Koiraviikonloppu Pirkanmaalla

Hurautettiin Hiisin kanssa torstai-iltana viettämään Tampere-viikonloppua. Ensin käytiin Ylöjärvellä katsomassa ja kannustamassa tuttuja ja tuntemattomiakin vesikoiria tulevaisuudessa häämöttävän käyttökokeen vesityöosuuden testaamisessa. Hiisikin pääsi epävirallisesti testaamaan kelluvan esineen noutoa ja upotetun esineen sukellusta. Hyvinhän se haki esineitä veden päältä ja alta.

Lauantaina vietettiin koko päivä Vesilahdella pk-hakuryhmän kanssa. Kouluttajiksi saatiin taas Nuutiset, Reese maastoon ja Jossu tottikseen. Tykkään molemmista kouluttajina tosi paljon, ja erityisen hyvä juttu on, että ovat nähneet meitäkin koirakkona jo muutamia kertoja, joten ollaan jo vähän tuttuja.

Haussa meidän pulmana oli se kesällä tehty havainto, että Hiisin pistot ovat vain 30-metrisiä. (Yhtenä syynä tosin ihan oma ajattelemattomuus ja osaamattomuus niiltä ajoilta, kun koiran motivaatio koko lajiin oli pahasti kateissa.) Lisäksi pk-treeneissä tekemisen palo vain totaalisesti puuttuu, enkä ole keksinyt siihen syytä. Partiointitreeneissä, rakennuksissa ja muissa uusissa/haastavissa ympäristöissä Hiisi on aivan täpinöissään, pk-treeneissä se sen sijaan suorittaa virkamiesmäisen siististi mutta ei syty.

Sainkin lopulta aika paljon mietittävää tulevaisuutta varten. Todennäköisesti päädymme treenaamaan pelastuspuolelle, mutta haluan ehdottomasti opettaa myös kunnollisen pistotyöskentelyn. Siihen mielenkiintoiset lääke-ehdotukset olivat a) ruoka pois ja tilalle futis (tähän saakka molemmat) sekä b) rullan tilalle haukku.

Kun odotusarvoksi saatiin luotua pelkkä pallo, koiran koko ilme muuttui ryhdikkäämmäksi ja tekemiseen tuli lisää draivia. Oletuksena siis on, että jo pelkästään vireen nosto saattaa korjata pistojen mataluusongelman. Keväällä opetin Hiisille tottista varten pallon haukkumisen, ja olen välillä huvikseni kokeillut haukuttaa sitä myös metsässä. Vieraille haukkuminen ei nyt tuottanut mitään ongelmaa edes yli 50 metrin päässä ohjaajasta. Kokeilun tulos oli, että hyvin näyttäisi koiralla pää kestävän haukkumista ja haukku on tosi vahva. Haukkuminen myös nostaa kierroksia, mikä on tässä tapauksessa erittäin hyvä ja toivottu asia. Siispä heräsi sellainen ajatus, että tehdään pari seuraavaa treeniä näin (pallo + helpot haukut) ja katsotaan, mitä siitä seuraa. Rullailmaisuhan Hiisillä kuitenkin on, joten siihen voidaan tarvittaessa palata, jos alkaa näyttää siltä, että haukkuminen jotenkin ahdistaa koiraa.

Hiisi on siitä(kin) aika haastava koira, että melko useinkin koen olevani hukassa sen sytyttelyn kanssa. Motivoinnin olen tiedostanut hankalaksi jo alusta asti, panostanut asiaan ja ihmetellyt, miten saisin diesel-Hiisistä täydet tehot irti silloin kuin haluan. Hakumetsässä tuo joku pieni ajatuksen palanen loksahti paikalleen, kun Reese sanoi, että tällä koiralla on enemmän taistelutahtoa kuin mitä se antaa itsestään ulos ja se on todennäköisesti parhaimmillaan silloin, kun sille saa luotua sopivasti painetta tai olosuhteet ovat muuten vaikeat. Kun vielä oppisinkin aina vetelemään niistä oikeista naruista!

Tottiksessa oltiin haasteiden edessä, koska meidän suoritusvuoro oli kahden juoksunartun jälkeen. Tässä ollaan periaatteessa tahkottu samaa asiaa kun haussakin. Miksi saan koiran välillä sopivaan vireeseen, välillä en? Mitä teen oikein silloin kun onnistun ja mitä teen väärin silloin, kun hommasta ei tule mitään?

Joitakin kertoja ollaan tänäkin kesänä treenattu juoksunartun kanssa samaan aikaan, mutta nyt kahden juoksuisen hajut nurmikentällä olivat iso haaste. Jopa niin iso, että Hiisi ei kyennyt lainkaan palkkautumaan jalkapallosta, joka normaalisti on sille palkka ylitse muiden. Tänä kesänä ollaan pääasiassa treenattu koiran ehdoilla, eli kivoja treenejä silloin kun koira on hyvässä vireessä. Ne ovatkin onnistuneet hyvin. Nyt kun pallopalkka ei kelvannut ja koiran mielessä oli vain hajuja, tehtiinkin niin, että vaadin pienellä häirinnällä oikean asenteen ja palkkasin sitten pitkään ja hartaasti kehuilla ja silityksillä. Ihme ja kumma! Vaikeata oli koirapojalla, mutta pienen alkuväännön jälkeen se sulki nenänsä ja teki hyvää tottista mainiolla kontaktilla. Mikä hienointa, se teki sitä vain ja ainoastaan minulle, ei pallolle. Oli kyllä niin käsittämätön havainto, että tuo jullikka tosiaan arvostaa minun kehuja ja suosiota noinkin korkealle. Vieläkin olen vähän hämilläni (ehkä myös aavistuksen liikuttunut). Onneksi tämä tapahtui todistajien läsnäollessa, joten uskottava on =D.

Olipahan antoisa ja avartava koulutus. Paljon tuli lisää ajateltavaa ja tuntuu, että oivalsin taas koirasta jotain uutta. Olisi tosi tärkeää löytää pian joku meille sopiva treeniporukka, josta löytyisi ehkä myös apuja ja neuvoja näihin virejuttuihin.

Hakua, esineitä ja tottista

Sunnuntaina tehtiin Vesilahdella hakutreeni erittäin haastavassa maastossa. Suurin osa alueesta oli hakkuaukeaa, joka kasvoi reilun metrin mittaista vatikkoa, heinää ja muuta mukavaa. Hiisistä ei paljon edes hännänpäätä näkynyt, mutta valitsin helpoimmat kohdat ja käytin vieläpä ääniapuja ennen molempia lähetyksiä. Kaksi maalimiestä otin umpipiiloissa irtorullailmaisulla. Toiselta maalimieheltä palatessa Hiisi pudotti rullan ennen käskyä ja jäi sitä ennen ihmettelemään läheisen talon pihasta kuuluvaa ääntä. Keskittyminen olisi siis saanut olla parempaa, mutta muuten ei mitään huomautettavaa.

Sitten esineruutuun. Tehtiin 50 metriä syvä ja 25 metriä leveä esineruutu alamäkeen avoimessa maastossa. Keli oli hiostava ja koira tosi lötkön oloinen. Teki kuitenkin hölköttelystä huolimatta töitä hyvin, ja nostatin kaksi esinettä, joista toinen oli etukolmanneksessa keskellä ja toinen vasemmassa takanurkassa. Jokohan aloitusrituaalit alkaisivat mennä perille, kun nyt koira tuntui ihan alusta saakka tietävän, mitä oli tekemässä?

Maanantaina jatkui taas seuruuprojekti, joka on nyt kestänyt muutaman viikon. Aluksi tein viikon verran pelkkiä vireennostotreenejä, joissa opetetaan, että tietystä merkistä + merkkisanasta saa pelata futista. Välillä pallo tuli minulta, välillä apparilta, joka saattoi olla sijoittuneena mihin tahansa kentällä.

Sen jälkeen jatkoin niin, että aloitusmerkin jälkeen tuli seuraa-käsky ja siitä palkka. Palkan paikkaa vaihdeltiin niin, että joskus otin askeleen tai pari seuruuta, joskus palkkasin kontaktista. Välillä saatoin palkata seuruussa käännöksestä, juoksusta tai hiipimisestä.

Maanantain teemana oli seuruun pidentäminen. Tein alkuun kolme toistoa, joissa palkka tuli ensin perusasennosta, sitten liikkellelähdöstä ja kolmanneksi parin askeleen jälkeen. Ne menivät ihan mainiosti. Sitten Hiisi autoon ja muiden vuoro välissä.

Tyypillisesti notkahduksia ja/tai laamailua alkaa tulla, kun seuruuta on takana kymmenen askelta, joten appari sai toisella rundilla naksuttaa, kun kontakti oli hyvä ja takana yli 10 askelta seuruuta ensin kävelyvauhdissa, sitten sama juoksussa. Ei mitään huomauttamista tässä. Hyvä seuruun paikka, hyvä kontakti, hyvä keskittyminen. Seuraaviin seuruutreeneihin otankin teemaksi temponvaihdot: aloitus lennosta kävelyvauhdissa ja palkkaukset siirtymisestä juoksuun ja siirtymisestä hitaaseen kävelyyn. Sitä seuraavissa palkka käännöksistä.

Seuruun lisäksi toinen juttu oli paikkamakuu minä selin koiraan. Tämä on ollut jo pitkään oikein hyvä, mutta halusin nyt treenata uudessa paikassa, kun oli sopivasti häiriötä ja muita koiria vähän etäämmällä. Parin minuutin kohdalla appari yllättäen ilmoitti, että koira nousi seisomaan. Kävelin koiran luo, käskytin maahan ja palasin. Nousi kuitenkin heti uudelleen ja oli jotenkin outo. Ressukalla olikin maha aivan sekaisin. Pienen ripulointiepisodin jälkeen otettiin uusi paikkamakuu, joka menikin hienosti. Aika paska mäihä kyllä.

Kotona ollaan lisäksi muisteltu vähän kaukoja (is-maa-is) ja (sei-maa-sei). Eikä sitten muuta. Jotain tavaroiden piilotteluja vähän.

Muuten on pääasiassa chillailtu.

Oli pakko kokeilla, että sukeltaisko se.

Ainakin pää kastuu, jos pohjassa on jotain tarpeeksi kiinnostavaa.

Sukellusherkkujen ongintaa.

Lisää reenii ja tättärää

Heti kun tulee päivityksiin pidempi tauko, niin pulassa ollaan. En muista enkä ehdi tänne kaikkea vuodattaa, mutta ihan hyvissä treenifiiliksissä ollaan taas =).

Ollaan treenattu vähän kaikkea sillain sopivasti, ja testailin siinä sivussa pikkaisen Hissukan hermojakin. Maanantaina nimittäin treffasin pk-kamuja aamutottisten merkeissä. Siinä sitten kahviteltiin, herkuteltiin treenikaverin jälkikoularin kunniaksi ja painuttiin tietty metsään jälkiä polkemaan. Jäljeltä mentiin vielä illaksi rakennusetsintään etsimään pari ukkoa. Olin Hiisiläisen kanssa reissussa siis koko päivän aamukasista puoleenyöhön, ja se osoitti kerrassaan mainioita kisakoiran hermoja. Kaikki treenihommat se hoiti sataprosenttisesti keskittyen ja väliajat otti rennosti lepoa autossa. Ainahan se on autossa tosi rauhallinen ja käytännössä vain nukkuu tai köllöttelee, mutta tulipahan nyt testattua tällainenkin extreme-päivä. Nou worries. Sehän todistetusti vetää lonkkaa, vaikka IPO-äijät treenais ja paukuttelis vieressä.

Tässä muutama kommentti laji lajilta.

Metsäjälkiä ollaan tehty nyt huikeat kolme tai neljä tänä keväänä. Jokainen on mennyt niin nappiin kuin ikinä, ja olen ihan perhanan ylpeä elukastani. Yhdellä jäljellä kävi jopa niin, että jäljelle oli osunut jonkun metsäkanalinnun pesä, johon Suuri Saalistaja sitten nenä edellä törmäsi. Mammalintu lähti tietty loikkimaan karkuun, ja minä karjaisin keuhkojen pohjasta että EI. Ja mitäs tekeekään Suuri Saalistaja?! Noh. Se katsahtaa kanalinnun perään, laskee kuononsa maahan, jatkaa ihmisjäljen jäljestämistä ja nostaa kepin parinkymmenen metrin päästä. Ah, tää on niin hunajaa <3. Ennenkin olen hehkuttanut, mutta luotto Hiisiin jäljestäjänä on tällä hetkellä todella kova.

Hakua treenataan edelleen kerta (joskus jopa kaksi) viikkoon. Maalimiesmotivaatio on tosi hyvällä tolalla, mutta Hiisin mukavuusalue on minusta noin 3o metrin säteellä. Jos hajua ei tule sen nokkaan 30 metrissä, en saa koiraa uppoamaan takarajalle ilman apuja. Hajun saatuaan se irtoaa kyllä kevyesti 100 metriä ja varmaan enemmänkin. Rakennusetsinnässä nähtiin, että sen maalimiesmotivaatio on oikeasti tosi kova. Tarkkuus, huolellisuus ja työmoraali olivat uusissa, haastavissa olosuhteissa tosi korkealla.

Jos jotain saisin valita Hiisiin lisää, niin vähän rohkeampi ja toimintakykyisempi se saisi uusissa, oudoissa tilanteissa olla. Pieni tuumaustauko ja tilannearvio ennen toimintaan ryhtymistä on ollut sille tyypillistä käytöstä pennusta saakka. Rakennusetsinnässä se esimerkiksi hämmentyi isoreikäisissä ritiläportaissa ja palasi parin askelman jälkeen takaisin alas. (Ritilöiden reiät olivat tosin niin valtavat, että tassut upposivat niihin jopa vähän kipeän näköisesti.) Normielämässä meillä ei ole koskaan ollut ongelmia minkäänlaisten alustojen kanssa, mutta ehkäpä outo paikka vaikutti asiaan (Tai sitten tassuihin tosiaan sattui, mistäs näistä tietää.). Samoin kävi pyörällisen alustan kanssa, jolle Hiisi yritti pari kertaa nousta, jotta pääsisi maalimiehen luo. Kun alusta luisti muutaman kerran koiran alta pois, uskallus ei riittänyt enää yrittämään kovemmin, vaan koira päätyi luovasti ilmaisemaan maalimiehen maahanmenolla parin metrin päästä. Toisaalta siinäkään tilanteessa Hiisi ei kadottanut toimintakykyään, vaan keksi itsenäisesti toisen tavan suoriutua tehtävästä. Koska rullaa ei ollut kaulassa, Hiisi valitsi ID-esineistä tutun ilmaisutavan eli maahanmenon. Oli kyllä ihan hauska nähdä, kun se tuumaili ja keksi sitten ratkaisun =).

ID-purkkirata ja esineruutu ovat olleet viime ajat vähän vähemmällä treenillä ja se näkyy. Kun treenattavia lajeja on paljon, Hiisi selvästikin unohtaa ne tuoreimmat opitut asiat nopeasti. Treenitaukojen jälkeen ei tarvitse onneksi aloittaa ihan alusta, mutta jonkinmoinen askel taaksepäin on aina otettava. Tätä samaa tapahtui meille myös tokoliikkeiden kanssa, kun Hiisi ehti parin viikon treenitauon jälkeen unohtaa liikkeet, jotka aktiivisella treenikaudella osasi hyvin. Unohdukset eivät siis varsinaisesti tulleet yllärinä, koska näitä sattuu, kun treenataan yhtä aikaa paljon eri juttuja, jotka kuitenkin ovat keskenään vähän samanlaisia.

Tottis oli vähän aikaa tauolla kokonaan, kun koiran matala vire ketutti ohjaajaa. En halunnut treenata kettuuntuneena, joten pikku tauko oli ihan paikallaan. Juha Korrin sunnuntaisen viettiseminaarin jälkeen innostuin aloittamaan vireennostokuurin, joka onkin alkanut ihan kivasti. Sen jälkeen tarvitaankin sitten varmaan vireen kannattelukuuri… Tänään mietin, että olen ehkä treenannut jo vähän liikaakin pk-kentillä, kun Hiisi poloinen näyttää mun silmissä melkein laamalta. Silmä on vaivihkaa tottunut astetta vietikkäämpään tekemiseen, ja huomaan puolisalaa toivovani koiraan lisää moottoria tai ainakin vara-akun :O. Mikä hurrrja ajatus! Mutta hirveän rakas Hiisi on siitäkin huolimatta <3.

Tänään kokeilin piruuttani tokoilla hieman. Tempaisin ihan hihasta liikkeestä seisomisen, liikkeestä maahanmenon ja ALO-hypyn. Näitä ei olla tehty varmaan pariin kuukauteen. Mutta mitäs ihmettä?! Hiisihän veti hienosti ja oli ihan kärryillä koko ajan. Paikkamakuukin on niin hienolla tolalla, että jotain mölligeimejä voisin uskaltautua tutkailemaan.

Huh! Kamalan pitkä epistola tästä taas tuli.

Viime viikon haut ja tottikset

Oltiin hakumetsässä viime keskiviikkona. Tällä kertaa tehtiin vähän vaikeampi mutta lyhyt treeni kahdella maalimiehellä. Sää oli tuuleton ja tosi lämmin, mutta päätin siitä huolimatta tehdä tavallista vaikeamman treenin.

Eka lähetys vasempaan etukulmaan tyhjälle pistolle. Koira ei uponnut tarpeeksi syvälle, kääntyi liian aikaisin alueella eteenpäin. Olisi edennyt vaikka kuinka, ja kutsuin lopulta keskilinjalle.

Toiselle mm:lle yliheitto, ja hyvin lähtikin Hiisi keskilinjan yli, mutta tyynessä säässä pysähtyi vähäksi aikaa noin 10 metrin päähän kalliolle, kun ei saanutkaan hajua heti nenään. Odottelin koiran ratkaisua, ja se lähtikin jatkamaan pistoa muutaman sekunnin meditoinnin jälkeen. Rullaa ottaessa oli ihmetellyt ja säätänyt, miten päin rullan suuhunsa ottaisi. Oli ottanut ja pudottanut ja ottanut uudestaan.

Kolmannelle maalimiehelle ei taaskaan uponnut tarpeeksi syvälle, vaan pisto oli liian lyhyt ja leveä. Olisi taas edennyt vaikka kuinka pitkään, mutta kutsuin takaisin. Lähetin varmaan kolme kertaa eri kohdista ja joka kerralla ohitti maalimiehen 5-10 metrin päästä. Lopulta löysi maalimiehen ja haistoi, että palkkana on pallon lisäksi ruokaa. Jäi siis maalimiehelle kokeilemaan, saisiko palkan helpommalla. Oli tarjonnut maahanmenoa ja vaikka mitä tenhoavia tuijotuksia. Onneksi mm oli Hiisille tuttu ja osasi toimia oikein. Mm oli siis odotellut pää kylmänä koiran omaa ratkaisua, joka oli lopulta se, että Hiisi otti rullan ja toi sen minulle.

Tiivistetysti voisi sanoa, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää =). Nämä kaikki heikkoudet tiesin tavallaan jo ennalta, mutta ne eivät vain aiemmin helpoissa harjoituksissa olleet tulleet kunnolla esiin. Tässä plussat ja miinukset:

+ Motivaatiota on. Hiisi jaksoi vaikeuksista ja kuumuudesta huolimatta tehdä hyvin töitä.

+ Vaikka Hiisi pysähtyi yliheiton jälkeen, se jatkoi kuitenkin etenemistä oma-aloitteisesti.

+ Toisella maalimiehellä teki lopulta itsenäisesti oikean ratkaisun ja lähti tuomaan rullaa minulle.

– Hiisi ei osaa juosta pistoja tarpeeksi syvälle ilman tuuli- tai hajuapuja. Edelleenkin syvyys on ilman apua se 30-40 metriä, vaikka pitäisi pystyä juoksemaan 60 metriin.

– rullailmaisun kaikki vaiheet prakasivat, kun treeni oli muuten vaikea.

Mitähän tästä nyt sitten sanoisi. Harjoiteltavat asiat eivät ainakaan lopu kesken, mutta onneksi se tärkein, eli motivaatio lajiin näyttäisi olevan kunnossa! Siitä olen äärettömän mielissäni, vaikka nuo miinusjutut vähän kismittävät. Nyt pitäisi varmaankin päättää, mitä asiaa lähdetään työstämään seuraavaksi. Ehkä se on nuo tarpeeksi syvät pistot. Ukot ja akathan jäävät vallan löytymättä, jos sää on tyyni ja pisto loppuu koiran mielestä jo 40 metrissä.

Tottiksessa tehtiin helatorstaina vähän niin kuin kokeenomainen treeni, vaikka palkkasinkin joka liikkeen jälkeen ja tein liikkeitä lyhennettynä.

Ensin saatiin numerolaput, sitten mentiin koirat jonossa sirun tarkistukseen. Hiisi jostain syystä väisti sirunlukulaitetta, josta tuli mieleen, että pitäisikö sitä tilannetta ihan jopa harjoitella. Sirua on kyllä jokusen kerran luettu, mutta tällä kertaa laitteessa oli jotain epäilyttävää.

Meidän koirakkopariksi arvottiin nuori spk-uros, jonka kanssa sitten mentiin rinta rinnan ilmottautumaan tuomarille. Hiisi pysyi hyvin sivulla ilmottautumisen ajan, piti kontaktia, ja minä kykenin latelemaan suustani kaiken tarpeellisen.

Sitten seuruutin suorituksen aloituspaikalle. Teetin lyhyen seuraamisen (ihan jees, mutta käännöksessä olisi voinut olla tiiviimpi), jossa vapautin palkalle vähän täyskäännöksen jälkeen. Sen jälkeen tehtiin henkilöryhmä, jossa hieman keskittyminen rakoili ja istui ryhmän keskellä perusasennon vinoon. Hyvästä seuruusta vapautin palkalle. Henkilöryhmää täytyy ehdottomasti treenata lisää.

Sitten tehtiin jättöliikkeet, joista molemmat menivät kaiken kaikkiaan tosi kivasti. Lopuksi vielä luoksetulo, jota ei olla juurikaan treenattu. Siinä koira hieman törmäsi, mutta liikuin itse taaksepäin ja otin lopun uudestaan. Edestä siirtyi perusasentoon kipittelemällä, eli saisi siirtyä nopeammpin loikalla. Perusasennosta vapautin palkalle.

Paikkamakuu oli tosi kiva. Hiisi makoili ihan sfinksinä ja tuijotti minua melkein koko ajan. Olisikohan kaksi kertaa kääntänyt päätä, kun meidän paria palkattiin välissä ja tekivät luoksetulon. Jossain välissä Hiisi oli ehkä aavistuksen huolestuneen oloinen, mutta siirryin siinä kohtaa vähän lähemmäs. Tämän ajattelin rakentaa ihan huolella kuntoon nyt kesän aikana, niin ei tartte sitten syksyllä kovin pahasti jännittää =).

Lopuksi mentiin vielä tuomarin tuomiota kuuntelemaan ja lopulta lähdettiin hyvässä järjestyksessä kentältä pois. Säästin osan paikkamakuun palkasta ja palkkasin sekä tuomaripuheen että kentältä poistumisen jälkeen.

Tästä treenistä jäi tosi hyvä mieli. Hiisi teki kaikki jutut just niin hyvin kuin osasi.

Lisää tottista

Eilen illalla käytiin NPKH:n majalla BH-ryhmän kanssa tottistelemassa. Koiria oli paljon ja osa kentästä routavaurioiden takia poissa käytöstä. Sopu sijaa antoi, eli mahduttiin kivasti. Jatkettiin Hiisin kanssa samaan malliin kuin viimeksi, eli ensin pieni hetsaus futiksella ja siitä seuraa käskyllä perusasentoon tai seuruuseen kävellen tai juosten. Näitä tehtiin neljä tai viisi, ja treeni oli siinä.

Hiisi muistikin tiistaista hyvin, että tässä hommassa pääsee vääntämään ohjaajan kanssa =). On se kyllä huvittava tapaus, kun se futis ei selvästi itsessään ole Hiisille palkka, vaan pikemminkin se, että futis suussa saa tulla tönimään ja vääntämään ohjaajan kanssa. Erityisen hauskaa on näköjään se, että vapautuksesta Hiisi syöksyy pallolle, ottaa sen suuhun ja tuo sen minulle polvien väliin. Minä yritän pitää polvilla palloa paikallaan ja Hiisi ärisee ja yrittää vääntää sitä hampaat irvessä itselleen. Käskystä kuitenkin irrottaa hyvin, tekee, mitä käsken ja sitten taas väännetään.

Tykkään kovasti tästä tavasta treenata ja palkata, kun koirasta saadaan liikkeisiinkin tulta ja poweria, jota siinä oikeasti on. Lisäksi koira pysyy hyvin lähituntumassa ja suuntautuu minua kohti, joten ei ole sitä riskiä, että se lähtisi saalistamaan jotain kauas heitettyä ja bongaa matkalta jotain vielä kivempaa. Patukan kanssa hankaluus on se, että Hiisi ei nauti ensisijaisesti patukan vetämisestä vaan siitä, että pääsee iskemään kiinni uudestaan ja uudestaan. Jatketaan siis harjoituksia. Kyllä se BH häämöttää jo…

Sen jälkeen Hiisi paikallamakuuseen siksi aikaa, kun seuraava koira treenasi. Ympärillä tapahtui aika paljon, joten päätin, että vähän saa silmät kääntyillä, mutta jos pää kääntyi, niin kielsin. Korjauksesta kehuin. Ilman nuuskuttelusta kielsin myös. Kaiken kaikkiaan hyvin meni, koska näin isossa häriössä ei olla paikkamakuuta vielä tehty. Pääosan ajasta olin noin viiden metrin päässä, mutta kokeilin myös, mitä tapahtuu, jos lisään välimatkaa ja käännän selän. Ei kauheasti tapahtunut, mutta ehkä koiran olemukseen tuli aavistus epävarmuutta, jos loittonin kovin kauas. Eli lisää näitä reenejä. Palkan jätin muutaman metrin päähän koirasta, jotta se muistaisi paremmin, että töissä ollaan.

Lopuksi leikittiin vielä, että mennän sirunlukuun, mikä meni ihan kivasti. Hiisi olisi tosin halunnut kovasti nuoleskella tuomaria, mutta tämän asian harjoitteluun on ehkä Hiisin kanssa turha kovasti panostaa, kun se ei selvästikään ole mikään sellainen asia, josta tarvitsisi olla huolissaan. Viimeiseksi tehtiin vielä tuomarille ilmoittautuminen, jossa ekan ilmoittautumisen aikana Hiisi yritti karata mennä tuomaria lähmimään. Toisella kerralla pysyi hienosti kontaktissa koko ilmoittautumisen.

Terveisiä vaan kasvattajalle, että olis Hiisille voinut vähän lyhyemmänkin nimen antaa =). Tuomarille ilmoittautuminen vaatii jonkinmoista mielen- ja kielenhallintaa: ”SK ja espanjanvesikoirauros Villa Perla’s Trasgo de Cascadas ilmoittautuvat BH-kokeen tottelevaisuusosuuteen”.

Tujaus tottista

Olen jo pitkään haaveillut pääsystä jonkun taitavan pk-ihmisen oppiin tottiksessa. Tänään päästiinkin, kun Nuutisen Jossu & Reese tulivat hakuryhmämme tottistreeneihin vierailulle. Hiisin vire on ollut aivan liian matala tottikseen ja halusin siihen muutosta. Lisäksi kontakti on ollut vähän herran (eli Hiisin) hallussa. Hiisi siis on pitänyt sitä tai ei, enkä ole oikein osannut reagoida siihen. Alettiin siis nostaa virettä, rakentaa kunnon hallintaa ja vaatia palkan eteen oikeaa suoritusta halutussa mielentilassa.

Isot, melkein täydet nahkafutikset ovat Hiisin mielestä paras mahdollinen palkka, joten käytin sitä. Hetsasin ensin koiraa futiksella, annoin purra pari kertaa ja sitten käskytin irti ja nopeasti sivulle. Kun kontakti oli hyvä, vapautin pallolle. Pallolla taas pari purua, sitten irrotus ja taas perusasentoon. Näitä tehtiin muutama peräkkäin ja saatiin koira aivan villiksi mutta samalla myös hyvin kuulolle. Samalla tyylillä tehtiin lisäksi seuruuta + jääviä takapalkalla.

Kuulostaa tosi simppeliltä, mutta käytännössä oli aika hankalaa, kun piti huomioida hihna ja koiran kontaktia ja paikkaa ja kävellä neliötä ja kiertää ihmisiä ja juosta ja hidastella ja kuunnella ohjeita. Superhyvin oli Hiisi kuulolla ja yllättävän hyvin hallinnassa, kun pystyin härnäämään sitä potkimalla futista ja se kykeni irrottautumaan palkasta ja seuraamaan hyvässä mielentilassa. Jos kontakti putosi, huomautin pikkuruisella näpypakotteella, joka toimi aivan käsittämättömän hyvin. Heti ekasta pakotteesta Hiisi oli kuulemma kasvanut korkeutta viisi senttiä ja täräyttänyt hännän aivan tappiin. Nosti siis hienosti vireen ja tsemppasi lujaa kontaktin kanssa. Korjauksesta superkehut ja vapautus pallolle. Hyvin pienellä painostuksella saatiin siis Hiisi tekemään ihan tosissaan hommia minulle!

Sain Hiisin nostettua jopa sellaisiin tiloihin, että se haukkui palloa. Siis haukkui! Ihan vain sillä, että hetsasin kunnolla ja viivytin lupaa palloon. Voi miten hieno muriseva ja haukkuva peto übercoolista vesikoirasta kuoriutuikaan =).

Hakua hakua

Vastahan viimeksi tuumasin, ettei viikon treenitauko näy koirassa mitenkään. Tajusin sitten, että näkyyhän se. Hiisi on nimittäin koko viime viikon tuonut joka lenkiltä kepin, joka on juhlallisesti jätetty talteen autokatokseen. Kun ihmettelin viikon aikana kertynyttä keppikasaa, niin  tajusin, että ei se normaalisti lenkeillä tuollaista touhua. On vissiin reppana koittanut parhaansa mukaan olla avuksi =).

Tänään reenitön viikko ei enää ollutkaan reenitön, sillä treenattiin hakua pk-porukan kanssa NPKH:n majalla. Otin Hiisille umpipiiloihin kaksi valmista maalimiestä, koska mitäpä sitä turhia nynnyttelemään ;). Tosi hienosti toimi Hiisi, teki varmat ilmaisut irtorullilla eikä edes käyttänyt valmiita polkuja, vaan meni tasan sieltä, mistä hajun sai nenäänsä. Mainio asenne oli koiralla, eikä keskittyminen rakoillut <3. Tästä on tosi hyvä jatkaa kevättä ja kesää kohti.

Kenttä oli niin hyvässä kunnossa, että tein ex tempore myös pari luoksetuloa ja liikkeestä maahanmenon. Superhyvin teki perrolainen nekin =). En voi olla muuta kuin hirmu tyytyväinen taitavaan ja innokkaaseen Hiisi-koiraan.

Kevättä kohti kun mennään, niin joka paikassa tuntuu olevan koiranpentuja. Mistähän johtuu? Ei mulla suinkaan mitään pentukuumetta ole, mutta sen verran pehmenin, että kaivelin puhelimesta lisää videoita pentupallero-Hiisistä. Tämän pätkän staroina Hiisi ja Liina-parson.

Herätys talviunesta

Blogi jotenkin vähän nuupahti tammikuun ajaksi, mutta täällä me ollaan ja touhutaan entiseen malliin.

Pupukyttä kyttää.

TOKOssa tajusin, että ei meidän 2-3 treeniä viikossa riitä mihinkään. Jos joku liike on poissa ohjelmistosta viikon tai pari, Hiisi ehtii yksinkertaisesti unohtaa koko tempun. Ihme juttu, mutta totta se vaan on. Nyt pilkotaankin sitten treenit entistä pienempiin paloihin ja tehdään joka päivä jotain. Aamu- ja iltalenkeillä yhdet hankitunnarit, päivälenkillä joku pieni juttu ja välillä vähän kaukojen tekniikkaa. Lisäksi paikallaoloja eri liikkeissä aina tilaisuuden tullen ja häiriöitä lisäillen. Ostin myös pariksi kuukaudeksi halliaikaa, joten käydään sielläkin treenailemassa vauhdikkaampia liikkeitä ja muutakin mukavaa. Ideana on nyt joka tapauksessa panostaa näihin tottelevaisuustemppuihin, jotta päästään edistymään.

Tottiksen puolella pääosin samat häiriöongelmat kuin tokossa. Olen pitänyt treenit tosi positiivisina, mutta kokeilinpa sitten kieltää hairahtumisista ihan napakasti. Ja sehän toimii! Ihan turhaan olen jättänyt vain huomioimatta, jos koiralla alkaa katse harhailla. Hiisi ei selvästikään ole mikään maailman pehmonuppisin kaveri, joten ihan hyvin tuntuu sopivan napakkakin palaute. Nyt ainakin tuntuu, että olen saanut ylipäätään paremman otteen koko koirasta ja alkaa olla hyvä tuntuma siitä, millainen palaute on sopiva.

Isoimpana haasteena meillä on tokossa ja tottiksessa edelleen häiriöherkkyys ja suoritusvarmuus uusissa paikoissa. Ylläri. Aika monta kertaa mieleen ovat palanneet MH-kuvaajan luonnehdinta Hiisistä. Utelias koira, joka näkee, kuulee (ja haistaa) kaiken ja haluaa ottaa heti selvää. Ihanan helppo ominaisuus treenatessa, mutta tällä hetkellä minulla on taas vähän optimistisempi kausi menossa =).

ID-jälkijutuista ollaan tehty purkkitreenejä ja esineiden ilmaisuharjoituksia. Itse jälki ollaan jätetty taustalle muhimaan, koska se on kuitenkin Hiisin vahvoin osa-alue. Purkkitreeneissä välillä sujuu paremmin, välillä huonommin. Ilmaisut ok, ainakin sisätiloissa. Ulkona en viitsi lyhytkarvaista koiraa makuuttaa.

Haussa ollaan treenattu ilmaisuja aika hankalissa olosuhteissa. Nimittäin paikassa, jossa käy paljon koiria lenkkeilemässä. Ja sehän on Hiisille kovin vaikeaa, koska narttujen pissat toki olisivat paaljon kivempia kuin tyhmä ukkojen ja akkojen haku. Mutta ei auta. Jos äijäkoira hairahtuu pissanhajuihin eikä suostu tekemään hommia, kutsuu auto. Ohjaaja laskee kymmeneen(tuhanteen), sitten uusi yritys, ja kun onnistuu, niin superkivat leikit palkaksi. On vaikeeta, hyvin vaikeeta.

Terveyspuolelta iloisia uutisia! Osteopaatilla ollaan nelisen kertaa ja viikko sitten saatiin oikein mukavaa palautetta. Hiisi on alkanut käyttää takapäätään ja tehnyt sinne jopa lihaksia, niin syviä kuin näkyviä. Kaiperla tuumasi, että kovin hitaasti Hiisin kroppa kehittyy, mutta siitä tulee vielä tosi makee koira. Kiva juttu! <3.

Arkikäytös on Hiisillä myös petraantunut entisestään. Olen selvästikin tehnyt jotain oikein, kun vihdoin tuntuu siltä, että minulla on ote koiraan. Ihan täydellistä ei elämä vieläkään ole, mutta todella leppoisaa kumminkin. Hiisin kannalta kuuliaisuuden paras palkinto on tietysti vapaus. Hiisi saa nykyään ulkoilla vapaana melkein kaikki lenkit. Itse kun olen tarkkana, niin jänöjen perään ei spurttailla eikä muutenkaan suunnitella tyhmyyksiä tai näytellä keskareita muille koirille. Käskystä Hissu kulkee nyt tien reunassa tai minun takanani, jos käsken sinne. Se myös pysähtyy ja tulee luokse, vaikka vieraita koiria olisi näköpiirissä. Kokeilee se silti vähän rajojaan ja välillä käyttäytyy röyhkeästi minua kohtaan. Antaa kuitenkin periksi, kun olen tarpeeksi nopea ja napakka.

Ihan mukava vuosi näyttäisi tästä tulevan! Loppuun vielä parit kotivideot. Ekassa Hiisi opettelee ryömimään (Osteopaatin mielestä on tietty täysin urpoa ja epäluonnollista…) ja tokassa etsii meillä kotona esinettä.

Hakua haltuun, kontakti pätkii

Eilen päästiin taas pitkästä aikaa hakua treenaamaan. Nokian radalla reenattiin ja tällä kertaa tallattiin radasta vain viimeiset 100 metriä. Hiisin kanssa otin pitkän tauon jälkeen lyhyen, nostattavan treenin.

– 3 maalimiestä, joista 2 ensimmäistä lähti koiran nähden juoksemaan metsään, kolmas pakona

– lähetyksessä missämissä-hetsausta ja koiran silmien peittämistä

– maalimiehellä palkkana ensin kissanruoka ja sitten lelun, jolla mm vähän kiusasi koiraa

– Hiisi sai napata lelun, juoksi lelu suussa keskilinjalle, jossa minä leikitin vähäsen, otin lelun ja lähetin seuraavalle maalimiehelle

Lähetyksistä Hiisi lähti innokkaasti metsäään ja käytti siellä hyvin nenäänsä. Varsinkin ensimmäiselle lähti oikein kumeasti urahtaen. Lelun pölliminen maalimieheltä taisi Hiisin mielestä olla oikein kiva juttu. Lelua se ei oikein osannut odottaa, joten meinasi aluksi lähteä heti ruuan syötyään takaisin. Nappasi kuitenkin lelun hyvässä viestissä iloisesti yllättyneenä tyyliin ”Jaa, maksoinko mää tästäkin?”. Tauon jälkeen intoa siis piisasi!

Illalla otettiin sitten vielä vähän tottista. Kävin itsekseni Kyötikkälän kentällä, jossa otin kertaalleen BH-kaavion ekat seuruut: 50 askelta + käännös + kävely + juoksu + hidas käynti. Tämä meni ihan hyvin! Sen jälkeen vielä jättöliikkeet, eli istuminen ja lopuksi maahanmeno ilman luoksetuloa. Myöhemmin äänestysreissulla otin vielä muutaman käännöksen ja kontaktiharjoituksen häiriössä. Parin askeleen seuruu + käännös vasempaan menivät ihan sähäkästi. Käännökset oikeaan sen sijaan olivat liian väljät. Kontaktia treenasin naksun kanssa niin, että palkkasin tiuhaan ja annoin uuden käskyn samalla, kun palkka meni suuhun. Tässä Hiisi on kerinnyt virheellisesti oppia, että vallan mainiosti voi vilkuilla muualle samalla kun mussuttaa, joten vähän persiilleen meni. Tähän ehkä korjaussarjaa ja hyviä neuvoja ohjatusta tokosta? Vähän huonosti kestää ohjaajan hermo tätä vilkuilua ja kuikuilua.

Esinemotivaation romahdus

Joku on ripotellut asfalttijäljelle esineitä ihan vaan Hiisin kiusaksi. Ne ilkeästi katkaisevat maailman mukavimman homman eli jäljestyksen, joten Hiisi päätti eilen treeneissä olla reagoimatta esineisiin ihan kokonaan.

Treenailtiin eilen illalla Elovainion kauppakeskuksen parkkiksella, ja tällä kertaa häiriöt olivat ISOJA. Oli alle metrin päässä auton sisällä rähjääviä koiria, pyöräileviä ihmisiä, juoksevia ihmisiä, autoja ja yleisesti ottaen paljon porukkaa eli myös paljon erilaisia häiriöhajuja. Hiisi ajoi kaksi lyhyttä reilun tunnin ikäistä jälkeä ja teki loppuun vielä pienen asfalttiesineruudun. Jäljestys oli taas todella tyylikästä, mutta ne esineet. Eilen Hiisi ei halunnut ilmaista yhtään esinettä.

Päätin, että lääkkeeksi treenataan nyt hetki pelkästään esinejälkiä huippuhyvillä palkkioilla. Yritän saada vieraita jäljentekijöitä kävelemään useita alle 10 metrin mittaisia jälkiä, joille tulee jokaiselle 3-4 esinettä. Jäljentekijä haetaan jäljen päästä autolla niin, ettei koiralle jää lainkaan poismenojälkeä, jota seurata. Toinen muutettava asia on esineiden ilmaisu. Hiisi on ilmaissut asfaltilla esineitä tökkäämällä niitä kuonolla tai vain pysähtymällä esineelle. Asfaltilla käytettävät esineet ovat niin pieniä, että esineen suuhun ottaminenkaan ei ole hyvä vaihtoehto. Siispä päätin opettaa ilmaisuksi maahanmenon. Saas nähdä, kuinka käy.

Parkkiksella kun kerran oltiin, niin otin samalla myös kolme ilmoittautumistreeniä ja pari lyhyttä seuruupätkää. Hienosti meni kaikki! Kerran vain Hiisi kiinnostui ”tuomarista” ilmoittautumisessa ja ryösti vähän nuuhkimaan, mutta muuten koira seurasi sähäkästi ja piti kontaktia todella hyvin.