Mentiin metsään

Tänään käytiin pitkällä metsälenkillä. Oltiin 3 tuntia ja 12 kilsaa eikä edes väsähdetty. Paljoo.

Ihasteltiin muun muassa kukkasia ja käen kukkumisia.

Hiisi oli ihan että tästä mennään, kun on ennenkin menty.

No ei menty, kun mentiinkin vähän kuivempaa reittiä.

Löydettiin niin kiva esineruutupaikkakin, että tehtiin pikku treeni. Onneksi mulla on aina palkka ja jotain rojua taskussa tämän kaltaisten hätätilanteiden varalta =). Ruutu oli 10 metriä leveä ja noin 80 metriä syvä. Yhdessä tallattiin ruutu ja sitten kävin piilottamassa esineen takarajalle. Sillä aikaa Hiisi odotteli turvallisen välimatkan päässä eikä päässyt kurkkimaan, mihin pudotin esineen.

Sommaren är här, jee jee!

Ihanan kesäinen fiilis tuli, kun käytiin vähän Hiisin kanssa tsekkailemassa meidän tuttuja metsälenkkimaita. Paikoin on tietty lunta ja tasaisella tosi märkää, mutta kyllä kelpasi. Hurjan paljon oli riistan hajuja ympäriinsä, joten piti olla tosi tarkkana ja tiukkana Hiisin kanssa. Kuten näkyy, niin Suuri Saalistaja veti aivan horkassa hajuja nenäänsä tai tähyili riistaeläinten liikkeitä melkein jokaisessa kuvassa.

Kyllä me viime viikolla vielä vähän reenailtiinkin. Torstaina vierailtiin oman seuran BH-ryhmän kaupunkitreeneissä. Siellä vain ohiteltiin toisia koirakoita lähietäisyydeltä ja tsekattiin, mitä Hiisi tekee, jos jätän sen tolppaan hengaamaan ja häivyn itse paikalta. Paikallaan iisisti istuskeli sen näköisenä kuin kuuluisi kalustoon. Muut koirakot ohittelivat parin metrin päästä, eikä Hiisi edes katsonut niihin päin. Jeejee!

Hienosti meni siis kaikki, vaikka joukossa oli paljon isoja, nuoria, innokkaita uroksia, jotka välillä provosoivatkin jäykin jaloin ja häntä tiukassa tanassa. Testosteronia ja äijämeininkiä oli ilmassa, mutta Hiisi oli ihan superlunki. Sen kanssa ohiteltiin paljon niitäkin uroksia, joille homma oli vähän vaikeaa. Hiisi oli koko ajan tosi hyvässä mielentilassa ja sopivan itsevarma eikä osoittanut minkäänlaisia pullistelun elkeitä. En pitänyt sitä käskyn alla, ja se käyttäytyi koko ajan rennosti ja fiksusti. Ylpeämpi ja iloisempi en voisi olla <3.

ID: esinebileet jatkuu

Tänään treenailtiin taas esineilmaisuja jäljentekijän tallaamasta esineruudusta. Annoin siis koiran haistaa esineiden omistajan hajunäytettä, ja sitten mentiin. Hiisi teki taas töitä tosi hyvässä vireessä ja hienolla asenteella. Ennen ilmaisua se jaksoi myös hyvin tarkentaa esineet, jotka olivat suurimmaksi osaksi jäljentekijän hajustamia pieniä valkoisia sideharsotaitoksia. Onnistuneista reeneistä saatiin myös kuvamatskua, kun meitä kuvasi Jokisen Ninna.

 

Hiisi työn touhussa.

Jäljestystä.

Ilmaisusta palkkaus.

Ilmaiseva koira odottaa palkkaa.

Esineen tarkennusta.

Lisää tarkennusta.

Innokas tuplailmaisu, jossa Hiisi otti ensin hajulapun suuhunsa ja muisti vasta sitten maahanmenon.

Rentoa reeniä ja kevyttä kipittelyä

Tämän viikon ajan ollaan pidetty liikunta kevyenä ja treenit myös. Nyt kun kevyempää treenausta on takana jo jokunen viikko, huomaa, että Hiisi tekisi mielellään vähän enemmän. Alkaa jo vähän ärsyttää, kun se vilkuilee puoliunisenakin minua siihen malliin, että järjestetty toiminta olisi enemmän kuin tervetullutta.

Hiisin kotityölista onkin hieman kasvanut. Nyt se joutuu käskystä tuomaan ruokakupin ja kaulapannan. Imurointiakin olen opettanut, tai ainakin imurin käynnistämistä ja sammuttamista. Treenailut olen halunnut pitää kevyinä, joten ollaan nyt keskitytty ID-jäljen treenaamiseen asfaltilla sekä harjoiteltu hieman hajutunnistuksen purkkirataa.

Asfalttijäljellä Hiisi on toiminut todella upeasti ja jäljestänyt jopa tavallistakin suuremmalla intensiteetillä. Myös pienten metalliesineiden ilmaisu jäljeltä sujuu mukavasti, vaikka jälki onkin esineitä paljon tärkeämpi. Ensimmäiset harhajäljet ja kiemuratkin on nyt koettu. Hiisi keskittyy todella vahvasti ydinjälkeen ja jäljestää nenä kiinni asfaltissa. Tosi hyvännäköistä ja intensiivistä työskentelyä! Harmi vain, etteivät jälkitreenit tunnu väsyttävän Hiisiä juuri lainkaan.

Purkkiradalla törmättiin pitkän tauon jälkeen aika isoon takapakkiin. Hiisi alkoi tarjota vahvasti purkkien noutoa kesken kohtalaisen hyvin alkaneen treenin. Nyt joudunkin sitten askartelemaan koko purkkiradan uusiksi, jotta himonoutaja ei saa enää napsittua purkkeja harkkojen sisältä :O.

Tällä viikolla olemme muiden kiireiden takia liikkuneet lähinnä kevyttä ravia hihnassa.Vapaana metsässä liikkuessa koira ei (edelleenkään) näytä säästelevän itseään millään tavalla. Kiipeilee kiville, loikkii ylös ja alas, ottaa spurtteja ja tasapainoilee minun perässäni puunrungoilla niin kuin aina ennenkin. Enpä tiedä sitten, onko se merkki siitä, että kipua ei ole vai siitä, että Riekku Reikäpää ei korkeassa vireessä kipua tunne?

Pieni vesikoira vaan, hurja onpi luonnoltaan. Yhä ylös yrittää, kivelle hän kiipeää.

PiVesin reeniviikonloppu

Oltiin reenailemassa ja viettämässä viikonloppua vesikoirakamujen kanssa Teiskossa. Tässä parit kuvat reissulta. Kivaa oli!

Perropennut Ruffe, Manu, Peppi ja Nero.

Manu

Aapo lähdössä hakumetsään.

Patukka-Late

Sepen leikit

Taco lähtee esineitä etsimään.

Sepe tuo esinettä.

Hiisi ei päässyt kuviin, mutta pääsi kuitenkin hakuilemaan ja esineruutuun. Haussa tavoitellaan nyt uutta buustia motivaatioon ja toiseksi etenemistä tarpeeksi syvälle eli 50-60 metriin. Otettiin kaksi maalimiestä, jotka hetsasivat Hiisiä leluilla ja juoksivat sitten kiertäen etukulmiin piiloon niin, että Hiisi näki ukkojen etenevän lelut käsissään.

Lähetin ensimmäisen piston sille puolelle, joka kiinnosti koiraa enemmän. Innokkaasti se lähti, löi jarrut päälle parissakympissä ja tarkasti siinä jonkin hajun. Jatkoi siitä etenemistä syvälle ja meni hyvin maalimiehelle. Oli saanut ryöstettyä Samilta patukan, ja kirmaili polleana poikana se suussaan minun luokseni. Taisi tykätä =).

Lähetin toiselle maalimiehelle, jolle eteni myös reippaasti ja ilmavainuisesti. Heikillä odotti Hiisin rakas jalkapallo. Heikki palkkasi heittämällä pallon, jonka Hiisi taas pölli ja lähti se suussa kohti minua. Pallo putosi suusta, joten lähetin Hiisin yliheittona Kristinan perään, joka juoksi pakoon avattu kissanruoka kädessään ja palkkasi, kun Hiisi sai kiinni.

Lopuksi Heikki vielä leikitti teddypatukalla keskilinjalla. Hiisi sinkoili tosi innokkaasti patukan perään, mutta murraili ja korjaili aika paljon otettaan. En tiedä, että onko tasainen ote pelkästään opetuskysymys vai liittyykö tuo irrottelu ja korjailu siihen, että koira kokee liikaa painetta. Tuntuu myös siltä, että Hiisin kynnys syttyä taisteluun oikein kunnolla on aika korkea. Välillä se taistelee apinan raivolla ja roikkuu patukassa tasaisella otteella, välillä irrottelee ja korjailee otetta. Tahtoisin saada tähän leikkiasiaan hyviä neuvoja.

Pari seuraavaa etsintäreeniä aion työstää muistikuva-teemaa eteenpäin. Hiisi saa nähdä, kun maalimiehet lähtevät lelujen kanssa metsään, ja pikku hiljaa pidennän aikaa lähetykseen. Ideana on nyt luoda odotusarvoa leluille, kun tähän saakka palkka on ollut ruoka.

Esineitä tehtiin samaan tapaan kuin viimeksi: Vieraat esineet viedään yhdellä kertaa hihkuen ja ilakoiden ruudun takakulmiin. Kunnon kehut ja futispalkka heti, kun koira lähtee tulemaan esine suussa. Innokkaasti Hiisi lähti ja teki töitä. Hanska löytyi heti, mutta kova kenkä vaati pari lähetystä. Ilmeisesti ei haissut kovin paljon tai sitten vieras esine epäilytti. Maasto oli nyt sellainen, että en nähnyt, mitä koira ruudun takaosassa touhuili. Halukkaasti Hiisi kuitenkin lähti ja innokkaasti toi.

Supernenä isoveljeilee

On ollut taas kaikenlaista touhua sen verran, että en ole ehtinyt blogia paljon päivitellä. Treeneissä ollaan keskitytty janojen harjoitteluun, ja siinä sitä työsarkaa riittääkin. Hiisin nenä kun toimii niin hyvin, että merkkiä kohti eteneminen ei kiinnosta, jos jäljen haju tulee nenään vähän sivusta. Aikamoista tahkoamista ovat janatreenit, kun Hiisi tietää aina paremmin ja haluaa tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee (siis haistaa.)

Onpa niitä väläytyksiäkin nähty. Toissaviikonloppuna käytiin marjassa ja sienessä alueella, johon oli pari päivää aiemmin tehty Hiisille janoja. Silloin treeni oli mennyt aivan sekoiluksi, ja jäljen päähän jäi joku keppikin. Muistin suurin piirtein jälkien paikat, joten vilkuilin vähän syrjäsilmällä koiran touhuja.

Pian Hiisi alkoikin tehdä töitä oikein vimmatusti, nosti jäljen ja alkoi jäljestää hitaasti. Se teki kovasti töitä ja pyöritteli hajuhiukkasia kuuluvasti nenässään. Parinkymmenen metrin jäljestyksen jälkeen se laukkasi innoissaan minun luokseni — keppi suussa! Ketku siis nosti kaksi vuorokautta vanhan jäljen ja jaksoi seurata sitä, vaikka jäljen päältä oli varmasti kävellyt muitakin. Aika hyvin on myös keppimotivaatio hallussa, kun Hiisi jaksoi tuoda kepukan minulle yli 20 metrin päähän.

Metsäreissun jälkeen lähdettiin kohti Visuveden mökkiä ja pysähdyttiin matkalla katsomaan Hiisin 3/4-pikkuveljeä Neroa. Olin valmistautunut siihen, että Hiisi on epäsosiaalinen urpo, jonka voi hädin tuskin päästää nuuskimaan pentua, mutta lurjus se vaan jaksoi yllättää. Hissu käyttäytyi pennun kanssa erittäin esimerkillisesti ja saikin leikkiä hyvän tovin pikkuepelin kanssa.

Nero oli aika tohkeissaan Hiisin tapaamisesta.

Veljeksillä synkkasikin oikein mainiosti.

Hiisi sai nöyrtyä Neron möykkyytettäväksi.

Nero sai kokea olevansa suuri ja mahtava.

Hiisilläkin oli hurjan hauskaa.

Pikkuveljelle annettiin vähän tasoitusta.

Nero sai riepottaa Hiisiä miten tahtoi.

Mutta pitihän kääpiölle toki kertoa, että isoveli on kunkkujen kunkku.

Hakuja ja ulkoilua

Nokialla reenailtiin keskiviikkona hakua, ja kivasti meni taas treeni. Pakko oli taas hehkuttaa, että kyllä vaan kannatti käyttää vuosi pelkästään maalimiesmotivaation luomiseen! Nyt se on nimittäin ollut jo muutaman kuukauden erittäin hyvällä mallilla =).

Oli kolme maalimiestä, joista kaksi oli vieraita. Ensimmäinen oli suunniteltu ääniavulla ja kaksi muuta ilman. Reippaasti eteni maalimiehille, ja jouduin oikein pariin kertaan kutsumaan, että sain koiran haltuun keskilinjalla ekan maalimiehen jälkeen. Oli niin täpinöissään jo menossa seuraavalle, kun parissa viime treenissä olen yliheittoja ottanut.

Toinen mm oli kinkkinen: piti edetä myötätuuleen ja vieläpä alarinteeseen. Sinne oli hyvin vaikea Hiisin upota, kun hajuapua ei ollut. Jouduin pariin kertaan lähettämään ääniavulla, ja sittenkin maalimiehen piti vielä helpottaa. Koira oli käynyt melko lähellä, mutta ei taida vielä olla tarpeeksi uskoa, että kyllä se 50 metriä vaan kannattaa juosta, vaikka hajua ei olisikaan.

Kolmannelle olikin sitten hyvä tuuliapu, ja sinne lähetin yliheittona. Siitä tuli kiva ja helppo viimeinen löytö. Oikein tyytyväinen olin taas treeniin, vaikka toinen maalimies ei meinannutkaan löytyä. Täytyy yrittää jatkossakin päästä treenaamaan myötätuuleen. Tässä treenissä erityisen hienoa oli, että kaikki maalimiehet kiersivät nyt piiloihinsa niin kaukaa, että Hiisi ei saanut mahdollisuutta jäljestää perille. Jälkiasian kanssa pitää jatkossa olla supertarkka, koska sopivalla tuulella Hiisi nostaa helposti jäljen yli 30 metrinkin päästä.

Torstai-iltana käytiin metsässä ihan vaan ulkoilemassa. Kolme päivää oli nyt jäänyt ilman kunnon metsälenkkiä, ja Hiisi oli aivan kreisi. Melko lujaa mentiin puolitoista tuntia kamalassa rytömaastossa ja kiipeiltiin jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Suolla kasvoi tosi kauniisti niittyvillaa, ja iltavalaistuskin oli mainio.

Töttörööröö!

Itse en maistanut, mutta aika hyvää näytti olevan.

Aito supervaarallinen suohirviö! Vapise, Annala!

Ei ole suohirviön elämä helppoa.

Järki se vaan pakenee pienestä päästä niin, että humina käy.