Hiisin luonnetesti & Yolan pennut

Kaikenlaista on taas touhuttu, mutta bloggailu on jäänyt vähemmälle. Jolpposen kanssa käytiin näyttelyreissulla Lappeenrannassa/Imatralla. Sieltä saatiin mukaan EH. Juoksut alkoivat reilusti etuajassa, ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Yolalle syntyy Coastal Stars -pentue parin kuukauden kuluttua. Kirjoittelen pentuhommista lisää sitten, kun tiedetään, onko pieniä mustapäitä tulossa.

Hissukka pääsi vihdoin ja viimein luonnetestiin, jossa tuomareina Auli Kiminki & Pirjo Ojala-Laine. Ihan tuttu epeli siellä temmelsi, eli ei tullut yllätyksiä. Kiva ylläri minun mielestäni oli kuitenkin se, että uudessa luonnetestiarvostelussa on tarkennettu pisteytystä toimintakyvyn, terävyyden, taisteluhalun ja hermorakenteen osalta. Esim. hermorakenteen ykköseen mahtuu niin monenlaista viheltäjää, että on kiva tietää, onko koira ns. vahva vai heikko ykkönen. Herra Hipperström suoriutui ihan mukavasti ja sai yhteenvetokommentin: ”Kiva, reipas koira, jonka kanssa on varmasti ilo harrastaa.”

(c) Outi Toni

Pisteitä saatiin yhteensä 172 +++. Osa-alueet jakautuvat seuraavasti:

toimintakyky: kohtuullinen +1a
terävyys: ei osoita lainkaan terävyyttä +1b
puolustushalu: kohtuullinen, hillitty +3
taisteluhalu: kohtuullinen +2a
hermorakenne: hieman rauhaton +1a
temperamentti: vilkas +3
kovuus: hieman pehmeä +1
luoksepäästävyys: hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +3
laukauspelottomuus: +++ laukausvarma

Luonnetestivideot voi katsoa tuolta: https://www.youtube.com/playlist?list=PLssDtLlazghUVOLcU81BUper2xze-Ovd_.

Tässä linkki luonnetestin arvosteluohjeeseen, jossa selitellään noita toimintakyvyn, terävyyden, taisteluhalun ja hermorakenteen a- ja b-kohtia: http://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/media/luonnetestin_arvosteluohje_01012015.pdf

Rakennusradalla Hissukan pääkoppaa testailemassa

Jokunen viikko sitten sain tilaisuuden tutustua Hiisin ominaisuuksiin tehtäväradalla, joka oli rakenneltu käytöstä poistettuun koulurakennukseen. Ideana oli testailla koiran koira- ja ihmissosiaalisuutta, toimintakykyä erilaisilla alustoilla, kulkuesteiden kanssa, pimeissä tiloissa sekä ylipäätään reaktioita uusiin tilanteisiin uudessa ympäristössä. Pointtina tässä kaikessa oli havainnoida koiran vahvuuksia ja heikkouksia pelastuskoiraharrastusta silmällä pitäen. Tarkkailtiin siis kaikkea toimintaa siltä kantilta, miten koira pystyi toimimaan sellaisessa ympäristössä, jossa pelastuskoiran pitäisi pystyä työskentelemään. Radan päätteeksi testattiin myös sitä, miten koira reagoi (vai reagoiko), kun ohjaaja ei tiedä, että samassa huoneessa on piilossa ihminen.

Testiradalla ei ilmennyt ihmeempiä yllätyksiä. Hiisi oli Hiisi. Wannabe-panomies Hiisiläinen reagoi ahtaissa sisätiloissa todella vahvasti sekä tärppiseen että tärppinsä ohittaneeseen juoksunarttuun. Ulkona ei ollut ongelmia, mutta sisällä sen oli aika vaikea keskittyä muuhun, varsinkin kun osuttiin sattumalta vahingossa hengailemaan valtaosa ajasta juoksunartun peesissä. Erilaiset pinnat, esteet, pimeys, lämpötilanvaihtelut, kummalliset äänet tai ahtaissa paikoissa oleskelu vieraiden urosten kanssa ei tuottanut ongelmia. Ei murinoita, pörinöitä tai aggressiivista käytöstä muita koiria kohtaan, joista suurin osa oli huomattavan kiihtyneitä ja hermostuneita (kuka mistäkin syystä). Myös ihmissosiaalisuus oli kunnossa, eli Hiisiä sai lähestyä ja nostella kuka tahansa. Surkeeta kitinää ja läähätystä kuitenkin piti herkkupersenaaraan perään suunnata, ja sehän todella paljon minua korpesi & ketutti.

Ilon kautta mennään nyt tämä postaus vaikka sitten väkisin, prkl. Iloinen sain siis ainakin olla koiran toimintakyvystä ja (öööh) sitkeydestä sekä siitä, mitä tapahtui, kun tunnin kestäneen seksivaukitinän päätteeksi pääsimme viimeiseen tehtävähuoneeseen. Vapautin koiran, kävelin huoneen toiselle puolelle ja istahdin tuoliin ”haasteltavaksi”. Yhtäkkiä Hissukka unohti naarasajatukset, alkoi toimia  ja etsi huoneesta piilotetun maalimiehen, jonka olemassaolosta en itse edes tiennyt. Tosin karvaurpo oli seksuaalisesta turhautumisestaan niin paineessa ja pinna kireällä, että haukahti ja tanssahteli hetken perse pystyssä löydöllä sen sijaan, että olisi toiminut samoin kuin ns. normaaleissa treeniolosuhteissa. Mutta jos nyt jotain hyvää kaiken vonkauskitinän keskeltä haluaa kaivaa, niin reaktio maalimieheen oli paineesta huolimatta vahva ja kertoi ilmeisen hyvästä maalimiesmotivaatiosta.

Näillä siis mennään, naarasjuttuja reenataan edelleen ja pallien poistoa jossain vaiheessa vakavasti harkitaan.

Koiraviikonloppu Pirkanmaalla

Hurautettiin Hiisin kanssa torstai-iltana viettämään Tampere-viikonloppua. Ensin käytiin Ylöjärvellä katsomassa ja kannustamassa tuttuja ja tuntemattomiakin vesikoiria tulevaisuudessa häämöttävän käyttökokeen vesityöosuuden testaamisessa. Hiisikin pääsi epävirallisesti testaamaan kelluvan esineen noutoa ja upotetun esineen sukellusta. Hyvinhän se haki esineitä veden päältä ja alta.

Lauantaina vietettiin koko päivä Vesilahdella pk-hakuryhmän kanssa. Kouluttajiksi saatiin taas Nuutiset, Reese maastoon ja Jossu tottikseen. Tykkään molemmista kouluttajina tosi paljon, ja erityisen hyvä juttu on, että ovat nähneet meitäkin koirakkona jo muutamia kertoja, joten ollaan jo vähän tuttuja.

Haussa meidän pulmana oli se kesällä tehty havainto, että Hiisin pistot ovat vain 30-metrisiä. (Yhtenä syynä tosin ihan oma ajattelemattomuus ja osaamattomuus niiltä ajoilta, kun koiran motivaatio koko lajiin oli pahasti kateissa.) Lisäksi pk-treeneissä tekemisen palo vain totaalisesti puuttuu, enkä ole keksinyt siihen syytä. Partiointitreeneissä, rakennuksissa ja muissa uusissa/haastavissa ympäristöissä Hiisi on aivan täpinöissään, pk-treeneissä se sen sijaan suorittaa virkamiesmäisen siististi mutta ei syty.

Sainkin lopulta aika paljon mietittävää tulevaisuutta varten. Todennäköisesti päädymme treenaamaan pelastuspuolelle, mutta haluan ehdottomasti opettaa myös kunnollisen pistotyöskentelyn. Siihen mielenkiintoiset lääke-ehdotukset olivat a) ruoka pois ja tilalle futis (tähän saakka molemmat) sekä b) rullan tilalle haukku.

Kun odotusarvoksi saatiin luotua pelkkä pallo, koiran koko ilme muuttui ryhdikkäämmäksi ja tekemiseen tuli lisää draivia. Oletuksena siis on, että jo pelkästään vireen nosto saattaa korjata pistojen mataluusongelman. Keväällä opetin Hiisille tottista varten pallon haukkumisen, ja olen välillä huvikseni kokeillut haukuttaa sitä myös metsässä. Vieraille haukkuminen ei nyt tuottanut mitään ongelmaa edes yli 50 metrin päässä ohjaajasta. Kokeilun tulos oli, että hyvin näyttäisi koiralla pää kestävän haukkumista ja haukku on tosi vahva. Haukkuminen myös nostaa kierroksia, mikä on tässä tapauksessa erittäin hyvä ja toivottu asia. Siispä heräsi sellainen ajatus, että tehdään pari seuraavaa treeniä näin (pallo + helpot haukut) ja katsotaan, mitä siitä seuraa. Rullailmaisuhan Hiisillä kuitenkin on, joten siihen voidaan tarvittaessa palata, jos alkaa näyttää siltä, että haukkuminen jotenkin ahdistaa koiraa.

Hiisi on siitä(kin) aika haastava koira, että melko useinkin koen olevani hukassa sen sytyttelyn kanssa. Motivoinnin olen tiedostanut hankalaksi jo alusta asti, panostanut asiaan ja ihmetellyt, miten saisin diesel-Hiisistä täydet tehot irti silloin kuin haluan. Hakumetsässä tuo joku pieni ajatuksen palanen loksahti paikalleen, kun Reese sanoi, että tällä koiralla on enemmän taistelutahtoa kuin mitä se antaa itsestään ulos ja se on todennäköisesti parhaimmillaan silloin, kun sille saa luotua sopivasti painetta tai olosuhteet ovat muuten vaikeat. Kun vielä oppisinkin aina vetelemään niistä oikeista naruista!

Tottiksessa oltiin haasteiden edessä, koska meidän suoritusvuoro oli kahden juoksunartun jälkeen. Tässä ollaan periaatteessa tahkottu samaa asiaa kun haussakin. Miksi saan koiran välillä sopivaan vireeseen, välillä en? Mitä teen oikein silloin kun onnistun ja mitä teen väärin silloin, kun hommasta ei tule mitään?

Joitakin kertoja ollaan tänäkin kesänä treenattu juoksunartun kanssa samaan aikaan, mutta nyt kahden juoksuisen hajut nurmikentällä olivat iso haaste. Jopa niin iso, että Hiisi ei kyennyt lainkaan palkkautumaan jalkapallosta, joka normaalisti on sille palkka ylitse muiden. Tänä kesänä ollaan pääasiassa treenattu koiran ehdoilla, eli kivoja treenejä silloin kun koira on hyvässä vireessä. Ne ovatkin onnistuneet hyvin. Nyt kun pallopalkka ei kelvannut ja koiran mielessä oli vain hajuja, tehtiinkin niin, että vaadin pienellä häirinnällä oikean asenteen ja palkkasin sitten pitkään ja hartaasti kehuilla ja silityksillä. Ihme ja kumma! Vaikeata oli koirapojalla, mutta pienen alkuväännön jälkeen se sulki nenänsä ja teki hyvää tottista mainiolla kontaktilla. Mikä hienointa, se teki sitä vain ja ainoastaan minulle, ei pallolle. Oli kyllä niin käsittämätön havainto, että tuo jullikka tosiaan arvostaa minun kehuja ja suosiota noinkin korkealle. Vieläkin olen vähän hämilläni (ehkä myös aavistuksen liikuttunut). Onneksi tämä tapahtui todistajien läsnäollessa, joten uskottava on =D.

Olipahan antoisa ja avartava koulutus. Paljon tuli lisää ajateltavaa ja tuntuu, että oivalsin taas koirasta jotain uutta. Olisi tosi tärkeää löytää pian joku meille sopiva treeniporukka, josta löytyisi ehkä myös apuja ja neuvoja näihin virejuttuihin.

Lisää reenii ja tättärää

Heti kun tulee päivityksiin pidempi tauko, niin pulassa ollaan. En muista enkä ehdi tänne kaikkea vuodattaa, mutta ihan hyvissä treenifiiliksissä ollaan taas =).

Ollaan treenattu vähän kaikkea sillain sopivasti, ja testailin siinä sivussa pikkaisen Hissukan hermojakin. Maanantaina nimittäin treffasin pk-kamuja aamutottisten merkeissä. Siinä sitten kahviteltiin, herkuteltiin treenikaverin jälkikoularin kunniaksi ja painuttiin tietty metsään jälkiä polkemaan. Jäljeltä mentiin vielä illaksi rakennusetsintään etsimään pari ukkoa. Olin Hiisiläisen kanssa reissussa siis koko päivän aamukasista puoleenyöhön, ja se osoitti kerrassaan mainioita kisakoiran hermoja. Kaikki treenihommat se hoiti sataprosenttisesti keskittyen ja väliajat otti rennosti lepoa autossa. Ainahan se on autossa tosi rauhallinen ja käytännössä vain nukkuu tai köllöttelee, mutta tulipahan nyt testattua tällainenkin extreme-päivä. Nou worries. Sehän todistetusti vetää lonkkaa, vaikka IPO-äijät treenais ja paukuttelis vieressä.

Tässä muutama kommentti laji lajilta.

Metsäjälkiä ollaan tehty nyt huikeat kolme tai neljä tänä keväänä. Jokainen on mennyt niin nappiin kuin ikinä, ja olen ihan perhanan ylpeä elukastani. Yhdellä jäljellä kävi jopa niin, että jäljelle oli osunut jonkun metsäkanalinnun pesä, johon Suuri Saalistaja sitten nenä edellä törmäsi. Mammalintu lähti tietty loikkimaan karkuun, ja minä karjaisin keuhkojen pohjasta että EI. Ja mitäs tekeekään Suuri Saalistaja?! Noh. Se katsahtaa kanalinnun perään, laskee kuononsa maahan, jatkaa ihmisjäljen jäljestämistä ja nostaa kepin parinkymmenen metrin päästä. Ah, tää on niin hunajaa <3. Ennenkin olen hehkuttanut, mutta luotto Hiisiin jäljestäjänä on tällä hetkellä todella kova.

Hakua treenataan edelleen kerta (joskus jopa kaksi) viikkoon. Maalimiesmotivaatio on tosi hyvällä tolalla, mutta Hiisin mukavuusalue on minusta noin 3o metrin säteellä. Jos hajua ei tule sen nokkaan 30 metrissä, en saa koiraa uppoamaan takarajalle ilman apuja. Hajun saatuaan se irtoaa kyllä kevyesti 100 metriä ja varmaan enemmänkin. Rakennusetsinnässä nähtiin, että sen maalimiesmotivaatio on oikeasti tosi kova. Tarkkuus, huolellisuus ja työmoraali olivat uusissa, haastavissa olosuhteissa tosi korkealla.

Jos jotain saisin valita Hiisiin lisää, niin vähän rohkeampi ja toimintakykyisempi se saisi uusissa, oudoissa tilanteissa olla. Pieni tuumaustauko ja tilannearvio ennen toimintaan ryhtymistä on ollut sille tyypillistä käytöstä pennusta saakka. Rakennusetsinnässä se esimerkiksi hämmentyi isoreikäisissä ritiläportaissa ja palasi parin askelman jälkeen takaisin alas. (Ritilöiden reiät olivat tosin niin valtavat, että tassut upposivat niihin jopa vähän kipeän näköisesti.) Normielämässä meillä ei ole koskaan ollut ongelmia minkäänlaisten alustojen kanssa, mutta ehkäpä outo paikka vaikutti asiaan (Tai sitten tassuihin tosiaan sattui, mistäs näistä tietää.). Samoin kävi pyörällisen alustan kanssa, jolle Hiisi yritti pari kertaa nousta, jotta pääsisi maalimiehen luo. Kun alusta luisti muutaman kerran koiran alta pois, uskallus ei riittänyt enää yrittämään kovemmin, vaan koira päätyi luovasti ilmaisemaan maalimiehen maahanmenolla parin metrin päästä. Toisaalta siinäkään tilanteessa Hiisi ei kadottanut toimintakykyään, vaan keksi itsenäisesti toisen tavan suoriutua tehtävästä. Koska rullaa ei ollut kaulassa, Hiisi valitsi ID-esineistä tutun ilmaisutavan eli maahanmenon. Oli kyllä ihan hauska nähdä, kun se tuumaili ja keksi sitten ratkaisun =).

ID-purkkirata ja esineruutu ovat olleet viime ajat vähän vähemmällä treenillä ja se näkyy. Kun treenattavia lajeja on paljon, Hiisi selvästikin unohtaa ne tuoreimmat opitut asiat nopeasti. Treenitaukojen jälkeen ei tarvitse onneksi aloittaa ihan alusta, mutta jonkinmoinen askel taaksepäin on aina otettava. Tätä samaa tapahtui meille myös tokoliikkeiden kanssa, kun Hiisi ehti parin viikon treenitauon jälkeen unohtaa liikkeet, jotka aktiivisella treenikaudella osasi hyvin. Unohdukset eivät siis varsinaisesti tulleet yllärinä, koska näitä sattuu, kun treenataan yhtä aikaa paljon eri juttuja, jotka kuitenkin ovat keskenään vähän samanlaisia.

Tottis oli vähän aikaa tauolla kokonaan, kun koiran matala vire ketutti ohjaajaa. En halunnut treenata kettuuntuneena, joten pikku tauko oli ihan paikallaan. Juha Korrin sunnuntaisen viettiseminaarin jälkeen innostuin aloittamaan vireennostokuurin, joka onkin alkanut ihan kivasti. Sen jälkeen tarvitaankin sitten varmaan vireen kannattelukuuri… Tänään mietin, että olen ehkä treenannut jo vähän liikaakin pk-kentillä, kun Hiisi poloinen näyttää mun silmissä melkein laamalta. Silmä on vaivihkaa tottunut astetta vietikkäämpään tekemiseen, ja huomaan puolisalaa toivovani koiraan lisää moottoria tai ainakin vara-akun :O. Mikä hurrrja ajatus! Mutta hirveän rakas Hiisi on siitäkin huolimatta <3.

Tänään kokeilin piruuttani tokoilla hieman. Tempaisin ihan hihasta liikkeestä seisomisen, liikkeestä maahanmenon ja ALO-hypyn. Näitä ei olla tehty varmaan pariin kuukauteen. Mutta mitäs ihmettä?! Hiisihän veti hienosti ja oli ihan kärryillä koko ajan. Paikkamakuukin on niin hienolla tolalla, että jotain mölligeimejä voisin uskaltautua tutkailemaan.

Huh! Kamalan pitkä epistola tästä taas tuli.

Yleismies Hiisi Jantunen

Tänään Hiisillä oli tärkeä rooli kesärenkaiden vaihtamistapahtuman ylivalvojana. Hauskinta oli tietenkin talvirenkaiden vierittäminen alamäkeä varastoon ja niiden pussittaminen isoihin rapiseviin pusseihin =). Siinä touhutessa mietin, että Hiisiä helpompaa, järkevämpää ja mukavampaa kotikoiraa on vaikea kuvitella. Mikään ei Hiisiä pelota tai stressaa. Viiksikarvaansa se ei väräytä, vaikka lasipurkit putoilisivat kaapista ja pomppisivat sen kuonolle.

Lisäksi sen osallistumisenhalu on kerrassaan huvittava. Se on häkellyttävän kiinnostunut ottamaan osaa aivan kaikkeen imuroinnista (käynnistää ja sammuttaa imurin pyynnöstä) ja astianpesukoneen tyhjentämisestä (ojentaa alakorista astioita) lakanoiden ravisteluun ja putkimiesten avustamiseen (valvoo, etteivät tee virheitä). On jotenkin koomista, kun Hiisiläinen istuu hiljaa aivan putkimiehen vieressä, eikä yritäkään kerjätä rapsutuksia tai häiritä työntekoa, vaan tuijottaa itse operaatiota aivan herkeämättä siihen tyyliin, että ensi kerralla osaa varmasti hoitaa homman itse =). Muutenkin se on väsymätön arjen pikku apuri. Se tuo käskystä tavaroita ja toimii viestinviejänä Jarkon ja minun välillä. Ulkona se kertoo, mihin suuntaan Jarkko on mennyt ja hakee Jarkon käskystä ilma- ja maavainulla. Samoin sen noutaa käskystä taskuistani reitille tippuneet esineet niin metsässä kuin kävelytiellä. Siis mitä mun muka tarvitsee enää tehdä itse, kun Hiisihän meillä hoitaa kaikki hommat?!

Hienosti se osaa myös melkein mattoon sulautua.

Ahaa-elämyksiä ja oivalluksia

Viime viikkoina olen kokenut koiraharrastusten parissa hienoja oivalluksen hetkiä. Varsinkin tokossa Hiisin työskentelymotivaatio ja sen ohella myös häriöiden sietokyky ovat nousseet aivan uudelle tasolle ja saaneet pohtimaan, mitä häiriöherkkyys Hiisin tapauksessa oikeastaan tarkoittaa.

Hiisi on pennusta saakka ollut aika itsenäinen, ja sillä on ollut erinomainen paineensietokyky. Kovin pehmeä koira se ei ole, koska kurjat kokemukset eivät selvästikään jää painamaan sen mieltä. Myöskään minun jännittämiseni tai kiukustumiseni ei näy Hiisin toiminnassa mitenkään.

Ohjaajan epäsuosioon joutuminen ei siis ole aiemmin ollut koiran mielestä mikään kurja juttu. Hiisi ei myöskään ole mitenkään erityisen ahne, joten makupalat eivät ole olleet avain onneen. Leikistä se kyllä nauttii, mutta nenään tulviva haju tai joku muu kiinnostava asia voi helposti keskeyttää vaikkapa saalistusleikin. Lisäksi Hiisi on vilkas ja erittäin utelias koira, jolla on tarpeeksi rohkeutta ja itsenäisyyttä lähteä tutkimaan kaikenlaisten ärsykkeiden alkulähteitä. Monet näistä asioista näkyivät hyvin Hiisin MH-luonnekuvauksessa.

Hiisi on fiksu ja nopea oppimaan, mutta (ehkä juuri siksi) saman asian toistaminen ei kiinnosta sitä. En varmaankaan koskaan ole teettänyt sillä mitään harjoitusta kolmea toistoa enempää. Liikkeiden oppiminen ei varsinaisesti ole koskaan tuottanut ongelmia, vaan meidän pulmat ovat pentuajoista saakka olleet muualla.

Suurin haaste on ollut saada Hiisin energia valjastettua ohjaajan haluamaan käyttöön. Tokossa motivointiongelmat ovat ilmenneet siten, että koiran mielenkiinto on suuntautunut muihin koiriin ja kaikkiin mahdollisiin häriöihin, mitä vain ympäristö on meille tarjonnut. Häiriöitä olemme paljon treenanneetkin, mutta minusta on tuntunut siltä, että pelkän positiivisen vahvistamisen avulla edistystä ei tapahdu. Tokossa häiriöherkkyys jatkui siitä huolimatta, että treenasimme vuoden ajan vaihtuvissa treeniporukoissa. Samaan aikaan jälkiharjoitukset sujuivat aivan mainiosti, eikä mikään häiriö keskeyttänyt koiran työskentelyä. Lopulta päädyin siihen, että häiriöherkkyys tokossa on Hiisin kohdalla läheistä sukua asenneongelman kanssa.

Arkihallinnan parantuminen on selvästi johtanut isoihin edistysaskeliin tokossa. Nyt Hiisiä on alkanut aidosti kiinnostaa yhdessä tekeminen ja jopa ohjaajan miellyttäminen. Jipii! Se tuntuu palkkautuvankin paremmin kuin aiemmin. Ratkaisu on löytynyt yksinkertaisesti siitä, että olen oppinut käyttämään sosiaalista palkkausta eli kehuja ja epäsuosiota treenitilanteissa. Kuulostaa tosi simppeliltä, mutta yllättävän vaikeaa on ollut löytää keino kertoa tehokkaasti Hiisille, että nyt olit tuhma, kun yritit karata toisen koiran luo. Älä OIKEASTI tee enää noin. Rauhallinen, vakavasävyinen ”puhuttelu” onneksi toimii Hiisille todella hyvin. (Tarkennuksena vielä, että epäsuosioon Hiisi joutuu vain tuhmuuksista. Ei siis silloin, jos koira tekee virheen tai on epävarma.)

Meillä on jonkin aikaa jo ollut käytössä törttöilyn nollatoleranssi treeneissä: Ei kentän haistelua, ei toisten koirien katsomista väärällä ilmeellä. Ei haahuilua metriäkään, vaan odotusajat vietetään käskyn alla makoillen tai kevythäkissä. Tokohommien aloitukseen on lisäksi aloitusmerkki, josta koira tietää, että nyt mennään tekemään hommia, vaikka mitään käskyä ei olisi annettu. Näin pystyn tekemään myös sellaisia treenejä, joissa koira itse aktiivisesti tarjoaa asioita.

Oikeista suorituksista ja hyvästä asenteesta Hiisi saa tietenkin hunajaiset kehut ja superpalkat. Ja simsalabim! Aiemmin niin vaikeat häiriöt (lattian hajut, ympärillä treenaavat koirat, ihanat ihmiset) eivät yhtäkkiä enää olekaan ongelma, vaan Hiisi keskittyy täysillä minuun ja yhdessä tekemiseen. Se jopa aktiivisesti pyrkii olemaan katsomatta muita koiria, jos houkutus alkaa käydä suureksi tai muut koirat ovat kovin lähellä. Jokohan me nyt vihdoin ollaan sopivan mustavalkoisella polulla =).

Kaikenlaista koirailua asfaltilla ja ilman

Viime aikoina ollaan reenailtu asfalttijälkeä ja pikkuisen tokoa. Eilen illalla Hiisi sai ajaa Pirkkahallin parkkiksella parituntisen hajuvedellä vahvistetun jäljen erittäin haastavissa tuulioloissa. Vaikeaa oli, mutta kovasti Hiisi teki töitä ja selvisikin koitoksesta.

Asfalttijälki on takuulla ohjaajalle vaikeampaa kuin koiralle! Taas opittiin uutta siitä, miten tuuli liikuttelee hajuja ja synnyttää pyörteitä erilaisiin maastokohtiin. Pyörteet ovat siitä ilkeitä, että koiran on vaikea päästä etenemään niistä yli. Hajuhan pyörii ympyrää ilman mukana. Häiriöitäkin oli ihan kohtuullisesti. Harhajälkiä meni useita aivan jäljen päältä ja jäljen suuntaisesti. Lisäksi ajon aikana muutaman metrin päästä sujahti ohi pyöräilijä ja hetken päästä kävelijä. Esineilmaisun kanssa Hiisi teki hurjasti töitä, joten kerrankin voin sanoa, että hyvä minä!

Toinen jälki oli rentoa treilausta, mutta kommelluksitta ei selvitty. Jäljentekijän reitillä oli nimittäin pieni koppero, johon oli meidän tietämättämme mennyt joku vieras mies. Kopperon ovi oli auki, ja Hiisihän uteliaana kaverina livahti miehen kanssa pikkuruiseen koppiin. Ihmettelin oven ulkopuolella hetken, että missä palkkaus viipyy, kurkkasin sisään ja takeltelin ihmeissäni anteeksipyynnön: ”Oho, ei me sua etsitäkään. Jatkamme matkaa. Anteeksi.” Äijäkin taisi olla aika äimänä, kun ei saanut sanaa suustaan. Hiisi ei siitä hämääntynyt, vaan jatkoi tarkasti jälkeä, ja oikea maalimies löytyikin pian.

Tokossa ja tottiksessa ollaan edistytty hi-taas-ti. Välillä Hiisin työskentelymotivaatio on aivan huipussaan, mutta kiinnostus ympäristöön tuottaa treeneissä aika ajoin hankaluuksia. Hiisi on todellakin vilkas koira siinä mielessä, että tokoillessa/tottistellessa se näkee ja havaitsee aivan kaiken. Toisin sanoen treenaaminen on pahimmillaan yhtä helvettiä. Välillä treenit sujuvat tosi hyvällä keskittymisellä, mutta sitten tuo törppö saa noutokapulaa hakiessaan idean mennä tekemään tuttavuutta parin metrin päässä makoilevan nartun kanssa eikä kuuntele enää käskyjä. Hmph. Taitaa olla aika viilentää kotioloja sen verran, että rekku tietää, kuka käskee

Usein mietin, että mistähän tuo häiriöherkkyys loppujen lopuksi kertoo. Motivaatio tekemiseen ei ole riittävä (vrt. jälki, johon Hiisi pystyy keskittymään paremmin häiriöistä huolimatta)? Minun ja koiran suhde ei ole tarpeeksi hyvä? Hiisi on jostain syystä epävarma toisten koirien seurassa? Johtuuko epävarmuus siitä, ettei se edelleenkään luota minun hoitavan tilanteita, ja että se katsoo itse olevansa meistä kahdesta paremmin kykenevä siihen?

Keväällä kun jäähdyttelykauden jälkeen palasimme taas tokoilun pariin, muistan, että kiinnostus vieraita koiria kohtaan oli yllättäen nolla. Hiisin yleisen röyhkeyden lisääntyessä myös huono käytös toisten koirien läsnäollessa lisääntyy. Kokonaisuutena Hiisi on kehittynyt jatkuvasti parempaan suuntaan, mutta edelleenkään en voi täysin luottaa koiraan. Joka hemmetin päivä sen pitää yrittää kapinoida edes jossain. Häntä tötteröllä se painelee päivästä toiseen, ja jos herra muuten pysyy kurissa ja nuhteessa, niin vähintään luoksetulossa pitää edes vähän tuupata. Toisaalta tykkäänkin Hiisin röyhkeästä asenteesta, mutta toisaalta välillä tekisi mieli vääntää urpolta niskat nurin. Argh!

Hiisi SPA1

Otettiin yllättäen äkkilähtö spanielien taipumuskokeeseen katsomaan, löytyykö Hiisistä spanielimaisia taipumuksia. Järjestäjänä oli Keski-Suomen Spanielikerho ry, paikkana Petäjävesi ja ylituomarina erittäin mukava Olavi Nurmiranta. Vietimme oikein leppoisan taipparipäivän rennossa seurassa koirien kanssa touhuten ja lopuksi makkaraa paistellen.

Kivaa oli, joten suosittelen lämpimästi taippareita kaikille vesikoiraihmisille!  Ennakkoon ei tarvitse harjoitella, kunhan koira suostuu uimaan, osaa noutaa ja tulee käskystä luokse.

Pomomies esittelee kotipuutarhassaan SPA1-ruusuketta.

Kaikki osa-alueet tulivat hyväksytyiksi, joten päästiin läpi =). Eniten hirvitti koirasosiaalisuuden arviointi. Se hoidettiin niin, että kaikki kokeen seitsemän urosta (narttuja ei ollut) pistettiin ohjaajineen rinkiin nokat vastakkain ja katsottiin, mitä tapahtuu. Meidän vieressä oli heti terhakkaalla pörinäasenteella varustautunut puolitoistavuotias sprinkku-uros, joten tuumasin, että me on hävitty tää peli. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan kurkkuääntelyistä huolimattta läpäisimme tämänkin osion (ei tosin mitenkään kunniakkaasti).

Sosiaalinen käyttäytyminen 

Nuori uros, joka luulee olevansa porukan pomo ja hieman ärisee muille uroksille. Ihmisille hyvin ystävällinen.

Haku ja laukaus

Hakuosuudella yritettiin kävellä ryteikköisessä metsässä ja katsottiin, mitä koira touhuilee. Koira päästettiin irti ja kytkettiin käskystä. Koiran ollessa irti ohjaajasta ammuttiin haulikolla.

Haku riittävän laajaa, hieman hidasvauhtista. Saisi käyttää nenäänsä tehokkaammin. Tottelee hyvin ohjaajaa ja innostuu laukauksesta.

Jäljestys

Jäljestyksessä koira jäljesti tuoretta fasaanin laahausjälkeä. Jälki oli noin 120 metriä pitkä ja meidän jäljellä taisi olla kaksi kulmaa ja ojan ylitys. (Kuulin jäljentekijän selittävän jotain, että hän oli joutunut vähän muuttamaan suunnitelmaa. Olisi kai pitänyt olla vähän erilainen jälki.) Hiisi tutki jäljen alkumetrit todella hartaasti syventyen, ja tuomari alkoi jo vitsailla, että täytyykin pistää kello käyntiin… Nooh, herra professori teki analyysinsa ja lähti sitten aika vauhdilla etenemään.

Lopussa ollutta fasaania Hiisi yritti leikittää ja kierteli sitä tohkeissaan. Lopulta se alkoi näykkiä fasaania, ja tuomarin lähdettyä otti linnun suuhunsa. Ote oli tasainen ja rauhallinen, eikä Hiisi meinannut päästää oma-aloitteisesti lainkaan irti. Ilmeestä näki jo, että irrotuskäskyä on ihan turha edes antaa. Onneksi minulla oli taskussa kissanruokaa, jonka avasin samalla kun annoin irrotuskäskyn. Siitä Hiisi hämmentyikin niin, että vaihtoi fasaanin kissanruokaan.

Kokeen jäljentekijä/maastovastaava kehui Hiisin riistaviettiä ja syttymistä fasaaniin ja totesi, että ensimmäiseksi lintukohtaamiseksi koiran suhtautuminen lintuun oli suorastaan erinomainen. Hän oli myös sitä mieltä, että kyllä Hiisistä helposti metsästyskoiran saisi. (Nyt sormet ristiin, ettei tämä fasaaniin rakastuminen aiheuta meille karmeita ongelmia ihmisjäljellä…)

Hajuanalyysin tehtyään koira lähtee maavainuiseen jäljestykseen, joka vie tarkasti kaadolle, jota hetken emmittyään alkaa näykkimään.

Vesityö

Vesityöosuudessa koiran piti uida vähintään 5 metriä ja hakea linnun siivillä peitetty puupalikka eli riistapukki. Melkein kaikilla taisi olla oma mukana, mutta me saatiin sellainen lainaksi järjestäjiltä. Riistapukki oli ällöttänyt ja vähän pelottanut Hiisiä autojen luona, mutta yllättäen sillä ei ollut mitään ongelmaa hakea pukkia vedestä ja luovuttaa nätisti käteen.

Ui halukkaasti, luovutus käteen.

Tottelevaisuus

Hyvä.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma

Pari luottaa toisiinsa, ja tarkka jäljestäminen voisi avata uran jälkikoirana.

Alma hakumetsässä

Hiisin äidin Alman kanssa ollaan käyty yhteensä neljä kertaa hakuilemassa. Viime viikolla Alma pääsi Hiisin korvatulehduksen takia tuuraajaksi pk-hakuryhmän treeneihin. Alman mielestä ihmisten etsiminen metsästä on tosi ihanaa, ja kun yhden löytää, niin se haluaisi äkkiä etsimään lisää. Uutta pk-porukkaa se ei ihmetellyt lainkaan, vaan oli oma hurmaavan iloinen itsensä ja nautiskeli lässytyksistä, kehuista ja huomion keskipisteenä olemisesta.

Eilen kokeiltiin ensimmäistä kertaa, mitä Alma tuumaa, kun ihmiset ovatkin jo valmiiksi piilossa alueella. Alma olikin aika ihmeissään tästä uudesta käänteestä. Partioitava hakualue oli melko iso ja tuulet vähän vaikeat. Alma ei ollut ihan kärryillä siitä, mitä pitäisi tehdä, joten se päätti pienen onnenhepulihöntsyilyn jälkeen kävellä vain minun perässäni. Lopulta nenään osui kuitenkin piiloutuneen ihmisen haju, ja siitä alkoi vimmattu hajun tarkentaminen. Videonpätkän treenin viimeisestä löydöstä voi katsoa täällä.

Suuri riemuhan siitä sitten ratkesi, kun ihminen vihdoin löytyi =). Alma on takuulla yksi iloisimmista koirista, jonka olen tavannut. Almasta myös näkee, että haku on sen juttu. Sen riemukkaat ilonpurkaukset hakumetsässä alkavat väkisinkin naurattaa.

Hakuilun lomassa olen alkanut rakentaa Almalle ajatusta siitä, että ihmisenkin kanssa voi leikkiä. Eilen Alma innostuikin jo pieneen vetoleikkiin metsästä löytyneellä lapasella. Alma ei toki (vielä) taistele samalla intensiteetillä kuin Hiisi, mutta nopeasti se tajusi idean. Leikistä se ainakin nauttii kovasti, sillä pienikin leikkisä liike saa Alman saman tien innostumaan. Vieras leikkiesinekään ei yhtään häirinnyt. Alman leikkivideo löytyy täältä.

Sen lisäksi, että Alman kanssa treenaaminen on huisin hauskaa, sen seura tekee selvästi hyvää Hiisin käytökselle. Treenien jälkeen käyn niiden kanssa lenkillä, ja siinä on hyvä tilaisuus harjoitella Hiisin hallintaa toisen koiran läsnäollessa. Yleensä komennan Hiisin paikkamakuuseen siksi aikaa, kun otan Alman ulos autosta ja naksuttelen tai leikin Alman kanssa.

Lenkillä koirat eivät saa leikkiä ilman lupaa, ja Hiisin on tultava käskystä luokse vaikka kesken leikin. Kun annan luvan leikkiä, niin Alma ja Hiisi vilkaisevat nopeasti toisiinsa, ja sitten leikitään hippaa niin, että tanner tömisee =). On tosi mukava huomata, että Hiisi osaa laskea kierroksensa käskystä ja kykenee leikkimään nätisti narttukoiran kanssa. Ei siis yritä hyppiä Alman selkään eikä survoa kuonoaan sen hanuriin. Toki hyvän käytöksen edellytys on se, että puutun heti, jos Hiisin ”ilme” näyttää siltä.

Hiisin 2-vuotissynttärit

Lauantaina 7.7. Hiisi täytti kaksi vuotta, ja sen kunniaksi mentiin tietysti metsään. 2-vuotisonnittelut Hiisille ja sen hienoille sisaruksille!

Super-Hissu <3.

Synttäriohjelmaan kuului keskittynyttä tasapainoilua melkein puolessatoista metrissä.

Jarkko teki päivänsankarille kakun, jossa oli nauta-sikajauhelihaa, laktoositonta kermaviiliä, nakkia ja koristeena kuivattua merilevää.

Kakkulautasen reunoja koristivat naudan sisäfileestä poistetut kalvot. Ylläri, että Hiisi söi ne ensin =).

2-vuotias Hiisi on hieno ja opettavainen koira, mutta ei tosiaankaan sieltä helpoimmasta päästä. Tämän tulisen espanjalaisen kanssa on riittänyt haasteita. Ehkä juuri siksi olenkin niin kiinnostunut testaamaan Hiisin luonnetta ja selvittämään, mikä se oikein onkaan miehiään.

Viime viikonlopun MH-luonnekuvaus oli erittäin kiinnostava kokemus, ja sen jälkimainingeissa innostuin pohtimaan, millainen Hiisi on verrattuna muihin testattuihin espanjanvesikoiriin. Suomessa on MH-luonnekuvattu vasta alle 40 espanjanvesikoiraa, mutta Ruotsissa jo 124. Ruotsalaisten koirien tulokset löytyvät Rasdatan sivuilta täältä.

Ruotsissa testattujen koirien tulosten alla kerrotaan myös rodun keskiarvo. Siispä vertailin Hiisin pisteitä espanjanvesikoirien keskiarvopisteisiin ja lihavoin ne osiot, joissa eroa oli vähintään yhden pisteen verran.

Vertailun perusteella Hiisi ei ole aivan tyypillinen rotunsa edustaja. Se on tavallista avoimempi vieraita ihmisiä kohtaan. Se on myös rotutovereitaan leikkisämpi, taistelutahtoisempi ja kiinnostuneempi pakenevasta saaliista. Lisäksi se on selvästi perusperroa uteliaampi eikä se reagoi laukauksiin — toisin kuin keskiverto testattu espanjanvesikoira.

1a Kontakti: tervehtiminen 4: Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen. Rodun keskiarvo 3,4:  Hyväksyy kontaktin vastaamatta siihen.

1b Kontakti: yhteistyö 3: Lähtee mukaan mutta ei ole kiinnostunut testinohjaajasta. Rodun keskiarvo 2,8.

1c Kontakti: käsittely 4: Hyväksyy ja ottaa kontaktia. Rodun keskiarvo 2,7: Hyväksyy käsittelyn.

2a Leikki 1: leikkihalu 5: Leikkii, aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen. Rodun keskiarvo 3,3: Leikkii, aktiivisuus lisääntyy tai vähenee.

2b Leikki 1: tarttuminen 4: Tarttuu heti koko suulla. Rodun keskiarvo 3: Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla.

2c Leikki: puruote ja taisteluhalu 3: Tarttuu, vetää vastaan mutta irrottaa/tarttuu uudestaan. Korjailee otetta. Rodun keskiarvo 2: Tarttuu viiveellä, irrottaa/pitää, ei vedä vastaan.

3a Takaa-ajo 1. kerta 4: Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille. Rodun keskiarvo 2: Aloittaa mutta keskeyttää.

3b Tarttuminen 1. kerta 2: Ei tartu. Nuuskii saalista. Rodun keskiarvo 1,4: Ei kiinnostu saaliista./Ei juokse perään.

3a Takaa-ajo 2. kerta 4: Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille. Rodun keskiarvo 2,4: Aloittaa mutta keskeyttää.

3b Tarttuminen 2. kerta 3: Tarttuu saaliiseen epäröiden tai viiveellä. Rodun keskiarvo 1,7: Ei tartu, nuuskii saalista.

4 Aktiviteettitaso 3: Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen. Yksittäisiä toimintoja. Rodun keskiarvo 2,8.

5a Etäleikki, kiinnostus 2: Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja. Rodun keskiarvo 2,7: Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja.

5b Etäleikki, uhka/aggressio 1: Ei osoita uhkauseleitä. Rodun keskiarvo 1,7: Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä osion ensimmäisessä osassa.

5c Etäleikki, uteliaisuus 4: Saapuu avustajan luo epäröiden tai viiveellä. Rodun keskiarvo 1,5: Saapuu linjalle aktiivisen avustajan luo.

5d Etäleikki, leikkihalu 3: Leikkii, voi tarttua varovaisesti mutta ei vedä. Rodun keskiarvo 1,4: Ei osoita kiinnostusta.

5e Etäleikki, yhteistyö 3: On kiinnostunut leikkivästä avustajasta. Rodun keskiarvo 1,4: Ei osoita kiinnostusta.

6a Yllätys, pelko 4: Pakenee enintään viisi metriä. Rodun keskiarvo 3,3: Väistää kääntämättä katsettaan haalarista.

6b Yllätys, puolustus, aggressio 2: Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä. Rodun keskiarvo 1,9.

6c Yllätys, uteliaisuus 3: Menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo sen edessä. Rodun keskiarvo 2,1: Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa. 

6d Yllätys, jäljellejäävä pelko 1: Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtamista tai väistämistä. Rodun keskiarvo 2,3: Pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla.

6e Yllätys, jäljellejäävä kiinnostus 2: Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla. Rodun keskiarvo 1,5.

7a Ääniherkkyys, pelko 3: Väistää kääntämättä pois katsettaan. Rodun keskiarvo 3,1.

7b Ääniherkkyys, uteliaisuus 5: Menee räminälaitteen luo ilman apua. Rodun keskiarvo 3,2: Menee räminälaitteen luo, kun ohjaaja seisoo sen vieressä.

7c Ääniherkkyys, jäljellejäävä pelko 2: Pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla. Rodun keskiarvo 1,6.

7d Ääniherkkyys, jäljellejäävä kiinnostus 1: Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan. Rodun keskiarvo 1,5: Pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla.

8a Aaveet, puolustus/aggressio 2: Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä. Rodun keskiarvo 2,6: Osoittaa useita uhkauseleitä.

8b Aaveet, tarkkaavaisuus 4: Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja. Rodun keskiarvo 3,9.

8c Aaveet, pelko 3: On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä. Rodun keskiarvo 3,6: On enimmäkseen ohjaajan takana. Vaihtelee paon ja kontrollin välillä.

8d Aaveet, uteliaisuus 3: Menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo avustajan vieressä. Rodun keskiarvo 1,6: Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa.

8e Aaveet, kontaktinotto aaveeseen 4: Ottaa itse kontaktia avustajaan. Rodun keskiarvo 2,3: Hyväksyy avustajan tarjoaman kontaktin mutta ei vastaa siihen.

9a Leikki 2, leikkihalu 5: Leikkii, aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen. Rodun keskiarvo 3,1: Leikkii, aktiivisuus lisääntyy tai vähenee.

9b Leikki 2, tarttuminen 3: Tarttuu esineeseeen viiveellä tai etuhampailla. Rodun keskiarvo 2,8.

10 Ampuminen 1: Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön. Rodun keskiarvo 2,1: Häiritsevyys lisääntyy leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön.