä, joiden perään Hiisi lähti reippaasti. Tänään tehtiin samalla kaavalla, ja ero edelliseen päivään oli yllättäen huima. Jos lauantai oli hyvä, niin sunnuntai oli super! Pikku vesikoira oli tänään niin innoissaan ukkohommista, että se pomppi maalimiesten perään kuin aropupu. Into lähteä ukon perään oli aivan eri luokkaa kuin koskaan aikaisemmin. Lopuksi vielä nostatettiin koiran motivaatiota niin, että kun lähdin viemään Hiisiä pois hakualueelta, maalimiehet kutsuivat sitä ja huhuilivat perään. Koirahan ei olisi halunnut lähteä mihinkään, vaan minun piti oikeasti raahata se pois. Hauska nähdä, miten se tuumaa seuraavan kerran, kun päästään samalle radalle :).

Mieletön fiilis jäi myös tottiksesta. Ei varsinaisesti treenattu sitä, mutta Hanna katsoi ja kommentoi vähän perusasentoja, sivulletuloja ja seuraamista. Virittelin aluksi koiraa patukkaleikillä, ja se oli hienosti mukana. Sitten tehtiin pari sivulle perusasentoon siirtymistä. Ensin edestä sivulle ja sitten niin, että kun koira on sivulla, minä otan itse askeleen kauemmas ja käsken koiraa sivulle. Hanna katsoi sivusta ja naksutti, minä palkkasin. Seuraamaankin lähti hienosti. Palkkasin kolmen askeleen jälkeen. Hoo keskittyi superhienosti, piti mainion kontaktin ja oli muutenkin maailman pätevin pieni vesikoira <3.

Hiisin kontakti ja vire olivat aivan mainiot, koiran toiminta sopivan sähäkkää. Aivan mainio pikkumies.

Hurjista hurjin hurjimus.