Tehtiin Pirkanmaan vesikoiraporukan kanssa eilen retki Eräjärvelle, jossa meitä odotti pieni lammaslauma. Tarkoituksena oli siis kokeilla paimennusta tai ainakin testata koiran suhtautumista lampaisiin. Hiisi ei ole koskaaan yhtään lammasta nähnyt, joten en tiennyt yhtään mitä odottaa. Mutta laitumelle kun päästiin, koiralla oli ihan selvät sävelet :).
Tavoitteena oli, että koira innostuisi lampaista ja saisi niitä vähän liikkeelle. Meidän reissulla jokainen koira pääsi lampaille kahdesti noin kymmenen minuutin jaksoissa. Ideana näissä ensimmäisissä ”harjoituksissa” oli, että lampaat ovat ohjaajan ja koiran välissä ja koira ajaa laumaa ohjaajaa kohti. Meidän harjoituslampaina oli neljä koiriin tottunutta karitsaa.
Hiisi innostui lampaista välittömästi. Se pyrki liikuttamaan niitä haukkumalla, mikä oli ”mykän koiran” omistajalle aikamoinen yllätys. Kotona Hiisin ainoa haukku on kumea vahtiääni BUH!, ja sitä se käyttää hyvin säästeliäästi. Toisella kierroksella huomasin, että oma liikkumiseni vaikutti myös koiraan. Hiisi pyrki selvästi ajamaan lampaita minua kohti.
Yritin liikkua mahdollisimman paljon laitumella, että koiralle jäisi mieleen lampaiden liikuttaminen. Hiisi oli vähän liiankin innokas. Kierrokset nousivat niin koviksi, että siinä mielentilassa se ei kuullut käskyjä. Avuksi löytyi paimensauva, joka auttoi pitämään koiraa vähän loitolla lampaista. Sauvan avulla sain myös pidettyä koiran lampaiden takana. Toisella kierroksella Hiisi kävi jo aika röyhkeäksi, joten sauva oli hyvä apuri. Vahingossa kopsautin sitä kerran sauvalla kuonollekin, kun se ryysi lampaille liian innokkaasti. Siinä mielentilassa koira ei tuntunut huomaavan koko asiaa.
Aika jännä kokemus oli! Kaikki perrot käyttivät paljon ääntä ja pyrkivät myös napsimaan lampaita kintereistä. Intoa ja rohkeutta siis löytyi. Paikan emäntä oli sitä mieltä, että ideaakin oli :). Tätä pitää ehdottomasti päästä kokeilemaan toisenkin kerran! Hiisillä oli selvästi kova innostus lampaisiin, mutta kierrokset huitelivat liiankin korkealla. Tavoitteena meillä olisi siis, että koira työskentelisi rennosti ja pysyisi hallinnassa.
Olen ollut kerran kuunteluoppilaana paimennuskoulutuksessa. Bortsuja omistava kouluttaja painotti koiran oikean asenteen merkitystä. Häntä pystyssä lampaiden luo ryysivä koira oli liikkeellä väärällä asenteella. Nooh… Hiisin häntä ei tainnut laskea kertaakaan :O.
Kuva: Jenni Kujala.
Lisää perrojen paimennuskuvia täällä. Perinteisempiä paimenrotuja täällä.
Hiisin ja Yolan blogi 