Perun sanani

Hah! Heti joutuu katumaan, kun ketutuksissaan uhoaa blogissa vääntävänsä elukan solmuun. Tänään tottisteltiin vähän henkilöryhmää ja seuraamista NPKH:n kentällä ja sitten vielä Nokian Cittarilla kontaktia, paikkamakuuta ja jättöliikkeitä + luoksetuloa.

Noh. Se retkuhan osaa ne kaikki :O. Missä välissä lie oppinut ja keneltä?! Sen verran harvakseltaan ollaan reenailtu, että epäilen jotain antisabotaasia. Luoksetuloa en ollut aiemmin ottanut täydeltä matkalta, ja siinä Hiisi sitten keksikin tulla suoraan sivulle. Oli varmaan kysellyt vinkkejä etukäteen joltain tokokoiralta.

Selkäjännityksiä

Käytiin fyssari-Kirsin luona torstaiaamuna, ja todettiin yhdessä, että jotain outoa tässä hommassa on. Hiisiä on nyt fyssaroitu säännöllisesti keväästä alkaen, ja vaikka käsittelystä on ollut hetkellistä apua, koira on jatkuvasti mennyt kivualiampaan suuntaan. Joka hoitokerralla selkä on entistä arempi ja jumissa monesta kohtaa.

Fyssarin jälkeen varasinkin heti ajan Aistiin magneettikuviin ja samalla kyselin myös muiden tarpeellisten tutkimusten mahdollisuudesta. Sain ajan tiistaille, joten pian saattaa selvitä jotain sellaista, mitä röntgenkuvat eivät näytä.

Olen jo varmuuden vuoksi yrittänyt sopeutua ajatukseen siitä, että selästä saattaa löytyä jotain outoa ja joudun unohtamaan haaveet pk-lajien harrastamisesta Hiisin kanssa. Vaikka mitään outoa ei löytyisikään, niin kuitenkin tuntuu siltä, että metrinen pk-este ja jyrkkä A-este ovat turhan iso riski näin pahasti jumittavan pikkukoiran kanssa. Tärkeintä olisi kuitenkin, että Hiisi pysyy mahdollisimman hyvässä kunnossa mahdollisimman pitkään.

Tänään kuitenkin käytiin kivalla metsälenkillä ja samalla esineruutuilemassa. Ruutu meni tosi kivasti. Tallasin täysikokoisen 50 x 50 -kokoisen ruudun, johon jätin yhteensä 6 esinettä. Otin ensimmäistä kertaa hallitun treenin seuraamisineen kaikkineen (vaikkakin omilla esineillä itsekseni), ja oikein hienosti meni. Ruudussa oli nyt yhteensä 6 esinettä, joista 3 oli takarajalla ja 3 etukolmanneksen sisällä. Hiisi oli mukana tallaamassa ruutua, mutta esineiden piilotuksen ajan se odotti autossa. Hiisi pysyi koko ajan hyvin hallinnassa, lähti innokkaasti, etsi motivoituneesti alueen sisältä, toi molemmista takakulmista esineet riemukkaasti ja vieläpä luovutti erittäin tyylikkäästi ja irrotti käskystä. Ihan mahtavaa! Ainakin periaatteessa se osaa koko homman =).

BH-kurssia ollaan nyt käyty pari kertaa, ja siitäkin on ihan hyvä fiilis. Päästään harjoittelemaan kontrolloidusti häiriöitä, ja kevään ekoihin BH-kokeisiin tähdätään. Vielä kun Hiisin selkä olisi kunnossa, niin oltaisiin alkukesästä kisavalmiita. Kunpa vain selkäongelmat selviäisivät parhain päin…

Treenipäivityksiä

Ja sitten taas kuiva treenipäivitys, ettei unohdu mitä ollaan viikon kuluessa askarreltu.

Haku: rullailmaisua ja etsintää metsässä

Etsinnässä ihan ok treenit, mutta maalimiesmotivaatio on laskenut. Etsinnässä motivaation heikkenemisen lisäksi ongelmana on se, että eteneminen tahtoo pysähtyä noin 30 metriin. Jotenkin on tainnut jäädä lihasmuistiin, kun alussa treenattiin huonon mm-motivaation takia liian kauan liian lyhyillä matkoilla.

Korjausliikkeeksi ajattelin lyhyempiä treenejä ja mahdollisesti pientä taukoa etsintäharjoituksista. Ajattelin myös kokeilla sellaista, että maalimiehet sijoitetaan n. 20-30 metriin ja pakenevat sieltä 50 metriin ja ylikin. Koira saa juosta puolipakona tai jopa karata jokaisen perään. Toinen kokeilemisen arvoinen juttu voisi olla se, että pistän ukot piiloihin 50 metriin, kävelen Hiisin kanssa kaartaen hajulle ja kun Hiisi saa hajun, palaan keskilinjalle ja lähetän sen sieltä.

Rullailussa Hiisi piti viimeksi rullaa huonolla otteella ja pudotti rullan liian aikaisin ensimmäisellä yrityksellä. Toisella yrityksellä onnistui hienosti. Treenikaverin mukaan pidin kättä jotenkin oudosti, ja se ehkä sai koiran pudottamaan rullan liian varhain. Voi olla. Iltalenkillä testasin käsiapua, kun rullaa ei ollut mukana, ja hienosti tuli juuri oikeaan asentoon. Lisää toistoja vaan.

Janoja

Ei olla tehty muita jälkiharkkoja kuin janoja. Aika vaikeeta on. Täytynee opettaa janan takamerkkiä kohti eteneminen  kokonaan irti jäljestä, koska Hiisi ei käytä lainkaan silmää, jos nenään tulee jäljen haju. Säntäilee sattumanvaraisesti eikä ehkä kunnolla tiedä edes, mitä siltä odotetaan. Pahimmillaan paineistuu tai ylivirittyy niin, että nostaa takajäljen tai painelee jopa kepistä yli. Tämä aloitetaan nyt alusta ja vähän eri tavalla kuin aiemmin.

TOKO/tottis

Käännöksiä, takapään käyttöä, paikallamakuuta, seuruuta, liikkeestä seisomista. Siinäpä ohjelmaa kerrakseen. Hiisi porsasteli pahasti toissapäivänä NPKH:n kentällä ja karkasi liikkeiden välissä leikittämään tuttua nuorta narttua, kun ei ollut juuri silloin käskyn alla ja minun keskittyminen herpaantui. No, aika hankala tilanne oli kyllä, kun nartulle heiteltiin palloa melkein vieressä, ja oma keskittyminenkin vähän hajosi. Eikä tullut edes heti kutsusta luo. Ärsyttää, kun en päässyt puuttumaan oikein kunnolla. Pitänee lavastaa joku karkaaminen ja huolehtia siitä, että palaute on sopivan räväkkä. Tällaista käytöstä ei vaan saa tapahtua kentällä ja kisoissa.

Paikkamakuussa on vähän levoton, vilkuilee ja satunnaisesti piippailee, jos häiriötä on sopivasti. Vähän hassusti reagoi myös, jos olen kasvot koiraan päin. Alkaa nimittäin jonkin ajan kuluttua tarjota jotain hauskaa käytöstä, koska ei ilmeisesti ymmärrä, että tässä nyt suoritetaan liikettä. Varmaan jotenkin väärin olen tätä opettanut. On rauhallisempi silloin, kun seison selin koiraan. Tänään NPKH:n kentällä nousi ja alkoi urahdella ja pullistella päin tyhjää metsää, kun parkkipaikalla haukkuvan koiran louskutus tuli kaikuna kentän takaa. Hölmö koira =). Asettui sitten kuitenkin käskystä maahan, ja rauhoittui nätisti makuuseen.

Liikkeestä seisomisessa ei olla vielä siinä vaiheessa, että lähtisin tekemään kokonaista liikettä. Sieltä täältä seisomisia ja napakasta suorituksesta nakkipalkka.

Seuruita tehdään eri mittaisia suoria ja palkka lelulla. Välillä myös pelkästä perusasennosta.

Alman ensimmäinen hakutreeni

Treeni-innoissani kävin hakemassa Hiisin kasvattajalta vesikkotreeneihin Hiisin äidin Alman. Alma on avoin, iloinen ja ahne nelivuotias. Sen kanssa on joskus kai kokeiltu agilityä, mutta ei muuten treenailtu mitään. Opeteltiin ennen omaa hakuvuoroa vähän perusasentoa ja kontaktia. Ne sujuivat oikein hienosti, ja Alma jo melkein tarjosikin itse perusasentoa. Ehkä jo ensi viikolla =).

Haussa haluan opetella Alman kanssa partioivaa hakua. Se on kovin erilaista kuin pistotus, ja siinä pääsee hyvin näkemään, miten koira työstää hajua ja paikantaa maalimiestä. Ekalla kerralla ei tietenkään vielä paikannettu, vaan maalimiehet menivät yksi kerrallaan noin 5-10 metrin päähän ja kyykistyivät metsään. Sinne sitten osoitin vähän kädellä ja sanoin, että mennään etsimään.

Maalimiehet kyllä kiinnostivat kovasti, kun olivat ensin näyttäneet herkkukippoakin, mutta aika paljon Almaa jännitti mennä metsässä kyyristelevän ihmisen luo. Jännitys ilmeni hauskasti tismalleen samalla tavalla kuin Hiisilläkin. Täysillä piti juosta hepulirinkiä ja miettiä samalla, että uskallanko vai en. Näin kävi kahdella ensimmäisellä maalimiehellä,  ja se oli kyllä erittäin viihdyttävää katsottavaa. Hienosti Alma kuitenkin voitti pelkonsa, kun menin itse maalimiehen luo ja kutsuin Almaa. Kolmannella maalimiehellä ei enää juostu jännärinkiä, vaan mentiin suoraan maalimiehelle iloisesti häntä vispaten =).

Mainiosti Alma jaksoi keskittyä ja otti rohkeasti kontaktia minuun sekä vieraisiin ihmisiin. Se vaikutti myös erittäin ahneelta, mikä on tietysti harrastuksen kannalta oikein hienoa. Leikkimisestä se ei ainakaan nyt ensimmäisellä kerralla oikein perustanut, mutta katsotaan, jos vaikka pikku hiljaa innostuisi. Aikamoista kitinää Alma piti autossa, ja se olikin tosi outoa, kun olen Hiisin kanssa tottunut hiljaisuuteen. Innolla odotan jo seuraavia treenejä Almuskan kanssa!

Jäljet 9, 10, 11 ja 12 + muuta reenisälää

Super-Hissu tuumailevaisena

Viikon sisään meille tuli vähän puolivahingossa aikamoinen jälkiputki. Lauantaina reenailtiin kulmia kahden lyhyen jäljen verran ensin ruohovoittoisella pohjalla ja sitten tosi kuivalla hakkuuaukealla. Toista jälkeä tehdessä jäljen päältä kipitti hirvi pienen vasan kanssa, joten tallasin tietty Hiisille jäljen hirvien jäljen päälle. Hyvin menivät molemmat, ja hyvää työskentelyä alusta loppuun. Kuivalla hakkuupohjalla haju levisi selvästi enemmän, joten koiran työskentelykin oli laajempaa.

Sunnuntaina jäljestettiin kakkosluokan kilometrin mittainen kisajälki hankalassa maastossa. Olin nimittäin talkoilemassa PKY:n jälkikisoissa, joissa meidän jälkikoutsi Heikki ratamestaroi. Hienosti Hiisi jäljen selvitti, vaikka kävikin niin, että armoton kakkahätä yllätti Hiisin kesken kaiken, ja siinä touhussa jälki hetkeksi katosi. Odottelin koiran ratkaisua, mutta Hiisi ei vielä itse tajunnut lähteä takaisin päin, vaan kääntyi kyselemään minulta, että mitä nyt tehdään. Palattiin sitten hieman takaisin, ja Hiisi nosti jäljen oma-aloitteisesti. Tämän pikku hässäkän seurauksena viitoskeppi jäi nostamatta.

Eilen vuorossa olikin sitten ykkösluokan kisajälki. Yksi kilpailijoista keskeytti kisan tottiksen jälkeen, joten päästiin Hiisin kanssa hommiin ja saatiin janalle jopa tuomari Virve arvostelemaan meidän lähetys- ja janatyöskentely. Noh, odotukset eivät olleet korkealla, koska janaa on harjoiteltu viimeksi viime kesänä muutaman lähetyksen verran. Ilmeisesti hakua treenataessa Hiisille on kuitenkin tullut jonkinmoinen visio siitä, että olisi suotavaa edetä sinne, mihin ohjaaja näyttää.

Hiisi naulasi katseensa janan takamerkkiin melkein heti lähetyspaikalla ja sai samalla hajun itse jäljestä. Odotti kuitenkin hienosti ja keskittyi hyvin lähetystilanteeseen. Lähetyksestä Hiisi eteni hienosti kohti takamerkkiä janan puoleen väliin saakka, mutta sitten jäljen haju voitti ja imaisi Hiisin mukaansa vasemmalle. Jälki nousi nopeasti, ja Hiisi lähti erittäin vauhdikkaasti jäljestämään. Ensimmäiset kolme keppiä nousivat vaivattomasti, mutta kova vauhti ja kiihkeä mielentila kostautuivat sen verran, että neloskeppi jäi metsään. Vire oli jäljelle liian korkea, mutta harjoitus oli silti erittäin hyvä! Nyt ehkä tiedän, mitä odottaa kisatilanteessa. Tämä oli myös kullan arvoista kisatreeniä minulle! Tuomari antoi meille janatyöskentelystä pisteitä 38/40. Kaksi pistettä sakotti siis siitä, ettei Hiisi edennyt janaa jäljelle saakka.

Esineruudussa käytiin ennen jälkeä. Sieltä nousi hienosti kaksi esinettä erittäin hyvällä motivaatiolla. Tässä ei vielä olla kisatasolla, mutta hyvin Hiisi on jo oppinut uppoamaan syvälle ruutuun. Etsintä on myös erittäin motivoitunutta ja nenä on hyvin auki. Ei sähläystä eikä juoksentelua, vaan vauhdikasta ja motivoitunutta työskentelyä. Palautusvauhti on hyvä, iloista ja oikein innokasta laukkaa. Motivaatio koko esineruutusuoritukseen on nyt oikein hyvällä mallilla, kunhan en vaan itse pilaa tätä!

Tottista otettiin sunnuntaina ihan vähäsen. Paikka oli Hiisille vaikea ja samaan aikaan kentällä oli toinenkin koira hommissa. Pari seuraamispätkää, muutama käännös oikeaan, liikkeestä seisomista ja liikkeestä maahanmenoa. Keskittyminen oli ihan jees, mutta paljon jää vielä puuttumaan siitä, mitä se parhaimmillaan on. Ehkä tästä vielä joskus hyvä tulee…

Hajuerottelua treenaillaan pikku hiljaa. Tällä tähtäämme siihen, että Hiisi jossain vaiheessa jäljestää sen ihmisen hajua, joka sille annetaan. Tunnistusjäljen tavoitteena on kaiken kaikkiaan suunnata Hiisin jäljestämistä nimenomaan ihmisen hajuun, eikä esimerkiksi rikkoutuneen maan tuoksuun. Olemme vasta ihan alkuvaiheessa, eli harjoittelemme hyvin rauhalliseen tahtiin pikku hiljaa pieniä sarjoja yksinkertaisella purkkiradalla. Jospa tästä jaksaisin vielä joskus oman postauksen tehdä =).

Rauhallista mielentilaa koiralauman mukana harjoittelemme myös säännöllisesti. Muutaman kerran viikossa olemme tätä treenailleet, ja aina tilaisuuden tullen käymme pikku kimppakävelyillä hihnassa. Pienessä porukassa kaikki sujuu hienosti, mutta kierrokset nousevat nopeasti liikaa, jos joukossa on nuoria narttuja tai monta koiraa. Tässä kehitystä todennäköisesti tapahtuu hyvin hitaasti, joten kunhan katsellaan.

Huomenna treenataan vähäsen hakua, mutta viikonloppu chillaillaan Visuveden mökkimaisemissa.

Viikonlopun reenailut

Lauantaina käytiin Hannan ja bortsujen kanssa Kyötikkälän kentällä. Hiisin kanssa tehtiin istumaan jättöjä tavoitteena saada se odottelemaan rauhallisena.

Aiemmin viikolla tokossa huomattiin, että istumaan jättäessä Hiisi lipoo huulia ja haukottelee, kun jätän sen. Tätä on ollut jo monta kuukautta, mutta luoksetuloissa en tietenkään itse ole nähnyt koiran ilmeitä siinä vaiheessa, kun kävelen pois. Testattiin jättöjä sekä istuma- että makuuasennosta. Istumaan jättäessä lipoo ja/tai haukottelee, makuuasennossa odottaa ihan skarppina. En tajua miksi näiden kahden välillä on tällainen ero. Jostain syystä kuitenkin on epävarma istumaan jätettäessä. Olisiko siksi, että ei tiedä mitä on tulossa? Ehkä se on ymmällään, että aletaanko nyt seurata vai tuleeko luoksetulo?

Toinenkin hassunhauska koulutusvirhe liittyy istuma-asentoon. Kun sanon istuvalle koiralle istu, se pomppaa nopeasti ylös ja tekee samalla uuden istumisen. Tätäkään en ole yksin treenatessa nähnyt. Olen luullut, että se vaan kohentaa ryhtiä… Jesh. No, onneksi huomattiin edes nyt.

Seuraaminen on edelleen murheenkryyninä. Lelupalkalla menee kivemmin ja vietikkäämmin. Nyt lelu ei ole käytössä, joten yritetään opetella namiseuraamista ja saada kestävyyttä. Surkeeta on. Joka palkasta koira jää kyydistä mutustamaan makupalaansa siitä huolimatta, että annan uuden seuraamiskäskyn aina heti palkan jälkeen. Plääh. Näistä reeneistä jäi todella tympeä fiilis.

Kentältä ajeltiin sitten esineruutuun. Siellä tulikin iloinen yllätys, vaikka omat odotukseni olivat nollassa. Ollaan niin älyttömän vähän tätä harjoiteltu. Hiisi sai alkuun katsoa Ennin suorituksen ja sai siitä ihan mukavaa viritystä. Annoin Hiisin katsoa, kun Hanna vei esineen noin puoleen väliin ruutua. Hyvin oli Hiisi ajan tasalla, etsi esineen ja toi vauhdikkaasti. Meni niin kivasti, että lopetettiin siihen.

Tänään pähkittiin rullailmaisua ryhmässä, ja keskustelusta olikin iso apu. Nyt tiedän tarkalleen, minkälaisen tuonnin haluan ja hyväksyn. Rullan tuonnille tehdään nyt oma rulla-käsky, jolla Hiisi tuo rullan siten, että se pysähtyy vasemmalle puolelleni seisomaan kuono kohti näyttösuuntaa. Rullan irrotukseen otan saman kiitos-käskyn kuin noudossa. Tämän takaperinketjutan nyt kotona kuntoon ja panostan erityisesti siihen, että rullaa ei sylkäistä suusta liian aikaisin.

Lisäksi otettiin kaksi ukkoa etsintänä namipalkalla. Ensimmäinen maalimies oli valmiina, toinen haamu. Hyvin menivät molemmat. Ei Hiisi parhaimmillaan ollut, mutta ihan ok kuitenkin.

Antti Konttisen hakukoulutus

Tällä kertaa viikonloppu hujahti vaihteeksi pk-haun parissa. Kouluttajana meillä oli Hyvinkäältä Antti Konttinen, ja meiningistä jäi oikein positiivinen kuva. Muiden koirakoiden treeneistä jäi paljon asioita muhimaan omaankin päähän, ja samalla kuva PK-hausta lajina selkeytyi aika tavalla. Konttinen korosti sitä, että koiran hyvä hallinta on suorituksen tärkeä kulmakivi. Oikein ajatuksia herättävä asia, varsinkin kun yleensä on totuttu painottamaan sitä maalimiesten löytymistä ja ehkä vähätelty muiden asioiden merkitystä. Tietenkin löydöt ovat tärkeitä, mutta toisaalta kilpailu- ja arvostelulajissa on muutakin kuin se löytynyt maalimies. Piste-erot varsinkin korkeammalla tasolla tulevat esiin juurikin koiran hallintaan liittyvissä asioissa.

Minun & Hiisin treenien aiheena oli sama kuin aina ja ikuisesti tähän hetkeen saakka eli maalimiesmotivaation metsästys. Hiisihän ei nyt vaan ole sellainen koira, että se luontaisesti nauttisi ihmisten hakemisesta. Jäljellä meininki on ihan erilaista, ja ero toiminnan intensiteetissä on aivan valtava.

Lauantain koulutuspäivä alkoi niin, että jokainen suunnitteli ja toteutti itselleen treenin. Oltiin NPKH:n yläradalla ensimmäistä kertaa tänä vuonna, joten tehtiin kolme puolipakoa possupalkalla. Hiisi oli lähetyksissä oma viilipyttymäinen itsensä, mutta singahti käskystä ruopien maalimiesten perään. Sain Konttiselta palautetta, että lähettävä käteni on liian ylhäällä. Senhän pitäisi olla koiran silmien tasalla. Motivointivinkiksi Konttinen kehotti kasvattamaan saalis- ja taistelupalkkauksen osuutta. Namithan kyllä koiralle kelpaavat, mutta niillä ei Hiisiä saa syttymään. Ja jos se ei syty, niin supermotivaatiotakaan on turha odottaa.

Toisella kierroksella hetsasin itse koiraa jo ennen radalle tuloa. Ja kas… Hiisi ei enää ollutkaan niin viilipytty kuin aiemmin. Kumea urahdus kuului kurkusta joka lähetyksellä, ja kivalta näytti meno. Näköavut olivat edelleen käytössä puolipakoina ja haamuina. Tällä kertaa kävelin myös itse koiran perässä maalimiehelle hengaamaan ja olemaan tukena.

Konttinen kokeili itse Hiisin leikittämistä, ja aika komealta näytti. Hiisi taisteli, pisti vastaan täysillä ja jopa suuttui, kun menetti patukan korjaillessaan otetta. Tosi näyttävää oli ammattilaisen leikitys, ja Hiisin puruote oli sen verran pitävä, että niin se vaan lensi kikkarapää kaaressa halki ilman. Hyvin se näytti kestävän myös vieraalta kylkiin läimimiset ja pään silittelyt. Nousi vaan, taisteli ja kuumui lisää. Selvästi en ole itsekään osannut hyödyntää Hiisin moottorin koko potentiaalia. Jatkoa varten saatiin metsäleikitykseen ohjeet, että leikittäjän on oltava asialleen omistautunut, taitava ja hyvin koiraa lukeva, jotta ei vahingossa kuormita ja paineista liikaa. Motivointipatukka menee myös vaihtoon, eli haussa on nyt littanampi lelumalli tai vahva rätti, josta koira saa paremman otteen.

Tänään jatkettiin hakua kahdella haamulla ja yhdellä valmiina piilossa olevalla maalimiehellä sekä lopussa paolla ja leikityksellä. Kivasti löytyivät maalimiehet, mutta leikityksen kanssa on vielä tekemistä. Hiisi ei osaa taistelupalkkausta vieraalta vielä odottaa, ja tarvitsee syttyäkseen aika suuren ärsykkeen, esimerkiksi karkuun juoksun.

Viettiä kaiveltiin esille myös tottiskentällä seuraamisen parissa. Ohjaajalle oli aika hankalaa, mutta kun ohjeet pikku hiljaa upposivat kaaliin, niin alkoi sujuakin =). Minun kanssani Hiisi ei onneksi tarvitse sytyttelyä leikkiin, vaan vääntää täysillä heti, kun sille patukkaa kentällä vilauttaa. Edelleen se sitoo kuumuessaan eli pyrkii kiertämään etutassuja jalan ympärille.  Siihen oli pakko kysellä kouluttajan mielipidettä, koska olen ajatellut sen olevan dominoivaa käytöstä, josta pitäisi päästä eroon. Kouluttajan mielestä se ei ollut alistavaa eikä lainkaan huolestuttavaa ja kuulemma joku hänen omistakin koiristaan tykkää sitoa tassuilla. Itse mietin, että tuskinpa sillä onkaan väliä, jos Hiisi muuten pysyy hallinnassa kentällä ja arkielämässä. Sain tosin vinkkiä myös siihen, miten tapaa kannattaa jatkossa häivyttää.

Leikkimisessä sain ohjeita vietin nostosta, koiran käsittelystä korkeassa vietissä sekä selkeän ohjeistuksen siihen, missä vaiheessa koiraa saa käskeä irrottamaan ja miten koira pääsee ”rauhaan” taistelun jälkeen. Voi vitsi! Olen jo pitkään haaveillut käytännön viettikoulutuskurssille pääsystä, ja nythän se kuume vaan nousee!

Vauhtiviikonloppu

Olipas vallan mukava mutta uuvuttava viikonloppu. Oli paljon koirajuttuja ja joku ihmisjuttukin. Perjantaina käytiin belgien & bortsujen kanssa pitkästä aikaa yhteislenkillä, ja aivan kivasti Hiisi käyttäytyi viiden koiran porukassa. Luoksetulot toimivat, ja pieni pyrähdys metsälinnun perään katkesi hyvin kieltoon ja luoksetulokutsuun. Tällä tutulla ja turvallisella ulkoiluporukalla sävelet ovat niin selvät, että minkäänlaista hölmöilyä ei esiinny. Yksi mainitsemisen arvoinen juttukin tapahtui: ikinyreä Enni-bortsu yllätti meidät kaikki kutsumalla Hiisiä leikkimään. Tämä oli ensimmäinen kerta puolentoista vuoden tuttavuuden aikana, kun Enni näyttää Hiisille muutakin kuin kulmahammasta =). Jo on aikoihin eletty!

Lauantaina innostuin retkeilemään, kun ajelin aamuvarhain Helsinkiin talkoohommiin Vesikoirat ry:n järjestämään luonnetestiin. Hieman ahdisti herätä aamulla ennen viittä, mutta kyllä kannatti. Luonnetestien seuraaminen livenä oli erittäin kiinnostavaa! Perropörhelöt yllättivät kokonaisuutena todella positiivisesti ja olivat oikein sympaattisia otuksia koko porukka. Joukossa oli jokunen ihanan taistelutahtoinenkin. Mukavia pisteitä saivat tuomarit Pirjo Ojala-Laine ja Auli Kiminki jakaa. Ja jos perrot olivat kivoja, niin testin portugeesit olivat aivan ihania! Joukossa oli joku niinkin mainio persoonallisuus, että voi huokaus sentään <3.

Tänään päästiin piiitkästä aikaa reenihommiin, lajina tällä kertaa haku. Kolme ukkoa (tai akkaa) otettiin. Eka haamutyyliin parinkymmenen metrin päässä. Aloitus oli kuulemma hieman jänskättänyt koiraa, mutta oli tullut kuitenkin vetkuttelematta mm:n luokse. Toinen oli valmiina 50 metrissä, ja sen Hiisi haistoi jo heti radalle tullessa. Sopiva tuuli antoi varmuutta, ja Hiisi sinkosi reippaasti hakemaan maalimiestä. Kolmas mm olikin ryhmän uusi tyyppi, joten otettiin reilu pako. Annoin maksapalkan lisäksi patukan mukaan siltä varalta, että leikki-intoa löytyy. Ja löytyihän sitä reilustikin =). Oli kiva treenata pitkän tauon jälkeen! Otettiin myös NPKH:n kentällä hetki leikkiä, perusasento ja seuraamista patukkapalkalla. Hiisi oli liekeissä ja vetäisi itsensä hetkessä hyville kierroksille. Hyvä Hiisi! Tästä se lähtee taas =).

Sunnuntai olikin Hiisille Onnen Päivä, kun se pääsi viihdyttämään tyttöjä oikein urakalla. Hakualueen tallauksessa meitä avusti reippaista reippain puolivuotias beussitypsy Enne. Oikein kivasti osuivat näillä kahdella kemiat yhteen! Iltapuhteeksi käytiin vielä tutustumassa työkaverin Hilla-tolleriin metsälenkin merkeissä. Hilla oli mukavan kipakka pimatsu ja Hiisi (melkein) täydellinen herrasmies =).

Tokoa & pitoa

Koirakoutsin tokoiluista on jäänyt niin kiva fiilis, että jatkamme siellä alkeiskurssin jälkeenkin. Perustemput ovat aika kivalla mallilla, vaikka ollaan harjoiteltu loppujen lopuksi todella vähän. Suurimpia haasteita ovat erilaiset häiriöt ja vieraat koirat sekä tietenkin keskittymisen ja kestävyyden harjoittelu. Olen huomannut, että ohjattu toko on meille ihan ehdoton juttu. Nyt päästään nopeasti puuttumaan ohjaajan virheisiin, eikä jäädä liiaksi junnaamaan paikallamme.

Kurssin aikana ollaan opittu esimerkiksi liikkeestä seisomista ja nyt viimeksi kapulan pitoa suussa rauhallisesti oikeassa paikassa. Nouto on meillä muuten mukavalla mallilla, mutta pitoa ei olla juurikaan harjoiteltu. Maanantaina todettiin, että sekin saadaan nopeasti kuntoon. Kontaktin pitoa häiriöiden alla ollaan harjoiteltu kotona esimerkiksi niin, että Hiisin täytyy pitää kontakti esimerkiksi käsienheiluttelusta tai häiriöäänistä huolimatta. Uloslähtiessä koettelen Hiisin paikalla pysymistä esimerkiksi säntäilemällä, pomppimalla ja heittelemällä lelua etupihalla. Hiisi istuu sisällä, kunnes lupa heltiää. Vapaana lenkkeillessä harjoitellaan kauas pysähtymistä ja odottamista arkitottishenkisesti. Aika hauskaa, että kotona ja arjessa nämä jutut sujuvat kivasti, mutta hallilla tokoillessa kaikki on järisyttävän vaikeaa. Nyt alkaa vasta kunnolla valjeta, miten paljon häiriöitä todellisuudessa on harjoiteltava, jotta joskus päästään edes johonkin kisoihin.

Pidon yhteydessä treenaillaan myös ilmaisurullan pitämistä syvällä suussa. Maastoharjoituksissa olen huomannut, että Hiisi tuo välilä rullaa niin, että se roikkuu juuri ja juuri etuhampaiden välissä.  Haluaisin koiran ottavan rullan aina kunnolla syvälle suuhun, jotta emme sitten joskus kisoissa menetä ilmaisupisteitä vahingossa pudonneen rullan takia.

Tokossa tavoitteena on nyt lopputalvi treenailla kotona pari kertaa päivässä ja kahdesti viikossa KK-hallilla. Loppukesästä tai alkusyksystä pyritään testaamaan treenien tulosta ainakin möllitokossa tai mölli-bh:ssa. Saas nähdä. Liikkeet varmasti opitaan, mutta jää nähtäväksi, riittävätkö motivaatio ja keskittymiskyky.

Kaikenlaisia treenihommia

Heti kun tulee päivitykseen viikon tauko, niin nousee kynnys kirjoittaa treeneistä. Raportoitavaa on niin kauheasti. Ollaan touhuiltu parit hakutreenit, muutama jälki ja sitten tottista ja tokoa kotona ja kurssilla.

Hakutreeneissä Hiisi on harjoitellut nenän käyttöä ja hajun tarkentamista. Intoa on, mutta hankalaa meinaa olla erityisesti silloin, kun ilma ei juuri liiku ja maalimies on muuta maastoa matalammalla piilossa. Ollaan treenattu illalla ja päivällä, ja Hiisi lähtee yhtä reippaasti lähtee pilkkopimeään kuin valoisaankin metsään. Eilen rullailtiin ensimmäistä kertaa metsässä. Hiisin piti käydä hakemassa ”rulla” pimeässä kyykkivän maalimiehen kädestä ja tuoda se minulle. Pienen vesikoiran päässä oli hämmennys suuri, kun rullaa pitelikin joku muu kuin Jarkko. Jonkin aikaa karvapää mietti, mutta sitten sillä välähti, ja rulla tuotiin vauhdilla oikeaan osoitteeseen.

Jälkiä ollaan tehty taas kodin lähelle kaksi kappaletta eli jäljet 48 ja 49. Alustana on ollut asfalttia, hoidettu nurmikkoa, hoitamatonta niittyä ja hiekkapohjaista kävelytietä. Kaikki lähellä kotia ja tuttujen pissareittien varrella. Kulmia ja kiemuroita ei olla säästelty. Esineet olen yrittänyt pitää hyvinkin pieninä, jotta niistä ei olisi niin kovin helppo saada hajua jo kauempaa. Jälkimotivaatio on mainio. Silloin kun ollaan jäljellä, ei nuuskita pupuja eikä narttuja. Ohi kulkevista ihmisistä Hiisi ei välitä lainkaan, mutta parin metrin päähän jumittuneelle tuijottajakoiralle oli pakko vähän ärähtää. Hyvää oli kuitenkin se, että Hiisi jatkoi jäljestystä oma-aloitteisesti heti kun taluttaja havahtui raahaamaan koiransa loitommalle.

Tottistelujuttuja ja/tai tokoa olen nyt jaksanut treenata vähän aktiivisemmin.  Aloitettiin maanantaina tokokurssi Koirakoutsilla. Koirakkoja on vain viisi, joten kurssin vetäjä Krista ehtii hyvin opastaa jokaista kunkin oman osaamistason mukaan. Ihan kivalta vaikutti. Tosin olosuhteet ovat meille aika haastavat, kun hallin lattia oli punaisenaan juoksuisten narttujen jättämiä veripilkkuja… Me saatiin ensimmäiseksi kotiläksyksi kontaktin pitämistä katkeamatta. No ylläri. Ollaan opeteltu sitä pennusta saakka, mutta olen opettanut koko hommaa ihan väärin :). Tai no, puoliksi väärin.

Perusasennot meillä ovat ihan ok. Hiisi käyttää takapäätäänkin melko aktiivisesti. Satunnaisesti käy kuitenkin niin, että koira jää aavistuksen vinoon.

Katkeamattoman kontaktin ylläpitoon saatiin hyviä vinkkejä. Tähän mennessä en ole oikein osannut kertoa koiralle, että pään kääntäminen pois kesken kaiken ei ole ok. Mutta ihanan helppoa se on, kun joku katsoo vierestä ja kertoo, mitä teen väärin :). Eli pään pois kääntämisestä kielletään (yritän siis päästä kiinni jo siihen hetkeen, kun aikoo vilkaista muualle) ja välipalkkauksen yhteydessä vahvistetaan katso-käskyllä.

Liikkeestä maahanmeno sujuu jo aika mukavasti niin, että voin jatkaa kävelyä eteenpäin katsomatta koiraan ja Hiisi nousee vasta sitten kun vapautan sen. Ulkona ja tokokentälläkin onnistuu (ainakin jos matka on lyhyt).

Istuminen ja maahanmeno ovat mukavan nopeita ja sähäköitä.

Seuraaminen on edelleen vaikeata, ja jotenkin tuntuu, että tulee ikuisesti olemaankin. Olen ehkä palkannut aavistuksen liian löysästä ja edistävästä asennosta. Äh!

Noutoa ollaan tehty sisällä. Hiisi tajuaa tämän muuten hyvin, mutta haluaa sylkeä kapulan liian aikaisin. Äh. Pitää varmaan opettaa sen kapulan pitäminenkin joskus.

Christa Enqvistin koulutus

Tänään olisi vaihteeksi ollut kiva olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Hyvinkäällä oli spanieleiden ja vesikoirien erkkari, johon osallistui satakunta espanjanvesikoiraa ja esimerkiksi neljä Hiisin pentuesisarusta. Ninja oli ERI, SA ja koko näyttelyn narttujen kolmanneksi paras, Vekku oli ERI ja nuorten urosten toiseksi paras, Hipsu sai ERIn ja Ellen EH:n. Eli mainiosti pärjäsivät Hiisin sisarukset. Onnea! Onnea myös TVA Miro-iskällekin, joka puolentoista vuoden tauon jälkeen tokoili EVL:stä 302,5 pistettä EVL1:n KP:n ja luokkavoiton. Harmi kun tittelit eivät periydy ;).

Me vietettiin Hiisin kanssa päivä Christa Enqvistin motivaatio- ja asenteenmuokkauskoulutuksessa. Meidän tottistreenailuthan ovat jääneet aika vähäisiksi, koska en ole osannut luoda Hiisille tarpeeksi hyvää motivaatiota tottisteluun. Kokonaisuudessaan tykkäsin todella paljon Enqvistin simppelistä ajattelutavasta. Enqvist korosti sitä, että koulutuskentällä onnistumisen edellytys on se, että kotielämän pelisäännöt ja suhde koiraan ovat kunnossa. Kun kotikasvatus on kunnossa, ei kentälläkään joudu turhaan keskustelemaan asioista.

Tätä meillä täytyy tarkkailla, koska ihmisten antaman huomion määrä vaikuttaa selvästi Hiisin käytökseen. Hiisi on yleensä arjessa aika näkymätön koira, mutta sillä on esimerkiksi tapana luikerrella omin luvin viereen loikoilemaan. Joskus komennan sen pois, mutta ehkä tässä olisi hyvä palata siihen, että Hiisi saa tulla viereen vain kutsusta. Ovista kulkeminen, syöminen ja kaikki tekeminen tapahtuu nykyiselläänkin vasta luvan kanssa ja jonkinlaisen tehtäväsuorituksen jälkeen. Sähläystä aiheuttavat tilanteet vältän yleensä laittamalla Hiisin odottamaan paikkamakuuseen.

Meidän vuorolla Hiisi oli vähän turhankin riehakas mutta keskittyi minuun yllättävän hyvin, kun ottaa huomioon, että ollaan treenattu todella vähän, oltiin uudessa paikassa ja ympärillä oli yleisö. Ja minua tietenkin jännitti, mutta Hiisi ei reagoinut siihen mitenkään. Jes! Alku oli pientä sähläämistä, kun Hiisin piti esimerkiksi vaivihkaa roiskauttaa kahvikupin kuuma sisältö kouluttajan rinnuksille… Loppua kohti keskittyminen parani huikeasti, ja viidentoista minuutin päästä kentällä oli koira, joka keskittyi vain minuun. Enqvist sanoi, että vaikka Hiisi oli energinen ja vallaton, energia oli kuitenkin pursuavaa, positiivista energiaa, jota on hyvä lähteä ottamaan hallintaan. Hän kehui myös nuoren ja kokemattoman koiran rohkeaa ja iloista asennetta uudessa tilanteessa. Tuli sellainen fiilis, että Enqvistillä taisi olla aika huonoja kokemuksia espanjanvesikoirista…

Tehtiin sitten ihan perusharjoituksia, joissa minä kävelin ihan läheltä yleisöä. Pyrittiin siihen, että Hiisi kiinnostuisi muista asioista, pääsisin huomauttamaan, kävelemään toiseen suuntaan ja palkkaamaan minuun suuntautuvasta, aktiivisesta toiminnasta. Joskus aiemmin ei-sana esimerkiksi haistelusta on aiheuttanut lähinnä sen, että Hiisi menee omaan kuplaansa eikä sen kanssa voi enää tehdä mitään. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut. Hiisi reagoi hienosti kieltoon ja pysyi koko ajan lähempänä minua. Tehtiin jopa häiriöitä, joissa joku rapisutti herkkupussia ja yritti sillä saada koiran huomion pois minusta. Muutenkin Hiisi näytti hienoa motivaation tasoa. Se palkkautui hienosti frisbeestä ja nakista, eikä Enqvist havainnut meillä motivaatiopulaa. Totesi vain, että vaikea uskoa, että meillä on mitään ongelmaa ollutkaan…

Häiriöiden harjoitteluun saatiin hyviä vinkkejä. Koska kotona kaikki toimii huomattavasti paremmin kuin ulkona, alamme nyt lisätä reippaasti erilaisia isoja häiriöitä kotona. Paikalla istumista koetellaan ohi lentävällä pallolla, keittiössä pudotellaan nakkeja lattialle jne. Ulkona jatketaan helpotetulla linjalla mutta siten, että lähellä on yleisöä tai joku koira.

Yleisesti ottaen häiriöharjoittelusta tuli sellainen ahaa-elämys, että tarkoituksella luodut, kontrolloidut häiriöt ovat parempia kuin satunnaiset ja sattumanvaraiset häiriöt. Järjestettyyn häiriöön on ohjaajan helpompi puuttua nopeasti. Sen avulla koiralle on helppo kertoa, että vaikkapa harhailu seuraamisessa ei vain ole sallittua. Enqvistin mielestä koira yksinkertaisesti oppii helpommin järjestettyjen kuin satunnaisten häiriöiden avulla.

Christalta tuli muitakin tosi hyviä ajatuksia, joihin palaan varmasti tuonnempana. Tänään tuli todistettua, että kyllä sitä motivaatiota sittenkin on! Siitä inspiroituneena ilmoitin meidät tokokurssille. Aiemmin kurssit ovat tuntuneet turhalta tuhlaukselta, kun koiran keskittyminen ja motivaatio ovat olleet vähän niin ja näin.