Hiisin ja Yolan blogi

espanjanvesikoira Hiisin & stabyhoun Yolan treenejä ja touhuja


Jätä kommentti

Hiisin luonnetesti & Yolan pennut

Kaikenlaista on taas touhuttu, mutta bloggailu on jäänyt vähemmälle. Jolpposen kanssa käytiin näyttelyreissulla Lappeenrannassa/Imatralla. Sieltä saatiin mukaan EH. Juoksut alkoivat reilusti etuajassa, ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Yolalle syntyy Coastal Stars -pentue parin kuukauden kuluttua. Kirjoittelen pentuhommista lisää sitten, kun tiedetään, onko pieniä mustapäitä tulossa.

Hissukka pääsi vihdoin ja viimein luonnetestiin, jossa tuomareina Auli Kiminki & Pirjo Ojala-Laine. Ihan tuttu epeli siellä temmelsi, eli ei tullut yllätyksiä. Kiva ylläri minun mielestäni oli kuitenkin se, että uudessa luonnetestiarvostelussa on tarkennettu pisteytystä toimintakyvyn, terävyyden, taisteluhalun ja hermorakenteen osalta. Esim. hermorakenteen ykköseen mahtuu niin monenlaista viheltäjää, että on kiva tietää, onko koira ns. vahva vai heikko ykkönen. Herra Hipperström suoriutui ihan mukavasti ja sai yhteenvetokommentin: ”Kiva, reipas koira, jonka kanssa on varmasti ilo harrastaa.”

10438429_964256840259899_8710011373071356328_n

(c) Outi Toni

Pisteitä saatiin yhteensä 172 +++. Osa-alueet jakautuvat seuraavasti:

toimintakyky: kohtuullinen +1a
terävyys: ei osoita lainkaan terävyyttä +1b
puolustushalu: kohtuullinen, hillitty +3
taisteluhalu: kohtuullinen +2a
hermorakenne: hieman rauhaton +1a
temperamentti: vilkas +3
kovuus: hieman pehmeä +1
luoksepäästävyys: hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +3
laukauspelottomuus: +++ laukausvarma

Luonnetestivideot voi katsoa tuolta: https://www.youtube.com/playlist?list=PLssDtLlazghUVOLcU81BUper2xze-Ovd_.

Tässä linkki luonnetestin arvosteluohjeeseen, jossa selitellään noita toimintakyvyn, terävyyden, taisteluhalun ja hermorakenteen a- ja b-kohtia: http://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/media/luonnetestin_arvosteluohje_01012015.pdf


Jätä kommentti

Hyvä hakuputki jatkuu

Lauantaina käytiin oman ryhmän hakutreeneissä ja hinkutettiin rullan tuonteja kuntoon. Eli maalimiehet lähellä, ja ideana treenata ilmaisua. Hyvinhän Hiisi jo ilmaisukuvion tietää, mutta tilaisuuden tullen mielellään kokeilee, pääsisikö sittenkin vähän helpommalla. Tosi hyvin hillitsi nyt itsensä, tuli rulla suussa sivulle ja piti rullaa, kunnes kytkin näyttöliinan ja annoin luvan irrottaa. Vasta sitten pääsi palkinnoksi näytölle, kun ilmaisu oli hoidettu kunnialla. Kerran Hiisi taisi tiputtaa rullan liian varhain, mutta lähetin uudelleen rullan hakuun, ja siitä eteenpäin onnistuikin hienosti.

Esineruutuakin vähän reenattiin. Alue oli lähellä täysikokoista, eli melkein 50×50 metriä. Kiva kangasmaasto, jossa muutamia puunrunkoja, piilokuoppia ja kevyt ylämäki. Nyt oli tilanne sellainen, että esineet olivat minun. Ruudussa niitä oli kolme, joista nostatin yhden. Toin Hiisin lähetykseen ilman apuja ja lähetin keskeltä toiveenani, että koira menisi suoraan takaruutuun. Ja sinnehän se menikin! Tuuli oli mukavasti kevyt vastainen ja huomasin Hiisin ottavan esineistä hajua jo siinä vaiheessa, kun tultiin kohti ruutua. Erittäin varmasti paineli takaesineelle, otti esineen suuhun ja lähti heti tuomaan minulle. Tuonnista heti iso palkka ja homma oli siinä.

Tänään oli Hissukalla lepopäivä, mutta me ihmiset käytiin Tampereen kv-näyttelyssä perroja katsomassa ja kavereita kannustamassa. Tuomari tykkäsi aika muhkuista ja tanakan oloisista koirista. Minä puolestani en kauheasti niitä osannut arvostaa. Täytyypä sanoa, että eivät ole mitään kovin mieltä ylentäviä tapahtumia nuo näytelmät. Aika paljon näytti olevan vähän ujoja/vaisuja/tottumattomia koiria kehässä. Valitettavasti nähtiin myös yksi tosi pelokas tärisijä, jota pelkästään kehässä oleminen pelotti niin, että ei meinannut reppana omilla jaloillaan pysyä =(.

Hiisi sai näyttelyreissulta tuliaiseksi hihnan, jolla sitä pääsee näppärästi palkkaamaankin. Mainiosti tuo näytti kelpaavan myös omatoimiseen itsensä palkkaukseen.

IMG_0245

 

Ai niin! Hiisin saattoi joku tarkkasilmäinen bongata kv-näyttelyssä Koirakoutsin lajiesitteestä. Kuvassa se ilmaisee maahanmenolla ID-esinettä.

IMG_9983


2 kommenttia

Misterkisoista varaserti

Tänään unohdettiin eiliset hölmöilyt ja suhattiin Kauppiin näyttelyyn. Tätä varten olinkin jo nähnyt aika ison vaivan. Laskeskelin, että pelkkään turkin narujen availuun ja ylimääräisten pohjavillojen poistoon oli kulunut melkein 20 tuntia! Ei siis mikään ihan helppo nakki ollut tämän turren puunaus.

Kaupin vinttikoiraradalla perroja tuomaroi unkarilainen Laszlo Erdös, joka lähestyi ja käsitteli koiria oikein kivasti ja luontevasti. Hiisi heilutteli tuomarille häntää, antoi nätisti katsoa hampaat ja koplata pallit seisten ilman mitään ihmettelyjä ja niiauksia. Arvostelu oli saksaksi mutta jotakuinkin tällainen:

Elegantti, hyvä, tyypillinen uros. Hyvä pää, erittäin hyvä luusto. Hieman pitkä runko. Hieman löysä etuosa. Kauniit ylä- ja alalinjat. Hyvä, tyypillinen karvapeite. Hyvät liikkeet. Rodunomainen lähestyttäessä.

Näin siis tuumasi Hiisistä Laszlo, ja arvostelulapusta löytyy lyhenteet NUO ERI NUK1 SA PU2 VASERT.

Kaikki kuvat otti KNAM (KoiraNäyttelyAvioMies) Jarkko.

Mulla on karmee aurinkoirvistys, mutta tässä kuvassa näkyy Hiisin turkki parhaiten.

Tuomarin tsekkauksessa.

Tällanen saatiin.


Jätä kommentti

Turkin lähtölaskenta alkaa

Tässäpä tänään otettu kuva Hiisiläisestä. Hiisin turkki on viimeksi ajettu Tapaninpäivänä 2011, joten turkilla alkaa olla ikää viisi kuukautta. Turkkia on kasvateltu, koska Ruoveden pääsiäisnäyttelyn huumassa innostuin ilmoittamaan Hiisin näyttelyyn Kaupin vinttikoiraradalle sunnuntaina 27.5.

Silloin en vielä tajunnut, miten suuritöinen perron turkki voi olla, kun se ”yhtäkkiä” alkaa pukata pohjavillaa. Kymmenisen tuntia olen nyt käyttänyt huopanarujen irrotteluun ihosta, jotta elukka näyttäisi edes jotakuinkin näyttelykuntoiselta. Vähän jännittää, että mitä tuomari sanoo turkista. Vähän myös mietityttää tuleeko kommenttia edelleen pehmeästä selkälinjasta tai takakorkeudesta, joka näkyy tässä kuvassa aika selvästi.

Näyttelyjuttujakaan ei olla harjoiteltu, vaikka pyhästi niin mielessäni lupasin. Pitää nyt ensi viikolla muistaa käskeä ihmisten koplata Hiisiä ja palkata siitä hyvin, jotta näyttelystä tulisi kivempi kokemus. Ehkä voisin jopa hetsailla Hiisiä ennen kehään menoa. Viimeksi kehässä töllistely oli Hiisin mielestä ihan tylsää, ja se olisi vain mieluiten tuijotellut viereisen kehän ihania pimuja.

Eilen saatiin näyttelypostia, ja sen mukana tuli tieto, että perroja on paikalla kahdeksan. Tuomarina on unkarilainen Laszlo Erdös, josta en tiedä yhtään mitään. Toivottavasti käsittelee koiria kivasti. Mitään ihmeellisiä tavoitteita meillä ei ole, paitsi ERI olis tietty kiva saada, kun viimeksikin saatiin =). Seuraavaan näyttelyyn ei sitten olekaan kiirettä. Ehkä mennään joskus vuoden tai parin päästä, jos mennään.

Ensi viikon sunnuntaita odotan kuin kuuta nousevaa. Näyttelyn jälkeen kuoritaan koira karvojen alta, ja päästään näkemään taas Hiisi omassa hurmaavassa kaljupersoonassaan =).


2 kommenttia

Ekat misterkisat Ruovedellä: NUO ERI, NUK1

Tänään oltiin ihka ensimmäistä kertaa näyttelyssä, ja kivasti meni. Tuomari Paavo Mattila arvioi nuorten luokassa kisanneen Hiisukan erinomaiseksi ja leipoi meidän rötköstä vielä luokkavoittajan. (Kilpakumppaneita oli tosin vain yksi, mutta kaikki voitot lasketaan =).)

Minun ja Jarkon ottamia kuvia pääsiäisen yhdistetyltä mökki- ja näyttelyreissulta löytyy täällä. Hiisin lisäksi kuvien päätähtinä esiintyvät siskolikka Ninja ja kavereiden portugeesiuros Miska.

Paperissa lukee näin:

Mittasuhteiltaan hyvä uros. Hyvän mallinen pää. Sopusuhtainen runko. Selässä hieman pehmeyttä. Hyväasentoiset raajat. Hyvä karvapeite. Liikkuu sivusta ja edestä hyvin, hieman ahtaasti takaa. Miellyttävä käytös.

Mä iloitsen menestyksestä, Hiisi vilkuilee hemaisevia tsubuja, ja kameran takana kunnostautuu koiranäyttelyaviomies (KNAM) Jarkko.

Pönötystä kehässä.

Pönöpönö...

Ninja-siskon kanssa yhteiskuvassa.

Hiisi ja ylpeä omistaja.


3 kommenttia

Ensimmäinen mistermittelö häämöttää

Hui! Uskaltauduin ilmoittamaan Hiisin pääsiäismaanantain näyttelyyn Ruovedelle. Mitään hajua ei tietenkään ole siitä, mikä ihme on drive in -näyttely. Autolla suoraan kehään vai? Luukulta arvostelu, hamppari ja ranut?

Muistelen, että olen elämäni aikana käynyt yhden tai mahdollisesti kaksi kertaa koiranäyttelyssä. Mitään en koko hommasta tajunnut, ja hirveästi paleli koko ajan. Aika kului tooodella hitaasti. Joku jo saattaakin arvata, että en suoranaisesti tärise innosta =). Lisäksi meidän lomareissu ja jääkausiprosessi blokkaavat melkein kaikki treenailumahdollisuudet, joten nyt luotetaan erittäin vankasti Brutuksen luontaiseen lavasäteilyyn.

Ajattelin kyllä pestä Hiisin edellisenä päivänä, mutta muutoin pelmahdamme paikalle ihan au naturel. Koiran aion esittää jotakuinkin al dente. Tai sitten Jarkko esittää sen incognito. Mennään siis kokeilemaan ja katsotaan miten käy. Mietitään sitten, tarvitseeko seuraavaa kertaa varten opetella oikein jotain taitojakin.

Voilà! Todistusaineisto kertoo, että reenattu on. Mulle riittää, kun tästä miinustetaan leveä panta, vesilätäkkö ja kurat persiistä.

Piti lopulta tietysti googlettaa se drive in -näyttely. Hauva.com tiesi kertoa seuraavaa:

Nykyään lähestulkoon kaikki viralliset näyttelyt ovat Drive-in näyttelyitä. Drive-in eroaa tavallisesta näyttelystä siinä että siellä on liukuva aikataulu. Koiran pitää olla näyttelyssä tuntia ennen kehän alkua ja saa lähteä heti arvostelun jälkeen.